SINNE MISTÄ KAIKKI ALKOI.

24.06.2016

Tänään lähdin hyvän sään piristämänä vähän herättelemään kroppaa Merikarvian pururadalle. Se on mulle todella tunteikas paikka liikunnan suhteen, sillä sieltä aikoinaan, noin 7 vuotta sitten alkoi mun kiinnostukseni juoksemiseen. Muistan ikuisesti kun juoksin pisimmän, 3km pururatalenkin pysähtymättä. Unohtumattomia fiiliksiä.

13516301_10153691046265794_1721820922776615646_n

En yhtään ihmettele miks se tuntui niin siistiltä. On aina yhtä yllättävän rankkaa juosta maastossa, kuin tavallisella hiekka- tai asfaltti tiellä. Olin ensimmäisen 3km jälkeen jo aivan rikki. Huohotin kuin mikäkin possu. Tosin juoksin sen noin 15 minuutissa läpi, eli vauhti olisi voinut olla kevyempi. Juoksin reitin vielä toisen kerran läpi, tällä kertaa hieman rauhallisemmin.

Maasto on täynnä jyrkkiä ylämäkiä ja en muistanutkaan miten haastavaa on pelkästään katsoa, ettei vain astu vinoon tai minkään möykyn päälle. Muutaman kerran astuin ns. ohitse jonkin uran päälle ja ai hemmetti miten se kirpaisi jalkapohjasta. Kegätkään eivät olleet ihan lajiin sopivat, mutta ei sitä ennenkään olla välineillä urheiltu.

Muistan ikuisesti kun siirryin maastosta asfaltille ja olin aivan ihmeissäni siitä, miten paljon kevyempää juoksu on kantavalla ja tasaisella maalla, kuin maastossa. Kymppi taittui aivan kevyesti sen jälkeen, kun oli ensin opetellut juoksemaan maastossa.

13501612_10153691336010794_8933405972292866152_n

naama punaisena lenkin jälkeen

Kyllä mä ihmettelen, miten olen näillä pururadan lenkkipoluilla todella pimeelläkin yksin juossut ilman puhelinta, sillä olin jo nyt aivan paniikissa keskellä päivää, jos puskassa hiemankin liikkui jokin. Todennäköisesti siellä oli vain tuuli, joka heilutti oksia ja puiden lehtiä. Sai muutaman kerran nauraa omille reaktioille ja ajatuksille muutaman paniikkispurtin jälkeen. Toinen kierros meni jo onneksi paljon rennommin ja pelkän suorittamisen sijaan kerkesi hieman ihailemaan ja fiilistelemään maisemiakin.

Nyt mun pitäis lähteä lapsuudenystävän luokse paljuilemaan!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille <3 Olkaa nätisti!


IKUINEN HEPPATYTTÖ.

23.06.2016

Luulin että pääseminen tallille rauhoittaisi edes hetkeksi tätä hevoskuumetta ja ikävää tallitouhuihin, mutta päinvastoin, se taisi vain pahentua. Kävin eilen Viikilän Hevostilalla touhuilemassa hevosten kanssa sekä verestämässä muistoja nuoruudesta, jolloin kävin satunnaisesti Viikilässä heppailemassa. Silloin siellä oli vain muutama hevonen, joten oli ihanaa nähdä tallin kasvaneen!

13516608_10153686113240794_6098511670016024920_n

Fabritsio aka Roomeo. Tinkerin ja suomenhevosen risteytys.

Vaikka mulla onkin ihan mieletön ikävä Bahria ja Espanjan upeita maastoja, niin Suomessa on kyllä aivan ihanan puhtaat tallit sekä hyvin hoidetut hevoset. Espanjassa oli aivan huippu talleja rikkailla, mutta perus ratsastustallit ovat hyvinkin alkeellisia ja hieman ”sinnepäin” hoidettuja. Suomessa hevoset ovat myös selkeästi ihmis ystävällisempiä ja tottuneet eri ihmisiin. Oli ihan virkistävää hoitaa hevosta, joka ei ihan jatkuvasti yrittänyt viedä multa henkeä. :D

