Ihanaa kansainvälistä naistenpäivää ladyt! Toivottavasti kaikilla teillä on ollut ihana päivä ja jos teitä ei ole hemmoteltu niin olette hemmotelleet itse itseänne.

Mulla oli joku mökömökö päivä ja oonkin päässyt hieman kiukuttelemaankin tänään. Jee! Syy huonoon fiilikseen oli niinkin yksinkertainen kuin hirvittävä ikävä ystäviä. Lisäksi maustin asiaa sillä, että musta tuntuu niin avuttomalta, kun mulla ei oo ollut  liittymää josta voin soitella normaaleja puheluja ihmisille; kuten työpuheluja tai joka iltaisia äiti- puheluja joihin olen tottunut. Vihaan pätkiviä wazzup puheluja ja jäätyviä facetime näyttöjä.

En kuitenkaan ole ikävöinyt yksin, vaan oon saanut myös mun ystäviltä tänään viestejä, miten heillä on ollut tänään erikoisen kova ikävä mua. Kai se on jonkinlaista intuiitiota taas, alamaailman juttuja. ;) Ostin juuri liput Suomeen 1.4 , joten kohta pääsen taas halimaan kavereita hetkeksi <3 Keväällä tänne onkin tulossa moni mun ystävistä lomalle. Ihanaa!

mood.

mood.

Onneksi mulla on ihana mies, joka korjaa mun romahtavan maailman ja hommasi mulle vanhaan puhelimeensa simkortin, jolla voin nyt soitella vaikka kymmenen tuntia joka päivä! Ja sen lisäksi meillä kävi joku ukkeli korjaamassa meidän wifiä, ettei puhelut jäädy tai pätki. Niin ne hommat pikkuhiljaa etenee, kunhan vaan malttaa hieman rauhoittua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Niko toi mulle myös tänään kukkia. <3 Mä en ole ennen ollut mikään kukka ihminen, mutta nykyään mä rakastan saada kukkia ja ostan niitä Suomessa usein itse itselleni.

12814781_10153434766285794_4746639810686253399_n

Ilta menikin sitten paljon kivemmin leffan parissa, kun neiti sai liittymänsä ja saa nyt soitella päivät pitkät ympäri Suomea. ;) Loppu hyvin kaikki hyvin! Huomenna on uus päivä ja aamu alkaa taas aerobisella. Tiesin, kun skippasin tänään ”kiireiden vuoksi” aerobisen (halusin mennä Nikon kanssa lounaalle…), että tää päivä menee pilalle ja niin se menikin. Jos oon päättänyt jotain ja lipsun siitä, niin aika varmasti pahoitan mieleni pettymyksestä itseäni kohtaan. Siks on parempi että menee sinne tunnin lenkille, tulee paljon kivemmat 23 tuntia kaikille muillekkin. :D

Hyvä treeni, parempi mieli.

Mulle on tullut muutamia sähköpostiviestejä henkilökohtaisesti räätälöivistä ohjelmista ja aijonkin huomenna paneutua niihin ja pyhittää päivän sähköposteille! Jos jotain vielä kiinnostaa niin fit4ever@hotmail.fi osoitteesta voi kysellä henkilökohtaisista etävalmennuksista tai ohjelmien suunnittelusta lisää. :)

 


Hei!

Täällä on niin kaunista. Huomasin kaupassa käydessäni että sisäpihan allasta aletaan täyttämään. Aivan ihanaa! Täällä on päivisin jo nyt todella lämmin, yli 20 astetta. Asutaan aivan rannalla, joten tuuli on ajoittain vielä kova, esimerkiksi eilen lenkillä tuntui etten päässyt eteenpäin kovan vastatuulen vuoksi ja takaisin tulo taisi mennä osittain lentäen.

