MIKSI SIJOITTAJISTA VAIN 10% ON NAISIA?

16.12.2017

Meidän naisten blogit, muut sosiaalisen median tilit sekä kiinnostuksen kohteet pyörivät usein hyvin yksinkertaisten asioiden, kuten muodin, ravintoloiden tai uuden trendikkään detox-superfood-dietin ympärillä. Somemme antavat helposti meistä sellaisen kuvan, että meille on elämässä tärkeitä saavutuksia, kun ostamme omilla rahoillamme chanelin sekä luomme ulkopuolisille fiiliksen, että haaveilemme paljon asioista ja tavaroista, jotka tuovat usein ainoastaan hetkellisen lisäarvon elämäämme. Moni nuori tyttö inspiroituu helposti näistä mielikuvista ja kokeevat onnistuneensa, kun ensimmäisen kerran kävelevät Vuittonille ja ostavat kesätyörahoillaan neverfullin. Tällä hetkellä on toki myös trendikästä olla todella ”woke” ja pohtia syvällisiä asioita, harrastaa joogaa ja olla luonnon kanssa enemmän yhtä, mikä on mielestäni hieno juttu, mutta myöskin selkeä vastaliike kaikelle teknologialle, jonka ympärillä elämme ja on myöskin näin ollen trendi itsessään, jota tällä hetkellä seuraamme. Me kaikki kuljetaan yhdessä aallossa, joihinkin se vaikuttaa näkyvämmin, joihinkin vähän vähemmän.

Ja mikä jottei, puhunhan nykyään itsekin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta, kun taas ennen kurinalainen fitness oli se juttu, mistä nautin ja johon uskoin. Sen lisäksi omistan itsekin muutamia chaneleita ja muita merkkituotteita, joihin on näin vanhemmiten mielestäni uponnut liian monia tuhansia omia säästöjä, täysin turhaan.

Luin jokunen aika sitten artikkelin, jossa tuotiin esille sitä, miten pieni prosentti naisista sijoittaa ja miten paljon epävarmuutta naisien rahataidoissa on. Osuus naisista jotka sijoittavat taitaa olla 5-10% luokkaa, mikä on älyttömän vähän, jos nyt mietitään nykyaikaa, jossa tieto on kaikkien saatavilla ja jossa me naisetkin tehdään ihan kivaa rahaa, jolla voisi hyvin tehdä lisää rahaa. Me naiset pärjäämme hyvin arjessa, yhä useampi meistä ostaa itse ne omat laukkunsa, otamme asuntolainan verran riskiä, sijoitamme siihen omaan asuntoon, mutta muuten suuri osa meistä tyytyy siihen hyvään kuukausipalkkaan tai nojaa miehiin.

Miksi miehet ymmärtävät tilastollisesti niin paljon paremmin sen, että rahaa tehdään rahalla, sillä välin kun me tuhlaamme omiamme liian kalliisiin laukkuihin ja asioihin, jotka eivät turvaa meidän tulevaisuuttamme?

Moni varmasti tietää, mikä on kryptovaluutta tai ainakin sen, mikä on Bitcoin. Jos ei muuten, niin ainakin sen verran, mitä ehkä media kirjoitti siitä pian räjähtävästä kuplasta tai ehkä olet kuullut, miten joku osti vuonna 2010 pizzoja Bitcoineilla, joiden arvo on nykyään yli sata miljoonaa euroa!?

Kyrptovaluutta on tällä hetkellä kuuma aihe, joka jakaa ihmiset kahtia; niihin, joille sana kryptovaluutta on kirosana ja niihin, joita aihe kiehtoo.

Joitakin aihe ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä epäilevät sitä, voisiko muka ikinä ilman auktoriteettiä, kuten pankkia toimiva valuutta toimia. Jotkut taas seuraavat tilastoja, imevät tietoa aiheesta niin paljon kuin mahdollista ja uskovat tähän ”uuden maailman kultaan”, johon sijoittavat aktiiviesti.

Mä tutustuin kryptoihin ehkä jopa alkuun hieman puoliksi väkisin, sillä poikaystäväni on aktiivisesti mukana ”kryptoskenessä”, joten en ole onnistunut välttämään aihetta. Hän itseasiassa kirjoitti ensimmäisen artikkelinsa aiheesta tämän vuoden alussa, jossa väitti tietävänsä, miten jokainen meistä voisi tuplata omaisuutensa tänä vuonna sijoittamalla Bitcoiniin. Hän oli väärässä, sillä tällä hetkellä, jos esimerkiksi minä olisin sijoittanut hänen neuvojensa mukaan, olisin 17 kertaistanut omaisuuteni. Not bad.

