AKTIIVISUUS TEKEE ONNELLISEKSI.

14.06.2016

Mulla on tänään ollut iltapäivän jälkeen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa hieman omaa aikaa. Töitä olen tässä ohessa tehnyt, mutta olen viidettä päivää kuumeessa, joten päätin että otan ihan rennosti vaan ja yritän rauhoittua täksi illaksi.

Olen ollut todella onnellinen, kun olen päässyt taas kunnolla tekemisen makuun. Päivät vilisee kivojen hommien lomassa eikä tarvitse ainakaan tekemistä keksiä. Viikonloppuisin ei edes viitsi lähteä rilluttelemaan mihinkään, sillä ei tee mieli tuhlata päiviä väsymykseen saatika darraan. Mä mielelläni tapaan mun ystäviä viinilasillisen merkeissä, mutta baarit on jääneet tänä vuonna hyvin harvoihin kertoihin ja hyvä niin.

IMG_0423

Espanjassa asuessani mulla oli aivan liikaa aikaa yksikseni. Vaikka ympäristö oli kaunis ja päivät olisivat menneet varmasti leppoisasti rannalla tai ulkoillessa, niin kyllä liiallinen tekemättömyys tappaa pikkuhiljaa luovan ihmisen. Liika aika on varmasti yksi syy kaikenlaisten ongelmien syntyyn, ainakin mun kohdalla. Kun on yksinkertaisesti liikaa aikaa, alkaa helposti spekuloimaan ja ylianalysoimaan kaikkea sekä stressaamaan asioita, joita ei välttämättä ole edes olemassa. Voin toki olla niitä harvoja joka ajattelee näin, mutta olen muutaman muunkin ihmisen kanssa keskustellut siitä, miten tekemättömyys tekee hulluksi.

Jos en pääse kunnolla toteuttamaan itseäni tai olemaan jatkuvasti kiinni jossain projektissa, tunnen itseni todella vässykäksi. Ei välttämättä ole hyvä asia määritellä itseään työn ja aikaansaamisen kautta, mutta sellainen mä olen ollut jo pitkään. Siksi varmasti fitness on mulle yrittäjyyden ohella hyvä laji, sillä siinä et ole koskaan valmis, vaan sulla on aina jotain, mitä kehittää sillä oma keho on ikuinen projekti. Yrittäjyys ja fitness, varsinkin lajissa kisaaminen on kunnon burnoutin täydellinen kombo, mutta toisaalta, mulla on aina käynyt päässä todella lujaa ja tarvitsenkin sen vuoksi intensiivisen elämän, johon purkaa ajatuksia ja jossa pääsen kehittämään kaikenlaista. En varmasti ole se kaikista helpoin ihminen jonka kanssa elää, koska en osaa olla paikallani ja rennosti ottaminen pahimmillaan jopa ahdistaa mua. Toisinsanoen olen todella herkkä ihminen vilkkaalla mielikuvituksella ja tarvitsen vauhdikkaan elämän, jotta en uppoudu liian syvälle ajatuksiini.

IMG_0446

Toki on hyvä myös välillä pysähtyä kuuntelemaan omaa mieltä, ajatuksia sekä rauhoittua, mutta luulen että mullakin suurimmat kaudet ja hetket, kun olen voinut huonosti, ovat usein johtuneet mm. liiallisesta tekemättömyydestä ja elämän rytmittömyydestä. Siksi suosittelen kaikille kokeilemaan uusia lajeja, inspiroitumaan uusista asioista, kirjoista, elokuvista, matkustamisesta, kulttuureista, aloista, mistä tahansa mikä innostaa omaa sisintä sekä myös toteuttamaan itseään ja unelmiaan!

Muistan miten olin nuorempana jyrkästi kaikenlaisia rutiineja vastaan. Olin sitä mieltä, että rutiinit olivat tylsiä sekä luovuuden ja spontaanisuuden tappajia. Vanhempana olen tajunnut, että tietynlainen rutiini, kuten unirytmi, treenirytmi, työ tai jo pelkästään jokin toistuva harrastuskin tuovat tietynlaista onnea ja turvaa elämään. Ihmistä ei ole tehty maleksimaan ja makaavaan sohvalle, vaan vaeltamaan päivässä pitkiä matkoja sekä huolehtimaan täyspäiväisesti siitä, että ylipäätään pysytään hengissä. Nykyään osalla ihmisistä on jopa liian hyvin asiat sekä liikaa aikaa valittaa, spekuloida sekä etsiä turhia asioita joita kritisoida. Se puolestaan luo negatiivista energiaa ja huonoa karmaa ihmisen itsensä ympärille sekä pidemmänpäälle  johtaa helposti jopa masennukseen ja syrjäytymiseen.

