Pitäiskö tehdä jotain?

08.07.2016

Tästä vähän kevyttä festari matka luettavaa tai viikonlopulle hyvä startti :D

Viimeaikoina on ollut hyvin paljon surullisia uutisia netissä, liittyen siihen miten paljon varsinkin mustia tapetaan julmasti poliisien johdosta jenkeissä. Pelkästään tämän vuoden aikana poliisi on tappanut 566 ihmistä jenkeissä. Viimevuonna poliisi tappoi 1146 ihmistä. Toki ongelmana ei ole pelkät poliisit, vaan myös se, että jenkit tappavat toisiaan mm. jengien sisällä. Pelkästään Chicagossa on ollut tänä vuonna jo 2038 ampuma-ase surmaa. Viimevuonna koko vuoden aikana tapauksia oli hieman alle 3000, joten uhrien lukumäärä on hyvää vauhtia nousussa.

Afganistanin sodassa on kuollut 2001-Nyt ajassa 2,349 jenkkiä, kun taas pelkästään Chicagossa on kuollut 2001-Nyt ajassa noin 9 403 ihmistä murhaan. Sairasta. Ja nämä on ainoastaan ase murhia.

Murhien lisäksi Jenkeissä ihmisistä on tehty business. Toisinsanoen orjuus on keksitty uudella tavalla. Tiesitkö, että niinkin arvostettu merkki, kuin Victorias Secret muiden yrityksen rinnalla teetti vielä hetki sitten alusvaatteensa vankiloissa toimivalla ”vapaakaupalla” , eli nykyaikaisella orjatyövoimalla. Mä olen itse sitä mieltä, että murhasta tuomittu rikollinen saakin tehdä vaikka koko loppuelämänsä ilmaista työtä, mutta ongelma onkin siinä, että jenkeissä tuomitaan järkyttävä määrä syyttömiä ihmisiä vankilaan, jotka sitten orjuutetaan, pahoinpidellään, raiskataan ja tuhotaan ihmisinä lopullisesti. Suurinosa näistä syyttömistä ihmisistä on mustia.

Jos joku on katsonut Orange Is New Black sarjaa, niin mun mielestä se sarja tuo esiin (tosin hyvin pehmeästi) sen, mitä vankiloissa oikeasti tapahtuu. Vankeja käytetään ilmaiseen työvoimaan, heitä pahoinpidellään, nöyryytetään ja raiskataan. Joko poliisien tai toisten vankien toimesta.

COaQcbSUAAEXkEX

Nyt tilanne on kärjistynyt niin pahaksi, että jenkeissä ollaan hyvin lähellä vanhaa kunnon sisällissotaa. Eilen Dallasissa järjestetyssä poliisiväkivallan vastaisessa mielenosoituksessa on puolestaan tapettu poliiseja. Uskon ja toivon, että asiaan ollaan tarttumassa vakavammin lähiaikoina, tai muuten seurauksena todellakin on täydellinen kaaos, koska ihmiset ovat varmasti tarpeeksi kyllästyneitä murhiin ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Miten sitten Suomi? Miltä esimerkiksi Suomen talous näyttää tällä hetkellä? Suomen itsemurhaluvut ovat järkyttäviä ja meidän etsityimmät ”rikolliset” ovat kirjanpitorikollisia. Mä en syytä ketään, joka näkee yrityksessään sen verran potentiaalia, että vaihtavat yrityksensä pois Suomesta. Ei täällä ole mitään järkeä yrittää saatika menestyä, ellet halua joutua koko loppuelämäsi ahdinkoon verojen sekä kaikenmaailman maksujen kanssa, joita en itsekään vielä ymmärrä, vaikka olen ollut yrittäjä jo 4 vuotta sekä seurannut yrittämistä koko elämäni ajan perheen kautta.

Todella moni ei edes ymmärrä miten kallista yrittäminen on Suomessa ja silti siitäkin jaksetaan olla kateellisia ja kitistä. Must tää maa on hyvin kiteytetty siihen, kun suomalaisilta kysyttiin että mikä yrittämisessä ärsyttää & eniten vastauksia sai ”voiton tavoittelu”. Mun puolesta jokainen joka näkee valittamisen aihetta jonkun menestymisessä saa luvan kokeilla tehdä perässä. Vaatii aikamoista stressinsietokykyä ja pitkää pinnaa menestyä Suomessa. Menestyjät; nostan hattua ja ihailen!

