Koiran hyvinvointi ja liikunta.

10.08.2016

Multa kysyttiin mielenkiintoinen kysymys; miten yhdistää liikunnallinen elämäntapa ja koira, joka ei ole ”juoksijatyyppiä”?

Ne jotka eivät tienneet, niin mulla on 3 vuotias ranskanbulldoggi joka on mulle maailman rakkain olento. J’Lon onnellisuus, hänen hyvinvointinsa ja terveytensä ovat mulle todella tärkeitä asioita. J’Lo menee prioriteeteissä tärkeimmäksi. Jos esimerkiksi huomaan, että kello on jo paljon ja J’Lolta puuttuu ruokaa, niin se on kyllä J’Lo joka meillä syö viimeiset kanat kaapista ennen mua. Mä olen hänet ottanut ja olen hänen elämästään 100% vastuussa.

Mulle on tärkeää että J’Lo on hyvässä kunnossa, ihan oman jaksamisensa ja onnellisuutensa vuoksi. J’Lo painaa 8-9kg välillä ja on hyvin lihaksikas sekä terve pikku possu.

12508922_10153345914575794_3598634479480504304_n

Me vedetään J’Lon kanssa 6 x viikossa 5-8km lenkki, eli noin 45-75 minuutin pätkä, joka sujuu reippaasti kävellen. Vaikka J’Lo onkin todella energinen ja hyväkuntoinen ja hän aina tahdin määrääkin hyvin reippaaksi, en silti juokse J’Lon kanssa lenkkejä.

Pysähdytään myös lähes joka kerta aamulenkillä johonkin kahlauspaikkaan, jossa J’Lo saa vilvoitella vedessä, hakea keppiä ja leikkiä hetken aikaa. J’Lo rakastaa vettä ja vedessä touhuamista, lisäksi noutaminen vedestä on hyvää jumppaa koiralle.

Lenkkien lisäksi käydään illalla joko koirapuistoissa, jossa J’Lo juoksee rallia noin 30 minuuttia pysähtymättä tai sitten mennään takapihalle heittämään keppiä. Siinä tulee hyviä spurtteja ja täydellinen HIIT treeni, joka varmistaa myös sikeät yöunet.

Koirapuisto on ehdottomasti hänen lemppari juttu koko maailmassa, sillä tämä neiti RAKASTAA kaikkia koiria, ihmisiä ja mitä tahansa eläviä olentoja. En ole koskaan tavannut yhtä positiivista ja ennakkoluulotonta tapausta. Aina kaikkien kaveri ja valmis leikkimään!

IMG_3180

JLO on välillä myös exälläni Joelilla, sillä hän on meidän yhteinen erolapsemme. :D Asutaan melkein toistemme naapurissa, joten se toimii kätevästi. Joel ottaa J’Lon aina töihinkin mukaan ja on myös aktiivinen, joten possu pysyy molemmilla aktiivisena. J’Lo käy myös välillä ”mummolassa” landella, jossa saa juoksennella metsissä vapaana ja vaellella rauhallisesti kymmeniä kilometrejä. :)

Hänellä on siis hyvin aktiivinen perhe ja se kyllä näkyy energiatasoissa, ruumiinrakenteessa ja jaksamisessa.

Aina kun J’Lo on mulla niin aamulenkit menee reippaasti kävellen. Hän ei ole onneksi mikään haistelija, vaan kipittää hyvää vauhtia aina eteenpäin, joten menee kyllä mulla ihan kunnon liikunnasta pysyä perässä. Joskus jos väsyttää, niin J’Lo raahaa mutkin perässään. :D Välillä tekis tietenkin mieli juosta aamulenkit, mutta täytyy vain hyväksyä että koiran ehdoilla mennään ja myöhemmin on sitten omat kunnon treenit, jossa saa repiä, juosta ja treenata verenmaku suussa. Tavallaan mun jaksaminen on aina paljon parempaa, kun J’Lo on mulla, koska sillon en revi itseäni 2x päivässä ihan maximeihin ja finaaliin. :D

Tänäänkin olen ollut J’Lon kanssa yli tunnin lenkillä ja tulin juuri hetki sitten 5 km juoksulenkiltä sekä tekemästä hieman kuntopiiriä. Eilen kävin sitten salilla vetämässä oman treenin + HIITin. Oon nyt käynyt sellaisen 3 – max 4 x viikossa salilla ja muuten tykännyt hirveesti treenata ulkona. Ihan selkeää syksyn fiilistä ilmassa, joten nautitaan lämpimistä ulkoilukeleistä vielä kun voi!

Rakastan kyllä ihan älyttömästi treenata ulkona, kun ilma alkaa olemaan raikkaan syksyinen! <3

 


Miten parantumisprosessi sujuu?

