Rikkooko fitness parisuhteen?

06.07.2016

Tämä on ollut aika puhuttava aihe ja multakin on kysytty asiasta monesti. Törmäsin kuitenkin hiljattain väitteeseen, jossa kerrottiin varsin asiantuntevasti, miten fitness on rikkonut mm. minun parisuhteeni. Onko todella niin, että fitness rikkoo parisuhteita?

Valehtelisin jos väittäisin, että fitneksessä kisaaminen ei vaadi itsekkyyttä kisaajalta. Sitä todellakin uppoutuu ikäänkuin tietynlaiseen kuplaan, ja niin pitääkin, jotta saa suljettua kaiken ylimääräisen ulos ja kanavoitua kaiken keskittymisen ja energian kisapreppiin. Olenkin monesti miettinyt, miten kisaaminen ja esimerkiksi perhe-elämä lasten kanssa on mahdollista. Itse olen todella temperamenttinen ja kovapäinen ja jos päätän jotain, niin usein menen vaikka läpi harmaan kiven jotta sen saavutan. Se on hyvä ja huono juttu. Pysyn hyvin päättäväisesti kiinni tavoitteissani, mutta se ei välttämättä tee minusta kaikista helpointa kumppania. Olenkin käynyt jo suhteellisen nuoreen ikääni nähden kaksi burn outia, joka on selkeä seuraus siitä, että teen kaiken täysillä ja menen niin pitkään yli jaksamiseni kunnes seinä tulee vastaan.

IMG_0679

Se, rikkooko fitness parisuhteen on mun mielestä vähän monimutkikkaampi asia. Kilpaurheilijan kanssa voi olla todella vaikeaa olla, jos ei ole itse kiinnostunut lajista tai kokenut kilpaurheilijan arkea. Siinä ollaan kisaajan puolesta todella herkillä ja käydään ajoittain hyvin syvillä vesissä. Toisaalta, jos energian osaa kanavoida oikein, se voi olla todella opettavainen kokemus ja tuoda täysin uuden syvyyden kumppanuuteen. Kumppanin tuki on korvaamatonta kisakaudella. Kisakausi on ohimenevää ja varmasti hieno kokemus, kun siihen asennoidutaan tiiminä positiivisesti.

Toisaalta jos tukea ei saa, se saattaa tuoda uuden piirteen molemmissa sekä synnyttää uuden tunteen esiin suhteessa. Jos kumppani ei ota huomioon tilannetta, kannusta tai tue, voi tulla todella turvaton ja epävarma olo suhteesta.

Mun oma mielipide on, että fitness kisaamisena ei itsessään riko parisuhteita. Se, miten kumppani tukee ja osallistuu kisakauteen merkitsee, kuin myös se, miten kisakuplasta osataan tulla ulos ja hetkellinen oma itsekkyys korvata toiselle merkitsee loppupeleissä. Jäädäänkö siihen ”vain minä ja minun aikatauluni” moodiin vai osataanko antaa myös toiselle tukea, arvostusta ja mikä tärkeintä; panostaa yhteisiin hetkiin, kokemuksiin ja yhteisiin tavotteisiin. Osataanko antaa tukea myös toiselle, kun hän sitä tarvitsee?

800_3114

Uutta parisuhdetta on kisakaudella mun mielestä hyvin vaikea alkaa rakentamaan, ellei toinen ole perillä siitä, mitä kisaamine henkisesti ja fyysisesti vaatii toiselta ja miten monista asioista ”luopumista” se on. Varsinkin nuorien ihmisten näkökulmassa. Onko toinen valmis siihen, että ravintoloissa ei käydä, spontaaneja kesäiltoja kuplivien kanssa ei vietetä, nukkumassa ollaan viikonloppuisinkin aikaisin ja päivät menee hyvin rutiinimaisesti saman kaavan mukaan. Treeneistä ei tingitä ja ruoissa ei huijata!

10608458_10152355927610794_357706260034899033_o

Sitten se monien veikkaama totuus siitä, erottiinko me Joelin kanssa fitneksen vuoksi? Ei. Me ei erottu, koska me oltaisiin kärsitty mun dieetistä tai riidelty sen vuoksi. Meillä oli ongelmia suhteessa, koska oltiin tultu viimeisen vuoden aikana enemmänkin hyviksi ystäviksi, kuin kumppaneiksi suhteessa. Joel oli mulle lähinnä kuin veli lopussa. Rakkaus ei missään vaiheessa loppunut, Joel on edelleen mulle tärkeä ja ollaan paljon yhteydessä.

