WHERE IS THE LOVE?

28.01.2017


Heippa!

Täällä on vietetty ihanan pitkää ja hidasta Lauantain aamua. Mulla oli eilen yöllä todella levoton olo ja kävinkin tekemässä mun aerobisen 00-01 välillä. Voin kertoa, että en ole hetkeen juossut niin lujaa kuin eilen. Juoksen usein hietsussa ja siellä tulee pitkä pätkä, joka menee hautausmaan vierestä ja kello yhdeltä yöllä, mielettömässä sumussa ja täysin yksin pimeässä tulee kaikenlasia ajatuksia mieleen. Mun niskakarvat nousivat pystyyn kun juoksin sitä pätkää ja aloin mukamas aistimaan kaikkia läsnäoloja ympärilläni. Juoksu ainakin kulki ja ikinä en oo vetänyt tota pätkää noin lujaa.

16388041_10154298372690794_8081625668087859593_n

Mä halusin tänään kirjoittaa avoimesti mun ajatuksista siitä, uskonko enää rakkauteen, onnellisiin loppuihin ja avioliittoon, siihen yhteen ja oikeeseen. Mä olen viimeiset vuodet todistanut niin paljon pettämistä, valehtelua sekä epäluotettavaa ja kumppania alentavaa käytöstä parisuhteissa. Mä saan lähes päivittäin varatuilta miehiltä snappia, viestejä samalla kun kuitenkin somessa lisätään onnellisia yhteiskuvia ja vannotaan ikuista rakkautta.

Mulle on myös itselle vannottu rakkautta niin monet kerrat, etten edes jaksa yrittää laskea. Ihmiset osaavat nykyään puhua aivan uskomattoman vilpittömästi täyttä höpöhöpöä, eikä tunnu edes hävettävän heittää sitä samaa seuraavalla viikolla uudelle mimmille. Me aina Rosan kanssa saadaan pyöritellä silmiä, kun miehet unohtavat, että ollaan parhaimpia ystäviä ja meille ei kannata ihan niitä samoja juttuja kuitenkaan laittaa.

Tällä hetkellä mun tekisi mieli sanoa että alan olemaan sen verran realisti, etten odota enää sitä oikeaa, uskollista kumppania, sillä nykypäivänä ihmisten mielipiteet, tunteet ja se, mitä halutaan tuntuu vaihtuvan useammin kuin omat lakanat, enkä tiedä miten pystyn luottamaan kehenkään tulevaisuudessa, vaikka kovasti tahtoisinkin. Ollaanko me tosiaan niin eläimiä, ettei pystytä yksiavioisuuteen?

Kuitenkin mun lähipiirissä on myös mielettömän onnellisia suhteita; suhteita joissa kunnioitetaan toista, rakastetaan ja ollaan tasavertaisia ihmisinä. Suhteita, joista huokuu tunnetta,  jossa rakkaus näkyy katseesta ja mikään ei ole epäselvää. Joten jos multa kysytään, uskonko rakkauteen vielä kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen, niin kyllä, tottakai uskon. Aina uskon.

Mä olen itse olen ihminen, joka on rehellinen ja uskollinen sekä luotettava kumppani ja ehdottomasti yhden miehen nainen. Tiedän että mulla on vielä paljon annettavaa jollekkin, joka sen ansaitsee.

Mitä mieltä te olette, onko lukijoilla vielä usko tallella rakkautta ja avioliittoa kohtaan?

 

 

 


Onni on ihmiset sun ympärillä.

24.12.2015

Ihanaa ja rauhallista Joulua <3

Toivottavasti jengillä on ollut ihana Joulu. Itse oon tähän asti vaan rauhottunut ja ollut. Käytiin aamupäivällä J’lon kanssa 8km kävelyllä. Vaikka lumi puuttuu niin kyllä tuo auringon paiste myös ilahduttaa. Oli todella kaunis ilma ja ihanan fresh!

Meidän perhe kokoontuu hieman myöhemmin Joulun viettoon. Äiti on töissä, pikkuveli Loviisassa avovaimonsa kanssa, isoveli löytyy kylläkin Merikarvialta, mutta tällä kertaa näin. Mulla on välipäivinä kuvauksia ja muita duuneja niin hurjasti, että olisi tullut todella hätäinen ja hieman stressaavan vauhdikas visiitti kotikulmille. En ole ollut melkein 2 viikkoon yksin, joten mulle sopii todella hyvin tähän väliin tällainen itsekseni rauhoittuminen, saan uppoutua omiin maailmoihini ja vain levätä.

