MATKUSTELUA BUDJETILLA

16.02.2018

Moikka!

Ystävänpäivä oli todella onnistunut. Käytiin vielä illalla edellisessä postauksessa mainitsemallani dinnerillä Masu nimisessä raflassa, jossa ruoka on aasialaistyyppistä ja vaikka ravintola on rennompi kuin esimerkiksi vaikkapa kaikkien rakastama Gaijin tai Bronda, on Masu mun mielestä todella kiva ja tunnelmallinen sekä sopii hyvin myös hienompiinkin iltoihin. Suosittelen ehdottomasti! Hintataso on myös kohtuullinen, joten Masu sopii vähän pienempään budjettiinkin loistavasti. Ruoka on myös niin täyttävää, että alkupalakeiton ja muutamien eri sushien jälkeen kirjaimellisesti vyöryttiin himaan vertailemaan vatsoja. :D Mulla käy silti lähes joka kerta aasialaisissa rafloissa sama homma; innostun kokeilemaan vähän kaikkea, ja puolessa välissä tajuan, että tulen olemaan pian todella pahassa ähkyssä. :D

Ihanien rakkauskirjeiden lisäksi sain vielä Kasimirilta lahjaksi Love letters of great men – kirjan, joka on täynnä romanttisia rakkauskirjeitä suurten, historiallisten miesten kirjoittamina. Olen joskus maininnut hänelle ohimennen, että haluaisin kovasti löytää tämän kirjan, mutta en ole koskaan törmännyt siihen missään. Sitä kun ei taida löytyä suomeksi. Nyt mulla on kaksi ihan super hyvää kirjaa, joita himoitsen jatkuvasti. Voisin päivät pitkät kököttää sängyssä niiden parissa. Mulla on kuitenkin aika heikko keskittymiskyky ja ”joudun” lukemaan aina suhteellisen pienissä pätkissä, ehkä 30min-1h kerrallaan ja sitten on pakko pitää taukoa, jotta jaksan keskittyä tekstiin.

MITEN NUORILLA ON VARAA MATKUSTELLA?

Ollaan oltu nyt aika paljon reissaamassa. Kalifornia oli työreissu, mutta Pariisissa ja Dubaissa on tullut käytyä alkuvuodesta ja molemmat todella pienillä budjeteilla. Kerroin aikaisemmin, että bongasin meidän Pariisin lennot 80€/pää Black Friday tarjouksista ja yövyttiin kavereilla, joten rahaa ei mennyt sen enempää, kuin menisi kotonakaan, jos ei metrolippuja ja lentolippuja lasketa. Ostin myös itselleni Champs Elysees kadulta jo pitkään haluamani Guccin vyön, mutta muuten ei tullut tuhlattua mihinkään ylimääräiseen. Kokattiin Pariisissa paljon kotona ja käytiin kerran hienommin syömässä Buddha Bar raflassa (jonne suosittelen menemään, jos vierailee maassa josta kyseinen rafla löytyy!), mutta silloinkin oltiin syöty aika hyvin jo himassa, joten lähinnä vedettiin muutamat lasit viiniä ja vähän sushia ja nautittiin hyvästä seurasta kavereiden kanssa.

Mites sitten tämä Dubain reissu? Seuraan aika paljon lentodiilejä ja bongasin heidän sivuilta marraskuussa 150€ suorat lennot per henkilö Norweigianilta ja vieläpä samalle ajalle, jolloin oli myös Kasimirin synttärit. Ajattelin, että olisi mukavaa lähteä synttärireissulle yhdessä jonnekkin lämpimään. Ostin lennot meille ja etsin jonkin aikaa jotain kivaa hotellia, joka olisi hyvällä paikalla ja hyvällä hinnalla. Varattiin Marinasta todella kiva, ei mikään spessu, mutta ihan meille riittävä hotellihuone, joka oli noin 500e yhteensä molemmilta/viikko. Hotelli oli todella pienien kävelymatkojen päässä rannalta sekä Marina Mallilta ja lisäksi huone oli hyvällä keittiöllä varustettu. Meidän vieressä oli suuri marketti, josta käytiin hakemassa perus ruokatarvikkeet huoneeseen ja tehtiin suurimmaksi osaksi safkat itse. Mä tykkään tosi paljon siitä, että tekee matkustaessa myös omat safkat. Sillon tietää, mitä syö, kun valmistaa ruoat itse. Siinä myös säästää todella hyvin, jos ei halua joka päivä syödä mitään halpaa pikaruokaa tai vastaavasti maksaa 50-100e/ravintolaillallinen.

