Täydellinen hiilihydraatti diettaajalle!

26.10.2016

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni käyttää kurpitsaa hiilarin lähteenä. Mun ehdottomasti lemppareita hh lähteitä ovat bataatti, riisi sekä riisikakut, mutta on aina kiva kokeilla uusia ruoka-aineita. Kiitos parisuhdebodausta blogia pitävän Maijun vinkin vähähiilihydraattisemmasta vaihtoehdosta, nimittäin kurpistasta!

14702287_10154006388600794_4322234044795398390_n

Kurpitsa on super helppo ja nopea valmistaa. Mun oli tarkoitus kokeilla hokkaido kurpitsaa, mutta meidän kaupasta löytyi vain myskiä. Ei sillä niin väliä, sama homma toimii molempiin.

Eli aikalailla sama homma kuin bataatissa: halkaistaan kurpitsa, poistetaan siemenet (huom. siemenet voi myös syödä, esim. ensiksi pannulla paahtaen) ja sen jälkeen pilkotaan lohkoiksi.

Uuni 225C ja bataatit vartiksi paistumaan.

14708144_10154006388630794_2893146069190856392_n

En kuorinut kurpitsaa ennen paistamista, sillä kurpitsan liha on mun mielestä helpompi poistaa, kun kurpitsa on pehmeämpää ja kuori irtoaa helpommin.

Kurpitsan voi vaihtoehtoisesti syödä lohkoina tai muussata paistamisen jälkeen.

en ole syönyt, tai ainakaan itse valmistanut punaista lihaa varmaan 5 kk :D

en ole syönyt, tai ainakaan itse valmistanut punaista lihaa varmaan 5 kk :D

Maustoin kurpitsan herbamarella, mitä muutenkin tungen joka ruokaan. Sen lisäksi heitin sekaan oliiviöljyä, avokadoa, kurkkua, tomaattia ja jäävuorisalaattia. Proteiininlähteenä toimi tänään hyvin hyvin hyvin pitkästä aikaa naudan jauheliha. En muista, koska olisin valmistanut punaista lihaa viimeksi. Syön punaista lihaa todella harvoin, usein jos satun syömään ystävän luona tai jossain muualla, kuin kotona. Kana-kala-kananmuna linjalla olen vetänyt varmaan toukokuusta saakka, joten ihan kiva välillä vähän kokeilla muutakin. Mun valinnat eivät ole periaatteita, en vain koskaan ole pitänyt punaisesta lihasta ja otin sen ruokavaliooni mukaan vasta aloitettuani kunnolla treenaamaan fitneksen puolella. Edelleen syön sitä kuitenkin todella harvoin. Varsinkin sinkkuna ei tule syötyä, kun en valmista kenellekkään toiselle ihmiselle ruokaa.

MIKSI KURPITSA?

Kurpitsa on dieettiläiselle todella oiva vaihtoehto, sillä se on koostumukseltaan täyttävää ja (melkein) yhtä hyvää kuin bataatti. Kurpitsassa on vähemmän hiilareita ja mun mielestä se tulee maussa ilmi sen verran, että bataatti on makeampaa.

100 g bataatin ravintosisältö:

  • proteiini: 2g
  • hh: 17g
  • rasva: 0 g
  • energia: 81kcl

100g myskikurpitsa:

  • proteiini: 1g
  • hh: 12g
  • rasva: 0g
  • energia: 44kcl

Millainen suhtautuminen mulla on ruokaan?

03.10.2016

*Yhteistyössä Leader

Millainen suhtautuminen mulla on ruokaan?

No ai millanen? Jos mä en harrastais liikuntaa, olisin todennäköisesti aika isohko. Siihen nähden miten paljon ja millä tehoilla treenaan, olisin varmasti todella hoikassa kunnossa, ELLEN rakastaisi syödä. Ja paljon.

