Mikä muiden naurussa ärsyttää?

26.09.2016

Kirjoitan tätä sunnuntai iltana, mutta julkaisen maanantaina, joten saatan kertoa tekstissä päivästä muodossa ”tänään”, jolla tarkoitan sunnuntaita.

Sain tänään Rosan ensimmäistä kertaa salille seuraksi. En ole pitkään aikaan treenannut kenenkään kanssa. Mä olen todella nipo siitä, että mä saan tehdä mun treenin just eikä sinnepäin. Suostun usein treenaamaan vain joko ”ammattilaisten” kanssa tai kisaajien, sillä yleensä meininki on samoilla leveleillä ja treeni otetaan tosissaan. Enkä väitä, etteikö harrastelija tai satunnaisesti kävijä treenaisi tosissaan treeninsä, mutta lähtökohta on varmasti eri, tietenkin.

Moni varmasti laiminlöisi mut todella hämäräksi hiippariksi salilla jos sattuisi näkemään. Mulla pauhaa musiikki aina aivan täysillä, lippis on tungettu hemmetin syvälle päähän rajaamaan näkökenttää ja jos vain mahdollista, siihen vielä mielellään tungettu huppu päälle. Mä en todellakaan ole niitä mimmejä, jotka ovat salilla niissä piukoissa ja paljastavissa vaatteissa, tai muutenkaan halua minkäänlaista huomiota. Mitä isommat vaatteet ja mitä paremmin ne rajaa mun näkökentän sekä kaiken ylimääräisen, sitä parempi.

Sen lisäksi mulla on todella huono näkö, eli en ikinä tunnista ketään, vaan tuijotan heiluttavaa ihmistä hölmistyneenä toiselta puolelta salia. :D

img_5146

Haluan sen tietyn rauhan treenaamiseen, jotta voin uppoutua täysin omaan maailmaani ja keskittyä treeniin. Psyykkailen itseäni monella eri tapaa ja musiikki on yksi tärkeimpiä työkaluja siinä; nostan adrenaliinitasoa voimakkaalla, jopa vähän pelottavalla ja uhkaavalla musiikilla, jotta pystyn kovempiin suorituksiin esimerkiksi kyykyssä. Olen oppinut tähän tilaan pääsyn eräältä tyypiltä ja olenkin siitä hänelle todella kiitollinen, ilman sitä jäisi moni treeni puolitiehen.

Jos siis joku tulee joskus vaikkapa kesken sarjan puhumaan mulle, niin se jotenkin kirpaisee henkisesti, aivan kuin joku tulisi täysin eri ulottuvuudesta hajottamaan mun hieman agressiivisen ja primitiivisen taistelumielentilan. :D Kesken sarjan tökkiminen olkapäähän tuntuu henkisesti lähes samalta miltä tuntuu kun potkaisee varpaan kaapin reunaan. Vittumainen kirpaisu.

Mun mielestä salin etikettisäännöt tulee aina muistaa; kuulokkeet päässä – älä häiritse, kuulokkeet puoliksi – saa koputtaa olkapäähän, kuulokkeet pois päästä – saa jutella, mutta ei koskaan kesken sarjan.

14344892_10153884571090794_6584676483962156651_nNo tänään otin sitten Rosan mukaan salille. Mun ei pitänyt edes treenata, joten yks treeni vähän sinnepäin ei ketään haittaa! Ja meillä oli aivan törkeen hauskaa. Meinattiin kuolla nauruun ja oltiin varmasti juuri niitä todella ärsyttäviä tyyppejä naurukohtausten ja pelleilyjemme kanssa. Parodioitiin kumman kaata ja melkein tiputtiin porraskoneilta nauramisen vuoksi.

Kyllä sen itsekin tiedostaa, että on aika hemmetin ärsyttävää kun jotkut nauravat ja sekoilevat treenin yhteydessä, jos sulla itsellä on hyvä treeni menossa ja yrität keskittyä siihen. Tää on yks syy miks mä aina rajaan mun näkö- ja kuuloaistit ulkopuolelta, jotta mikään ei häiritse mua.

Alettiin miettimään että mikä siinä naurussa muuten niin paljon ärsyttää? Kaikki me varmasti voidaan myöntää että joskus joku kikattava tyttölauma tai duo on ärsyttänyt aivan mielettömästi, vaikka ihana ja iloinen asiahan nauraminen on. Joskus se tarttuu positiivisesti muihinkin, mutta varsinkin kuntosali on paikka, jossa ei hirveesti mielellään huudeta, sekoilla ja naureta. :D

Onko mun lukijoilla omakohtaisia kokemuksia siitä, kun jokin kikattava tyttöduo/lauma on ärsyttänyt oikein kunnolla? :D


laugh as much as you breathe and love as long as you live

28.08.2015

Heippa!