Kun ekan kerran kuulin bitcoinista, en kiinnostunut aiheesta, sillä miten se muhun olisi liittynyt, enhän minä ymmärrä sijoittamisesta mitään. Lisää tutustuttuani aiheeseen, olen ymmärtänyt, että ihan samalla tavalla minullakin on mahdollisuus tehdä rahallani rahaa, sijoitin mä satasia, tuhansia tai kymmeniä tuhansia kerralla. Lisäksi olen ymmärtänyt, mistä ylipäätään kryptosijoituksessa on kyse; uskosta lohkoketjuteknologian mahdollistamaan tulevaisuuteen, eikä niinkään pelkästään tästä virtuaalisesta kolikosta, vaikka esimerkiksi Bitcoinista puhutaan ainoastaan valuuttana.

Kryptomarkkinoilla on tällä hetkellä useita muita ”kryptovaluuttoja”, jotka pyrkivät useisiin eri tarkoituksiin, kuten vaikkapa Ethereumin lohkoketjun mahdollistamat älysopimukset. Kaiken kaikkiaan lohkoketjuteknologia tulee mullistamaan useita eri toimialoja poistamalla kolmannen osapuolen transaktioista ja luomaan luottamuksen maailmanlaajuisen verkoston avulla. Lisäksi tämä teknologia mahdollistaa kokonaan uuden tavan rakentaa palveluita ja säilöä dataa. Pystymme ensimmäistä kertaa rakentamaan täysin läpinäkyvän ja hajautetun tietokannan. Tämä on yksi merkittävä tekijä kryptojen korkeaan arvostukseen. Nämä valtamedian pöhinät ainoastaan Bitcoinin käsittämättömästä arvonnoususta ovat toissijaista ja kaikki jotka tämän ymmärtävät ovat jo 99% edellä muita.

Kryptot ovat tällä hetkellä hyvin kuumaa kamaa ja puolesta ja vastaan kommentteja kuulee jokapaikasta. Vaikka kyseessä olisikin vuosisadan kupla ”tulppaanimanian” tai 2000 -luvun internet kuplan tavoin, uskon, että jos palaisimme kaikki 1990 -luvun puoliväliin, sijoittaisimme silti uudestaan teknologiayhtiöihin, kuten Amazoniin. Hypetys ja trendit luovat paljon huijauksia, mutta ennen kaikkiaan myös tulevaisuuden menestystarinoita. Sijoittamalla riskillä kryptoihin, voidaan päästä mukaan tähän vallankumoukselliseen kehitykseen. Tämä ei silti poista sitä faktaa, että voimme hävitä rahamme. Napster ja Myspace eivät menestyneet, vaikka olivatkin ensimmäisiä pelureita ennen Spotifyta ja Facebookkia. Bitcoin voi olla kulta 2.0 tai ei, mutta se on avannut kokonaan uuden maailman, jossa on tilaa usealle menestykselle.

 

 

Niinkuin totesinkin aikasemmin, olen kokenut olevani täysin ulkopuolinen mitä sijoitusmaailmaan tulee ja vaikkakin toin tässä tekstissä esiin hyvin seksikkään aiheen, kryptovaluutan, joka on trendikkäästi minunkin ensimmäinen kunnon sijoitukseni, niin tämä on auttanut minua näkemään madollisuuksia ”miesten maailmassa” ja tulen varmasti tulevaisuudessa tekemään lisää sijoituksia myös kryptovaluuttojen ulkopuolelle, jos suinkin mahdollista. Tiedostan, että kryptot ovat hyvin riskisiä kohteita. Meiltä naisilta pitäisi riisua tämä epävarmuus sijoittamisesta, sillä niinkuin miehetkin, mekin olemme kykeneviä tekemään päätöksiä, oppimaan ja tekemään rahoillamme rahaa. Jos miehet pystyvät siihen, niin pystymme mekin.

Maanantaina 18 päivä avataan valtava futuuripörssi (CME) Bitcoineille, mikä mahdollistaa sijoittajille kryptovaluutan tulevaisuuden hinnan arvoinnin.  Katotaan puhkeeko ”kupla”?


ÄÄRIPÄISYYS + EHDOTTOMUUS = VASTAREAKTIO

22.11.2017

Haluan jatkaa hieman WWF postauksen teemalla, sillä osa kommentoinnista inspiroi minua kirjoittamaan aiheesta ääripäisyys ja ehdottomuus. Sain paljon ihania kommentteja postaukseen, kiitos siitä. Sain erittäin hyviä näkökulmia ja monia hienoja ajatuksia itsellenikin pohdittavaksi. Muutamia kommentteja jäin kuitenkin miettimään, sillä mielestäni joidenkin tapaa tuoda omia mielipiteita ja aatteita esille pitäisi muuttaa. Monet ihmiset helposti ampuvat itseään nilkkaan liian agressiivisella tavalla tuoda asioita esille, kivittämällä kaikki muut, jotka eivät ole niin ehdottomia kyseisessä asiassa.