Rosa sanoi mulle eilen että ”sä käyt kyllä joka päivä kaupassa!”. Pakko käydä, kun syö kuin hevonen! Mulla menee päivässä helposti vähintään 1,5 kerää jäävuorisalaattia, pari kurkkua, rasiallinen minitomaatteja,avokado, pussi tai kaks porkkanoita, 4-6 kananmunaa ( max 2 kokonaista, loput valkuaisina puuron tai munakkaan mukana), 100g kanaa, toinen 100g yleensä kalaa, herneitä, maissia, paprikaa. Käytän munakkaassa paljon mummun puutarhasta poimittua pinaattia, tilliä, herneitä, persiljaa. Lisäksi luomu marjoja suoraan metsästä puolukoiden, mustikoiden sekä pensasmarjojen kuten viinimarjojen muodossa. Mulla on myös tyrniä, vadelmia ja mansikoita kaapit täynnä. Kaiken tän kukkuraksi multa löytyy ruoan seasta usein ananasta, fetaa, riisikakkuja tai riisiä. Omenoita ei saa unohtaa. Tänään kaupasta lähti mukaan myös parsakaalia sekä erilaisia juureksia ja vihanneksia, joista aijon huomenna tehdä uunijuureksia. Aamulla menee tietenkin usein puuro tai munakas. Jos uni ei meinaa tulla vedän iltapalaksi usein puuron. Joka pääaterialla (1-3xpäivässä) on mukana reippaasti oliiviöljyä. Veikkaan, että kaloreita sataa vajaan pari tonnia aika helposti päivässä, hyvin hh ja rasva painoitteisesti.

Mun duuni ei oo kovinkaan fyysistä, lähinnä kuvauspäivät ovat raskaita. Muuten asiat hoituu koneelta pääsääntöisesti, joten jos en treenaisi , on kulutukseni aivan liian pieni syömisiini nähden. Annoskooni ovat aika hillittömiä naiselle ja niissä pitäisikin vähän tsempata, etten aina olisi ihan pallona ruokailun jälkeen.

17-20 vuotiaana saatoin olla helposti pitkiäkin aikoja syömättä. Söin päivässä muutaman kerran ja sillonkin ruoka oli muutaman raaka-aineen salaatti tai maitorahka. Nykyään mä oon 3 tunnin välein aivan kuppi nurin, jos ei saa ruokaa. Voin fyysisesti aivan järkyttävän huonosti, jos mun keho ei saa tarpeeksi hiilihydraatteja, kun ennen elin monta vuotta pelkän hedelmistä ja vihanneksista tulevan hiilarin voimalla. Eilen en kerinnyt syömään kunnolla ja Rosalla ollessani luulin jo tulevani kipeeksi, vaikka todellisuudessa huono olo johtui syömättömyydestä.

Olihan mun kehonkoostumuskin aika eri luokkaa vuosia sitten. Ei paljoon erottunut lihakset, sillä ne oltiin hajotettu ravinnoksi jo aikoja sitten. Jatkuvasti vedettiin sellasella säästöliekillä, että  tuskin elimistössä tapahtui mitään, ellei ollut aivan pakko.

Miten se näkyi suorituskyvyssä ja jaksamisessa? Aika räikeesti. Ilman lihasmassaa tai energiaa ei kauheen merkittäviä suorituksia tehdä. Toki sä voit aina vetää sisulla ittes märäksi rätiks crosstrainerilla, mutta minkäänlaisia voimaa, räjähtävyyttä tai lihasmassaa vaativia suorituksia ei todellakaan tehty.

Arki oli aika selviytymistä. Kaikkeen toki tottuu, eikä siihen välttämättä osaa edes reagoida. Myös keho sopeutuu hiilarittomaan ja niukkaan ravintoon > alentamalla aineenvaihduntaa ja menemällä säästöliekkiin.Sitten ihmetellään miksi ei rasva pala tai mitään muutakaan kehitystä tapahdu, vaikka ei syödä mitään ja treenataan hulluna.

14520377_10153936490515794_2264293476615647031_n

Ja ei, enhän mä vieläkään ole siellä missä toivottavasti joskus ollaan, mutta pitkälle on tultu. Miten helposti sitä sokeutuukaan omaan suorituskykyyn ja kehoon, koska aina löytyy joku joka on kovemmassa kunnossa ja parempi. Siksi on hyvin tärkeää keskittyä siihen omaan tekemiseen ja matkaan kohti parempaa minää.