Synttäripäivänä käytiin syömässä Pier 7 ravintolan Asia Asia:ssa (suosittelen!) ja se oli tietenkin heti muutama satanen viinien kanssa. Ravintola oli ikäänkuin meren päällä ja todella upea paikka hienommalle dinnerille. Olin tilannut synttäri yllätykseksi suklaakakku-jäätelö setin Kasimirille, mutta tarjoilijat toivat jälkkärin mulle ja lauloivat mulle hyvää synttäriä. :D Naurettiin ihan kyyneleet silmissä siinä vieressä asialle, vaikka kaikki muut luulivat, että olin niin iloinen tästä yllätyksestä…

Tuon kalliin dinnerin vastapainoksi oltiin muuten edellisenä iltana syöty nuudeleita ja keittoa hotellissa. :D Naureskeltiinkin jälkeenpäin asialle, että tää on sitä balanssia. Toisena päivänä menee pari euroa, toisena muutama satanen.

Viihdyttiin myös monta päivää Zero Gravityn altailla, jossa on mun mielestä super hyvä hinta-laatu suhde, jos verrataan vaikka naurettavan kalliiseen Nikki Beach beach clubiin, jossa saa ainakin Espanjassa maksaa muutamasta sämpylästä satasen :D Zero Gravityyn maksaa noin 70€ kahdelta henkilöltä sisään ja usein se sisältää noin 30€ juoma/ruoka kredittiä ja torstaisin tytöt saavat viini/skumppa pullon ilmaiseksi, sekä hedelmiä hedelmä baarista niin paljon kuin jaksaa. Vedettiin siellä myös perjantaina free flow brunssi, joka oli noin 70€ pää ja sisälsi rajattoman määrän alkoholia ja ruokaa. Ei siis missään nimessä suomalaisille suunniteltu konsepti, sillä meitä oli muutama kaveri messissä ja pöydät tulvivat drinkeistä ja viinistä. :D

Ei ostettu reissulta mitään vaikka käytiinkin pyörimässä ostoskeskuksissa ja otettiin mukaan ainoastaan käsimatkatavarat. Meillä oli myös Pariisissa vain käsimatkatavarat mukana. Olen päässyt sen vaiheen yli, kun reissuun tarvitsi vielä raahata kymmenet eri kengät ja asukokonaisuudet, sillä fakta on se, että vietän koko loman lähes samoissa vaatteissa tai bikineissä. Yhdet hienommat vaatteet ja korkkarit, sekä rantavaatteet ja mukavat arkeen sopivat vaatteet riittää mainiosti. Meikkejäkin raahasin ennen muutaman kilon verran, kun nyt riittää käytännössä pelkkä ripsari, jos edes jaksaa meikata.

Kasimirin demostraatio instagram poseista laukun kanssa… :D

  

Viimeisenä päivänä vierailtiin myös kavereiden hotellissa FIVE Palmissa, joka on aivan super upea. Dubai on maa, johon rahaa saa palamaan todella helposti, mutta jos haluaa käydä edullisesti rantalomalla ja loikoilla poolilla, eikä vaivu mihinkään ostomaniaan ostareilla, niin kyllä siellä pienemmälläkin budjetilla pärjää loistavasti. :) Mä oon itse käynyt Dubaissa nyt 4 kertaa, eikä se enää saa mussa aikaan sellaista niin suurta pinnallista wow- sekoamista, mitä ensimmäisillä kerroilla. Mua ei kiinnostai siellä hirveästi mikään muu kuin se aurinko ja upeat maisemat. Siellä on paljon kivaa tekemistä ja näkemistä.

