Moikka!

Pahoittelen pitkästä postaus välistä. Mä itseasiassa kirjoitin teille Torstaina postauksen, mutta se olikin aihe jota oli todella vaikea käsitellä tekstinä, joten päätinkin olla julkaisematta tekstiä ja tehdä sen uudestaan video muodossa heti huomenna! :)

Perjantaina oltiin mun ystävän Mariannen sekä muutaman muun tytön kanssa Ocean Clubin avajaisissa, joka itseasiassa sijaitsee meidän naapurissa. Jep. Naapurissa.

Meidän kotia suoraan vastapäätä on Plaza Beach banus club, ja tarkoitan siis kirjaimellisesti vastapäätä. Suoraan portin toisella puolella.  Sitten taas samalla puolella katua, viereisessä rakennuksessa sijaitsee Ocean club Marbella, joten ollaan tässä tällaisen mukavan musiikin ja kiljunnan ristitulessa.

Oikeesti aika karseeta, en olis koskaan kuvitellut että tää on olemista bileiden keskellä päivästä toiseen kun käytiin tätä asuntoa aikoinaan katsomassa ja Niko vähän varoitteli noista kesän bileistä. :D

Jos olis linda 17-18 vee, niin täähän olis vaan törkeen siistiä, mutta tällä hetkellä hieman ristiriitanen fiilis. Toisaalta ei ole koskaan sellanen olo, että olis yksin, mutta toisaalta en jaksais koko päivää, iltaa ja yötä kunnella musiikin pauhetta ja ne ilotulituksetkin alkaa kyllä jossain kohtaa ärsyttämään. Hauska lähteä lenkille aamulla kun känniset turistit ryömii tossa toisella puolella! Jej. :D

No, anyway. Mentiin avajaisiin kivalla porukalla ja meillä oli kyllä aivan mielettömän hauska ilta! Tanssittiin jalat kipeiksi, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja pidettiin hauskaa tyttöjen kesken. Lähdin hieman ennen kahta kotiin ja nukahdin välittömästi sänkyyn päästessäni. Mulla ei oo hetkeen ollut niin kipeet jalat kun perjantai yönä, hah. Lisäksi tanssittiin niin paljon, että olin pelkästään siitö aivan loppu. Ei onneksi ainakaan ollut pitkä matka kipittää rantapolkua kotiin.

13109076_1182555221764320_1532951773_n

Teemana oli white and silver (jackie ei tottele pukukoodeja, joten…) ja mulla oli klassisesti pieni vaate paniikki päällä, sillä harvemmin mä pukeudun kokonaan valkoiseen ja kaikki mun korut on suurimmaksi osaksi valko-kulta/kulta, kuin hopea. Sovitin valehtelematta 20 mekkoa ja löysinkin upeita, mutta en raaskinut ostaa upeaa kallista mekkoa, sillä tiesin etten tule valitsemaan valkoista mekkoa asuksi kovin mielelläni uudestaan. Mielummin ostan sitten mekon värissä, jota varmasti käytänkin enemmän ja jossa viihdyn.

Olin ostanut juuri muutama päivä sitten kuvan housut Zarasta ja heitin sen kaveriksi aivan basic topin. Isot hopeiset korvikset korviin ja hopeat kengät jalkaan = volà. Paljon enemmän mun näköinen kokonaisuus, kuin väkisin ängettynä valkoiseen pikkumekkoon.

13102509_536033486568561_1518991130_n

Nuorempana paljon helpommin puin kauniin mekon ainoastaan sen mekon upeuden vuoksi, vaikka en olisikaan todellisuudessa edes viihtynyt mekossa kunnolla. Nykyään mulle on todella tärkeetä että mulla on hyvä fiilis vaatteissa; ei tarvitse repiä ylös eikä alas ja olo on mukava ja omalla tavalla varma. Tärkeetä on että näyttää itseltään. On aivan karseeta olla vaatteissa, jossa sun tarvii stressata tai olo on epämukava. Se taas vaikuttaa ihan koko fiilikseen ja näkyy ulos epävarmuutena ja lähinnä pilaa koko illan.

