Mä oon aina rakastanut juosta sateessa. Tänään oli taas niitä täydellisiä juoksupäiviä, kun satoi kaatamalla, mutta ilma oli lämmin. Sade tuo niin makeen moodin tekemiseen ja varsinkin, jos juoksee jossain metsäisessä maisemassa. Sateen mukana tulee myös todella raikas ilma, jossa on hyvä juosta jaksamisenkin kannalta.

13516478_10153711617350794_5241552913550161945_n

Mietiskelin juostessani viimevuoden kesää, kun uupumuksen vuoksi lähes jokainen lenkki alkoi aina kunnon pinnistelyllä ja koko lenkki oli puhdasta suorittamista, samoin kuin salitreenitkin. Mun oli pakko tehdä lenkki ja jokaisen lenkin päätteeksi tuskastelin sitä, että miten jaksan seuraavan päivän lenkin.

Tähän väliin uusille lukijoille tai muistin virkistykseksi voitte lukea täältä, miksi jalka painoi viime kisakaudella niin paljon.

Juokseminen, salitreenaaminen ja urheilu ylipäätään on ollut aina mulle yksi päivän kohokohtia ja mä rakastan treenaamista. Kuitenkin viime vuonna siitä alkoi tulemaan yhtäkkiä asia joka loi mulle stressiä, joka tuntui lähes vastenmieliseltä asialta ja joka oli mulle asia, joka vaan oli pakko tehdä ja suorittaa pois alta. Urheilun ja liikkumisen ei missään nimessä kuuluisi tuntua siltä. Tosin taas päästään siihen faktaan, ettei kilpaurheilu aina ole pelkkää hattaraa. On kuitenkin eriasia, jos joskus käy läpi paskoja päiviä ja sinne treeneihin on pakko raahautua, kuin että se tuntuu puoli vuotta pelkältä kauhulta ja ottaa enemmän kuin antaa.

13590451_10153711617335794_6668841153068262206_n

Oli jotenkin aika siisti ja vapauttava tunne havahtua siihen, että mäpäs olen täällä lenkillä koska mä haluan, en koska mun on pakko. Ja mä ihan oikeesti nautin tästä ja aijon huomenna tulla uudestaan. Mä en tee tätä kenenkään muun vuoksi, kuin itseni. Ja mä saan tästä enemmän kuin tää ottaa. Itseasiassa se ei ota multa mitään.

Tällaiset asiat ja ajatukset luo ainakin mulle sitä toivoa siitä, että alan pikku hiljaa olemaan taas kunnossa ja voin jopa alkaa harkitsemaan uudelleen kisaamista. Tosin niinkuin olen ennenkin kirjoittanut, en tiedä koska mulla on seuraavaksi sellainen elämäntilanne, että olisi realistisesti aikaa kisaamiseen. Mulla on kaksi yritystä sekä kolmas tekeillä, mun suunnitelmat näyttää niin pitkälle kuin pystyn katsomaan ihan äärettömän uuvuttavilta, stressaavilta ja kiireisiltä. Liikunta ja treenaaminen on mulle tällä hetkellä asia josta mä saan energiaa jaksamiseen, enkä halua tehdä siitä taas yhtä stressaamisen aihetta. Olen välillä unelmoinut siitä, että kisaisin ensivuonna, mutta mahdollisuudet työrintamalla menevät kyllä tällä hetkellä kisaamisen edelle.