Processed with Snapseed.

Olen kyllä niin onnellinen siitä, että en enää pelkää ruokaa. Vielä 4 vuotta sitten se oli mun pahin vihollinen. Laskin jokaisen suupalan ja ruoka pyöritti mun elämää. Nykyään mua huolestuttaa se, että ehdinkö syömään tarpeeksi. Sen jälkeen kun on kerran ryssinyt oman aineenvaihduntansa ja joutunut sitä korjailemaan, on kyllä enemmän paniikissa siitä, ettei vain syömällä epäsäännöllisesti ja liian vähän ryssi sitä uudestaan. Ei ole kovin siistiä elää maitorahkalla, treenata hulluna ja silti lihota jos kalorinsaanti lähenee vaikkapa tuhatta päivää kohti.14089153_1069192576468145_4909817176263433222_n

Ravinto on mulle aina se, josta pyrin ensisijaisesti saamaan kaiken tarvittavan elimistölleni, mutta jotta palautuminen olisi nopeampaa ja treenaaminen tehokkaampaa, käytän lisäravinteista aminohappoja, kovien jalkatreenien jälkeen wheytä sekä joskus hyvin raskaiden, isojen lihasten (jalat/selkä) treeneissä myös vitargoa. Lisäksi käytän magnesiumia, sinkkiä, monivitamiineja & kalaöljykapseleita. Myös olon mukaan napsin d-c vitamiineja.

Joko olet jo muuten muistanut osallistua LEADERin unelmatreeni kuvakilpailuun instagramissa? Jos et, niin vielä kerkeää! Palkintona pääset kaverisi kanssa mun tai UFC ottelijan Makwanin vetämiin treeneihin sekä lisäksi voitat puoleksi vuodeksi itsellesi lisäravinteet!

Kilpailun tarkemmat ohjeet & säännöt löydät osoitteesta www.leader.fi


Mielenhäiriö-syömishäiriö-häiriö

15.04.2016

Löysin mun 2010-2011 vuoden kalenterin, jolloin vielä opiskelin lukiossa, työskentelin pitkiä päiviä tuntien duunimatkojen maustamana ja treenasin hullun lailla noin 2 x päivässä, 7 x viikosta.  Olin käyttänyt kalenteria ikään kuin päiväkirjana ja kirjoittanut sivuille lyhyitä koosteita ja muistoja päiviltä, mitä on tulossa ja mikä eniten sillä hetkellä mietitytti.

13007370_10153543954895794_596177332022221680_n

TODELLA, ja tarkoitan todella kovassa roolissa oli mun paino. Olin joka aamu kirjoittanut aamupainon grammoineen sekä usein myös viereen suunnitellut alle 1000 kalorin päivän menun sekä merkannut treenit, jotka mun tuli tehdä kaiken muun ohessa. Melkein jokaisella sivulla luki se sama mantra:  ”pakko laihtua!”

Mä olen parhaimmillani painanut noin 47-48 kiloa ja tuolloin painoin n. 50-53 kg. Pidin itseäni super läskinä. Naurattaa, olin aivan kuin jokin apukepin-nojakepin-tukikeppi. Läski ei todellakaan ollut sana kuvaamaan mua, mutta ehkäpä skinnyfat toimisi paremmin. Fatka on se, että olen tällä hetkellä 10kg painavampi, mutta rasvaprosentti on varmasti hurjasti pienempi. Sinänsä hauskaa, että mun kisapaino on tällä hetkellä noin 54 kiloa, jolloin mun vatsalihakset ovat rajusti esillä, mutta tuolloin vatsalihakset olivat senttien rasvakerroksen alla.