13129897_556688511207747_1128002441_n

Ilta sisälsi todella upean ilotulituksen ja kaikenlaista mageeta meininkiä! Avajaisissa oli sen verran vauhdikas meininki, että oon ollut kaks päivää aivan törkeen väsynyt. Siis totaalisen loppu. :D

13096027_10153576598750794_4674091292485439542_n

Olin Lauantaina aivan kuin rekan alle jäänyt. Mentiin päivällä Mariannen kanssa tallille ja odotin hirveesti että pääsen nauttimaan päivästä Bahrin kanssa. Harmikseni sain kuulla, että Bahrin kavioon oli tullut halkeama ja se odotti kengittäjää, joten jouduin menemään toisella hepalla. Mulle annettiin sellainen todella kaunis, espanjalaiskaunotar, joka oli todella kiva ja helppo hoitaa. Tämä oli mukavaa vaihtelua siihen jatkuvaan Bahrin egoiluun.

Mä en kuitenkaan ihan hirveesti lämmennyt tälle mini mimmille, sen laukka oli niin pomppuisa ja hevonen tuntui todella luihulta. Se pelkästi ihan hassuja juttuja ja teki lujissa vauhdeissa ihmeellisiä sivuväistöjä aivan yllättäen. Mun vatsalihakset oli ihan tulessa kun yritin jotenkin näyttää järkevältä siinä meiningissä.

Tänään oli sama juttu, ratsastin tällä valkoisella kaunottarella, koska Bahrin kavio piti leikata lyhyeksi ja sen täytyy antaa parantua ainakin viikon verran.

Mentiin tänään uusi reitti maastossa ja ohitettiin muutama polo clubi ja päätettiinkin, että mennään joku päivä dinnerille jollekkin kivalle polo clubille, tutustumaan vähän lajiin. Hevonen oli paljon kivempi ratsastaa, kun tiesin vähän millainen neiti kyseessä, mutta jep, kyllä mulla oli kova ikävä Bahria. Ihan sama vaikka puris mua miljoona kertaa, on se vaan loistava ja joka kerta ihanampi ratsastaa.

Oli muutenkin todella kiva huomata tänään miten erilailla Bahri nykyään reagoi muhun. Se selkeästi tunnistaa mut ja alkaa hyväksymään mut ihan erilailla kuin ennen. Ego on edelleen todella suuri, mutta pienin askelin kohti yhteisymmärrystä. :)

13124817_10153576598665794_728817747164047194_n

Jokatapauksessa viikonloppu on ollut hauska ja meininkiä on riittänyt. Nyt mulla on kasa duunia tehtävänä huomiseksi, joten palataan huomenna videopostauksen merkeissä! Toivottavasti kaikilla oli hauska vappuviikonloppu ja ootte muistanut käyttäytyä!;)


Hei!

Täällä on niin kaunista. Huomasin kaupassa käydessäni että sisäpihan allasta aletaan täyttämään. Aivan ihanaa! Täällä on päivisin jo nyt todella lämmin, yli 20 astetta. Asutaan aivan rannalla, joten tuuli on ajoittain vielä kova, esimerkiksi eilen lenkillä tuntui etten päässyt eteenpäin kovan vastatuulen vuoksi ja takaisin tulo taisi mennä osittain lentäen.

IMG_1913

Mulla oli eilen jostain syystä vähän vaikee päivä ilman sinänsä mitään painavaa syytä. Sanotaanko näin että niin paljon duunia ja yksi pää, niin välillä stressi ottaa vallan tästäkin naisesta. Mä oon sellanen ihminen, että mulla täytyy olla ajatukset ”muutama askel edellä” ja kaikki narut omissa käsissä. Siksi esimerkiksi tämä muutos asumiseen on laittanut mut tilanteeseen, että olen joissain asioissa riippuvainen Nikosta, en tiedä mihin suuntaan mun täytyy lähteä kun astun ovesta ulos,eikä mulla oo puhelimessa vielä edes nettiä josta navigoisin paikkoja ja sen lisäksi en ole kokoajan ”valmiina” jos tulee jokin akuutti duuni juttuja, mikä on mulle aika välttämätöntä. Moni asia on kesken…

En tietenkään voi saada kaikkea toimimaan päivässä, en edes viikossa ja en voi osata ulkoa Marbellaa näin lyhyessä ajassa. Eikä mulla ole mitään oikeaa hätää, kaikki hoituu todella hyvin, mutta kun olen tällainen kontrollifriikki joka haluaa hallita 100% kaikkea mitä omassa elämässä tapahtuu.