Yksi merkittävimpiä syitä miksi mä halusin erota oli se, että mä koin että olin itse muuttunut ihmisenä todella paljon siitä 19-vuotiaasta Lindasta, joka olin kun tapasin Joelin. Meillä oli sillon paljon yhteistä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Joel oli kuitenkin jo 29-vuotias kun tavattiin, eli ihmisenä hyvinkin paljon jo löytänyt itsensä. Koen, että muutuin aika radikaalisti hyvin nopeasti ja yhtäkkiä huomasin, että meillä on hyvin erilaiset elämäntavat, tavoitteet ja ajatusmaailmat monissakin asioissa. Joel on työnsä puolesta paljon bileissä, festareilla ja erilaisissa tapahtumissa. Mä taas aloin enemmän ja enemmän lähinnä välttelemään clubeja ja viihtymään salilla, työskentelemään yhä enemmän hyvinvoinnin parissa. Me ei enää oikeen nähty, koska elettiin ihan erilaisia elämiä. Tuntui siltä, että mä menin oikeelle kun Joel kurvasi vasemmalle.

Kisojen aikana ja jälkeen huomasin, että meidän mielipiteet ja ajatukset eivät kohdanneet monessakaan asiassa enää. Mulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, etten ollut enää se ihminen joka olin suhteen alussa. Mua hävetti se, että Joel näki ja tapasi festareilla iloisia biletyttöjä ja kotona häntä odotti kollarit päällä sohvalle nukahtanut mimmi, joka teki vain töitä ja treenasi. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että olin muuttunut siitä menevästä tsirpulasta tuulipukukansalaiseksi.

1487989_10152355928345794_5517590446678277050_o

En ole ennen sanonut julkisesti asiasta koska en koe asiaa mitenkään dramaattisena tai halua syyttää ketään, mutta fitness ei kaatanut meidän suhdetta, vaan merkittävin tekijä ratkaisussa oli, kun sain Joelin kiinni uskottomuudesta mua kohtaan.

Se ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemättömän vakavaa, mitään fyysistä pettämistä ei ollut tapahtunut. Valehtelua ja salailua kuitenkin tarpeeksi luottamuksen menettämiseen ja tietynlaisen arvostuksen katoamiseen. Oltaisiin varmasti päästy sen yli, mutta mä kuitenkin tiesin, että olin löytämässä itseäni ja omaa juttuani, eikä me oltu valitettavasti enää menossa samaan suuntaan. Mulle on todella tärkeää suhteessa kumppanuus ja se tunne, että mennään yhdessä tiiminä tai ei mennä lainkaan.

Eli rikkoiko fitness meidän suhteen? Ei rikkonut. Ihmiset kasvaa ja muuttuu, varsinkin nuoret. Fitness on ehkä ollut monille suuri kasvunpaikka ja tekijä tulevaisuuden suunnitelmien suhteen, mutta jos pelkästään yksittäinen kisadieetti pilaa jonkun suhteen, niin silloin se menisi pilalle ensimmäisen yhteisen kriisin, vastoinkäymisen tai muun tiimityötä ja tukea vaativan elämäntapahtuman kohdalla.

Kaikenkaikkiaan uskon itse siihen, että kaikella on tarkoituksensa, eikä se, että minä muutuin tai että varmasti molemmat tekivät tietoisia ratkaisuja tarkoita sitä, että jompikumpi olisi väärässä/huonompi. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja jokaisen tietä, valintoja ja tapaa elää tulee kunnioittaa. Itse olen kiitollinen Joelille kaikesta ja toivon hänelle pelkästään parasta!

Pus <3


Huomenna se alkaa….

31.05.2015

Moikka !

Kävin tossa torstaina moikkaamassa mun valmentajaa Marjo Krishiä ja sain eilen mun uudet ruokavaliot sekä muutokset treeneihin! Nyt voin viraalisesti sanoa että maanantaina lähetään täysillä kohti syksyn kisoja ja meikäläinen on kisadieetillä!

Oon todella innoissani, mutta toki myös jännittää tosi paljon.

Treenejä mulla on nyt 12 viikossa ja posettaminenkin olis hyvä alottaa siihen päälle, eli mä tuun viettämään varmaan sellanen 15-16h/viikossa treenien parissa. Tää tarkottaa sitä että kello alkaa herättämään muutaman tunnin aikasemmin ja nukkumassa ollaan viimeistään kympiltä!

Oon onneks saanut korjattua mun unirytmiä ihan superisti ja ollutkin aikalailla klo 23 viimeistään jo nukkumassa ja ylhäällä 7 aikaa viimeistään.