Tunnistan ihmisestä heti, kun kyse on turhautumisesta ja yksinkertaisesti siitä, että on aivan liikaa aikaa pyöriä netissä ja valittaa maailman turhimmista asioista, kuten muiden ulkonäöstä, jonkun mielipiteestä tai ylipäätään puuttua liikaa muiden elämään. Samoin tunnistan myös itsestäni, jos olen turhautunut enkä saa tehdä tarpeeksi.

Tekemättömyys ja lorviminen on tehty nykyään todella helpoksi ja sitä saattaa huomaamattaankin selata jo kymmenettä kertaa samaa facebook feediä läpi tai päivittää muutaman minuutin välein instagramin etusivua. Sillon kun huomaa keskittyvänsä epäolennaisiin asioihin tai ärsyyntyvänsä asioista, joilla ei ole mitään merkitystä oikeasti sun elämässä, niin kannattaa pysähtyä miettimään, jospas keksisi jotain oikeasti hyödyllistä tekemistä, joka koskettaa sua ja tekee sulle kivan fiiliksen! :)

Positiivisia ajatuksia, tekoja ja mieltä kaikkien lukijoideni viikkoon <3

 

 

 

 

 


Mitä on mielen maadoitus?

08.06.2016

Tänään lähdin landelle ihailemaan Suomen kaunista luontoa ja rentoutumaan. Mua on hieman ahdistanut viimepäivinä Suomessa esiintyvä loputon negatiivisuus. Se oli syy miksi poistin lentohelvetti postaukseni, sillä en halunnut pitää niin negatiivista postausta blogissani. Sitä on tarpeeksi ympärillä muutenkin, eikä asia ole välttämätön blogissani, vaan sen voi käsitellä muullakin tavalla.

Mua vilpittömästi harmittaa, kun esimerkiksi facebookia selatessa liian suuri osa päivityksistä on jonkun dissaamista tai muuten vain jotain negatiivista. Joissakin maissahan julkisesti haukkuminen ja arvostelu on lailla kielletty, ketään ei saa loukata ja sen seurauksena voi olla jopa maasta karkoittaminen. Suomessa on vahva sananvapaus ja se todellakin käytetään, valitettavasti usein negatiivisesti, mikä taas näkyy ihmisten hyvinvoinnissa ja ajatusmaailmassa. Niinkuin olen ennenkin sanonut; jos vain ymmärtäisimme ajatustemme voimakkuuden, emme ikinä haluaisi ajatella mitään negatiivisesti.

whether you think you can or you cant youre right

Yritänkin itse jättäytyä kaiken tuollaisen ulkopuolelle ja keskittyä kaikkeen positiiviseen, oli tilanne mikä tahansa. Tällä hetkellä luonto on niin kaunis ja freshi, että oli pakko lähteä ihailemaan kaunista luontoa.

13413649_10153654352000794_8149389570436633567_n

Pellot ja metsät ovat tähän aikaan vuodesta aivan mielettömiä ja super vihreitä. Jotkut pellot näyttivät taittavan jopa neon vihreän puolelle. Kyllä Suomi on vain niin kaunis ja erikoinen maa.

13339665_10153654351980794_2108177185329478461_n

Uskon maadoitukseen, jolla tarkoitetaan oman energian tasaamista. Jos ihminen ei saa mitään aikaiseksi, omat ajatukset ovat synkkiä tai epäselviä, tuntuu ettei mikään onnistu ja kaikki on todella hankalaa, on silloin hyvä kokeilla pientä maadoitus hetkeä.

Maadoittumista auttaa esimerkiksi aivan arkiset askareet ja asiat; kuten siivous, ruoanlaitto ja erilaiset pihatyöt. Myös lasten ja kotieläinten kanssa ajanviettäminen on hyvin maadoittavaa. Käveleminen ja luonnossa oleilu on mun lemppareita ja yksi tehokkaimpia tapoja maadoittaa itseään.

Maadoittuminen tuo tasapainoa elämään ja auttaa elämään nyt-hetkessä. Se muodostaa myös suojan omien ajatusten ja energioiden suojaksi, jolloin toisten energiat eivät niin paljon vaikuta omiin, kun itse on tasapainossa ja rauhassa. Negatiivisuus on kuin sairaus, joka leviää ihmiseltä toiselle, ellei osaa olla tarkka ja kieltäytyä negatiivisista ajatuksista sekä suojata itseään niiltä.