13508920_10153686525860794_3611170306988725698_n

Oli myös ihanaa ratsastaa hevosella, johon olen tutustunut silloin kun hän oli vielä pienen pieni varsa. Nyt Verneri on jo 10-vuotias upea suomenhevosruuna, jolla oli mahtavan tasaista sekä pehmeä ratsastaa. Verneristä oli kasvanut todella mukava ja erittäin reipas nuori herra sekä innokas hyppääjä :)

13507144_10153683370015794_4192709754819606062_n

Vedettiin ihan freestylenä kentällä ja innostuttiin hyppäämäänkin muutaman kerran pienien esteiden ylitse joita kentältä löytyi. En ole hyppinyt pitkään aikaa ja se on aina ollut mun lempi laji ratsastuksessa, joten oli todella kivaa myös pomppailla muutaman kerran, varsinkin kun Verneri oli hyvin innokas ja reipas esteiden kanssa.

Suosittelen ehdottomasti Viikilän hevostilaa jos ikinä eksytte Merikarvialle päin ja hevoset kiinnostavat!

 

 

 

 


LAPSUUDEN HOODIT.

20.06.2016

Eilen saavuin Merikarvialle hyvin pitkästä aikaa. Oon muistaakseni ollut täällä viimeksi isäni hautajaisissa, noin puolitoista vuotta sitten. En edes viime jouluna tullut käymään, sillä olin mukamas niin kiireinen. Olen kai jollain tapaa vältellyt Merikarviaa, sillä lapsuudenkotini on täynnä isäni tavaroita, vaatteita ja tietenkin niitä muistoja.

Edelleen sydän pysähtyy jokaisesta paikasta tai tavarasta, johon liittyy jokin erityisen vahva muisto. Isälläni olisi ollut eilen syntymäpäivät. Hän olisi täyttänyt vasta 51-vuotta. Olin isäni syntymäpäivälahja, sillä synnyin päivän ennen hänen syntymäpäiviään.

13466363_10153681671270794_1905365215011348499_n

Odotin jonkinlaisia huonoja fiiliksiä, mutta muutaman kipeämmän ajatuksen jälkeen kotona oleminen on tuntunut vain todella hyvältä ja rauhoittavalta. On myös ihanaa nähdä pitkästä aikaa meidän villakoira vanhuksia, jotka ovat jo yli 15-vuotiaita. Vanhukset ovat selkeästi ikääntyneet viime näkemästä, mutta vipeltävät edelleen kuin mitkäkin teinit. Veikkaan että noi porskuttaa tossa vielä ainakin muutaman vuoden helposti. :D

13502155_10153681576060794_8828551974951624956_n

Sitä tavallaan taantuu pikkusen lapsen tasolle kun saapuu äidin hoiviin. Mulla on tosin kasa töitä mukana ja pitäisi tänään vieläkin hoitaa miljoona asiaa, mutta tottakai äidit hyysää ruoat pöytään ja pitää huolen että täältä lähtee ainakin 3 kiloa painavampana kotiin. Huomenna ajattelin mennä mummolaan syömään, mikä tarkoittaa vähintään puolta kiloa per visiitti!

13510991_10153681635595794_1695628032249318032_n

Toisaalta voi vähän syöpötelläkkin enemmän, sillä täällä tulee myös käveltyä ja touhuttua kaikenlaista paljon enemmän kuin Stadissa. Tänään vierähti koko päivä jokia kuvaillessa ja huomenna olen menossa eräälle tallille ratsastamaan ja kuvaamaan. Olen käynyt tällä kyseisellä tallilla nuorempana enemmän ja ilokseni huomasin, että siellä on nyt tuplasti enemmän hevosia sekä toimintaa. Ihan mahtavaa, en malta odottaa! Mun mielestä on ollut aina todella harmi, ettei Merikarvialla ole ollut tarpeeksi hevostoimintaa, vaikka puitteet ovat aivan täydelliset. Lähes jokaisella omakotitalossa asuvalla voisi hyvin olla oma hevonen takapihalla. :D

13508961_10153681626690794_3040558161231542339_n

Muutamia lapsuudenystäviä ja koulukavereita on tulossa juhannukseksi Merikarvialle, joten se tietää sitä, että kohta pääsee muistelemaan kunnolla lapsuutta sekä teiniaikoja muidenkin Merikarvialaisten kanssa. ;)


CAKE FOR BREAKFAST!