Haluan kuitenkin pysyä kunnossa, sillä se on mulle tärkeä asia. Tuntuu siltä että tässä on menty vähän liiankin rennosti kesän alku ja mua on alkanut ihan suoraan sanoen ällöttämään tämä rentoilu treenien suhteen, joten haluankin nyt jotain uutta haastetta arkeen. Vaikka elänkin todella terveellisesti ja mä ihan viihdynkin mun kehossa tällä hetkellä, niin haluan ottaa muutaman kuukauden tehoremontin ja vetäistä kesän aikana välidieetin. Mun mielestä kesä on parasta aikaa dieetata, treenata ja haastaa itseään treenin suhteen, sillä missä vain voi treenata, valo ja aurinko antaa energiaa ja ulkona on kiva puuhata. Varsinkin, jos yöelämä ja terassi siiderit ei oo se oma juttu. Luulen myös, että tottumuksesta kaipaan kesäisin jonkinlaista kisakautta muistuttavaa meininkiä. Nyt siis rokki soimaan ja koska kalenteri näyttää siltä, että olen ainakin seuraavat 2kk samassa maassa, niin mikäs sen parempaa kuin käyttää tasainen arki hyväksi ja ottaa pieni remontti omaan kroppaan! Aijon kertoa teille fiiliksiä ja meininkiä dieetistä tässä muutaman kuukauden aikana! :)

Jos jokin muukin haluaa haastaa itseään, niin multa saa tilattua henkilökohtaisesti räätälöityjä treeni-ja ruokavalio ohjelmia linda.manuella@fitnet.fi osoitteesta, sekä fitnet.fi sivulta löytyy tehokkaita 6-viikon valmennuksia super edullisesti! Sieltä löytyy pelkkiä ruokavalioitakin, jos treenit on jo kunnossa ja ihan uutena juttuna voi myös ostaa pelkän jäsenyyden sivustolle, jolloin saa käyttöönsä satojen liikkeiden super laadukkaan liikepankin, josta voi varmistaa miten liikkeet tehdään oikein ja mahdollisimman tehokkaasti!

 

 


Mulla on tänään syntymäpäivät! Mä en oikein tiedä, mitä mieltä olisin näistä päivistä. Ennen niitä odotettiin niin paljon, että synttäreillä laskettiin kuinka monta vuotta vielä, että täyttää 18. Nykyään taas tuntuu siltä, että justhan mä täytin 18, miten siitä voi olla jo herranjumala KUUSI VUOTTA!

Sitten alkaa se itsensä vertailu; äidillähän oli tässä iässä jo kaksi lasta, oli ollut jo vuosia naimisissa. Äidin äidin äidillä oli aivan varmasti jo kymmenen lasta mun ikäsenä. Onneks mulla on edes Jlo. Menee lapsesta.

Onnekseni sain monia viestejä, jossa kauhisteltiin sitä, miten nuori olen. Muutama kyseli, että kuinka nuori olen oikein ollut, kun olen heihin tutustunut, jos nyt olen vasta 24-vuotias. Se helpottaa. Ja toisaalta, olen erittäin tyytyväinen siihen mitä olen saanut esimerkiksi työelämässä aikaiseksi sekä siihen, että kokoajan mennään eteenpäin. Vois olla siis huonomminkin!

IMG_0530

24-vuotta tuli tosiaan tänään täyteen ikävuosia tällä mammalla ja suurin stressi on lähinnä ollut se, että eihän mun vain tarvitse lähteä mihinkään yöelämään, eihän! Onnekseni lähes kaikki ystäväni ovat jossain päin maailmaa ja eripuolilla Suomea viettämässä kesälomiaan, joten päätin että juhlin ystävien kesken vasta juhannuksen jälkeen, kun mahdollisuus on suurempi saada kaikki kasaan.

Havahduin eilen illalla ajatuksiini, kun mietin porkkanoita syödessäni ja sohvalla makoillessani, että mielummin siivoaisin vaikka mun vaatekaapin, kuin lähtisin nyt stadin yöhön toteamaan, että haluan kotiin. Ja mä oon ihminen joka vihaa järjestämistä ja siivoamista. Tätäkö tämä nyt on? Ei mielellään.

Toisaalta tiedän myös että osittain tämä johtuu siitä, anteeksi Suomi, että Helsinki ja sen yöelämä ei ole kovinkaan houkutteleva. Täällä on muutamia kivoja kesämestoja, kuten uusi Löyly (ainakin kuulemma, en ole käynyt) sekä Hernesaaren Ranta, mutta kaatosateella ei kovinkaan moni paikka innosta.