12991017_10153543945105794_8013536915682695887_n

mitähän tämä nainen isoilla hinkeillä edustaa tuossa :D

Lukiessani vanhaa kalenteria olin sekä järkyttynyt että samaan aikaan helpottunut. ONNEKSI mä en enää elä tuossa pääni sisäsessä vankilassa ja ole noin saakelin paniikissa jostain puntarin luvusta, jota tuli lähes pakkomielteisesti kytätä päivittäin. Mun elämä riippui siitä luvusta siinä laitteessa. Miten surullista!

12923135_10153543945075794_6189385236702679433_n

En väitä tai tarkoita suinkaan sitä, etteikö mua enää kiinnostais näyttää hyvältä sekä huolehtia painostani sen verran, että pysyn ihmisen näköisenä painoni kautta. Kyllä mua kiinnostaa tottakai ja puntari on aina hyvä, suuntaa antava mittari. Tosin sen tulkitseminen on aina hieman vaikeampaa, mitä pidempi treenitausta on salin puolella. Joskus hämää se, etten enää ole viiskyt kiloinen heinäsirkka, mutta mulla on myös noin 3x enemmän pelkkää pakaraa kuin tuolloin, triplasti isommat olkapäät, selkä, reidet, vatsalihakset…kaikki. Käyn edelleen noin 1-2 x viikossa puntarilla, mutta se mitä mä katson nykyään on 1) miten hyvin mä voin 2) PEILI.

12940873_1107734242618789_1269323218_n

Mun pyrstö pelkästään painaa varmaan tällä hetkellä saman verran kuin mun koko yläkroppa painoi tuolloin, joten mä en ole niin fanaattinen sen painoni suhteen enää. Onhan se ihan loogista, että jos sä haluat jonkin ruumiinosan itsessäsi isommaksi, kuten esimerkiksi ne pakarat, niin se tulee nostamaan sun painoa. Varsinkin kun lähdetään niin laihasta rakentamaan, että ei ole pakaroiden kohdalla sellaista ruumiinosaa, jonka kehonkoostumusta ainoastaan muuttaisi,jolloin paino saattaisikin pysyä samana, kun ei ollut tosiaan sitä persettä.

12987126_10153543945145794_1809921255411136307_n

Nuorempi minä hyppäisi varmasti auton alle jos kuulisi, että painaisin 5-6 vuoden päästä 10 kiloa enemmän. Paino oli mulle asia, josta ei lipsuttu ja kaikista järkyttävimpiä olivat tietenkin ne keinot, jolla paino pidettiin kurissa. Pidin paasto päiviä, mutta kävin kuitenkin aamulla lenkillä tai salilla, koska aamulla jaksaisin vielä edellisen päivän ravinnolla ( about muutaman omenan voimin) juosta 10 km. Kirjoitin mun kalenteriin, miten nälkä on vain tunne, enkä käynyt edes kaupassa, koska en syönyt vapaapäivisin mitään. Söin lähinnä päivän aikana töissä yhden salaatin.

En muista että mun jääkaapissa olis ollut koskaan oikeesti mitään. Nykyään mua ahdistaa, jos mulla ei notku jääkaappi täynnä ruokaa. Se tuo mun mielestä kodikkaan fiiliksen.

Muistan miten saatoin pyörtyillä milloin missäkin. Mä en muista että mä olisin kärsinyt nälästä, mä enemmänkin nautin siitä, eikä mulle tullut sillon edes sellaisia pahoja oloja enää, mitä mulle tulee nykyään jos en oo syönyt 4 tuntiin. Mä en edes pystyisi olemaan enää syömättä, koska mua alkaa oksettamaan niin paljon ettei siinä voi kun syödä. Eilenkin meinasin oksentaa kaupungille pelkästään nälästä, koska olin ollut 4 tuntia syömättä.

Tämä kertoo tietenkin siitä, että mun elimistö sisältää mm. erilaisen kehonkoostumuksen nykyään ja energiaa tarvitaan enemmän. Ennenhän mun keho oli katabolia päissään syönyt ja hajoittanut kaikki lihaksensa energiaksi ja Linda 50kg omisti about 30% rasvaprosentin.