Se on loppujenlopuksi ihan sama missä päin maailmaa on, niin seura ja oma asenne on se, mikä siitä matkasta (ja omasta arjesta ylipäätään) tekee hyvän. Mulle tuli todella surullinen fiilis esimerkiksi Pariisissa Champs Elysees-kadulla siitä näystä, kun pienet lapsetkin kantoivat loputtomia määriä Guccin, Vuittonin ja Chanelin ostoskasseja ja mököttivät super kalliissa kahvilassa naama väärinpäin ja yhä todella tyytymättöminä, sillä olivat niin turtuneita. Vaikka itsekin tykkään panostaa merkkeihin, niin haluan kuitenkin olla hemmetin innostunut siitä kalliista ostoksesta minkä silloin tällöin teen, enkä kyllästyneenä istua naama väärinpäin tuhansien eurojen ostosten kanssa, koska mikään ei tunnu enää miltään. Materiaalia on loputtomasti ja jos sillä yrittää tehdä itsensä onnelliseksi, tulee todennäköisesti epäonnistumaan. Aina tulee uusia, aina jollain on enemmän kun sulla ja kun sä saat sen yhden, haluat jo toisen. Se on ikuinen kierre. Merkkeihin täytyy mielestäni osata asennoitua hieman huumorilla; joo, ehdottomasti ovat usein hintansa arvoisia, upeita, kalssikoita ja arvokkaita sekä kestävät toivottavasti ikuisuuden, mutta ei se sua ihmisenä yhtään paremmaksi tee mikä laukku sulla on. :D

Mun ei tarvii ottaa mukaan hirveesti vaatteita, sillä pöllin aina poikaystävän kledjut. :D

 

 


LAPSUUDEN HOODIT.

20.06.2016

Eilen saavuin Merikarvialle hyvin pitkästä aikaa. Oon muistaakseni ollut täällä viimeksi isäni hautajaisissa, noin puolitoista vuotta sitten. En edes viime jouluna tullut käymään, sillä olin mukamas niin kiireinen. Olen kai jollain tapaa vältellyt Merikarviaa, sillä lapsuudenkotini on täynnä isäni tavaroita, vaatteita ja tietenkin niitä muistoja.

Edelleen sydän pysähtyy jokaisesta paikasta tai tavarasta, johon liittyy jokin erityisen vahva muisto. Isälläni olisi ollut eilen syntymäpäivät. Hän olisi täyttänyt vasta 51-vuotta. Olin isäni syntymäpäivälahja, sillä synnyin päivän ennen hänen syntymäpäiviään.

13466363_10153681671270794_1905365215011348499_n

Odotin jonkinlaisia huonoja fiiliksiä, mutta muutaman kipeämmän ajatuksen jälkeen kotona oleminen on tuntunut vain todella hyvältä ja rauhoittavalta. On myös ihanaa nähdä pitkästä aikaa meidän villakoira vanhuksia, jotka ovat jo yli 15-vuotiaita. Vanhukset ovat selkeästi ikääntyneet viime näkemästä, mutta vipeltävät edelleen kuin mitkäkin teinit. Veikkaan että noi porskuttaa tossa vielä ainakin muutaman vuoden helposti. :D

13502155_10153681576060794_8828551974951624956_n

Sitä tavallaan taantuu pikkusen lapsen tasolle kun saapuu äidin hoiviin. Mulla on tosin kasa töitä mukana ja pitäisi tänään vieläkin hoitaa miljoona asiaa, mutta tottakai äidit hyysää ruoat pöytään ja pitää huolen että täältä lähtee ainakin 3 kiloa painavampana kotiin. Huomenna ajattelin mennä mummolaan syömään, mikä tarkoittaa vähintään puolta kiloa per visiitti!