Mulle on nuoruudesta jäänyt todella vahvasti mieleen, miten helluntailaiset vähättelivät mun omaa suhdettani uskontoon. Mä en kuulemma ollut oikeutettu sanomaan, että olen uskossa, sillä perus nuorena join alkoholia kotibileissä ja elin eritavalla kuin he. Olin myös aika villi ja levoton, joten se ei sopinut yhteen uskomisen kanssa. Se tuntui musta todella pahalta, sillä uskonnollisuus on aina ollut mulle todella lähellä sydäntä sekä läsnä mun elämässä ihan pienestä pitäen. Mä en ikinä ole kyseenalaistanut ns. toista maailmaa, vaikka mulle ei ole sitä ideaa ja ajatusta mitenkään tuputettu päähän, se vain on aina ollut mulle todella läsnä.

Sen sijaan mitä he edustivat, että on vain yksi ja ainoa tapa saada ns. pelastusvarmuus, oli mulle opetettu armollisuutta ja rakkautta, että on täysin inhimillistä mokata, mutta Jumala rakastaa kaikkia ja antaa anteeksi, jos anteeksiantoa pyytää. Muistan kun olin menossa maata näkyvissä festareille ja kysyin matkalla pojalta, joka dumasi oikeuteni uskoa, että onko hän koskaan lukenut itse raamattua, jossa kerrotaan että se joka itsensä ylentää, alennetaan?

Toisin kuin nuorempana, en enää koe, että olisin selkeästi vaikkapa jonkin uskonnon edustaja. En koe, että tarvitsen mitään konkreettista uskontoa tai rakennusta välikädeksi itseni ja toisen maailman välille. Olen täysin sitä mieltä, että kirkot ja uskonnot ovat ihmisten rakentamia vallankäyttö välineitä, eivätkä ne näin ollen liity minun omaan suhteeseeni toiseen maailmaan tai uskomiseen. Tiedän, mitä itse tunnen ja koen, eikä siihen tarvita mitään instituutiota väliin. Jos sä aidosti olet yhteydessä johonkin, niin ne on sulla sydämessä ja sielussa mukana missä tahansa oletkin, eikä missään yhteisössä tai rakennuksessa.

Olen kannustanut monia ystäviäni antamaan energioille sekä toisen maailman asioille mahdollisuutta, jos olen aistinut heidän olevan herkkiä energioiltaan sekä spirituaalisia, mutta todella monilla on äärimmäisen negatiivinen kokemus näihin liittyvistä asioista juurikin uskontojen kautta. Se on harmillista, koska itse koen saavani näistä asioista paljon rikkautta elämääni, mutta ymmärrän myös täysin, että ihmiset vierastavat aihetta ja haluavat pysyä siitä kaukana. Miksi sä haluaisit tutustua asiaan, jossa ihmiset kertovat miten sun tulee elää ja jos et tee näin, olet täysin paska ja lähinnä palat helvetissä? Tästä pääseekin taas kysymykseen, olisiko vähän pehmeämpi tapa lähestyä asiassa ihmisiä vaikkapa paljon tuloksellisempaa?

Välillä kun kuljen kaupungilla ja kuulen jonkun paasaavan ihmisille agressiivisesti uskonnosta, tekee mieli mennä kertomaan, että sä olet juuri se syy, miks ihmiset eivät halua tietää mitään uskonnoista ja vihaavat aihetta, etkä todellakaan edusta sitä, mikä uskontojen pohjimmainen sanoma on, vaan sitä mitä ihmiset ovat siitä kehittäneet.

Mulle tuli hieman samanlainen reaktio WWF postaukseen tulleista kommenteista. Kerroin tekstissä, miten eläimet ovat lähellä sydäntä ja kannustin ihmisiä lahjoittamaan rahaa luonnon- ja eläintensuojeluun.

Sain muutamia kommentteja, joissa suhdettani eläimiin sekä luontoon väheksyttiin. Minä en kuulemma rakasta eläimiä, koska käytän eläinperäisiä tuotteita. Minä olen tekopyhä ja puhun ristiin. Jotkut kommentit olivat niin agressiivisia, etten voinut edes työhön liittyvän sopimuksen pohjalta julkaista niitä, sillä kommentointi tulee pysyä asiallisena.

Sain kuitenkin onneksi vastapainoksi myös muutaman erittäin hyvän kommentin sekä esimerkin siitä, miten asiasta tulisi puhua ja ”sanomaa levittää”. Eräs ihminen kommentoi postaukseeni, miten on nykyään kasvissyöjä, mutta aloitti projektin pikkuhiljaa, pienillä valinnoilla, joka päivä tekemällä enemmän. Hän myös kertoi, että vaikka on itse yhä ehdottomampi, eikä ymmärrä miten joku vielä vuonna 2017 syö lihaa, ei hän siltikään paasaa asiasta agressiivisesti ystävilleen. Pakottamisen ja paasaamisen sijaan hän tekee usein ystävilleen kasvisperäistä ruokaa, jotta he huomaavat, miten kasvissyönti on oikeasti tosi jees, kunhan tutustuu asiaan enemmän.

