Mä olen itse käynyt noin 7 vuotta säännöllisesti salilla ja tässä on vuosien varrella nähty ja testattu jos jonkinmoista salia. Olen itse niitä tyyppejä, joka treenaa mielummin maan alla kellarissa ja rakentaa itse laitteensa kuin sellaisissa ylihygieenisissä, muovisissa spa-saleissa, joissa ei edes uskalla treenata kunnolla ettei mene mikään vekotin rikki. Tykkään tietenkin siististä, mutta hyvällä tekemisen meiningillä maustetusta treeni ympäristöstä.

Tässä mun top 3 lemppari salit !

TÖÖLÖ GYM -STADIN BULEIN SALI

Töölö Gym on mun toinen kotini. Mä oon treenannut siellä varmaankin 4 vuotta ja koskaan ei suomeksi sanottuna vituta mennä TG:lle treenaamaan. Töölö gym on iso kuntosali ja siellä on todella selkeästi valtavat omat tilat jokaiselle lihasryhmälle.  Löytyy jalka,-selkä,-olkapää,-rinta,-hauis,-vatsa,-venyttelypuoli, you name it ! Laitteita, välineitä ja vimpaimia on varmasti tarpeeksi ja monipuolisesti, esimerkiksi jalkapuolelta löytyy peräti 6 kyykky paikkaa ( 4 smith, 2 räkkiä) ja kaikki mahdollinen todella selkeästi ja tilavasti sijoiteltuna. Lisäksi sali pysyy ajan hermoilla ja laitteita päivitellään kokoajan sen mukaan, miten ala kehittyy.

Aerobisia laitteita löytyy riittävästi ja monia erilaisia, ilmastointi on hyvä, asiakaspalvelu aivan ihanaa ja muutenkin ilmapiiri todella jees. Jengi moikkailee ja juttelee kunhan vain itse on halukas tutustumaan muihin.

Asiakaskunta koostuu kaikenlaisista asiakkaista, sillä sali on todella monipuolinen. TG tarjoaa monipuolisesti myös ryhmäliikuntaa, joten TG ei ole vain salin puolella viihtyville suunnattu.

IMG_8875

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

CITY GYM – HELSINGIN KESKUSTAN PARAS SALI

City Gym on mun arjen pelastaja.  Täysin helsingin ytimessä, kampin metriksen vieressä sijaitsevan salin aikataulut ovat joustavat ja kortilla pääsee 05:00 – 23:00 treenaamaan! Mulla venyy päivät välillä niin pitkiksi, että saatan päästä tekemään ilta treeniä vasta 21 aikaa, jolloin on ihan turha suunnata TG:lle. 

City Gym on todella yksinkertainen, kaiken tarpeellisen tarjoava, vanhan liiton kuntosali! Siellä on monet hemmetin hyvät treenit vedetty sekä ystävystytty aivan ihaniin ihmisiin. Tykkään todella paljon treenata City Gymillä, josta löytyy kaikenlaisia asiakkaita ja hyvä tekemisen meininki! Täällä ei kukaan katso mitä sulla on päällä, treenaamaan voi mennä vaikka yöpuvussa jos huvittaa.

IMG_8860

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MAYOR’S GYM – REHELLISTÄ BODAAMISTA

Jos haluaa tavata suomalaisia kehonrakentajia, fitness lajeissa kisaavia ja vanhan liiton tekijöitä, niin Mayors on se mesta mihin kannattaa suunnata! Mayors on tosin hieman muuttunut tässä vuosien saatossa ja nykyään tuntuu, että asiakaskunta on monipuolistunut ja suunta enemmänkin ”kaikille kaikkea”, kun itse aikoinani 19-vuotiaana en pystynyt edes treenaamaan Mayorsilla kunnolla. Smithit lähtivät monista kymmenistä kiloista ja taljat painoivat liikaa sille 50 kiloiselle mimmille.

Nyt sieltä löytyy paljon uusia, todella hyviä laitteita ja monipuolisemmin tarjontaa kaikille! Treenaan Mayorsilla valmentajani Timo Elorannan kanssa noin kerran viikossa, joten tulee sielläkin käytyä nykyään taas useammin.