Jos täällä ei tehdä pian jotain muutoksia verotuksiin ja yrittäjien tukemiseen, niin meillä on iso ongelma tulevaisuudessa, kun Suomesta lähtee yritykset pois. Sen seurauksena valtion tulot pienenevät ja työpaikat loppuvat. Mitäs sitten tehdään, kun ihmisillä ei ole enää töitä eikä valtiolla rahaa? Mun mielestä yrityksen ei ole Suomessa mitään järkeä edes palkata työntekijää, jos palvelu on mahdollista ulkoistaa. Sen lisäksi että yrittäminen ja työntekijän palkkaaminen on tehty Suomessa aivan helvetin kalliiksi, niin joka päivä törmää Facebookissa työntekijöiden rutinoihin sekä pomojen haukkumiseen, kun ei saatu juhannusviikonloppua vapaaksi tai kaikkia toivomiaan vuoroja. Ihmisillä ei ole mitään hajua siitä, miten onnekkaita he ovat, kun joku edes viitsii sut palkata. Sekin tulee kyllä tulevaisuudessa olemaan vieläkin harvinaisempaa, kun yhä useampi työ on mahdollista teettää roboteilla tai netissä. Ainoastaan ns. käsityö taidot ovat turvassa.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Miksi me reagoidaan vasta kun tarpeeksi ihmisiä on tapettu tai kun maan talous kaatuu ja jonkinlainen kriisitilanne laukeaa?

Tällaisia kevyitä pikku ajatuksia tänään. Mä en varmasti ole ihan paras ihminen näistä avautumaan, sillä olen kartalla vain omien kokemuksieni verran, mutta ainakin olen puhunut. :D Ja puhuin ihan vaan siksi, että mikään ei ainakaan muutu sillä, että me istutaan sormi nenässä ja valitetaan suomalaiseen tapaan hiljaa itseksemme kunnes joku päivä havahdutaan siihen, että kaikki on liian myöhäistä.

Kaikesta huolimatta, kivaa viikonloppua <3

 


LAPSUUDEN HOODIT.

20.06.2016

Eilen saavuin Merikarvialle hyvin pitkästä aikaa. Oon muistaakseni ollut täällä viimeksi isäni hautajaisissa, noin puolitoista vuotta sitten. En edes viime jouluna tullut käymään, sillä olin mukamas niin kiireinen. Olen kai jollain tapaa vältellyt Merikarviaa, sillä lapsuudenkotini on täynnä isäni tavaroita, vaatteita ja tietenkin niitä muistoja.

Edelleen sydän pysähtyy jokaisesta paikasta tai tavarasta, johon liittyy jokin erityisen vahva muisto. Isälläni olisi ollut eilen syntymäpäivät. Hän olisi täyttänyt vasta 51-vuotta. Olin isäni syntymäpäivälahja, sillä synnyin päivän ennen hänen syntymäpäiviään.

13466363_10153681671270794_1905365215011348499_n

Odotin jonkinlaisia huonoja fiiliksiä, mutta muutaman kipeämmän ajatuksen jälkeen kotona oleminen on tuntunut vain todella hyvältä ja rauhoittavalta. On myös ihanaa nähdä pitkästä aikaa meidän villakoira vanhuksia, jotka ovat jo yli 15-vuotiaita. Vanhukset ovat selkeästi ikääntyneet viime näkemästä, mutta vipeltävät edelleen kuin mitkäkin teinit. Veikkaan että noi porskuttaa tossa vielä ainakin muutaman vuoden helposti. :D

13502155_10153681576060794_8828551974951624956_n

Sitä tavallaan taantuu pikkusen lapsen tasolle kun saapuu äidin hoiviin. Mulla on tosin kasa töitä mukana ja pitäisi tänään vieläkin hoitaa miljoona asiaa, mutta tottakai äidit hyysää ruoat pöytään ja pitää huolen että täältä lähtee ainakin 3 kiloa painavampana kotiin. Huomenna ajattelin mennä mummolaan syömään, mikä tarkoittaa vähintään puolta kiloa per visiitti!