Lisäksi se kertoo siitä, että mun metabolia itse asiassa toimii nykyään ja kehossa tapahtuu jotakin, mikä on tietenkin hyvä juttu ja asia, johon olen joutunut kovasti töitä tekemään. Mun kroppa on ollut niin pitkään niin pahalla säästöliekillä, että sen herättämiseen on kyllä mennyt oma aikansa.

12963424_10153543980780794_1191499997805730260_n

Ihanaa olla nykyään terveJÄRKINEN sekä omistaa terveellinen suhde liikuntaan ja ravintoon. Eläminen syömishäiriöisenä, oman painon vankina on todella kuluttavaa ja kahlitsevaa. Älkää tehkö sitä itsellenne. Opetelkaa oikeanlainen elämäntyyli, sillon kaikki on paljon helpompaa.

Paino ei ole mikään onnellisuuden mittari. Se miten kehosi voi, mistä kehosi koostuu, miten se toimii ja mitä sille annetaan on yksi avain onnellisuuteen. Kun kehosi voi hyvin, mieli voi paremmin ja olet varmasti onnellisempi.


Heikentynyt makuaisti ja ylipaino

02.03.2016

Voi vitsi miten ihana aamupäivä täällä on ollut. Mulla oli lepopäivä aamutreenistä, joten tein töitä terassilla auringonpaisteessa. Lisäksi pestiin meidän terassi ja vähän touhuiltiin ulkona. Näyttäisi siltä, että oon jopa saanut brunaa tänään ja värini on hieman tummentunut. Ajattelin olla super ruskee tänä kesänä…. Mun ihonväri muuttuu lähinnä mustaksi jossain kohtaa. Pienenä aina vihasin sitä, koska mua kiusattiin asiasta, mutta nykyään rakastan herkästi ruskettuvaa ihotyyppiäni! :D

12814306_10153422763495794_2869839074110977387_n

Suosin paljon värejä ruokavaliossani

Sitten itse otsikkoon. Aloin tänään pohtimaan sitä, miten erilaisia makuaisteja ihmisillä on. Minun makuuni rasvainen ruoka voi jonkun mielestä olla juuri sopiva, tai jonkun makuun liian suolainen voi olla minulle taas täydellinen.

Vaikuttaako makuaisti ylipainoon? Tutkimuksissa on todettu, että ylipainoiset lapset aistivat vähemmän eri makuja kuin hoikemmat lapset. Lisäksi heillä on hankalampaa erottaa eri makuja toisistaan. Tämä saattaa johtaa siihen, että tarvitsee suuremman määrän ruokaa, jotta saa tyydyttävän makuelämyksen.

Myös hormonit, kulttuuritottumukset ja myös jopa sukupuoli vaikuttaa makuaistiin. On todettu, että naisten makuaisti on herkempi kuin miesten.

12512260_10153422765950794_709700969203641954_n

Tältä näyttää kun meikäläinen on keittiössä.

Voiko makuaistia sitten kehittää? Mun oman kokemuksen perusteella voi!

Mä oon aina ollut aivan hullu kasvisten, vihannesten ja hedelmien perään. Jo pienenä meidän kreikan mummu teki pojille pitaa ja mulle ison salaatin, koska himoitsin salaatteja. Söin tomaatteja suoraan kasvimaalta ja itkin yöt mahakivusta. Jäävuorisalaatti on aina maistunut suoraan kerästä ja mun omenoiden syöntiin ei edes tarvitse mennä… We have a real problem there. Jos voisin, söisin vaikka sata omenaa päivässä ja eläisin niillä.

12472519_10153422763460794_8051749917753049604_n

Meillä on tietenkin kotona käytetty paljon Kreikkalaisen keittiön tapaan mausteita, juustoja, pastaa ja leipää. Leipää joka aterialla, juustoja spagetin sekaan ja kunnon kastikkeet ruokiin. Leipä toimii kreikkalaisessa keittiössä haarukan tukena ja ikäänkuin veitsenä. Olen siis tottunut mausteisiin ja kunnon tuhteihin makuelämyksiin. Toki meillä tehtiin kaikki alusta asti itse, enkä ole koskaan elänyt valmisruokien tai pikaruokien keskellä. Mummu lähetti aina paketillisen spagettia ja kokonaisia juustoja, joista saatiin tehdä kunnon ruokia. Meillä pakastepizzan puolikas oli harvinainen näky keittiössä, ja sipsejä sai aina kerran viikossa, enkä niistäkään oikeestaan edes pidä. Se oli vaan sellainen perhe juttu.