01.10.2015

Heippa!<3

Hitto tää viikko on mennyt taas nopeesti! Mulla on tää treenaamattomuus vetänyt jotenkin niskasta lihakset niin jumiin, että oon vähän väliä yli viikon verran kärsinyt aivan järjettömistä pääsnsäryistä. Pakko päästä äkkiä hierojalle! Mulla on aina ollut ongelma sen kanssa, että reagoin kaikkeen: jännitykseen, kylmyyteen, stressiin tms. jännittämällä mun niskat. Jotkut kun esimerkiksi ”kärsii” stressivatsasta niin mulla on aina niskat korvissa. :D

No, kuitenkin ollut ihana viikko. Oon saanut mun yhden rakkaimman ystäväni Jussin takasin suomeen ja oon ollut muutenkin ihanien ihmisten kanssa tekemisissä koko viikon.

Tiistaina kuvattiin aivan ihanan Mari Valosaaren ja mun ”luottokuvaajan” Petri Mastin kanssa tulevaa fitnet.fi:n uutta ohjelmaa varten PR matskua! Tulossa siis Marin kehittämien nilkkapainojen, Bundien kanssa ihan oma ohjelma jonka voi toteuttaa kotona! Kotiohjelmia on paljon kyselty joten nyt tulee. :)

IMG_2090 IMG_2093

Ilmat oon käyttänyt hyväkseni ja ollaan JLOn kanssa jälleen ulkoiltu paljon. Syksy on kyllä aivan upeaa lenkkeily aikaa. Ei oo kylmä, mutta ei liian kuumakaan ja ilma on todella raikas. Luonto on älyttömän kaunis.

IMG_2257 IMG_2260

Nyt erityisesti kun mikään treeni ei ole suorituskeskeistä, vaan ihan reipasta ulkoilua hyvinvoinnin ja ehkä oman pään vuoksi, niin tulee ihan eritavalla nautittuakin siitä ulkoilusta. Pysähdellään tosi paljon erilaisille paikoille ja jäädään nauttimaan siitä hetkestä. Kisakaudella aamulenkit menee usein vaan sen piikkiin, että äkkiä pois alta ja aamupalalle. :D

Tänäänkin istuskeltiin pitkät ajat eräällä kaatuneella puunrungolla sekä sillalla ja vaan katteltiin maisemia ja ihmisiä. Vielä kun sais tän jatkuvasti takaraivossa jyskyttävän hedarin pois niin ihan täydellistä.

 

IMG_2261 IMG_2262

Mitäs positiivista  on tapahtunut mun tervehtymisprosessissa? Ensinnäkin, on todella inhottava tilanne, kun et periaatteessa ole sairas, mutta kuitenkin olet. Lääkäri sanoi mulle, että hermostollinen ylikuormitus on todella kakspiippuinen juttu, koska sitä ei sinänsä voida mitenkään oikeen mitata, mutta on kuitenkin todella vakava sairaus. Mitä pidemmälle sitä vie, sitä kauemmin siitä maksaa. Oon jutellut monien urheilijoiden kanssa ja saanut ihan hirveesti vertaistukea monilta. Tää on todella yksilöllistä, joillakin on mennyt yli vuosi palautumisessa, kun joillekkin on riittänyt se muutama kuukausi.

Multa on pikkuhiljaa kadonnut yöhikoilu. Edelleen sitä esiintyy, sillä varmasti työmäärät edelleen kuormittavat ja stressaavat. Ylikuntohan voi tulla myös ilman liiallista liikuntaa mm. stressistä. Mutta kaikista parasta on, että mä nukun ihan älyttömiä määriä, enkä enää herää kuin 1-2x yössä!! Mähän en käytännössä isän kuoleman jälkeen nukkunut 6kk lainkaan, vain muutaman tunnin pätkiä satunnaisesti. Nyt oon aivan pöyristynyt siitä miten paljon voisin vaan nukkua. Nukkuisin aivan varmasti viikon putkeen jos olisi mahdollisuus. Ikäänkuin jotkut kanavat olis auennut ja nyt mä imen sitä unta koko vuoden edestä. :D Oon ollut aika väsynyt, mutta kuitenkin törkeen onnellinen. Mielummin nukun enemmän kuin oon nukkumatta!

Myöskään mitään palautumisreaktioita ei tule aivan naurettavista asioista, kuten esimerkiksi hiusten kiinnilaitosta, jota koin yhdessä vaiheessa. Eli luulenpa että pikkuhiljaa tästä toivutaan. Lääkärin mukaan kaksi viikkoa tulisi olla täysin oireetonta ennen kun alkaa taas treenaamaan kunnolla.

Jos joillakin on jotain kokemuksia ylikunnosta niin kuulen mielelläni teidän vinkkejä ja omakohtaisia tarinoita :)

Äiti tulee huomenna kylään, joten täytyy vähän vielä siivoilla himassa. Ollaan oltu aika laiskoja kotitaloudessa JLON kanssa ja saatu tää koti aika pommiksi ;)