Tänään on satanut lähes koko aamupäivän. Aamuaerobinen venähti duunien vuoksi hieman myöhemmälle, mutta ei auttanut kuin pukea sadetta kestävä takki päälle ja lähteä rämpimään.

Mä en tiedä miks, mutta mä rakastan sadetta. Varsinkin kun sitä tulee kunnolla! Lenkkipoluilla ei näe ihmisiä missään ja kaikki on jotenkin todella taijanomaista, varsinkin jos pääsee jonnekkin metsän keskelle seikkailemaan. Uppoudun aina täysin omiin maailmoihin ja mulle tulee super hyvä fiilis. Rakastan vaan mielettömästi sadetta, vaikka se ei välttämättä kaikista ystävällisin sää olekaan.

Lenkin alussa kävelin Etu-Töölössä kohti lenkkipolkujani ja mua vastaan tuli about mun ikänen jätkä. Veikkaan että se tyyppi oli tulossa koulusta. Sen kohdalla oli ihan mieletön vesilätäkkö autotien puolella ja siitä tietenkin kaahasi joku autoilija ihan täysillä, heittäen lätäköllisen vettä sen jätkän päälle. Ensin katsoin kauhuissani, mutta kun huomasin huvittuneen ilmeen tällä tyypillä, niin repesin automaattisesti kippurassa nauramaan tapahtuneelle. Siinä me naurettiin molemmat, ja se oli ehkä siistein ja aidoin hetki mitä on tullut pitkään aikaan jaettua täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

11866356_10153065609610794_7349181005001585892_n

 

kengät – here*

ruutupaita – mango

käskoru – hermes

laukku – louis vuitton

 

 

Nauraminen on muutenkin ehkä yks parhaimpia asioita elämässä. Mä oon onnekas, mulla on työelämässä ja arjessa ihmisiä ympärillä joiden kanssa saan nauraa ja paljon. Hyvää ja aitoa energiaa. <3 Joskus aikoinaan mietin, että on itsekästä sanoa, että karsi elämästäsi kaikki negatiiviset ihmiset pois. Nykyään ymmärrän tämän merkityksen todella hyvin.

Mä en oikeestaan usko että meistä pohjimmiltaan ketään on paha ihminen tai tahallaan negatiivinen. Uskon siihen, että monilla meistä on vääriä ihmisiä ympärillä ja niiden väärien ihmisten ympärillä on vääriä ihmisiä ja tästä tulee ikuinen oravanpyörä. Olen toki joutunut toteamaan, että jotkut meistä vain on pahoja, mutta useimmiten uskon vain seuran tekevän kaltaisekseen, eikä meistä voi koskaan kukaan tietää mitä joku ihminen käy läpi tai miksi se käyttäytyy miten käyttäytyy. Olen itsekin tehnyt ja sanonut todella inhottavia asioita ja vaikka en pidä siitä, että osoitellaan ja syynätään omia tekoja muiden syyksi, niin kyllä se vain niin on, että seura todella tekee kaltaisekseen. Mulla oli vaihe, kun olin todella väärissä porukoissa ja siellä on ihan ”normaalia”, että jengin lojaalisuus menee mahdollisuuksien mukaan ja silloin ei draamaa puutu. Nyt olen muutaman vuoden ollut täysin erossa tällaisista, enkä edes muista koska viimeksi olisin ollut jossain tilanteessa, jossa olisi joutunut kuulemaan mitä joku sanoi kellekin. Jos on jokin asia niin senkun sanoo suoraan.

Tottakai aina kuulee jotain pieniä juoruja, mutta kun on itsellä ja lähipiirissä kaikki hyvin, niin niillä ei ole mitään merkitystä.

11896232_10153065612870794_6935025804651909195_n

kengät – here*

takki – here*

paita – gina tricot

koru – tebian

Varsinkin nuoremmille lukijoille haluan sanoa, että kenenkään ei tarvitse tuntea oloaan huonoksi kenenkään vuoksi. Jokainen ihminen tulee meidän elämään tarkoituksella ja niillä on aina jokin tehtävä, usein se on opettaa meille jotain, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Ihmisistä etääntyminen ja luopuminen tuntuu sillä hetkellä pahalta, mutta kun poistaa negatiivisia tekijöitä elämästä, niin automaattisesti antaa tilaa myös niille positiivisille. Kenenkään meille tärkeän ihmisen ei missään nimessä kuulu aiheuttaa meille paskaa fiilistä. Muistakaa se !

Me kutsutaan ja houkutellaan meidän lähelle sellaisia ihmisiä, minkälaista energiaa me kannetaan mukanamme. Pitäkää siis huoli siitä, että se on positiivista älkääkä antako minkään tai kenenkään saastuttaa teitä. <3

*sisältää tuotelinkin