Toki kasvaessa ja omien rahojen kanssa tuli ostettua karkkia ja limpsaa kaupasta, enkä mä todellakaan oo laskenut kaloreita tai miettinyt asioita sen enempää ennen lukio-ikää. Tänä päivänä nuoret ovat internetin ansiosta hyvin tietoisia terveyssuosituksista, kaloreista, makroista. Tässä on hyvät- ja huonot puolensa. Nuorempina ollaan jo varmasti tietoisempia siitä mitä suuhun laitetaan, mutta se luo myös varmasti kovia ulkonäköpaineita yhä nuoremmille ja nuoremmille. Ei meillä landella mietitty todellakaan sen enempää omaa painoa, pukeutumista tai ulkonäköä, kuin että mistä löytyy lähimmät vaatteet. Saatoin mennä ihan mitä tahansa päälläni kouluun, ei paljoo kiinnostanut. :D Jos joskus sai jotain timantteja housun lahkeisiin niin se oli super coolia! Nykyään 10 vuotiaat osaavat contourata ja blendata pohjameikkinsä paremmin kuin minä.

12801173_10153422763355794_7230567500128057065_n

Palataanpas nyt siihen, voiko makuaistia muuttaa, toisin sanoen kehittää? Minun mielestäni kyllä. On paljon ruokia, joita en voinut sietää vielä vaikkapa 5-3 vuotta sitten. Jopa suurimpia herkkujani, parsakaali ja avokado lähinnä kuvottivat ajatuksena. Nykyään voisin syödä ja syönkin parsakaalia suoraan ”tertusta”. :D Tottakai osaan ruoista voi totutella ajan kanssa ja kokeilla eri valmistustapoja, jotta niistä alkaa pitämään, mutta kyllä mä väitän, että mun makuaisti on kehittynyt sellaiseksi, että minulle makuaistillisesti rikas ateria saattaa toiselle ihmiselle, hieman toisenlaisilla elämäntavoilla maistua aivan täysin mauttomalle kasalle ravintoa.

Nykyään kaikki ennen syömäni juustot, kastikkeet ja rasvat ovat minulle aivan liikaa. Hyvä esimerkki on mun eräs herkkuni, feta. Ylläri ;) Ennen pystyin syömään fetaa vaikka suoraan paketillisen. Ihmettelin miten jotkut jättivät fetoja syömättä ja söin heidänkin fetat. Nykyään olen yksi niistä fetojen jättäjistä ja jo muutama palanen saa mun fetakiintiön täyteen. Joitakin herkkuja, kuten esimerkiksi juustokakkuja en pysty edes katsomaan päin. Yksi lusikallinen on enemmän kuin tarpeeksi. Hyväähän se on, mutta herranjumala miten tuhteja!

Mä en monesti pysty edes haistamaan pikaruokia ja monien perus ravintoloidenkin ruoat on mulle aivan liikaa. Monesti maistan kuinka rasvat mixautuvat toisiinsa ja suolaisuus tulee korvista ulos. Tunnen kuinka ruoan rasva jää lähinnä kitalakeen kiinni ja kun sanon asiasta, katsotaan mua todella oudosti. Ihmettelen usein miten jotkut voivat rakastaa ulkona syömistä. Yleensä sieltä saa vain pienen annoksen kermalla ja rasvoilla pilattua ruokaa muutamalla lehdenpalasella. Vihanneksetkin ovat melkein joka ravintolassa rasvassa paistettuja ja pilattuja. Niistä on terveellisyys hyvin kaukana.  Sitten ollaan joko rasvaripulissa tai vatsa tukossa kotona. :D Ihanaa!