Helposti sitä itsekin huomaa olevansa negatiivisten ajatusten vallassa ja sen oivaltamiseen voi asian tiedostavallekkin mennä päiviä. Itse usein herään ja huomaan asian viimeistään sillon, kun havahdun tietynlaiseen ahdistumisen ja levottomuuden tuntemuksiin. Syyn tälle löydän usein suoraan omista ajatuksistani sekä ympäristöstä.

13413664_10153654352045794_873939608671523485_n-1

Välillä on hyvä ottaa pieni irtiotto, lähteä vaeltelemaan luonnon keskelle ja irrottautua kaikesta. Meidän henkinen hyvinvointi on kytköksissä myös fyysiseen hyvinvointiin, joten on todella tärkeää pitää omat energiakentät puhtaina kaikesta ei-toivotusta, jolloin meillä jää paljon enemmän tilaa hyville ajatuksille sekä selkeälle ja positiiviselle mielelle.

Haastan mun lukijat tekemään pienen kevätsiivouksen omille energiakentille sekä mielelle! Mäkin aijon lähteä huomenna vielä kunnolla valetelemaan metsiin ja ihailemaan Suomen luontoa. <3

 


Annatko ulkopuolisten vaikuttaa valintoihisi elämässä?

28.03.2016

Heippa!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Mulla on pieni flunssan poikanen taas yrittämässä läpimurtoa, mutta en ajatellut tulla kipeeksi. Mulla on täällä vähän väliä päiviä, kun olo on todella flunssanen ja vilustunut. Johtuu varmasti siitä, että lämpötilat näyttää +23 mutta tuuli on edelleen todella kylmä ja keväinen. Sitten kun sitä lähtee innoissaan rannalle juoksemaan pelkässä topissa ja hyytävä merituuli puhaltaa niskaan niin tässä on lopputulos.

Tänään pidän lepopäivän salista, mikä on vaan hyvä, sillä oon viettänyt koko pääsiäisen urheillessa ja ulkoillessa. Lisäksi saan tästä sitten torstaihin asti painettua huomisesta lähtien treeniä ja torstai yönä lennänkin jo suomeen, jonka jälkeen on varmasti yks lepopäivä taas tervetullut.

Mulla on niin järkyttävä ikävä JLOta, että joutuu tosissaan välillä itkua pidätellä. Myös super kivaa tulla moikkaamaan ystäviä <3 Mun viikko Suomessa näyttää niin hullulta töiden puolesta, että oon jo nyt lopen uupunut visiitistä valmiiksi, mutta oon silti innoissani tulossa.

12501607_477479992451303_2117811456_n

Nyt on ollut niin hyviä treenejä, että harmittaa pitää välipäivä tänään. Oonkin odottanut tätä että mulle tulee taas näin hyvä draivi treenien kanssa, että välipäivien pitäminen harmittaa. Treenaamisen kuuluu olla hauskaa ja asia, josta saa enemmän kuin mitä sille antaa.

Sitten otsikkoon. Puhuin tänään ystäväni Marren kanssa puhelimessa siitä, minkä takia ja mikä saa ihmisen rakentamaan koko identiteettinsä ja elämänsä vain yhden asian ympärille, kun meillä on niin ainutlaatuinen tilaisuus elää ja kokea niin paljon asioita elämässä. Esimerkiksi fitness on joillekkin asia, josta tehdään NIIN SUURI asia arjessa. Mä olen tahallani ollut pitkään kirjoittelematta hirveesti treenaamisesta ja fitneksestä, sillä sitä on niin paljon, että varmasti lukemista ja blogeja asiasta riittää. Ja ainahan mun blogi on sisältänyt kaikenlaista, treenaamisen ja ruoka-asiat mukaan lukien. Kyllähän itse kisakaudella asia vie enemmän aikaa, varsinkin ajatuksellisesti ja niitä on hauska purkaa blogiinkin, mutta elämä on niin kallisarvoinen, että sitä pyörittäisi vain yksi asia.