TÄMÄ! Mä olen pitkään halunnut ja pyrkinyt vähän enemmän vähentämään eläinperäisiä tuotteita; käytän esimerkiksi ainoastaan kasvisperäisiä maitoja arjessa, syön todella harvoin punaista lihaa, tsekkaan tarkkaan minkälaisista tarhoista kanamunani ja kanani tulevat, yritän valita mahdollisimman ekologisia tuotteita ja suosia pakkauksia, joissa tämä otetaan huomioon, kierrätän ja lahjoitan sekä autan kun vain pystyn. Mä olen katsonut monia dokumentteja aiheesta ja pyrin kokoajan parempaan sekä olemaan yhä tietoisempi. On kuitenkin hyvin vaikeaa sormia napsauttamalla tehdä täydellinen elämäntapamuutos sellaisissa asioissa, joita et ole nuorena oikeastaan edes ajatellut. Meillä on aina kotona tehty liharuokia kreikkalaiseen tapaan, vaikka ollaankin kaikki perheessä oltu äärimmäisen eläinrakkaita. Mut on kasvatettu siihen, että lihan syöminen kuuluu ns. kulttuuriin, eikä ole väärin, mutta ymmärrän nykyään täysin lihatuotannon vaikutuksen esimerkiksi ilmastonmuutokseen, jolloin toki myös ymmärrän epäkohdan siinä, että lahjoitan arktiseen kohteeseen, mutta samalla myös syön lihaa. Asia ei kuitenkaan ole esimerkiksi mulle niin yksinkertainen ja itse henkilökohtaisesti vasta yritän opetella huomioimaa tätä yhä enemmän joka päivä ja nähdä asiat isompana kokonaisuutena.

On todella harmillista, että vegaanisuudesta tehdään ikään kuin joku todella seksikäs trendi, että jokainen, joka ei tällä hetkellä ole täysin vegaani, on vegaanien mielestä kivitettävä. Tällainen agressiivinen haukkuminen ja täydellinen dumaaminen ihmistä kohtaan, joka edes vähän yrittää, saa varmasti aikaan paljon enemmän pahaa kuin hyvää. Kannattaa pyöritellä näitä asioita mielessä, kun ensi kerralla tekis mieli haukkua jotain, jolla on jo toinen jalka samalla polulla sun kanssa, jos sä ihan OIKEASTI ajattelet eläinten parasta ja haluat parantaa maailmaa. Kuinka usein asioita ollaan parannettu haukkumalla, sen sijaan, että voitaisiin kehua yrittävää, tarjota vaikkapa tietoa ja apua ja kannustaa tekemään vieläkin paremmin? Onko kyseessä halu auttaa, vai oman egon pönkittäminen?

Mä itse edustan ja opetan ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin ja mulla on paljon mielipiteitä ruokavalioon ja treenaamiseen liittyen ja jos joku edes yrittää, niin se on mun mielestä mahtavaa ja olen onnellinen heidän puolestaan ja pyrin tarjoamaan siihen apuni sekä tukeni. Se, kun vegaani haukkuu ihmistä, joka yrittää pikkuhiljaa tehdä enemmän parempia valintoja eläinten sekä luonnon eteen, on verrattavissa siihen, että mä menisin ammatissani haukkumaan jotakin salilla olevaa läskiksi, joka yrittää olla parempi pikku hiljaa paremmilla valinnoilla, mutta ei ole täysin tikissä vielä.

Kun ihminen tekee vegaanisuudesta itselleen uskonnon ja paheksuu jokaista joka ei vielä täysin ole vegaani, mutta yrittää parhaansa ja on kiinnostunut (sekä ehkäpä mahdollinen tulevaisuuden vegaani), saa hän aikaan varmasti todella pahoja vastareaktioita ja turhautumisia.

Mä arvostan todella paljon vegaaneja ja haluan oppia asiasta paljon lisää, saada vinkkejä ja ideoita olemaan parempi ja toivoisin, että tällaisissa meitä kaikkia koskevassa asiassa oltaisiin hurjasti positiivisempia sekä kannustettaisiin toisiamme olemaan parempia ja tekemään yhä enemmän hyvää eläinten sekä luonnon eteen. :)

 

 

 


NYTKÖ MUN KUPLA PUHKESI?