Tietenkin löytyy ihania, freshejä organic ravintoloita ynm. ravintoloita/lounas paikkoja joista saa oikeesti hyvää ja puhdasta ruokaa. Lähinnä ”iltaravintolat” ovat paikkoja, joista en saa nautintoa.

Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni sekä vuosien puhtaan ravinnon syömisen tulos. Makuaistini on todella herkkä ja erotan erilaisia makuja todella helposti. Siksi vähempi on mulle useasti sopivampi.

Uskon että jokainen pystyy vaikuttamaan makuaistiinsa, tekemällä vaikka pieniä muutoksia kerrallaan. Tällä taas saattaa olla isojakin vaikutuksia lihoamisen ja painonhallinnan kanssa. Salaattikastikkeet ja majoneesit kun jättää pois, pääsee jo hyvin alkuun! ;)

 

 


How bad do you want it?

11.03.2015

Huh,
mitäs tässä taas 2,5 tuntia treeniä valmentajan silmän alla. Pakarat on niin pumpissa että tunnen niiden sykkivän, no joke.

Treenattiin ensin olkapäät ja sen jälkeen siirryttiin pakaroihin, joita halusin oppia hermottamaan lisää. No, löytyihän ne liikkeet sieltä miten sain todella hyvän tuntuman pakaroihin. Muutamat sarjat riittivät jo siihen tunteeseen, että pian räjähtää. :D

Treenaamisessa kaiken A ja O on löytää lihas ja saada siihen tuntuma. Koutsini sanoin, meidän jokaisen tulisi harjoitella kehonrakentajille tyypillisiä poseerauksia ja ensin löytää lihas, jota lähdemme treenaamaan. Jokainen liike on helppo heittää sinnepäin ja usein se päätyy aivan väärälle lihakselle/väärään paikkaan. Olkapäät tehdään todella usein hartioille, epäkkäät korvissa, lavat rutussa, kun taas moni pakaralle tarkoitettu liike heitetään selälle.

Treenin aikana on siis todella tärkeää, että tunnet minne treeni menee ja tietenkin tarkoitus on osata se kohdistaa juuri haluttuun paikkaan. Joitakin lihasryhmiä joutuu kuitenkin kauan hakea ja hermotella, ennenkuin ne alkavat vastaanottamaan treeniä kunnolla ja kehittymään. Itselläni olkapäiden hermotukseen on mennyt aikaa, samoin pakaran. Erityisesti takaolkapäät ovat vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkaneet kehittymään kunnolla.

Kun haet hermotusta, ota kevyet painot. Vasta kun tunnet löytäneesi tuntuman lihakseen johon sitä haluat, voit nostaa painoja.

Jotkut lihasryhmät taas saattavat löytyvä todella helposti, kuten minulla esimerkiksi selkä on aina ottanut vastaan erittäin hyvin treeniä ja kehitys on alkanut täydellä teholla heti alusta asti.

IMG_6724

Petri Mast/FitBody lehti

Loppuun tehtiin vielä kuntocheck ja valmentaja oli tyytyväinen offikuntoon. Nestettä on korkean hiilaritason ja suolan myötä tietenkin kertynyt, rasvaakin on toki tullut mutta kuitenkin siisti. Mihinkään ei ole kertynyt mitään paksua rasvakerrosta.

IMG_6728

Tämä on todella arka aihe meidän lajissa, mutta mun mielestä on ihailtavaa säilyttää se urheilijamaisuus myös offilla, joten siksi itse pyrin siihen. Varsinkin kun on kyse bikinistä tai miksei miestenkin shortsista, jossa ei oikeesti tarvitse bulkata mitään +20kg. Oikeastaan mielestäni missään Natu-lajeissa ei ole kovin fiksua kerätä mielettömiä määriä laardia, jota tuskallisesti sitten aina yritetään kiireellisesti poltella. Kun puuron voimin tehdään asioita, niin 1-3x vuodessa kisaava kun joka kerta tiputtaa +20kg läskiä, saa myös lihoille aikamoista damagea aikaan. Riittävä plussa ja puhdas ruokavalio pitää kunnon siistinä, mutta antaa eväät kehitykselle. Jokaisen jalkatreenin perään ei tarvita paketillista jätskiä tai rintatreenin päälle ei ole big mac ateria välttämätön ;)