IMG_1913

Mulla oli eilen jostain syystä vähän vaikee päivä ilman sinänsä mitään painavaa syytä. Sanotaanko näin että niin paljon duunia ja yksi pää, niin välillä stressi ottaa vallan tästäkin naisesta. Mä oon sellanen ihminen, että mulla täytyy olla ajatukset ”muutama askel edellä” ja kaikki narut omissa käsissä. Siksi esimerkiksi tämä muutos asumiseen on laittanut mut tilanteeseen, että olen joissain asioissa riippuvainen Nikosta, en tiedä mihin suuntaan mun täytyy lähteä kun astun ovesta ulos,eikä mulla oo puhelimessa vielä edes nettiä josta navigoisin paikkoja ja sen lisäksi en ole kokoajan ”valmiina” jos tulee jokin akuutti duuni juttuja, mikä on mulle aika välttämätöntä. Moni asia on kesken…

En tietenkään voi saada kaikkea toimimaan päivässä, en edes viikossa ja en voi osata ulkoa Marbellaa näin lyhyessä ajassa. Eikä mulla ole mitään oikeaa hätää, kaikki hoituu todella hyvin, mutta kun olen tällainen kontrollifriikki joka haluaa hallita 100% kaikkea mitä omassa elämässä tapahtuu.

Mä oon tottunut elämään lähinnä treenille ja duunille. Oon tottunut siihen että kun herään, käyn joko treenaamassa tai aloitan duunit ja illalla käyn treenaamassa, jonka jälkeen saatan vielä suunnitella duuneja yöhön asti. Ja aamulla taas sama homma. Viikonloppuja mulla ei sinänsä ole ollut aikoihin, silloin saatan nähdä frendejä. Moni mun läheisistä ystävistä elää aika samanlaista elämää, joten me ymmärretään toisiamme ja sitä, että meillä menee helposti jouluaatotkin duunin parissa. :D

Noh, eilen sitten menin mukaan Nikon palaveriin, koska meillä oli hieronta sen jälkeen ihan vieressä ja se meni kätevästi niin. Tän jälkeen käytiin etsimässä työpöytää meille kotiin. Siinä meni noin 3-4 tuntia ilman nettiä sekä duunia ja mä aloin käymään ylikierroksilla ja potemaan järkyttävää omantunnon tuskaa koska laiminlyön mun töitä, mun pitäis olla himassa suunnittelemassa uutta valmennusta. Sen lisäks pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota ja hetkellisesti kaikki tuntui kaatuvan päälle. Sen seurauksena tuli ihan järkyttävä ikävä isää ja harmitti kun ei voi soittaa hänelle ja jutella asioista. En voinut vieriville kyynelille mitään. Isä oli aina mulle sellainen tukipilari, että mikä tahansa stressasin tai kävin läpi elämässä, niin sen sanat korjasi kaiken mahdollisen.

Onneks Niko on todella tasapainoinen ja rauhallinen tyyppi ja osaa ottaa rennosti mun ahdistus-paniikki-sekoilu kohtaukset. ;)

Joskus on ihan hyvä lyödä vähän yli ja sen jälkeen käydä mielessä läpi se fakta, että asiat on oikeesti todella hyvin ja se, että mulla on niin paljon duunia että välillä tuntuu hukuttavansa itsensä niihin, on loppujen lopuksi vain positiivista. Varsinkin kun saa tehdä mitä rakastaa ja itselle duunia mahtavien ihmisten kanssa.

Tänään onkin ollut taas todella kaunis ja ihana päivä. Mielenrauha on taas saatu takaisin. ;)

IMG_1929

Uudet asiat on aina pelottavia, mutta niin niiden kuuluukin olla. Jos aina pysyttäisiin siinä tutussa ja turvallisessa ympäristössä, niin helposti jäisi elämässä paljon kokematta. Ja siitähän tässä on loppujenlopuksi kyse; elää joka ikinen päivä täysillä ja ahmia tästä maailmasta niin paljon kuin vain mahdollista.