09.10.2017

Muistatteko sen iän, kun vielä rakastitte leluja, mutta niillä leikkiminen tuntui yhtäkkiä jotenkin vaikealta ja jopa kiusalliselta? Kun sun täytyi lukita huoneen ovi leikkien ajaksi, sillä sua tavallaan hävettää ja hämmentää koko asia, joka vielä hetki sitten tuntui luonnolliselta ja oli sun päivien kohokohta? Tai kun yhtenä jouluna sua ei enää kiinnostanutkaan niin paljoa ne lahjat tai niiden määrä, vaan yhdessä vietetty aika perheen kanssa?

Musta tuntuu, että käyn tällä hetkellä samantapaista kautta fitneksessä; yhtäkkiä fitness kisojen kulttuuri ja sen jumalointi tuntuu hieman kiusalliselta ja todella vieraalta. Vaikka kuinka haluan ja yritän innostua kisaamisesta sekä näen jopa unia missä mua kehotetaan kisaamaan, niin yhtäkkiä se koko meininki tuntuu jotenkin todella kaukaiselta?

Salilla käynti, terveellinen ruokavalio ja ylipäätään fitness elämäntapana on asia josta edelleen nautin ja jota rakastan. Tavoitteellinen treenaaminen on hyvin lähellä sydäntä ja kyllä ne instagramin urheilulliset, hyvin voivat mimmit inspiroivat mua edelleen.

Voi olla, että kyseessä on joku vaihe jota käyn läpi ja innostus kisakulttuuria kohtaan nousee vielä, kisaisin tai en. Lähtökohtaisesti edelleen pidän biksua kauniina lajina ja musta se on hienosti mennyt eteenpäin, mutta oikeastaan kaikki muu mikä kuuluu siihen samaan pakettiin saa mulla vähän karvat pystyyn. Ehkä silläkin on suuri merkitys, että osaan katsoa koko hommaa hieman isommasta perspektiivistä. Koko skene on isoa bisnestä, mutta harvemmin suinkaan kisaajille, jotka harmaantuvat alle 30-vuotiaina, laittaen koko elämänsä peliin, vieläpä ilmaiseksi, vaan niille konseptien omistajille kaiken tämän takana. Enkä puhu nyt ainoastaan kisaamisesta, vaan myös niistä lukuisista tuotteista ja brändeistä, jotka siihen kulttuuriin kuuluvat.

Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin, go for it ja hatunnosto niille, jotka hiffasivat homman ajoissa, mutta jotenkin tuntuu typerältä leikkiä omalla terveydellä ainoastaan tuodakseen sisältöä jonkun muun bisnekseen. Jos nyt voittaisin SM-kisat tai MM-kisat, niin mitä sitten? Mitä sitten tapahtuisi? Se ei tarkota, että mä olisin parempi vaikkapa valmentajana tai toisi mulle hirveästi mitään uusia duuni juttuja, koska harva brändi edustaa noin ääripäistä liikuntalajia. Jos mietitään ylipäätään tulevaisuutta, niin fitneksellä tuskin on kovin pitkä elinkaari uusien kuluttajien tai vaikuttajien suhteen. Uskon että ne jäävät vaikuttamaan kisa skeneen, jotka siellä ovat ennenkin olleet, mutta ihmiset ovat kokoajan terveystietoisempia kuluttajia ja ovat päivä päivältä vähemmän kiinnostuneempia kisaamiseen liittyvästä tavasta elää, joka vaatii tietynlaista ääripää meininkiä. Se ei vain sovi kovin hyvin tämänhetkiseen, helvetin hektiseen kehitykseen ja yhteiskuntaan, jossa lähinnä kaivataan tapoja rentoutua, voida hyvin ja päästä pakoon stressiä sekä hektisyyttä ja uskon hektisyyden vain kasvavan tulevaisuudessa pahemmaksi kehityksen edetessä. Wellness, some detox ja tietynlainen pysähtyminen sekä balanssin hakeminen arjen hektisyyden keskelle tulee olemaan se juttu, mitä kuluttajat ja tavalliset ihmiset haluavat.

Nää on olleet ajatuksia, mitä mun päässä on pyörinyt. Juttelin myös asiasta entisen tiimiläisen kanssa muutama päivä sitten ja hän oli tuntenut hyvin pitkälle samoin ja hieman omista ajatuksistaan hämmentyneenä lähes paennut messuilta viikonloppuna, sillä oli vielä hetki sitten ollut varma, että haluaa vielä kisata ensi vuonna ja nyt tuntenut itsensä todella ulkopuoliseksi skenessä. :D Uskoteltiin toisillemme, että tämä on vain joku vaihe jota käymme ja että kyllä se kisakuume vielä tulee sieltä…

Haluaisin kuulla myös lukijoiden mielipiteitä asiasta? Mullakin on varmasti paljon lukijoita, jotka ovat olleet erittäin kiinnostuneita ja innostuneita fitneksestä, miten ajattelette nykyään?