Se olis huomenna 19 weeks out! Mulla ei ole karsintaa, sillä SM 2 pääsee suoraan SM-kisoihin, mutta ei sitä tiedä jos kävis pyörähtämässä. Kunnon mukaan tietenkin :)

Kaikkeni aijon ja lupaan antaa. Helppoa ei tuu olemaan, mutta ei sen kuulukkaan! Mikään hyvä tai saavuttamisen arvoinen asia ei koskaan tuu ilmaiseksi tai helposti. You have what it takes but it will take everything you’ve got.

19  viikkoa kuulostaa kamalan pitkältä ajalta, todella uuvuttava ajatus että tästä lähtien mä treenaan sen 2-3x päivässä, joka päivä. Sen vuoksi mä elän päivä kerrallaan, treeni kerrallaan. Jos mä mietin jo nyt sinne 4,5kk päähän, mä en tulis koskaan jaksamaan vetää joka päivä täysillä. Meen hetki kerrallaan ja annan jokaselle hetkelle kaikkeni.

treeni teki taas tehtävänsä!

 

Motivaationa toimii se, että haluan olla parempi kuin viimevuonna. Haluun tuoda itsestäni paremman version lavalle ja kun siinä onnistun, olen voittaja. Mä haluan ehdottomasti säilyttää lajissa ja kisaamisessa sen mun oman intohimon lajia kohtaan ja sen, että oon joka kerta fiiliksissä pelkästään siitä, että kisaan. Mä muistan miten hienoa viimevuonna oli, kun kaikki tuli niin yllättäen. Olin aidosti aivan fiiliksissä pelkästään siitä, että pääsin eliminaatiosta läpi ja siitä, että olin ylipäätään niin upeiden mimmien kanssa yhtä aikaa lavalla! Mä en usko että jaksaisin kisata, jos musta tulis sellanen, että pelkästään voitto merkitsee. Tottakai mä haaveilen voitosta ja annan kaikkeni siihen, että se olisi mahdollista, mutta se on sellanen asia, että vastassa on hemmetin kovia mimmejä ja jos voitto tulis niin se olis aivan mieletön juttu.

10636247_695109673910613_5500839795337016480_n

Tiedän, että tää tulee antamaan mulle taas niin paljon ja oon taas vahvempi ja viisaampi dieetin jälkeen. Sitä oppii arvostamaan pieniäkin asioita ja varsinkin itseään, kun näkee mihin pystyy kun vaan päättää ja tarpeeks haluaa! Mä suosittelen kaikille jonkinlaista prokkista aina johonkin väliin ja oikeesti menemään loppuun asti. Oli kyse sitten dieetistä, jostain duuniprojektista tai vaikkapa karkkilakosta. Pienetkin saavutukset antaa jo paljon, kun kyse on ns. itsensä hallitsemisesta ja ylittämisestä. Ei lopeteta siihen kun ei jaksa enää, tai ei viitsi tai kun tulee hetken mielihalu lähteä vaikka dokaamaan tai syödä se pussillinen karkkia.

Yksi mun suurimpia idoleita, Michelle Lewin ja Sara Back jakoivat palkinnot. Sekin oli jo yksi mieletön juttu mulle, päästä noin lähelle Michelleä! Hahah

 

Jos jotkut pienet prokkikset tähän väliin kiinnostaa, niin vielä kerkeää meidän fitnet.fi valmennuksiin mukaan. Ne on VAIN 6-viikon mittaisia, mutta haastaa varmasti jokaisen. Siitä on hyvä lähteä :) Varsinkin mun suunnittelema fit for bikini- ohjelma ei päästä helpolla ;)

Nyt mä alan pikkuhiljaa valmistautua nukkumaan. Aamu alkaa aamuaerobisella ja illalla olis vielä 2 eri treeniä, duuneja unohtamatta. Hyvää yötä ja oikein energistä alkavaa viikkoa kaikille <3


Fitnessmalli 2015 kisan haku käynnissä!

09.03.2015

Heippa!

Anteeksi pieni blogihiljaisuus. Olen onnistunut buukkaamaan itseni taas aivan täyteen. Mutta ei ainakaan tule tylsää.

11015690_1598997580318653_1983545603_n

Olen luvannut tehdä kotipostauksen heti kun saan vielä muutamat asiat viimeisteltyä kotona. :)

 

Waterland kisoihin sekä #belfieworkout kisaan molempiin löytyi onnellinen voittaja. Kisoja on ihana järkestää, mutta inhoan voittajan valitsemista, sillä haluaisin antaa jokaiselle palkinnon! Niin mahtavia juttuja taas tullut molempiin kisoihin, iso kiitos jokaiselle osallistujalle <3 Mitä mieltä yleensäkkin olette erilaisista kisoista blogissa? Haluaisitteko niitä enemmän?