IMG_7266 IMG_7267

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienemmäksi toivelista Jouluna muuttuu. Tärkeimmät asiat ei ole ostettavissa, materiaali ei merkkaa loppujen lopuksi mitään, vaan ihmiset, niiden teot, tunteet, rakkaus, onnellisuus. Loppujen lopuksi jokainen haluaa varmasti olla onnellinen. Se mitä onnellisuus on kellekkin riippuu tietenkin aina ihmisestä. Pienet asiat merkkaa mun maailmassa eniten; katseet, tunteet, hetket, sanat, kosketus. Ne on kultaakin kalliimpia asioita ja hetkiä elämässä.

1455868_10153743757053290_6520666895618256749_n

Itse olen vahvasti päivä päivältä enemmän sitä mieltä, että mitä vanhemmaksi tulee, mitä enemmän näkee ja kokee, sitä vahvemmin tietää ettei onnellisuus tule mistään ostettavasta, vaan muista ihmisistä, niistä oikeista ihmisistä sun ympärillä. Sitä ymmärtää mitä aarteita täällä maailmassa onkaan, kunhan vaan löytää ne oikeat.

Ja kyllä, mä rakastan muotia, matkustelua, kaikenlaista kauneushömppää, mutta voisin harkitsematta luopua kaikesta siitä tärkeiden ihmisten vuoksi. Niillä ei ole mitään väliä loppukädessä. Chanelin laukku olkapäällä ei tuo onnellisuutta, vaikka upea onkin, rakas ihminen vierellä tuo.

1914922_10153291611390794_2537093212992337836_n

Mä itse saan ja koen mieletöntä iloa mun lähellä olevista ihmisistä. Olen onnellinen ja kiitollinen heidän olemassaolostaan, onnistumisista, onnesta ja saavutuksista. Ne inspiroi mua itseä niin paljon. Hyvät ihmiset ympärillä motivoivat mua olemaan parempi ihminen jokaisella elämän osa-alueella. Niinhän sitä sanotaankin, että ihmisen olemukseen ja valintoihin vaikuttaa ne läheisimmät ihmiset. Tiedän myös että mun ympärillä on ihmisiä jotka vilpittömästi iloitsevat mun onnesta ja saavat siitä myös itse paljon motivaatiota. Niin sen kuuluu mennä; yhdessä eteenpäin, yhdessä parempia.

näitä hetkiä <3

näitä hetkiä <3

Mulla on todella rauhallinen ja hyvä fiilis tulevaisuudesta. Kiitos kuuluu näille mielettömille tyypeille mun elämässä. Olen myös todella kiitollinen mun työtilanteesta ja mahdollisuuksista. Pitkästä aikaa olo on lisäksi energinen ja hyvinvoiva, hermosto alkaa toipumaan ylikunnosta, toki vielä ainakin yhdet testit tulee tehdä ennen kun alan laittamaan kovempaa vaihdetta päälle.  Nukkuminen alkaa sujumaan päivä päivältä paremmin. Treenaaminen on tällä hetkellä enemmänkin hyvinvointi tasoa: lihasten ylläpitoa sekä peruskunnon kehittämistä; salia, crossfittia ja lenkkeilyä. Nautin tästäkin, mutta en malta odottaa että pääsisin taas kunnolla draiviin!

1935613_10153284952080794_6245127240361118152_n

Kuulin hetki sitten upean uutisen; pääsen Tammikuussa treenaamaan itse Dorian ja Gal Yatesin kanssa. Olen todella innoissani, miten mieletön kunnia päästä tämän tason fitness- ja kehonrakennus ammattilaisten oppeihin. Ei ihan jokapäiväistä meikäläiselle. :) En malta odottaa! Lupaan kertoa tietenkin blogissakin treeneistä enemmän.

Nyt jään pohtimaan hakisinko kaupasta suklaata ja katsoisinko leffan, vai olisinko reipas ja kiinnittäisin yhden peilin seinään. Rakennan itselleni meikkipöytää ja totesin eilen kokoessani maailman monimutkaisinta pöytää, että rakentaminen ja touhuaminen onkin itseasiassa todella rauhoittavaa ja terapeuttista! Nautein touhuamisesta todella paljon, vaikka alkuun stressasinkin koko hommaa ja siirsin sitä monta viikkoa. Taidan kallistua touhuamisen puolelle ja ehtiihän sen suklaan hakea ärrältä vielä myöhemminkin. Ihanaa Joulua <3