Täytyy vaan tehdä parhaansa ja uskoa siihen, että jokainen askel on aina eteenpäin. Niin se menee myös treeneissä! Vaikka kuinka tuntuisi välillä epätoivoiselta, niin uskokaa siihen, että jos on treenit ja ruokavaliot suunniteltu oikein ja ne on kunnossa, niin sitä tulosta myös tulee.

Varsinkin dieetin alussa, uudessa lajissa tai missä tahansa kestää aina hetki, ennenkuin tuloksia alkaa näkyä, mutta joka ikinen toisto tai askel jonka ottaa, vie sua eteenpäin ja kohti tavotteita. :)

Nyt mä alan pakkaamaan, me lähdetään nimittäin YLLÄTYS YLLÄTYS kohti lentokenttää. Lennetään Valenciaan katsomaan Nikon siskon estekisoja!! HEPPOJA, IHANAAAAAAA!

Palataan <3


Huhuh , mä en muistanutkaan miten RASKASTA hiekalla juokseminen on. Muistan kun kuvattiin Martina- ja hengenpelastajia ja juoksenneltiin rannalla päivät pitkät, miten paljon sääriä särki aina iltaisin. Meistä taisi jokainen hoikistua kuvausten aikana ihan mukavasti sen 3 viikon juoksentelun vuoksi. Todella raskasta.

12743624_10153406366020794_2526341674995305510_n

Eilen kävin ensimmäistä kertaa tutustumassa mun uusiin lenkkimaisemiin ja polkuihin. Aivan mielettömiä. Tosin hieman lyhyt. Se ei mua haittaa laisinkaan, sillä mä en ole mikään tuntien köpöttelijä, vaan tykkään nopeasta ja tehokkaasta toiminnasta!

12328417_849746511818339_1837807919_n

Liitän mun aamutreeneihini juoksemisen lisäksi askelkyykkyjä, erilaisia kyykky hyppyjä, punnerruksia ja vatsalihaksia. Nyt olen kahtena päivänä tehnyt askelkyykkyjä sekä erilaisia hyppyjä. Yhteen aerobiseen sisältyy usein noin 100 askelkyykkyä ja 100-150 erilaista loikkaa/hyppyä. Treeni kestää noin 30-45 minuuttia tehokasta toimintaa.

10660129_10153406366280794_6206365956368010244_n

Kuvan kengät TÄÄLTÄ*

Ajattelin tänään sitten tutustua myös tuohon hiekalla juoksuun vähän paremmin ja päätin tulla ns. kotiin päin koko matkan rantaa pitkin juosten rakennettujen jalkakäytävien sijaan. VOI JUMA. Läähätin kuin mikäkin kuolemaa tekevä köntys ja yritin epätoivoisesti päästä eteenpäin jalkojeni upotessa hiekkaan. Jokainen loikkia tai askelkyykkyjä tehnyt tietää miten rankkoja ne ovat pidemmän päälle, mutta siinä tilaneessa olisin mieluusti vetänyt mielummin vaikka koko matkan kotiin loikkien. Kokeilin myös loikkimista eteenpäin hiekalla ja se oli vielä vähemmän miellyttävää. :D

248641_10153406366380794_980869506026051047_n

Uudet adidakset! aivan mielettömän mukavat jalassa ja parempaa materiaalia kuin edeltäjänsä! 

-Addut löytyy Nelly.com/adidas*

Koska olen masokisti, niin juoksin tietenkin siellä missä hiekka oli kevyintä, missä upposin kaikista pahiten. Mitä lähemmäs rantaa menee, sitä kovemmaksi hiekka muuttuu ja sitä helpommaksi juokseminen tulee. Eli ei missään nimessä liian lähelle rantaa, vaan syvemmälle hiekan sekaan vaan.

Treenasin lisäksi eilen pakarat DY-Gym salilla ja aamulla herätessäni mulla oli niin tulessa pakarat, etten meinannut pissalle päästä. Sattaa olla huomenna ihan mukava fiilis koivissa ja takalistossa.