Viimeksi tänään vierailin Mayorsilla ja vedettiin lähes kokonaan kehonpainon treeni. Kyllä tuli hiki ja muutama kirosana heitettyä, mutta onneksi Timon kanssa on aina hauskaa treenata!

Onko teillä jotain lemppari saleja ja oliko tässä listassa tuttuja saleja teille?:)

 

 


…No esimerkiksi silloin kun kuolaat päällesi tunnin verran nukkuessasi päiväunia pään kokoisen kahvikupin jälkeen.

Mä tunnistan nykyään itsestäni heti, kun keho huutaa välipäivää. Eilen alkoi olla sellanen fiilis, että huomenna nukun pitkään ja mahdollisesti syön ylimääräisen hiilariannoksen. Oon käynyt vasta kerran salilla tällä viikolla jalkapäivän merkeissä, mutta lenkkeillyt yli 30 km, tehnyt kaksi kuntopiiriä ja vetänyt yhden HIITinkin.

Tänään käytiin Rosan kanssa ulkoiluttamassa koiria Rajasaaressa. En oo ikinä ennen käynyt siellä, ihan huippu ihana paikka :) J’Lo veti itsensä ihan sippiin juostessa isojen koirien perässä. Nukkuu vieläkin vaikka tultiin kotiin noin 7 tuntia sitten.

Kävin lenkin jälkeen kaupassa ja moikkaamassa äitiä, joka on käymässä Helsingissä. Äidillä oli mulle noin kymmenen rasiaa marjoja pakastettavaksi! Aivan huippua. Sen jälkeen tulin kotiin ja huomasin, että mun aivotyöskentely oli sitä luokkaa, että olisin voinut nukahtaa pystyyn. Kokeilin kahvia, mutta turhaan, nukahdin tunniksi niin, että kerkesin näkemään kokonaisia unia ja kuolaamaan tyynylle. Olisin hyvin pystynyt jatkamaan unia ja heräämään vasta huomenna, mutta päätin kömpiä väkisin ylös.

13906670_10153798850935794_6550365188243030779_n

Mun mielestä viikossa olisi hyvä pitää vähintään kaksi totaalilepoa. Kevyt kävely on ok lepopäivänäkin ja se menee palauttavasta, mutta kovaa treeniä kun vetää vaikka 6-7 päivää putkeen liian pitkään, alkaa pikkuhiljaa treeni kääntyä itseään vastaan, palautuminen hidastumaan ja hermosto kiukuttelemaan.

Omien kokemusten, kivipäisyyden ja sen seurausten kautta liputan ehdottomasti mielummin säännöllisen levon, kuin ylitreenaamisen ja väsyneenä treenaamisen puolesta. Ihminen kyllä tunnistaa onko väsymys laiskuutta, viitsimättömyyttä ja vetelemistä, jolloin treenaaminen tuo lisää energiaa päivään vai onko kyseessä aitoa väsymystä ja levon kaipuuta. Lepo on hyviksien puolella, sitä ei kannata väheksyä tai vältellä. Kovat tyypit ei muka pidä lepopäiviä ja osaavat syklittää treeninsä niin, ettei totaalilepoa tarvita, mutta trust me, jos olet natu-urheilija etkä omaa taikavoimia, tarvitset säännöllistä lepoa ja palautumista sekä kehonhuoltoa riittävästi, jotta pystyt ylipäätään kehittymään optimaalisesti ja jaksat urheilla säännöllisesti pitkään, mielellään loppuelämäsi.

Mä olin itse ennen vähän sellanen, että pidin lepopäiviä lähinnä jonain asiana mikä piti ansaita, jotta sellaisen pystyi hyvällä omallatunnolla pitämään. Nykyään näen levon tärkeänä osana prosessia kehittyä paremmaks. Aijon myös pitää muutaman viikon päästä ihan totaalisen lepoviikon, jolloin vain käppäilen ja huollan kehoani. Lepoviikkoja suosittelen kovaa ja tavoitteellisesti urheilevan pitävän joka 5-6 viikko.