13510991_10153681635595794_1695628032249318032_n

Toisaalta voi vähän syöpötelläkkin enemmän, sillä täällä tulee myös käveltyä ja touhuttua kaikenlaista paljon enemmän kuin Stadissa. Tänään vierähti koko päivä jokia kuvaillessa ja huomenna olen menossa eräälle tallille ratsastamaan ja kuvaamaan. Olen käynyt tällä kyseisellä tallilla nuorempana enemmän ja ilokseni huomasin, että siellä on nyt tuplasti enemmän hevosia sekä toimintaa. Ihan mahtavaa, en malta odottaa! Mun mielestä on ollut aina todella harmi, ettei Merikarvialla ole ollut tarpeeksi hevostoimintaa, vaikka puitteet ovat aivan täydelliset. Lähes jokaisella omakotitalossa asuvalla voisi hyvin olla oma hevonen takapihalla. :D

13508961_10153681626690794_3040558161231542339_n

Muutamia lapsuudenystäviä ja koulukavereita on tulossa juhannukseksi Merikarvialle, joten se tietää sitä, että kohta pääsee muistelemaan kunnolla lapsuutta sekä teiniaikoja muidenkin Merikarvialaisten kanssa. ;)


Mikset julkaissut mun kommenttia?

16.02.2016

… mä kyllä lähtökohtaisesti julkaisen aina kaikkien kommentit. Oli kyse sitten suoranaisesta hu*rittelusta, vit*uilusta tai muusta törkeästä, postaukseen millään tavalla liittymättömistä kommenteista. Niin kauan kun ne eivät liity mun ystäviin tai perheeseen niin mulle on aivan yks lysti, jos joku haluaa vuodattaa pahaa oloaan huutelemalla anonyymisti mun blogissa. Suon sen hänelle.

Nyt meillä on kuitenkin sellainen tilanne, että blogaamisesta on tullut ja tulossa sen verran iso juttu Suomessakin, ihan oikea ammatti ja mm. Fitfashion on ohjeistanut blogaajia pitämään sivuston asiallisena ja siistinä. On meidän tehtävä karsia sekä siivota blogi törkykommenteista, onhan sivumme kuitenkin koko perheen sivusto, ei mikään yleisön osaston jatkumo.

Jos siis jatkossa ihmettelette, miksei fitfashionissa joku julkaissut törkyviestiäsi, niin siksi että blogin sisältö on meidän vastuulla ja on meidän tehtävä pitää sisältö asiallisena. :) Päätin tehdä aiheesta tällaisen pienen tietoisku postauksen, niin ei tarvitse sitä sen enempää jatkossa spekuloida. ;)

IMG_1011

Tää mun jetlag on ollut aivan todella inhottava! Maanantai meni oudoissa fiiliksissä, en oikeen tiennyt että olisko lähtenyt lenkille, nukkunut vuoden, itkenyt vai nauranut. Mulla ei oo koskaan ollut omassa kehossa niin oudon epävarmaa tunnetta, sellaista että oma elimistö ei tiedä miten päin olisi. Todella mielenkiintoinen fiilis. Nyt alkaa kuitenkin jo selkeesti helpottamaan ja ei tuo ihanan keväinen ilmakaan yhtään huono juttu ole rytmien kannalta. :)

Treenaamaan en ole vielä raaskinut mennä, huomenna ajattelin kuitenkin yrittää. Nukahtaisin varmaan juoksumatolle jos nyt menisin. Elimistö on niin väsynyt aikaerosta ja matkustamisesta, että tuskin tekisi edes kovinkaan hyvää.

Äiti on onneksi ollut muutaman päivän mun luona, jos mulla ei olis täällä ketään seurana niin olisin varmasti valvonut yöt ja nukkunut päivät. Äiti on luonut vähän rytmiä ja keittänyt mulle kahvia. :D

Tänään pitäisi taas alkaa pakkaamaan Espanjaan lähtöä varten. Lähden tällä kertaa yli kuukaudeksi, palaan vasta huhtikuussa takaisin Suomeen, joten täytyy katsoa pakkaamista hieman pidemmälle ajalle. Niko vei jo osan mun tavaroista mukanaan, mutta kyllähän mulla sitä tavaraa on… Naiset.