Tietenkin siitä päästään seuraavaan asiaan: mikä on urheilijamaisuutta kenekin mielestä? :D Minun kuntoni voi jonkun silmään olla erittäin kaukana siitä. Olenhan vasta hyvin vähän aikaa ollut viraallisesti urheilija, joten parantamista löytyy omastakin mielestä vielä PALJON. Sinne ei kuitenkaan päästä ilman tietynlaista ehdottomuutta ja tahdonvoimaa offillakin.

Tottakai täytyy myös ottaa rennosti ja muistaa että kisakunto on kisakunto. Syön karkkia kun haluan, lähes joka päivä menee joku pieni salmiakki karkki naamaan ja quest bareja löytyy laittomasti sieltä sun täältä, leffassa syön karkkia ja joskus juon viiniä, mutta kyllä mä 80% arjesta pysyn ruokavaliossani ja AINA syön ruokavalion mukaan kaikki ruokani, kaikki ylimääräinen on sitten extraa. Offilla kun ei missään nimessä saa olla päivääkään miinuksella, tai ruokaa aleta karkilla korvaamaan.

En siksi, että on pakko, vaan koska mä haluan. Urheilija ei ole urheilija vain hetken vuodesta, vaan se on sitä päivittäin. Mun mielestä siinä se juuri mitataan, kuinka suurella sydämmellä lajissa on mukana, että sillon kun ei ole  ns. ”tuli perseen alla, pakko” niin mitä sillon tekee? Vetääkö vähän sinne päin, ei ollenkaan sinne päinkään vai antaako itsestään vasta kisadieetillä kaiken, kun on pakko?

Kyllähän se varmasti antaa takaisin siellä dieetillä miten sä offilla elät. Sehän on varmasti fakta, ettei todellakaan ole terveellistä aina tiputtaa joka vuosi kisakaudella yli 10 kiloa rasvaa ja taas ottaa ne takaisin. Mielestäni ihanteellisinta olis se +/-8kg, johon itse pyrin. Tällähetkellä painan 59-60 kiloa, joten olen ottanut 6-7 kiloa kisoista ja kaloreita menee n. 2800-2900 päivässä. 2300 kaloria mulla on laskettu niin, että saan kaiken tarvitsemani, ja sen päälle tulee vielä palkkarit ja ”ohi syömiset” eli yksi quest bar ja pari hedelmää on helposti + 400 kaloria päivään.

Petri Mast

Petri Mast

Haluan vielä painottaa, että puhun näistä asioista omina ajatuksina, en todellakaan minään totuuksina tai sääntöinä. Tykkään kirjoitella näitä ajatuksia blogiini, ikäänkuin itselleni. Jokainen tekee tyylillään ja jokaisella on eri elämäntilanteet ja jokainen saa toteuttaa lajia omalla tavallaan. En missään nimessä halua arvostella kenenkään muiden tapoja tehdä asioita. Me ollaan jokainen vastuussa vain itsestämme ja sitäkautta mun mielestä oikeutettuja arvostelemaan vain omia tekemisiämme. Tiedän että on esimerkiksi valmentajia jotka nimenomaan bulkkaavat kisaajia, jotkut taas pitävät todella tiukkaa kuria ja kunnon todella siistinä ja jotkut siitä väliltä. Mikä sitten on se paras tapa? Luulen että jokaiselle sopii omanlaisensa. Kyse on kuitenkin lajista, jossa ei ole oikeestaan mihinkään mitään absoluuttista totuutta.

IMG_6747

Tänään tupsahti postista uusin FitBody, jossa lanseerattiin minun kolumnini. Kannessa olin Linda Manuella ja kolumnissa Linda Danakas ;D Sama mimmi!

FitBody ilmestyy siis huomenna kauppoihin, siellä vähän samasta aiheesta höpötystä ja pieni tarina minusta kilpailijana, sekä uusista tavotteista!

IMG_6746

IMG_6745