Mä oon tottunut elämään lähinnä treenille ja duunille. Oon tottunut siihen että kun herään, käyn joko treenaamassa tai aloitan duunit ja illalla käyn treenaamassa, jonka jälkeen saatan vielä suunnitella duuneja yöhön asti. Ja aamulla taas sama homma. Viikonloppuja mulla ei sinänsä ole ollut aikoihin, silloin saatan nähdä frendejä. Moni mun läheisistä ystävistä elää aika samanlaista elämää, joten me ymmärretään toisiamme ja sitä, että meillä menee helposti jouluaatotkin duunin parissa. :D

Noh, eilen sitten menin mukaan Nikon palaveriin, koska meillä oli hieronta sen jälkeen ihan vieressä ja se meni kätevästi niin. Tän jälkeen käytiin etsimässä työpöytää meille kotiin. Siinä meni noin 3-4 tuntia ilman nettiä sekä duunia ja mä aloin käymään ylikierroksilla ja potemaan järkyttävää omantunnon tuskaa koska laiminlyön mun töitä, mun pitäis olla himassa suunnittelemassa uutta valmennusta. Sen lisäks pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota ja hetkellisesti kaikki tuntui kaatuvan päälle. Sen seurauksena tuli ihan järkyttävä ikävä isää ja harmitti kun ei voi soittaa hänelle ja jutella asioista. En voinut vieriville kyynelille mitään. Isä oli aina mulle sellainen tukipilari, että mikä tahansa stressasin tai kävin läpi elämässä, niin sen sanat korjasi kaiken mahdollisen.

Onneks Niko on todella tasapainoinen ja rauhallinen tyyppi ja osaa ottaa rennosti mun ahdistus-paniikki-sekoilu kohtaukset. ;)

Joskus on ihan hyvä lyödä vähän yli ja sen jälkeen käydä mielessä läpi se fakta, että asiat on oikeesti todella hyvin ja se, että mulla on niin paljon duunia että välillä tuntuu hukuttavansa itsensä niihin, on loppujen lopuksi vain positiivista. Varsinkin kun saa tehdä mitä rakastaa ja itselle duunia mahtavien ihmisten kanssa.

Tänään onkin ollut taas todella kaunis ja ihana päivä. Mielenrauha on taas saatu takaisin. ;)

IMG_1929

Uudet asiat on aina pelottavia, mutta niin niiden kuuluukin olla. Jos aina pysyttäisiin siinä tutussa ja turvallisessa ympäristössä, niin helposti jäisi elämässä paljon kokematta. Ja siitähän tässä on loppujenlopuksi kyse; elää joka ikinen päivä täysillä ja ahmia tästä maailmasta niin paljon kuin vain mahdollista.

Täytyy vaan tehdä parhaansa ja uskoa siihen, että jokainen askel on aina eteenpäin. Niin se menee myös treeneissä! Vaikka kuinka tuntuisi välillä epätoivoiselta, niin uskokaa siihen, että jos on treenit ja ruokavaliot suunniteltu oikein ja ne on kunnossa, niin sitä tulosta myös tulee.

Varsinkin dieetin alussa, uudessa lajissa tai missä tahansa kestää aina hetki, ennenkuin tuloksia alkaa näkyä, mutta joka ikinen toisto tai askel jonka ottaa, vie sua eteenpäin ja kohti tavotteita. :)

Nyt mä alan pakkaamaan, me lähdetään nimittäin YLLÄTYS YLLÄTYS kohti lentokenttää. Lennetään Valenciaan katsomaan Nikon siskon estekisoja!! HEPPOJA, IHANAAAAAAA!

Palataan <3