IMG_0535

Ja koska saan päättää, niin tämän päivän agenda on hakea mm. sushia kotiin, tehdä jokin ihana herkkusalaatti sekä katsella hyviä leffoja ja ottaa relaa <3 Huomenna lähden pitkästä aikaa landelle, Merikarvialle kuvaamaan, maalaamaan (jokin ihmeellinen sielun jano siihen hommaan…) ja moikkaamaan sukulaisia, meidän villakoiria ja ystäviä Satakunnasta päin. Tarkoitus olisi viettää juhannus siellä ja mulla olisi kuulemma liput RMJ:hin, joten jos nypin harmaat hiukset pois päästä ja villiinnyn jotenkin mystisesti, niin ehkäpä saatan poiketa näissä juhlissa, jossa on muuten aivan hemmetin kovat esiintyjät!

IMG_0532

Oikeastaan tämä on aivan täydellinen tapa viettää synttäreitä just nyt. Aamun aloitin syömällä härskisti kakkua ja nyt ajattelin lähteä tyhjentämään Kampin K-marketin kaikista herkuista sekä nauttia kotona sadepäivästä yöpuvussa, lemppari viiniä siemaillen ja sammuen söpösti sikiöasentoon jonnekkin päin sohvaa.


Kuinkakohan moni muistaa blogistani Wilman tarinan anoreksiaa vastaan? Tarinan voi lukea täältä: Wilman selvitymistarina anoreksiaa vastaan. Lyhyesti kerrattuna mulla ja Wilmalla on yhdistävä historia, nimittäin anoreksia ja olen itse toiminut Wilman tukena hänen matkallaan anoreksiaa vastaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen itse käynyt läpi kivisen tien syömishäiröitä vastaan ja sen jälkeen erityisesti sh:ista kärsivät nuoret ovat olleet mun sydämen lähellä ja olen mielelläni auttanut heitä paranemisprosessissa jos vain olen pystynyt. Wilma on käynyt pakkohoidosta asti kaikenlaisissa hoidoissa, mutta jokainen sairauden läpikäynyt varmasti tietää ettei syömishäiriöistä parannuta ennenkuin halu parantua lähtee itsestä.

Yleensä siihen tarvitaan sairauden vaarallisuuden tiedostaminen sekä jokin ulkopuolinen tekijä, kuten esikuva, inspiraatio tai joku joka saa sun olon prosessin aikana turvalliseksi, jokin johon voit luottaa. Parantumisprosessi voi olla varsinkin anorektikolle, jonka koko elämä määrittyy painon mukaan, maailman pelottavin prosessi. Varsinkin silloin tarvitaan esimerkkiä ja luottamusta sekä henkistä tukea ympärille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Itse pystyin toimimaan esimerkkinä parantumisesta Wilmalle sekä luomaan toivoa parantumiseen ja siihen, ettei ole mitään pelättävää. Olin luotettava avunlähde, sillä ymmärsin mitä Wilma käy läpi ja pystyin samaistumaan hänen tuskaansa; tiesin täsmälleen mitä hän tarkoitti ja miten pelottavalta paraneminen tuntui ajatuksena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mä oon niin onnellinen ja ylpeä Wilman puolesta. Tää mimmi on painanut pahimmillaan 30 kiloa ja on nyt terve, hyvinvoiva super fiksu ja kaunis ihminen sisältä sekä ulkoa. <3 Wilman blogia voi seurata täältä ja meidän haastattelu sekä tarinat julkaistaan kauneus & terveys lehdessä, elokuun numerossa.

IMG_0349

Mä oon onnistunut vilustumaan heti täällä Suomessa ja pienessä kuume-flunssassa meni tänään kuvaukset sateessa, mutta ei anneta sen lannistaa. Inkivääriä nassuun ja nyt lepäämään. Ihanaa viikonloppua kaikille <3