Kiinnostaako kisaaminen ja fitness edelleen, vai onko ajatus liikunnasta, tavoitteet ja kiinnostuksen kohteet muuttaneet muotoaan?

ps. koodilla lindamanuella saat -20% na-kd.com sivuilta :)


ÄLYKÄS = ONNELLINEN ?

16.09.2017

Kävin eilen mielenkiintoista keskustelua aiheista älykkyys ja onnellisuus. Keskustelu piti sisällään pohdintoja mm. siitä, lisääkö tietoisuus ja koulutus mahdollisuutta onnellisempaan elämään vai mitä ylipäätään on onnellisuus? Onko se kenties sitä, että kouluttaudut mahdollisimman korkeasti, jolloin pääset todennäköisemmin hyvään työpaikkaan, jossa sulla on ehkä mahdollisuus edetä sen verran korkealle, että voit vanhempana tehdä oikeasti ihan hyvää rahaa, käydä muutaman kerran vuodessa luxus lomilla perheen kanssa ja ajaa se kallis audi perheen upean talon suureen autotalliin, vaimon mersun viereen? Vai lisääkö kouluttautuminen tietoisuutta esimerkiksi riskeistä, jolloin et todennäköisemmin uskalla tai halua enää ottaa elämässä tietoisia riskejä, etkä näin ollen lähde vaikkapa tavoittelemaan sitä omaa yritystä, josta kuitenkin unelmoit ikuisesti, vaan päädyt turvalliseen työpaikkaan, työhön johon sulla ei ole intohimoa, mutta on kuitenkin varma, turvallinen ja hyvin palkattu ala?

Onko hieman kouluttamattomammat ihmiset onnellisempia, sillä he eivät välttämättä ole niin tietoisia monista asioista ja uskaltavat elää enemmän tunteella? Vai elävätkö he liian putkinäköisesti pienessä kuplassaan, joka johtaa elämässä yksitoikkoisuuteen tai bisneksissä mahdollisesti epäonnistumiseen? Onko nykyään mahdollisimman laaja tietoisuus edes riippuvainen koulutustasosta vai enemmänkin ihmisestä itsestään kiinni? Onhan lähes kaikki tieto netissä, eikä oppimiseen tarvitse enää fyysistä opettajaa tai välikättä.

Mielenkiintoisia kysymyksiä. Itse olen sitä mieltä, että nykyään kun meillä on lähes kaikki tieto saatavilla ja käytössämme, on hyvin paljon ihmisestä itsestään kiinni, kehittääkö hän itseään vai ei. Onko ihmisellä lähtökohtaisesti intohimoa maailmaa kohtaan, haluaako hän olla tietoinen asioista; itsestään, ihmiskunnasta, soluista, energioista, filosofiasta, ravinnosta, historiasta, uskonnosta, politiikasta,tulevaisuudesta tai mistä tahansa.

Toki on monia ammatteja, joihin tarvitaan perinteinen koulutus ja hyvä niin. Lisäksi todennäköisemmin ihminen oppii sekä sisäistää asioita paremmin, kun on pakko läpäistä haastavat kurssit, jotta saa todistuksen pätevyydestä alaa kohtaan. Kuitenkin aina tarvitaan aitoa mielenkiintoa ja halua oppia asioita, jotta susta tulee alaa tai aihetta kohtaan älykäs ja lahjakas. Vahvaan osaamiseen vaaditaan aina intohimoa alaa kohtaan, eikä pelkästään kirjan ja kaavojen ulkoa opettelemista, tenttien läpäisyä tai ainoastaan sitä ajatusta, että tästä työstä saa hyvää rahaa.

Mutta takaisin tietoisuuteemme. Ennen media päätti, mitä uutisoidaan maailman menoista, miten ja missä muodossa ne syötetään meille ja loput piti etsiä kirjoista tai oppia koulusta. Tiedon saanti oli aika hidasta ja informaatio kulki vaivalloisesti. Tällä hetkellä tietoa ja infoa pursuu joka puolelta, ehkä vähän liikaakin ja nykyään me pystytään tutkimaan lähes mitä tahansa itsenäisesti sekä osataan myös ottaa selvää faktoista ja olla paljon mediakriittisempiä. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään me päästään esimerkiksi tsekkaamaan heti uutisten lähteet tai tutkimaan, mikä yritys rahoitti minkäkin tutkimuksen (jolloin todennäköisesti tulokset ovat yritystä ja sen toimintaa tukevia). Nuoretkin ymmärtävät ihmetellä, miksi esimerkisi tyypin 2 diabeeteksteen suositellaan jenkkien diabetesliiton sivustolla potilaille mielettömiä määriä punaista ja rasvaista lihaa? Tai miksi ihmeessä American Cancer Societyn sivuilla ei puhuta tai mainita mitään menestyksekkäistä happihoidoista, ainoastaan kemoterapiaa suositellaan? Ihmiset voivat ottaa selvää lähes mistä tahansa, laskea itse päässään yhteenlaskut sekä ymmärtävät sen faktan, että elämme maailmassa, joka on yhtä suurta bisnestä. Jopa meidän terveys on osa sitä.