10995070_1562894853995506_235846535_n

Sanomatalon salilla, lämmittelemässä itseäni Jussin valmentamiseen. Jussi luulee et vaihdan vaatteet, oikeesti otan aina selfieitä ;) Jussi -12k 7 viikossa! Loopin nettisivuilta voit seurata meidän prokkista!

 

Viimeviikko sujui mukavasti ja tämä viikko starttasi upeasti. Mielettömän ihana keli, niin lämmin ja mieltä ylentävä. Heräsin tänään hieman alakuloisena ja väsyneenä, mutta kun lähdin viemään JLOta ulos ja viimeistään kun lähdin käppäilemään salille niin fiilis muuttui nollasta sataan, positiivisesti. Kyllä se aurinko ja muutenkin ulkoilu on yksi tärkeimmistä asioista mielen kannalta ja sitä kautta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Ulkoilu ihanassa säässä toimii aina!

Innostuin salilla niin, että 2,5 tuntia sujahti nopeasti! Treenasin selän ja energiaa jäi niin, että pumppasin myös kädet pitkästä aikaa. Olen alkanut ottamaan hieman ojentajaa ja hauista treeneihin mukaan, jos sais kauniisti pientä erottuvuutta olka-ojentaja-hauis linjaan kisoihin. En henkilökohtaisesti pidä ajatuksesta että itselläni olisi erityisen iso hauis tai kunnon ojentajat, mutta sellainen sporttinen muoto on käsissä upean näköistä.

Loppuun vetäsin 20 minuutin porrastreenin niin että hiki lensi. Todella hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Vähän tosin turhan pitkä, mutta joskus saa fiilistellä. ;)

Hirvee kisakuume alkaa pikkuhiljaa olemaan, MUTTA ei enää kauaa kun tämä mamma pääsee kisakaudelle. Pitäis osata nauttia enemmän offista, sillä tämä on se aika kun se duuni tehdään, mutta minkäs teet kun hinku on niin kova…

Olen kuitenkin todella tyytyväinen saamaani kehitykseen. Tai ainakin luulen ja toivon, että sinne kroppaan on tarttunut hyvin uutta pihviä. Pian se nähdään kun päästään kuorimaan kuntoa. Vaikka onhan tässä vielä reilu 3kk aikaa (:

10608458_10152355927610794_357706260034899033_o

Sitten itse otsikkoon kiinni, nimittäin Fitnessmalli 2015 haku on käynnissä! Kisassa haetaan mallia, jolla on sporttisen treenattu vartalo sekä mallille sopivat kehon mittasuhteet. Kilpailijan lihaksiston tulee olla naisellinen ja rakenteeltaan kevyt. Tämä on erittäin hyvä ensimmäinen kilpailu, jos joskus kisaaminen fitnesslajeissa kiinnostaa! Ei tarvitse lähteä suoraan niin rajuun kisaan mukaan ja pääsee ottamaan tuntumaa kisaamisesta, kuitenkin urheilullisessa mielessä.

Jos koet, että terveelliset elämäntavat ja liikunta ovat suuri osa sinua ja haluat työllistyä urheilualan tapahtumissa, on Fitnessmalli-kilpailu sinua varten. Fitnessmalli-kilpailu avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia niin yhteistyökumppaneiden kuin työllistymisenkin osalta.

Kilpailun hakuaika alkaa 9.3. ja päättyy 7.4.2015. Hakemusten perusteella tuomaristo valitsee n. 20 tyttöä semifinaaliin, josta rankataan tämän vuoden 10 finalistia. Semifinaali järjestetään kesäkuun aikana. Kilpailun finaali puolestaan käydään lokakuussa syksyn fitnessalan päätapahtumassa Nordic Fitness Expossa Lahdessa, jossa itsekin kisaan SM kisoissa!!

Hakemuslomakkeen pääset täyttämään haun auettua fitnessmalli sivujen ”Ilmoittautuminen” kohdasta.

Upea Laura Mäntynen kuva: fitnessmalli.fi/Mike Siren

Upea Laura Mäntynen
kuva: fitnessmalli.fi/Mike Siren

Viimevuonna kisan voitti upea Laura Mäntynen. Lauran kuulumisia pääset lukemaan lisää fitnessmalli sivujen nettisivuilta. 

Myös lisätietoja kilpailusta löydät täältä: www.fitnessmalli.fi

Olen itsekin tänä vuonna mukana kilpailussa, mutta roolistani kerron myöhemmin lisää.