18.06.2016

Mulla on tänään syntymäpäivät! Mä en oikein tiedä, mitä mieltä olisin näistä päivistä. Ennen niitä odotettiin niin paljon, että synttäreillä laskettiin kuinka monta vuotta vielä, että täyttää 18. Nykyään taas tuntuu siltä, että justhan mä täytin 18, miten siitä voi olla jo herranjumala KUUSI VUOTTA!

Sitten alkaa se itsensä vertailu; äidillähän oli tässä iässä jo kaksi lasta, oli ollut jo vuosia naimisissa. Äidin äidin äidillä oli aivan varmasti jo kymmenen lasta mun ikäsenä. Onneks mulla on edes Jlo. Menee lapsesta.

Onnekseni sain monia viestejä, jossa kauhisteltiin sitä, miten nuori olen. Muutama kyseli, että kuinka nuori olen oikein ollut, kun olen heihin tutustunut, jos nyt olen vasta 24-vuotias. Se helpottaa. Ja toisaalta, olen erittäin tyytyväinen siihen mitä olen saanut esimerkiksi työelämässä aikaiseksi sekä siihen, että kokoajan mennään eteenpäin. Vois olla siis huonomminkin!

IMG_0530

24-vuotta tuli tosiaan tänään täyteen ikävuosia tällä mammalla ja suurin stressi on lähinnä ollut se, että eihän mun vain tarvitse lähteä mihinkään yöelämään, eihän! Onnekseni lähes kaikki ystäväni ovat jossain päin maailmaa ja eripuolilla Suomea viettämässä kesälomiaan, joten päätin että juhlin ystävien kesken vasta juhannuksen jälkeen, kun mahdollisuus on suurempi saada kaikki kasaan.

Havahduin eilen illalla ajatuksiini, kun mietin porkkanoita syödessäni ja sohvalla makoillessani, että mielummin siivoaisin vaikka mun vaatekaapin, kuin lähtisin nyt stadin yöhön toteamaan, että haluan kotiin. Ja mä oon ihminen joka vihaa järjestämistä ja siivoamista. Tätäkö tämä nyt on? Ei mielellään.

Toisaalta tiedän myös että osittain tämä johtuu siitä, anteeksi Suomi, että Helsinki ja sen yöelämä ei ole kovinkaan houkutteleva. Täällä on muutamia kivoja kesämestoja, kuten uusi Löyly (ainakin kuulemma, en ole käynyt) sekä Hernesaaren Ranta, mutta kaatosateella ei kovinkaan moni paikka innosta.

IMG_0535

Ja koska saan päättää, niin tämän päivän agenda on hakea mm. sushia kotiin, tehdä jokin ihana herkkusalaatti sekä katsella hyviä leffoja ja ottaa relaa <3 Huomenna lähden pitkästä aikaa landelle, Merikarvialle kuvaamaan, maalaamaan (jokin ihmeellinen sielun jano siihen hommaan…) ja moikkaamaan sukulaisia, meidän villakoiria ja ystäviä Satakunnasta päin. Tarkoitus olisi viettää juhannus siellä ja mulla olisi kuulemma liput RMJ:hin, joten jos nypin harmaat hiukset pois päästä ja villiinnyn jotenkin mystisesti, niin ehkäpä saatan poiketa näissä juhlissa, jossa on muuten aivan hemmetin kovat esiintyjät!

IMG_0532

Oikeastaan tämä on aivan täydellinen tapa viettää synttäreitä just nyt. Aamun aloitin syömällä härskisti kakkua ja nyt ajattelin lähteä tyhjentämään Kampin K-marketin kaikista herkuista sekä nauttia kotona sadepäivästä yöpuvussa, lemppari viiniä siemaillen ja sammuen söpösti sikiöasentoon jonnekkin päin sohvaa.