Tulin itse siihen tulokseen, että oikeasti älykäs, aitoa onnellisuutta tavoitteleva ihminen todennäköisesti irrottautuu siitä oravanpyörästä ja systeemistä, johon meidät halutaan ja kasvatetaan mukaan. Älykäs ihminen on jo niin älykäs, että hän ymmärtää sen, miten vähän materiaalilla on tekemistä onnellisuuden kanssa ja miten tärkeää terveys ja mielenrauha on. Oikeasti älykäs ihminen todennäköisesti hakeutuu hyvin lähelle luontoa, elää niin omavaraisesti kuin pystyy, pysyy kaukana kaikesta mitä ihminen itse keinotekoisesti maailmaan luo ja tuottaa, meditoi, urheilee ja toteuttaa itseään jonkun työn kautta, jota rakastaa ja jolla todennäköisesti on hyvin vähän tekemistä minkään ison bisneksen kanssa ja jos kuitenkin on, hän todellakin tekee sitä rakkaudesta, eikä rahan, maineen ja materiaalin himosta.

Siitä pääsinkin kysymykseen, jonka esitin itselleni; vaikka ajattelen näin, miksi mä sitten itse en lähde tähtäämään tuohon? Tulin siihen tulokseen, että mä kuitenkin olen vielä siinä vaiheessa elämää ja kasvua ihmisenä, että mä myös rakastan materiaalia; vaatteita, laukkuja, kenkiä, kivaa kotia, kosmetiikkaa ja nautin tietynlaisista, jopa pinnallisista dinnereistä, juhlista ja tapahtumista. Tietynlainen luksus on silloin tällöin ihanaa. Olen siinä pisteessä, että yhtäaikaa vihaan ja rakastan kaikkea pinnallista. En kuitenkaan enää ihaile näitä samalla tavalla, kuin joskus nuorempana. Mä olen päässyt elämässäni näkemään, mitä on kun on lähes kaikkea, sekä päässyt tietyllä tavalla valitsemaan oman tieni tässä maailmassa. Sanotaan nyt ääneen se fakta, vaikka se kuinka paljon varmasti ärsyttääkin; nykyään naisen on niin käsittämättömän helppoa valita se helppo elämä, jolloin voi ostaa sen uuden chanelin vaikka joka päivä. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että kauneus ja älykkyys mahtuvat samaan päähän, eikä lähdetä myymään omaa sieluaan materiaalista. Jokainen älykäs nainen tarvitsee varmasti elämäänsä jotain muutakin, kuin laukkuja ja hienoja autoja, kun tavoitteena on olla aidosti onnellinen ja hyvinvoiva.

Vaikka tuonkin vahvasti materiaalia esiin, niin en väitä, etteikö tottakai näistäkin asioista saa nauttia. Ne eivät tietenkään ole poissuljettuja asioita onnellisen ja älykkään ihmisen elämässä, mutta ne eivät saa pyörittää ihmisen maailmankuvaa tai viedä ihmistä kauemmas niiltä aidoilta asioilta, mitä elämässä kannattaa tavoitella. Vahva korostukseni aiheeseen pohjautuu siihen, että kun katsotaan sitä tietynlaista mielikuvaa, jota vaikkapa instagram ja muu media luo nuorille, on se hyvin pitkälle painottunut materiaaliin ja pinnallisuuteen, jolloin käsitys onnellisesta elämästä saattaa helposti vääristyä. Moni saattaa ajatella, että onnellisuus on suoraan verrannollista tavaran ja rahan määrään, mitä se ei missään nimessä ole.

Saa nähdä, päädynkö mä vielä joskus elämään elämääni omavaraisesti luonnon keskelle, mutta ainakin tällä hetkellä jatkan mielelläni elämääni samaan rataan ja se pysyy vielä kauniina ajatuksena aidosta tasapainosta ja onnellisuudesta takaraivossa.

 

 

 

 


SAAKO MIELIPIDETTÄ MUUTTAA?

27.12.2016

Tää on vellonut mun mielessä jo muutaman päivän, kun Kristiina Komulainen päivitti aiheesta facebookissaan ja kysyi, mitä mieltä ihmiset ovat siitä, saako mielipidettä muuttaa?

Mulla on aina ollut fiilis, että meidän kulttuurissa koetaan mielipiteen muuttaminen negatiivisena asiana, tai jonkinlaisena pettämisenä ts. takin kääntämisenä. Olen itse törmännyt kommentteihin, jossa mua arvostellaan siitä, että olen julistanut blogissani jotain mielipidettä ja muutaman vuoden päästä kuitenkin tehnyt toisin tai yhtäkkiä ollutkin erimieltä. Se on hyvin usein nähty negatiivisena asiana.