Jossain vaiheessa mulla menee kuitenkin aina hermot ja sen jälkeen yritän lähteä sillä mentaliteetilla reissuun, että kunhan on passi ja lompakko, niin kaikki on hyvin. :D

 

 


Caribbean cruise – viiden päivän seikkailu

06.02.2016

Moikka!

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Mulla on siihen hauska, tai näin jälkikäteen ainakin hauska syy! Olen nimittäin seilannut pitkin ameriikan meriä viimeiset viisi päivää ilman oikeastaan minkäänlaista kosketusta muuhun maailmaan, wifimme ei nimittäin toimineet sitten laisinkaan huikeista lupauksista huolimatta. Voin kertoa, että kun olet asennoitunut reissuun niin, että voit tehdä töitä matkan ohessa ja yhtäkkiä sut lyödään 5 päiväksi merelle ilman mitään kontaktia mihinkään sähköposteihin tms, niin siinä yllättyy itsekin miten ahdistavaa se on. Tosin siihen myös tottuu yllättävän nopeasti ja joskus pieni pakkoloma ja analogisuus tekee ihan hyvää.

Lähdettiin Nikon kanssa tsekkaamaan millainen tämä kuuluisa karibian risteily nyt sitten oikeesti on. Oltiin valmistauduttu ”hyvin”, kaikki liput ja laput täyttämättä ja suunnistaen, varmasti viimeisinä paikalle. Ei se mitään, aikaa oli onneksi runsaasti vielä lähtöön.

Tottakai meidän tuurilla laivassa tapahtui ennen lähtöä jotain mystistä ja tuhannet ihmiset kököttivät jonossa laivaan. Ketään ei päästetty sisälle ja siihen laivaan uppoaa ihan ”muutama ihminen”… jonot olivat mahtavia. Kuulemma näin hirveää ruuhkaa ja jonoa ei ole ikinä ennen tapahtunut, joten tottakai se tapahtui just sillon kun me mentiin.

Ei siinä mitään, mukavalla nälällä ja aikaisesta herätyksestä huolimatta selviydyttiin kuitenkin onnellisesti meidän hyttiin. Kumpikaan ei edes kiukutellut tuntien jonottamisesta.

Hytti oli ihan kiva, meillä oli oma parveke ja mukavan tilava huone. Tosin W hotellin jälkeen ihoon liimautuva suihkuverho laivahytissä ei tunnu kivoimmalta, mutta so what. Seikkailufiilis päälle ja kohti Mexicon rantoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näkymät meidän parvekkeelta oli mielettömiä niin iltaisin kuin päivisinkin. Öisin näky oli hurjien aallokkojen paukkuessa aavemmainen, aamuisin sinisen meren loistaessa ihanan raikas sekä iltaisin auringon laskiessa niin super kaunis. Lumoavaa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen päivä meni merellä seilatessa. Oltiin niin poikki että käytiin lähinnä safkaamassa ja mentiin nukkumaan noin kello kymmenen illalla. Itseasiassa oltiin joka ikinen ilta jo viimeistään 23 aikaa unessa, joinain iltoina jo yhdeksältä kuorsattiin kilpaa. Hurjaa!

Toisena päivänä pysähdyttiin Mexicoon cosumen saarelle. Käytiin Nikon kanssa snubing – reissulla. Se on snorklauksen ja sukelluksen välimuoto, jossa happipullot eivät ole sukeltajan selässä, vaan perässä tulevassa ”veneessä”. Muuten aika sama meininki kuin sukeltaessa.