Tottakai ihmisiä on erilaisia ja se mikä tekee kenetkin onnelliseksi on juuri se tapa elää. Ihmisillä on erilaisia vaiheita elämässä, tulee projekteja sekä monenlaisia asioita jotka ottavat sillä hetkellä enemmän aikaa. Esimerkiksi kisadieetti vaatii paljon ihmiseltä ja siihen täytyy oikeesti keskittyä, mutta kun sä jo muutenkin elät ilman jokaviikonloppuista humppailua ja urheilisit jokatapauksessa, niin ei siinä tarvitse loppujen lopuksi niin isoista asioista luopua. Siks oon itse sitä mieltä, että jos vaikkapa dokaaminen tuntuu jostain asiasta luopumiselta, ja treenaaminen lähinnä efortilta, niin mee ja dokaa se vaihe ohi ja kokeile sitten uudestaan. Kisoja tulee kyllä.

Ihmisten tulisi muutenkin kokeilla ja kokea enemmän. Ei kaikkien tarvitse olla samassa lajissa parhaita ja tehdä sitä mitä suoraan sanottuna media käskee. Mistä sä tiedät, jos sä ootkin luonnonlahjakkuus jossain lajissa, jota sä et ole koskaan kokeillutkaan? Mä ainakin itse haluan fitneksestä huolimatta kokeilla mahdollisimman monia eri lajeja, vaikka tiedänkin aika hyvin omat vahvuuteni ja tunnen itseni. Kyllä sen aika nopeasti huomaa mistä nauttii ja mikä on sulle luontevaa ja mikä taas tuntuu todella vieraalta sun päälle ja kropalle.

Fitness on edelleen vahvasti muodissa ja se on tuonut monia innokkaita lajin pariin sekä tuo edelleen, mutta mä itse pystyn sanovani että fitness on mun juttu, kun mun treenaaminen ei ole riippuvainen kisaamisesta, eikä mun elämä tai identiteetti ylipäätään ole rakennettu kisaamisen ympärille, vaan fitness on mun harrastus ja kisaan siinä, koska mä nautin treenaamisesta; kisasin tai en.  Sä voit olla kunnossa ilman että kisaat ja se on mun tavote. Mä treenaan 5 x viikossa salilla, sen lisäksi noin 3-4 x ulkona ja mun seuraajat tietää sen, niin olen tehnyt vuosia ja teen varmasti vuosia edelleenkin, mutta mun elämässä tapahtuu niin paljon muutakin, josta haluan teille mielelläni kertoa näiden asioiden lisäksi.

Mites sitten ulkopuolisten mielipiteiden ja tekijöiden vaikutus sun omaan elämään ja valintoihin? Kuinkakohan moni ylipäätään tekee elämässään asioita, esimerkiksi vaikkapa kisaa, koska on kerrottu ääneen että halutaan kisata ja vaikka huomaatkin ettei se ole ollenkaan asia josta nauttii, niin ei uskalleta kuitenkaan luovuttaakkaan, koska ei haluta antaa ihmisille iloa sun luovuttamisesta. Voin vaan kuvitella kuinka hillittömän onnellisia jotkut olivat, kun itse en kyennyt kisaamaan viime Syksynä. Mutta arvatkaa mitä? Mua ei vois vähempää kiinnostaa jos jonkun elämää ilahduttaa mun loukkaantuminen, päinvastoin, haluaisin kertoa tälle ihmiselle että elä ja koe hieman enemmän. Mutta toki suon sen ilon hänelle, ei se multa pois ole.

Ihmisten tulisi muistaa miten iso tämä maailma on, miten pienistä asioista me tehdään suuria ja miten naurettavaa on välittää muiden mielipiteistä, elää muiden painostuksen ja odotusten alaisena tai pelätä jonkun muun ajatuksia? Maailmalla on niin paljon annettavaa.

Mua ei oo ikinä hirveesti kiinnostanut muiden mielipiteet, ei niin pitkään, kun en ole esimerkiksi satuttanut jotain ihmistä tai tahallisesti aiheuttanut jonkinlaista syytä ihmisille juoruilla minusta negatiiviseen sävyyn. Esimerkiksi minun isäni kuolema ja sen aiheuttamat fyysiset ja henkiset seuraukset minulle eivät ole minun syyni, enkä minä voi asialle mitään. Silti siitäkin saatiin spekuloitavaa ja iloa sekä kummastelua ihmisille, minut kyseenalaistiin urheilijana, vaikka oikeasti tilanteen tietävät ihmiset valmentajani lukuunottaen kunnioittivat minua nimenomaan urheilijana joka ottaa vastuun terveydestään, jotta voi parannuttuaan jatkaa lajiaan. Mä olin todella huonossa kunnossa terveyden puolesta, eikä mua siltikään tulla koskaan näkemään syyttämässä siitä ketään tai osoittelemassa lajia tästä asiasta. Ja jos totta puhutaan niin mä olen aivan helvetin ylpeä miten vahvasti oon pärjännyt tapahtuman jälkeen ja ihmettelen sitä, miten edes pystyin menemään niin pitkälle. Mun isä oli mulle niin läheinen ja rakas,  että olisin mielelläni maanut koko loppu elämäni masentuneena jossain pehmustetussa boksissa, mielellään kevyeissä höyryissä, ettei tarvitsisi kohdata sitä faktaa, kipua ja surua tapahtuneesta tai katsella miten koko perheeni mureni surusta sekunnissa. Tämä olisi kuitenkin kauheinta mitä voisin tehdä isälleni.