15665465_10154191659440794_3164298137008856868_n

15578865_10154191659445794_2333156016769436252_n

Ihmiset kokevat mielipiteen vaihtoksen esimerkiksi jotenkin epäluotettavana piirteenä. Ennen olit tätä mieltä, nyt toista. Epämiellyttävää.

Puhuttiin eilen Marren kanssa asiasta ja oltiin molemmat samaa mieltä siitä, että joskus mielipiteiden vaihtuminen on jopa välttämätöntä henkiselle kasvulle ja hyvin tervetullutta kehittymistä. Ihminen toivon mukaan oppii sekä kehittyy jatkuvasti jokaisella elämänsä osa-aluella ja joskus se vaatii sitä, että mielipidettä on vaihdettava. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista.

Mä itse pidän monia mun vanhoja mielipiteitä jopa ahdasmielisinä, sekä silkkana typeryytenä. En ole osannut ajatella asiaa tarpeeksi monesta näkökulmasta ja olen muodostanut mielipiteen typeristä näkökulmista. Olen vaihtanut monessa asiassa mielipidettä ja olen siitä hyvin onnellinen, että olen tietoisesti päästänyt irti monista pikkupäisistä mielipiteistäni irti ja kasvanut ihmisenä.

15741005_10154191659510794_6785119054531909826_n

Ihmisellä on  luontainen tarve saada toinen ajattelemaan niin kuin itsekin ajattelee. Kun tämän tiedostaa, eikö olisi hienoa jos siitä osaisi päästää irti? Joku otti asian esille keskustelussa ja kertoi miten paljon vapauttavampaa on, kun ymmärtää, että on oikeastaan joskus ihan upea asia olla toisinajattelija tai eri mieltä jostain jonkun muun kanssa ja hyväksyä asia. Miksi meidän pitäisi olla kaikesta samaa mieltä?

On toki tilanteita, joissa mielipiteen vaihtaminen saattaa vaikuttaa isoon ryhmään ihmisiä ja silloin se ei ole aina kovin hyväksyttävä teko. Hyviä esimerkkejä ja ajatuksia aiheellisesta suuttumisesta ja mielipiteen vaihdon negatiivisena kokemisena on, jos kyse on henkilöstä, joka päättää monien ihmisten asioista ja jonka mielipiteen varaan monet ovat laskeneet jotain. Esimerkiksi politiikassa. Se on aivan totta, että on aika perseestä vaihtaa lennosta mielipidettä, jos ja kun pelataan lupauksilla, joiden perusteella sut on valittu. Silloin niillä on suurempi konkreettinen merkitys monien muidenkin elämässä.

15726710_10154191659505794_5567951607608082713_n

Pipo: Stockmann, Takki: Zara, Housut: GinaTricot

Yksi missä koetaan paljon negatiivisuutta on esimerkiksi ihmisten tavoitteiden asettaminen. Joku päättää laihduttaa, toinen lopettaa sokerin syönnin ja julistaa päätöstään innoissaan. Kuitenkin monen tai miksi ei yhdenkin asian summana jotain tapahtuu, ”takki käännetään” ja tavoite ei toteudu.

”Mähän sanoin ettei se onnisu”. Hyvä esimerkki vaikkapa itseni kohdalla olisi, jos jostain syystä päättäisinkin, että en haluakaan kisata ilman minkäänlaista konkreettista syytä. En vain halua. Jotain tapahtui elämässäni, joka sai mun ajatusmaailman muuttumaan bikini fitneksestä ja nyt olen tätä mieltä. Se päätös loisi varmasti monelle mielihyvää, koska minut koettaisiin jollain tapaa heikkona ja epäonnistuneena, sekä ilmenisi negatiivisena jauhamisena siitä, miten musta ei vaikkapa ollut siihen.

Ympäristö ja elämäntilanteemme vaihtuvat jatkuvasti, maailmankuvamme muokkautuu elämän edetessä ja joskus sitä kautta myös mielipiteet muuttuvat, kun ihmiset kasvavat. Mun mielestä mielipiteen muuttaminen on hemmetin mielenkiintoinen ja 99% vain positiivinen asia, eikä missään nimessä aihe, jota jonkun tulisi ottaa henkilökohtaisesti. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee irti siitä ajatuksesta, että meidän tulisi kaikkien olla samaa ja yhtä mieltä nyt ja ikuisesti. Se tekee elämästä huomattavasti kevyempää kun päästää sellaisesta ajatusmaailmasta irti.  Joskus on hyvä jättää oma ego taakse ja kuunnella myös eriäviä mielipiteitä vastaanottavaisesti, saattaa jopa itsekin oppia jotain ja vaihtaa mieltä ;)

Avoimin mielin rakkaat lukijat, eikö niin!