13510991_10153681635595794_1695628032249318032_n

Toisaalta voi vähän syöpötelläkkin enemmän, sillä täällä tulee myös käveltyä ja touhuttua kaikenlaista paljon enemmän kuin Stadissa. Tänään vierähti koko päivä jokia kuvaillessa ja huomenna olen menossa eräälle tallille ratsastamaan ja kuvaamaan. Olen käynyt tällä kyseisellä tallilla nuorempana enemmän ja ilokseni huomasin, että siellä on nyt tuplasti enemmän hevosia sekä toimintaa. Ihan mahtavaa, en malta odottaa! Mun mielestä on ollut aina todella harmi, ettei Merikarvialla ole ollut tarpeeksi hevostoimintaa, vaikka puitteet ovat aivan täydelliset. Lähes jokaisella omakotitalossa asuvalla voisi hyvin olla oma hevonen takapihalla. :D

13508961_10153681626690794_3040558161231542339_n

Muutamia lapsuudenystäviä ja koulukavereita on tulossa juhannukseksi Merikarvialle, joten se tietää sitä, että kohta pääsee muistelemaan kunnolla lapsuutta sekä teiniaikoja muidenkin Merikarvialaisten kanssa. ;)


Syömishäiriöistä selvinneet

10.06.2016

Kuinkakohan moni muistaa blogistani Wilman tarinan anoreksiaa vastaan? Tarinan voi lukea täältä: Wilman selvitymistarina anoreksiaa vastaan. Lyhyesti kerrattuna mulla ja Wilmalla on yhdistävä historia, nimittäin anoreksia ja olen itse toiminut Wilman tukena hänen matkallaan anoreksiaa vastaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen itse käynyt läpi kivisen tien syömishäiröitä vastaan ja sen jälkeen erityisesti sh:ista kärsivät nuoret ovat olleet mun sydämen lähellä ja olen mielelläni auttanut heitä paranemisprosessissa jos vain olen pystynyt. Wilma on käynyt pakkohoidosta asti kaikenlaisissa hoidoissa, mutta jokainen sairauden läpikäynyt varmasti tietää ettei syömishäiriöistä parannuta ennenkuin halu parantua lähtee itsestä.

Yleensä siihen tarvitaan sairauden vaarallisuuden tiedostaminen sekä jokin ulkopuolinen tekijä, kuten esikuva, inspiraatio tai joku joka saa sun olon prosessin aikana turvalliseksi, jokin johon voit luottaa. Parantumisprosessi voi olla varsinkin anorektikolle, jonka koko elämä määrittyy painon mukaan, maailman pelottavin prosessi. Varsinkin silloin tarvitaan esimerkkiä ja luottamusta sekä henkistä tukea ympärille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Itse pystyin toimimaan esimerkkinä parantumisesta Wilmalle sekä luomaan toivoa parantumiseen ja siihen, ettei ole mitään pelättävää. Olin luotettava avunlähde, sillä ymmärsin mitä Wilma käy läpi ja pystyin samaistumaan hänen tuskaansa; tiesin täsmälleen mitä hän tarkoitti ja miten pelottavalta paraneminen tuntui ajatuksena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mä oon niin onnellinen ja ylpeä Wilman puolesta. Tää mimmi on painanut pahimmillaan 30 kiloa ja on nyt terve, hyvinvoiva super fiksu ja kaunis ihminen sisältä sekä ulkoa. <3 Wilman blogia voi seurata täältä ja meidän haastattelu sekä tarinat julkaistaan kauneus & terveys lehdessä, elokuun numerossa.

IMG_0349

Mä oon onnistunut vilustumaan heti täällä Suomessa ja pienessä kuume-flunssassa meni tänään kuvaukset sateessa, mutta ei anneta sen lannistaa. Inkivääriä nassuun ja nyt lepäämään. Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Mitä on mielen maadoitus?

08.06.2016

Tänään lähdin landelle ihailemaan Suomen kaunista luontoa ja rentoutumaan. Mua on hieman ahdistanut viimepäivinä Suomessa esiintyvä loputon negatiivisuus. Se oli syy miksi poistin lentohelvetti postaukseni, sillä en halunnut pitää niin negatiivista postausta blogissani. Sitä on tarpeeksi ympärillä muutenkin, eikä asia ole välttämätön blogissani, vaan sen voi käsitellä muullakin tavalla.