Varsinkin nyt kun olen kaukana siitä tavallisesta arjesta ja niistä pikku kuplista joita Suomessa on, ymmärrän miten vähän kenenkään mielipiteellä siellä tai täällä, missä tahansa, on pienintäkään merkitystä mun elämässä tai mun valinnoissa. Kukaan muu ei elä mun elämää, tunne mitä mä tunnen tai mieti vanhana että mitä tuli koettua ja tehtyä omalla elämällä. En koskaan halua ajatella, että sen asian jätin tekemättä, koska joku olisi saattanut ajatella toisin, tai sen minulle tärkeän ajatuksen jätin sanomatta, koska joku olisi saattanut olla toista mieltä. Se, että mä eläisin muiden ihmisten mielipiteiden vankina on mulle yksi pahimpia pelkoja. En ylipäätään halua elää niin, että ajattelen jatkuvasti vain mitä pahaa ihmisillä on sanottavaa tai miten joku ajattelee pahaa valinnoistani. Miksi en mielummin eläisi niin, että lähtökohtaisesti oletan ihmisiltä vain positiivisia reaktioita. Liian paljon keskitytään niihin pahan ilman lintuihin ja jätetään ne positiiviset ja kannustavat sanat huomioimatta. Toki se on ihmisen tapa suojautua; kasvattaa muurit ja olettaa valmiiksi pahaa, jolloin negatiiviset asiat on helpompi käsitellä.

Mä haluan elää tätä elämää vähän niinkuin lapsen silmin, innostua mahdollisimman monesta asiasta ja oppia joka päivä jotain uutta. Mä oon iloinen siitä, että mä tuun onnelliseksi kun saan kerätä simpukoita kulhoon rannalta tai siitä, että mä saan niin paljon iloa eläimistä. Mä tiedän, etten mä osaa mitään hienoja koulu juttuja tehdä vaikkapa hevosen kanssa, koska ne eivät mua koskaan ratsastuskoulussa niin kiinnostaneet, mutta mä silti voin kertoa innoissani miten upeeta oli kun sain Bahrin kuuntelemaan mua hetkeksi ja olla aidosti ylpeä siitä. Silti joku haluaa tulla kertomaan miten paska mä oon ratsastamaan, tai miten tyhmä mä oon kun luulen että yhden pennun kuljettaminen Suomeen uuteen kotiin on mainittava asia tai miten lapsellista on kerätä simpukoita kulhoon. Mutta kun mä tuun iloiseksi tai onnelliseksi noista asioista niin niitä mä teen ja niistä mä teille kerron.

Mä en oo koskaan halunnut olla paras missään tai antaa sellaista kuvaa itsestäni että mä oon missään asiassa ketään parempi, mutta mä haluan toivottavasti olla jonkinlainen esimerkki siitä, että elämässä saa ja pitää kokeilla ja kokea, tehdä rohkeita valintoja ja tarttua elämän tarjoamiin tilaisuuksiin. Se mitä niistä seuraa on asioita, joita me ei tiedetä, mutta pääasia että koetaan ja eletään tää elämä!

12803085_10153498461890794_5611826505899047369_n

Kiitos kaikista ihanista kommenteista joita saan; jokaisella on aina suuri merkitys ja ne piristää todella paljon mun päiviä. <3 Musta on ihanaa kun jaksatte innostua mun mukana kaikista mun hömpötyksistä.

 


Pienet asiat merkitsee!