Sukellettiin noin kahdeksaan metriin ja näköalat meren alla oli, noh, mielettömät. Ei sitä voi käsittää miten täysin oma maailma niinkin läheltä meren pintaa löytyy. Ihania värikkäitä kaloja ja muita mereneläviä sekä upeita koralleja. Nähtiin kaikenlaisia kaloja, merikäärmeitä, simpukoita, merisiilejä, rouskuja ynm.

Jos haluaa rentoutua totaalisesti ja saada ajatukset hetkeksi muualle, niin sukeltaminen on varmasti yksi varvemmista ratkaisuista ja tavoista siihen pulmaan.

IMG_0579

Mexico oli muutenkin todella kaunis. Kierreltiin saarta snorklaus-sukelluksen jälkeen muutama tunti ja käytiin rannalla ihmettelemässä luonnon kauneutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_0660

12654297_10153367714045794_6519415292460520094_n

IMG_0843

Vesi oli kristallin kirkasta ja ranta jossa kävimme oli hieman viidakkomainen. Oltaisiin kovasti haluttu lähteä käymään toisella puolella saarta ns. villeillä uimarannoilla, mutta matka oli liian pitkä ja aikaa maissa liian vähän. Ehkä joku kaunis päivä uudestaan.

Illalla käytiin laivan salilla treenaamassa, mikä oli muuten todella iloinen yllätys! Matkustelu, ulkona syöminen ja ylipäätään tällainen epäsäännöllinen kiertolaiselämä saa ihanan pöhön aikaiseksi, joten ajattelin tehdä kunnon aerobisia koko laivamatkan. Ja ylipäätään kohentaa aerobista kuntoa, jotta voin palatessani Espanjaan aloittaa kunnolla pienen kesää kohti kiristävän dieetin.

Noh, iltaa kohden aallokko yltyi niin kovaksi, että 30 minuutin 10km/h vauhti juoksumatolla ei tuntunut missään, sillä keinuva, heilahteleva ja pomppiva juoksumattoralli veti adrenaliinin niin korkealle, ettei siinä kerinnyt keskittyä hengästymiseen tai treenin tuskailuun, vaan siihen ettei astu väärään kohtaan ja taita nilkkojaan juoksumatolla! Jollain oudolla tavalla tykkäsin siitä pienestä extreme lisästä :D

Myös seuraava päivä meni niin kovassa aallokossa, ettei laiva päässyt edes rantautumaan Mexicon toiselle saarelle, jossa meidän piti viettää kolmas päivä. Itseasiassa koko loppu reissu meni niin kovassa aallokossa ja tuulessa, että aurinkotuolit heiluivat kannella ja 30 asteen tulikuumassa auringonpaahteessa sai loikoilla kylmillä väreillä.

On muuten aika kettumainen tilanne, kun et tunne auringon kuumuutta, mutta meikäläinen, joka ei pala esimerkiksi Dubain auringossa 6 tunnissa öljytyssä auringonpalvonta lookissani, mutta palaa täysin huomaamattani alle tunnissa mexicon auringon alla. :D Oli niin viileä kovan tuulen takia, etten roiskinut kuin hieman naamaan aurinkorasvaa ja volà, illalla olin kuin katkarapu rusketusraitoineni! Hupsista. Klassinen moka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Meidän risteily koostui lähinnä buffetista, nukkumisesta ja treenaamisesta. Kova aallokko, huono wifi ja alkoholittomuus varmisti sen, että meillä ei ihan liikaa ollut tekemistä! Oltiin varmaan ekoina nukkumassa koko laivasta joka ikinen ilta. :D Saatiin kuitenkin niin makeita nauruja ja mahtavia tilanteita kehitettyä, että saa kyllä muistella reissua ikuisesti huvittuneella fiiliksellä.

Nyt ollaan jatkettu matkaa ja lennettiin eilen Miamista St.Louisiin, josta myöhemmin omat postaukset.

Nyt on tuokin koettu! Eilen keinui normaalia enemmän koko hemmetin päivän päässä, mutta nyt alkaa normalisoitumaan meininki ja aallokko. :D

IMG_0553