Jos haluaa, ettei omissa tavoitteissa tule tammikuu-efektiä, vaan treenaaminen säilyy elämäntapana, tulee sen rakentua ainakin seuraavista asioista:

  1. tavoitteellisuus ja välitavoitteet
  2. hyvin suunnitellut, motivoivat ja sopivasti haastavat ohjelmat
  3. järkevä treenikierto
  4. ravitseva ja tavotteita tukeva ruokavalio
  5. säännöllinen lepo ja riittävä uni
  6. kehonhuolto
  7. säännöllisyys, pitkäjänteisyys ja treenin miellyttävyys. Älä väkisin harrasta lajia, johon et saa kipinää syttymään. Jokaiselle löytyy oma lajinsa. :)

 

 


Luin äskettäin Kauneus & terveys lehden päätoimittajan kirjoituksen Miksi juoksevaa naista saa loukata ja arvostella?. Kirjoituksessa kummastellaan sitä, miksi vastaantulevia naisia saa huoritella ja haukkua. Luin tekstiä hämmentyneenä ja järkyttyneenä; huudellaanko naisille tosiaan tuohon tyyliin lenkkipoluillakin?

Mulla on aina kuulokkeet päässä, joten en tiedä mitä kaikkea mun perään on mahdollisesti huudeltu, mutta kaikki kommentit ja eleet jotka on mun silmiin pistäneet tässä 7 vuoden aikana ovat olleet suurimmaksi osaksi vain positiivisia ja piristäviä.

Viimeviikolla mut pysäytettiin ja mua pyydettiin treffeille. Olin juuri herännyt ja olin unihiekat silmissä, tukka pystyssä aivan hämmentynyt siitä miten tuo kivannäköinen ja fresh mies tuli rohkeasti kehumaan mun unista habitusta ja pyytämään kahville. Minäkö? Ihanaa! Sitä edellinen muisto lenkkipolkujen kontaktista jokapäiväisten vaihdettujen hymyjen lisäksi on yläfemmat vastaantulevan pyöräilijän kanssa ja edellinen olikin törmätessäni jonkun lajin joukkueeseen ja muutama silmänisku sekä vihellys perään. Kyllä mulla siinä vauhti nopeentui ja posket punotti muustakin kuin lenkistä, mutta en mä silti kokenut sitä loukkaavana vaikka pojat vähän fiilistelikin.

13887073_10153779102595794_2851830007518594272_n

Mulla on aina sellanen fiilis lenkkipoluilla, että me ollaan täällä kaikki samaa jengiä ja samalla missiolla täällä, siks musta on hauskaa heittää hymyt vastaantulevien kanssa. Se piristää omaa päivää sekä mahdollisesti myös vastaantulevan. Ja mitä näihin treffipyyntöihin tulee, olen aina sanonut, että sulkekaa ne tinderit ja menkää lenkille! Mulla ei ole kokemusta tinderistä, mutta lenkkipoluista on. Mä olen saanut elämässäni 80%  (livenä esitetyistä) treffipyynnöistä joko lenkillä tai salilla ollessani ja uskallan väittää, että ne aktiiviset sekä urheilulliset miehet jotka tulevat spontaanisti juttelemaan ovat paljon potentiaalisempia treffikumppaneita kuin ne baarista löydetyt tyypit sekä tinder matchit. Mä en usko tuohon etsimällä etsimiseen tai että niin ainakaan se oikea löytyisi.

Mulla on oikeastaan aina ollut pelkästään positiivisia kokemuksia liikunnasta ja ihmisistä sen parissa. Mä en ole ikinä törmännyt salikiusaamiseen, syrjintään tai vastaavaan huuteluun lenkkipolulla sitten ala-asteen. Musta on aivan järkyttävää lukea vastaavaa tekstiä sekä kommenttiboksista muiden naisten vastaavista kokemuksista.

Millaisia kokemuksia mun lukijoilla on? Positiivisia, negatiivisia vai molempia? 

Mä itse lähden nyt vetämään jonkun aivan järkyttävän pepputreenin, sillä oon pystynyt käymään tänään jo pidemmällä lenkilläkin ilman rintakipuja! BOOM!