01.07.2015

Heippa <3

Koska olen dieetillä, haluan herkistellä taas ! Pahoin pelkään, että nyt saatte seuraavat 15 viikkoa vielä kuunnella mun siirappisia juttuja ja herkistelyä. <3

Asiaan! Hitto mä oon ollut tänään väsynyt, samoilla fiiliksillä kuin eilenkin. Multa otettiin ruokaa pois ja käytän tällä hetkellä sellasta korkea hiilari-matala hiilari tyylistä ruokavaliota ja oon nyt halunnut kokeilla heti muutamana päivänä ne matalammat, että miltä ne tuntuu ja tuntuuhan ne aika paskalta. Ihankuin olis jotain makaronia koko kroppa, vaikka fakta on se että mulla on edelleen varmasti enemmän hiilaria kuin normaalilla ihmisellä on päivässä.  Oon vaan tottunut syömään niin hitosti ja tietenkin kun antaa treeneissä kaikkensa ja työkuvioissa on aikapaljon uusia asioita mitkä myös vievät energiaa, niin sitä on hyvin kaikkensa antanut fiilis päivän päätteeksi. :D

ONNEKSI mulla on maailman ihanimmat ystävät ja perhe, jotka tukee ja antaa voimaa. Mä en voi koskaan kiittää näitä tyyppejä tarpeeksi, vaan yritän tietenkin itse olla vastaavasti samanlainen tuki heille.

IMG_6870

Varsinkin Kristan tuki on korvaamatonta. Vaikka tää on karu laji, pää täytyy pitää kylmänä sekä jalat maassa, tappio on aina mahdollinen ja ”ihan jees” ei vaan riitä, niin silti on myös tärkeetä että on ihmisiä jotka todella antaa sulle sitä uskoa omaan tekemiseen ja niitä positiivisia sanoja. <3

IMG_6707

Rakastan ihan valtavasti <3 Oon myös niin onnellinen Kristan puolesta, sillä hänen dieettinsä sujuu niin helposti ja hyvin ! Tää mimmi tulee olemaan törkeen upea syksyllä ja mä sanon tän ihan puoleettomasti! :D

IMG_6832

Olin tänään kuntochekissä valmentajalla. Mun paino ei oo nyt paljoon tippunut, mikä tietenkin hämmentää päätä, mutta on se kunto kiristynyt. Mun kroppa on tällä hetkellä siinä painossa, mikä on varmaan sille kaikista luontevin paino, sellanen missä sen on hyvä olla, joten tästä tiputtaminen vaatii duunia. Viimevuonna aivan sama homma, samassa painossa roikuttiin pitkään ja sitten se alkoi taas tippumaan. Mulla saattaa muutenkin päivässä tippua muutaman kilon ja taas pari viikkoa pysyä samassa, kun taas joillakin tippuu todella tasaisesti. Tässä päästään taas siihen valmentajan rooliin; me ollaan kaikki todella erilaisia. Ammattitaitoa tarvitaan.

IMG_6868

Mulla takkuili treeni tänään , niinkuin sanoin olin todella loppu tänään(kin)! Vedin kuitenkin loppujenlopuksi tosi hyvän treenin, otin itselleni vain kunnolla aikaa. En oo hetkeen edes vetänyt noin hyvää olkapäätreeniä. Mä osaan halutessani jollain sairaalla tavalla motivoitua ja nauttia hieman draamasta ja tuskasta, niinkuin viime postauksessa kerroin, vedän varmasti treenit aina loppuun vaikka itkien! Ja sen jälkeen on aina ihan huikee fiilis.

Laitoin Kristallekkin jo viestin, että tänään jää kyllä HIIT tekemättä, sen verran väsyttää ja paska maistuu suussa. Kuitenkin just kun tein vikaa sarjaa olkapäille, joku mukava tyyppi tuli kertomaan että tykkää mun blogista. Se oli jotenkin niin piristävää ja positiivinen ylläri, että mäpäs piristyin siitä niin, että HIIT hoituikin yhtäkkiä helpolla.

Loppujenlopuks kaikki on niin kiinni asenteesta ja joskus sitä vaan tarvii niitä positiivisia ruiskeita jostain. Tästä itekkin oppii, että pitäis vaan aina mennä rohkeesti sanomaan jos on jotain positiivista sanottavaa jollekkin. Sitä ei koskaan tiedä miten paljon ne pienetkin asiat merkitsee!

IMG_6869

 

Oon muutenkin saanut viimeaikoina niin ihanaa palautetta blogiin, että voi herranlettas! Olette ihania ja jokaisen kommentti merkitsee aina! <3

Nyt mä vien mun pienen JLOn kevyelle lenkille ja alan nukkumaan! Huomenna mulla on hauskat tv-kuvaukset koko päivän, niistä lisää myöhemmin (:

 


promote what you love instead of bashing what you hate

09.02.2015

Suosituimmat facebook tilapäivitykset, eniten haloota herättävimmät blogi merkinnät ja provosoivimmat instagram kuvat ovat usein joko erittäin kärkkäitä mielipiteitä, tai sitten aiheesta jota kirjoittaja vihaa.