Suosittelen siis jokaiselle, joka ei pitkistä tasasykkeisistä lenkeistä niin pidä, että etsikää jokin hankalampi maasto, esimerkiksi pururata tai ranta, yhdistäkää lenkkiin spurtteja, ylämäkiä, portaita, askelkyykkyjä, loikkia, punnerruksia ynm. sykettä nostattavia liikkeitä. Tällöin 30 minuutin tehokas liikkuminen riittää vallan mainiosti ja hiki kyllä virtaa !

12189088_10153406366415794_1221748143326136052_n

*Sisältää mainos linkin.


Heippa!

Eilen oltiin aamusta hieman hommissa Nikon kanssa Dorian ”shadow” Yatesin salilla, joka avataan tänne Marbellaan. Avajaiset ystävien ja tuttujen kesken pidetään ensi Perjantaina. En malta odottaa!

12417906_10153326619760794_2373385128564182393_n-1

Kuvassa legendaarinen hetki, salin ensimmäinen laite saatiin kasattua valmiiksi! Whoop! :D

Siellä se 6 X Mr.Olympia pullistelee ihan bossina seinällä

Siellä se 6 X Mr.Olympia pullistelee ihan bossina seinällä

...ja tietenkin wifey, Gal Yates. BodyFitneksen MM voittaja.

…ja tietenkin wifey, Gal Yates. BodyFitneksen MM voittaja.

Remppailujen jälkeen käytiin safkaamassa ja lähdettiin ajelemaan. Oli niin upea sää että fiilisteltiin vaan tätä talvea täällä. Hih. Niko päätti myös viedä mut moikkaamaan rescue koiria, Triple a marbella. Ensin käytiin keskustelu siitä, että ykskään koira ei lähde mukaan… Parhaani tein että olis lähtenyt kaikki, mutta ei käynyt.

12511536_10153329004630794_1293252824_n 12516067_10153329004020794_331650388_n

Kyllä siinä sydän särkyy. Suurin osa koirista on hylättyjä kesäkoiria. Miten joku VOI ottaa kesäksi koiran ja vipata palatessaan kotimaahan kadulle? Pienen sielukkaan elämän. Onneksi kuitenkin koirista pidetään niin hyvää huolta kuin mahdollista, ne on eritelty sopiviin ympäristöihin, saavat ruokaa ja vettä. Paikanpäällä näki muutaman koiran, joka oli vasta löytynyt ja voi herranjumala miten sydäntä sattui katsoa sellaista laihaa, kerran todennäköisesti päälle autolla ajettua pientä kehoa. Sitten näet niiden koirien silmistä miten kilttejä ja täynnä rakkautta ne edelleen on.

12506977_10153329003945794_176749844_n

Jotkut viihtyivät omissa oloissa, mutta joidenkin rakkaus ihmisiä kohtaan oli niin käsin kosketeltavaa. Silmät kiilsivät innostusta ja rakkautta ja voisin väittää että koirista osa todella rukoili mukaan pääsyä. Ottaisin vaikka kaikki jos olisi mahdollista. <3

12540407_10153329003915794_1985475882_n

Koiraihmiset voivat varmasti pelkästään kuvien perusteella ymmärtää mitä koirien katse kertoo. Voisiko joku ottaa kotiin ja antaa pienelle sielulle rakastavan kodin. <3

Mä kuulin vasta tänään lentokummiudesta ja ajattelin itse ehdottomasti ryhtyä sellaiseksi. Jos vain pystyy auttamaan edes sen verran niin teen sen mielelläni aina kuin mahdollista! Siinä on siis yksinkertaisesti ideana, että saatetaan Suomeen koira uusille omistajille ja koska koira ei voi yksin lentää, tarvitsee se jonkun joka huolehtii että koira pääsee turvallisesti perille. Mahtavaa. :)

PS. tänään vielä facebook tykkäyksien kunniaksi ale tarjous Fitnet.fi nettivalmennuksiin!

1909918_1539374513045785_2416429603765594191_n