Mua vilpittömästi harmittaa, kun esimerkiksi facebookia selatessa liian suuri osa päivityksistä on jonkun dissaamista tai muuten vain jotain negatiivista. Joissakin maissahan julkisesti haukkuminen ja arvostelu on lailla kielletty, ketään ei saa loukata ja sen seurauksena voi olla jopa maasta karkoittaminen. Suomessa on vahva sananvapaus ja se todellakin käytetään, valitettavasti usein negatiivisesti, mikä taas näkyy ihmisten hyvinvoinnissa ja ajatusmaailmassa. Niinkuin olen ennenkin sanonut; jos vain ymmärtäisimme ajatustemme voimakkuuden, emme ikinä haluaisi ajatella mitään negatiivisesti.

whether you think you can or you cant youre right

Yritänkin itse jättäytyä kaiken tuollaisen ulkopuolelle ja keskittyä kaikkeen positiiviseen, oli tilanne mikä tahansa. Tällä hetkellä luonto on niin kaunis ja freshi, että oli pakko lähteä ihailemaan kaunista luontoa.

13413649_10153654352000794_8149389570436633567_n

Pellot ja metsät ovat tähän aikaan vuodesta aivan mielettömiä ja super vihreitä. Jotkut pellot näyttivät taittavan jopa neon vihreän puolelle. Kyllä Suomi on vain niin kaunis ja erikoinen maa.

13339665_10153654351980794_2108177185329478461_n

Uskon maadoitukseen, jolla tarkoitetaan oman energian tasaamista. Jos ihminen ei saa mitään aikaiseksi, omat ajatukset ovat synkkiä tai epäselviä, tuntuu ettei mikään onnistu ja kaikki on todella hankalaa, on silloin hyvä kokeilla pientä maadoitus hetkeä.

Maadoittumista auttaa esimerkiksi aivan arkiset askareet ja asiat; kuten siivous, ruoanlaitto ja erilaiset pihatyöt. Myös lasten ja kotieläinten kanssa ajanviettäminen on hyvin maadoittavaa. Käveleminen ja luonnossa oleilu on mun lemppareita ja yksi tehokkaimpia tapoja maadoittaa itseään.

Maadoittuminen tuo tasapainoa elämään ja auttaa elämään nyt-hetkessä. Se muodostaa myös suojan omien ajatusten ja energioiden suojaksi, jolloin toisten energiat eivät niin paljon vaikuta omiin, kun itse on tasapainossa ja rauhassa. Negatiivisuus on kuin sairaus, joka leviää ihmiseltä toiselle, ellei osaa olla tarkka ja kieltäytyä negatiivisista ajatuksista sekä suojata itseään niiltä.

Helposti sitä itsekin huomaa olevansa negatiivisten ajatusten vallassa ja sen oivaltamiseen voi asian tiedostavallekkin mennä päiviä. Itse usein herään ja huomaan asian viimeistään sillon, kun havahdun tietynlaiseen ahdistumisen ja levottomuuden tuntemuksiin. Syyn tälle löydän usein suoraan omista ajatuksistani sekä ympäristöstä.

13413664_10153654352045794_873939608671523485_n-1

Välillä on hyvä ottaa pieni irtiotto, lähteä vaeltelemaan luonnon keskelle ja irrottautua kaikesta. Meidän henkinen hyvinvointi on kytköksissä myös fyysiseen hyvinvointiin, joten on todella tärkeää pitää omat energiakentät puhtaina kaikesta ei-toivotusta, jolloin meillä jää paljon enemmän tilaa hyville ajatuksille sekä selkeälle ja positiiviselle mielelle.

Haastan mun lukijat tekemään pienen kevätsiivouksen omille energiakentille sekä mielelle! Mäkin aijon lähteä huomenna vielä kunnolla valetelemaan metsiin ja ihailemaan Suomen luontoa. <3

 


Museum of broken relationships.

16.05.2016

Heippa murut!

Huh, nyt on taas kotiuduttu Suomeen hetkeksi ja vitsi täällä on ihana meininki. Ihmiset on niin iloisia ja hyvällä tuulella, ulkona on super fresh ja lämmin ilma, linnut laulaa ja kaikkialla on niin raikkaan vihreää!

13249920_1762660137280727_1309981592_n

Tultiin Sunnuntaina aamulla, joten eilinen meni aika unenpöpperössä ja matkustamisesta palautumisessa. Käytiin illalla hietsussa katsomassa auringonlaskua ja riehumassa JLON kanssa rannalla. Oli aivan mielettömän kaunis ilta.

13260109_10153607586240794_3055247158634683813_n

13166822_126529731094291_2107048103_n

Kävin tänään Viivillä STUDIO VMS:ssä tekemässä erään vitamiinicocktail hoidon silmänalusiin ja vitsi se on SUPER! Tulos on niin fresh saman tien. Hoidosta kerron pian lisää ihan omassa postauksessa.

Mua nauratti kun kävelin Viivin studiolle ja mua tuli vastaan ainakin viisi tuttua. Mulla on siis maximissaan noin kilometrin matka Viivin studiolle. Tuntui niin oudolta kun jatkuvasti kuului jostain päin katua että ”LINDA!!” ja iloisia naamoja tuli moikkaamaan. Niin ihanaa, ah, ihmisiä! Oon tottunut viimeisen puolen vuoden olemaan niin yksin ja tuntemattomien kanssa, että olen aivan unohtanut miten ihanaa on nähdä ystäviä ja miten suuri merkitys lähipiirillä ympärillä onkaan.

Nää on taas niitä asioita, joita pidämme helposti itsestään selvinä ja joista unohdamme olla kiitollisia päivittäin. Yleensä ne onkin ne yksinkertaisimmat asiat, jotka merkitsee eniten elämässä. <3

13167215_232112803822658_1219602494_n

Mun lemppari. Itku tuli. <3

Käytiin tänään Marren kanssa tsekkaamassa Helsingin kaupunginmuseossa Museum of broken relationships näyttely,  jossa on erilaisia ihmisten suhteisiin ja niihin liittyviin muistoihin liitettyjä esineitä, joihin jokaiseen sisältyy oma tarinansa. Suosittelen jokaiselle, oli todella voimakas ja koskettava kokemus. Todella moni pystyy varmasti samaistumaan tarinoihin liittyviin tunteisiin ja kuvoihin. Itku meinasi päästä kyllä hyvin monta kertaa ja olin kirjaimellisesti hiestä märkä sen jälkeen kun olin lukenut kaikki tekstit. Niin kovia tunteita tarinat herättivät. Huh! Mieletöntä.

Teki mieli lähinnä hiplata jokaista esinettä, sillä esineistä huokui todella voimakas energia. Olen kuitenkin niin energia-herkkis, etten uskalla lähteä edes koskemaan mihinkään noin voimakkaisiin tunteisiin liittyviin esineisiin, jotka eivät kuulu mulle.

Asia mikä mua ja Marrea puhututti tarinoiden jälkeen oli se, että yllättävän moni kuitenkin jää huonoisiin suhteisiin, yrittävät roikkua löysässä hirressä liian pitkään, jonka lopputulos on usein vain katkera ja vihaisa loppu, varsinkin kun jompi kumpi kokee tuhlanneensa aikaansa. Todella monen tarina loppui siihen, että on opittu rakastamaan itseään ja vasta sitten päästämään irti. Ihmisten tulisi nopeasti ottaa merkit vastaan ja lukea tilanteesta se, rakennetaanko parisuhteen sisällä elämää meille vai itselle. Suhdetta ei ole, jos vain jompikumpi elää yhteiselle elämälle ja toinen vain itselle. Mua vihastuttaa ja harmittaa ihmisten puolesta, jotka pelkäävät seisoa omilla jaloilla ja jotka unohtavat sen, että jokainen meistä ansaitsee tulla rakastetuksi samalla tavalla, kuin itse rakastaa muita.

13254169_10153607643395794_7959720291887863792_n

Yksi asia jäi todella häiritsemään. Joidenkin ihmisten totaalinen tilannetajuttomuus on uskomatonta. Keskellä museota seisoi noin 35-40 v mies ja nainen jotka keskustelivat kovaan ääneen mm. siitä, miten Seppo on todella aktiivinen facessa, muttei puhu sitten kuitenkaan livenä paljoakaan. Ihan oikeasti, museossa, pienessä intiimissä tilassa kymmenien ihmisten kanssa, jotka lähinnä kyynelehtivät koskettavista tarinoista, keskustellaan kovaan ääneen k-marketin ja alepan hintaeroista. Mun on todella vaikea keskittyä lukemiseen hälinässä ja kun tarinoita on noin 80 sivua, pienen kirjan verran, niin kyllä siinä vähän saa ponnistella, että jaksaa loppuun saakka keskittyä ja pysyä tunteessa mukana. Jouduin muutamat tekstit käymään monesti läpi uudestaan, koska en voinut keskittyä heidän keskustelun keskellä.

Ymmärrän asiaan kuuluvan, kuiskaavan kommentoimisen ystävän kanssa, joka ei häiritse muita, mutta noh… joo. Tilannetaju! :D

Onko kukaan muu lukijoistani käynyt näyttelyssä? Mikä oli sun lemppari, ja mitä olit näyttelystä mieltä?