Lueskelin eilen illalla hieman facebook seinää ja kiinnitin huomiota siihen, miten usein ihmiset itseasiassa päivittävät vain niitä negatiivisia juttuja. Mikä vituttaa, ärsyttää, mihin ollaan petytty ja milloin avaudutaan yksityisasioista, jotka usein liittyvät johonkin mitä joku teki tai ei tehnyt. Kaikista haloota herättävimmät blogimerkinnät ovat usein kärkkäistä mielipiteistä muodostettu teksti, joka usein jakaa ihmiset puolesta ja vastaan. Instagramissa voimakkaat lausahdukset tai kannanotot saavat usein paljon tykkäyksiä.

Kyllä muakin kieltämättä kiinnostaa, jos jollain on jotain todella painavaa sanottavaa. Ihmiset ovat hemmetin uteliaita ja haluavat päästä ihmisten päähän. On myös joskus ihan lohdullista lukea jonkun avautumista ja huomata, että ei ole ainoa jolla on jotain negatiivisia mielipiteitä, sillä hei, kaikki me ”vihataan” joskus jotain asioita.

Mä itse päivittelen nykyään todella harvoin facebookkiin mitään tilapäivityksiä. Olen kuitenkin laittanut merkille, että sillon kun tekee mieli sinne päivittää, niin ne on usein niitä hetkiä, kun olen provosoitunut jostain tai on pakko päästä avautumaan. Esimerkiksi viimeviikolla sain kuulla, miten ihmiset olivat keskustelleet minun hormonien käytöstä baarissa ja kyselleet ystävältäni, olenko puhtailla ja mitä käytän. Kyllä siinä vähän kieltämättä kiehahti, varsinkin kun nämä ihmiset tietävät minut ja sen, miten paljon panostan treeneihini ja elämäntapaani. Sen jälkeen provosoiduin niin, että kirjoitin tilapäivityksen jossa kyseenalaistin heidän urheiluhistoriansa jos jo minun lihasmassani herättää ajatuksia hormoneista, sekä sen, miten huonot hormonit mulla onkaan koneessa, jos tällä panostuksella olen kuitenkin ”näin pienessä” kunnossa. Pidin päivitystä viisi minuuttia, jonka aikana se kerkesi jo herättämään huomiota, mutta mulle jäi itelle kuitenkin vähän hölmö olo asiasta. Onko mun nyt pakko taas päivittää jostain negatiivista. Voisinko vain jättää nuo idiootit omaan arvoonsa. Ja sitäpaitsi, olenhan super otettu siitä, että showroomissa MIESTEN puheenaiheena on minun lihakseni ja se, että kuntoni kyseenalaistetaan. ;)

Mulle on vähän liiankin usein asioihin mielipide ja saatan ärsyyntyä aivan naurettavista asioista hetkellisesti. Pääsen kuitenkin asioista todella nopeesti eteenpäin ja harvemmin mikään mua kovin pitkään ärsyttää. Eräs ystäväni totesikin mulle, että mussa on se hyvä puoli, että vaikka olenkin 100% tunne ihminen, niin mulle ei onneksi jää mikään kovin pitkäksi ajaksi päälle, vaan siirryn seuraavaan asiaan hyvin nopeasti. Siksi ainakin minun kohdallani on parempi, että pyörittelen joitakin asioita hetken päässäni, ennenkuin syljen ne ulos, varsinkin median kohdalla. Mua auttaa, kun yksinkertaisesti ärsyttävän asian kohdatessani rauhotun ja pidän somen kiinni just niin kauan kuin se asia tuntuu ylitsepääsemättömän ärsyttävältä. Kelailen asiaa muutamat kerrat rauhassa ja pyörittelen sitä sen verran, että alkaa tuntumaan aivan hölmöltä edes provosoitua moisesta. Sillä fakta on se, että me kaikki suutumme asioista, kaikki provosoidumme ja kaikkia ärsyttää joskus, mutta täytyy muistaa myös se, että mitä me ajattelemme ja annamme ulos itsestämme, sitä meistä tulee. Siksi yksi lempilauseistani on: promote what you love instead of bashing what you hate. 

Hyvä esimerkki on ollut minulle esimerkiksi se, kun olen katsellut Martina&Hengenpelastajat ohjelmaa ja kuunnellut muiden tyttöjen haukkumista. Muutamien jaksojen tai pudotustilanteiden jälkeen on tehnyt mieli avautua blogiin tai facebookkiin siitä, miten järkyttäviä juttuja olen muilta tytöiltä jälkeenpäin kuullut tai siitä mitä kulisseissa on oikeesti tapahtunut. Välillä olen miettinyt, miksi en puuttunut johonkin asiaan, miksi en tuossa kohtaa vain avannut suutani, miksi en puolustanut itseäni, mutta jälkeenpäin olen todennut että ONNEKSI en lähtenyt joidenkin ihmisten käytökseen mukaan ja onneksi olen pysynyt median puolella, blogissani ja jokaisella ”kanavalla” asiallisena, enkä ole alkanut haukkumaan muita, vaikka sitä on todella kyselty ja haluttu. Ainut asia jonka päätin lähtiessäni reissuun oli, että missään kohtaa en ala ketään haukkumaan. Mikään ei olisi kamalampaa, kuin puhua pahaa muista telkkarissa, sillä aina kun itse katson jotain ohjelmaa ja joku haukkuu toista, niin automaattisesti itselle ainakin tulee sellainen olo, että ompas ikävä tyyppi, aikuinen ihminen.

Ikinä ei kuitenkaan kannata muiden vuoksi jättää mitään sanomatta. Jos siltä tuntuu, että asia on saatava ulos niin siinä sitten päästelee. Kyllä mä kunnioitan ihmisiä jotka ”tietävät mitä tuovat pöydälle, eivätkä pelkää syödä yksin”, mutta jos motiivina on turhaan loukata muita tai asettaa joku toinen ihminen naurunalaiseksi, niin sillon on parempi pitää mölyt mahassa.  Aina ei ole rohkeutta huudella, joskus on paljon rohkeampaa yrittää hyväksyä erilaisetkin ihmiset tai antaa anteeksi. Vaikka tekisikin välillä niin mieli avautua negatiivisista asioista, niin mä olen todennut, että kun pidän ne mölyt suussani ja keskityn niihin positiivisiin ja kivoihin asioihin, niin mulla on itselläkin paljon parempi olla. Useimmiten on harmittanut, jos olen onnistunut provopäissäni huutelemaan jotain, mikä seuraavana päivänä tuntuu aivan hölmöltä asialta.

kuva: bodylehti

kuva: bodylehti

Näitä on hyvä välillä miettiä ja mä itse esimerkiksi rakastan surffailla instagramissa etsien ihania ja positiivisia lauseita, tallennella niitä puhelimeen ja selailla aina välillä kun kiukuttaa. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta. Sitä saa sitten ihan itse päättää, kumpaa lähtee ruokkimaan.

10896968_838630786199012_6087528765042475345_n

Eipä siitä sitten sen enempää. Olen juuri junassa tulossa Tampereelta kotiin ja ihan hirrrrrvee nälkä kurnii mahassa. Onneksi olen pian perillä. Mulla olis tällä viikolla kevyt viikko treenien suhteen ja juuri selailin Marjon lähettämiä ohjeita. Näyttää ihan mukavalta välillä vähän kokeilla erilaista meininkiä, en nimittäin ole tarkoituksellisella kevyellä viikolla ollut aikoihin. Vuosiin ehkäpä… :D Uskon että hyvin selviän tästäkin, sillä saa kuitenkin treenailla, eikä tarvitse kotona pyöritellä peukaloita.

Eilen oli kiva lopettaa jalkatreenillä viikko ja oli taas sellainen treeni että lopussa kontattiin kun takareidet ei kestäneet enää ja yksi meistä taisi käydä kulman takana itsemässä kun sattui niin paljon. :D Kokeilin myös maximeitani ja tavoite oli kyykätä se maaginen 100kg rikki. Nope. Kyykkyyn jäi tämä tyttö ja kyllä ärsyttää, sillä 90kg tuli kuitenkin suht kevyesti. Mutta kyllä se pian sieltä tulee… ;)

Viikko näyttää muutenkin mukavan kiireiseltä. On mainoskuvauksia, videokuvauksia, ohjauksia, palavereja ja muita prokkiksia. Ei pitäis tulla tylsää. Nyt hyppään junasta ja toivotan oikein positiivista viikkoa kaikille! Olkaahan tarkkoina kumpaa sutta ruokitte! (: