ILMAISIA SUPERFOODEJA!?

31.08.2016

Moikka!

Huh mitkä päivät takana. Olen nyt pitänyt molempina päivinä 3 tunnin koulutuksia ravinnosta sekä liikunnasta ja on ollut kyllä aivan ihanaa saada hyvää palautetta mielenkiintoisesta ja selkeästä tiedosta. Monilta tuli jo päivityksiä uusista kokeiluista ja tavoista, joita ottivat heti arkeensa mukaan.

Muistan miten aikoinani unelmoin siitä, miten olisi hienoa voida motivoida edes yhtä ihmistä terveellisempiin elämäntapoihin, joten tällaiset palautteet ja seuraukset antavat aina mielettömästi hyvää mieltä itselle.

14141648_10153853757310794_1359107757754222513_n

Olen käynyt molempina iltoina kävelemässä ja fiilistelemässä vanhoja lenkkipolujani. Merikarvia on täynnä muistoja nuoruudestani ja on hauskaa muistella varsinkin niitä aikoja, kun vielä itse kävin suurinta muutosvaihdetta omien elämäntapojeni kanssa. Se mikä silloin tuntui raskaalta suoritukselta, onkin nykyään vain pieni lenkki tai tapani arjessa. On mahtavaa nähdä, miten on itse kehittynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana, jolloin liikunta ja ravitsemus ovat olleet elämässäni suuressa roolissa.

14222247_10153853757305794_5664143223118150935_n

Kävin myös eilen ja tänään lenkin päätteeksi äidin kanssa kävelemässä metsissä. Metsät ovat upeiden väriensä sekä raikkaan ilmansa lisäksi tällä hetkellä pullollaan meille suomalaisille todella tärkeitä ja ravitsevia superfoodeja, eli marjoja! Söin varmasti viikkojen annokset vitamiineja, kivennäisaineita, kuituja ja erilaisia polyfenoleja. Nyt ei syysflunssa pääse (toivottavasti) iskemään.

Oli myös niiiiin älyttömän symppistä, kun mummolassa vieraillessani mummini kertoi keränneensä mulle suuret määrät herneitä,marjoja sekä erilaisia yrttejä, jotka hän oli pakannut valmiiksi annoksiksi minigrip pusseihin. Mielettömän ihanaa! Kunnon luomua suoraan omalta maalta ja metsistä. :)

Marjat ja yrtit sekä kaikki luomuruoka ovat hyvissä hinnoissa varsinkin meillä Helsingissä, joten tässähän säästää paljon rahaa kun vierailee landella ja eksyy metsiin!

pylly pystyssä marjoja syömässä...

pylly pystyssä marjoja syömässä…

On ollut kyllä taas todella ihanaa viettää muutama päivä maalla, kuitenkin töitä tehden, ulkoillen ja palautuen kaupungin hektisyydestä. Nyt voin taas palata kunnon zen tilassa takaisin ison cityn valoihin.

Huomenna käyn vielä aamulla Merikarvian jäähallissa heittämässä muutamat piruetit uusilla luistimillani jonka jälkeen lähdenkin kohti Helsinkiä. Huomisesta luistelukokemuksesta sitten myöhemmin lisää ;) Katsotaan pysyykö kaikki jäsenet ehjinä!

 

 


Koiran hyvinvointi ja liikunta.

10.08.2016

Multa kysyttiin mielenkiintoinen kysymys; miten yhdistää liikunnallinen elämäntapa ja koira, joka ei ole ”juoksijatyyppiä”?

Ne jotka eivät tienneet, niin mulla on 3 vuotias ranskanbulldoggi joka on mulle maailman rakkain olento. J’Lon onnellisuus, hänen hyvinvointinsa ja terveytensä ovat mulle todella tärkeitä asioita. J’Lo menee prioriteeteissä tärkeimmäksi. Jos esimerkiksi huomaan, että kello on jo paljon ja J’Lolta puuttuu ruokaa, niin se on kyllä J’Lo joka meillä syö viimeiset kanat kaapista ennen mua. Mä olen hänet ottanut ja olen hänen elämästään 100% vastuussa.

Mulle on tärkeää että J’Lo on hyvässä kunnossa, ihan oman jaksamisensa ja onnellisuutensa vuoksi. J’Lo painaa 8-9kg välillä ja on hyvin lihaksikas sekä terve pikku possu.

12508922_10153345914575794_3598634479480504304_n

Me vedetään J’Lon kanssa 6 x viikossa 5-8km lenkki, eli noin 45-75 minuutin pätkä, joka sujuu reippaasti kävellen. Vaikka J’Lo onkin todella energinen ja hyväkuntoinen ja hän aina tahdin määrääkin hyvin reippaaksi, en silti juokse J’Lon kanssa lenkkejä.

Pysähdytään myös lähes joka kerta aamulenkillä johonkin kahlauspaikkaan, jossa J’Lo saa vilvoitella vedessä, hakea keppiä ja leikkiä hetken aikaa. J’Lo rakastaa vettä ja vedessä touhuamista, lisäksi noutaminen vedestä on hyvää jumppaa koiralle.

Lenkkien lisäksi käydään illalla joko koirapuistoissa, jossa J’Lo juoksee rallia noin 30 minuuttia pysähtymättä tai sitten mennään takapihalle heittämään keppiä. Siinä tulee hyviä spurtteja ja täydellinen HIIT treeni, joka varmistaa myös sikeät yöunet.

Koirapuisto on ehdottomasti hänen lemppari juttu koko maailmassa, sillä tämä neiti RAKASTAA kaikkia koiria, ihmisiä ja mitä tahansa eläviä olentoja. En ole koskaan tavannut yhtä positiivista ja ennakkoluulotonta tapausta. Aina kaikkien kaveri ja valmis leikkimään!

IMG_3180

JLO on välillä myös exälläni Joelilla, sillä hän on meidän yhteinen erolapsemme. :D Asutaan melkein toistemme naapurissa, joten se toimii kätevästi. Joel ottaa J’Lon aina töihinkin mukaan ja on myös aktiivinen, joten possu pysyy molemmilla aktiivisena. J’Lo käy myös välillä ”mummolassa” landella, jossa saa juoksennella metsissä vapaana ja vaellella rauhallisesti kymmeniä kilometrejä. :)

Hänellä on siis hyvin aktiivinen perhe ja se kyllä näkyy energiatasoissa, ruumiinrakenteessa ja jaksamisessa.

Aina kun J’Lo on mulla niin aamulenkit menee reippaasti kävellen. Hän ei ole onneksi mikään haistelija, vaan kipittää hyvää vauhtia aina eteenpäin, joten menee kyllä mulla ihan kunnon liikunnasta pysyä perässä. Joskus jos väsyttää, niin J’Lo raahaa mutkin perässään. :D Välillä tekis tietenkin mieli juosta aamulenkit, mutta täytyy vain hyväksyä että koiran ehdoilla mennään ja myöhemmin on sitten omat kunnon treenit, jossa saa repiä, juosta ja treenata verenmaku suussa. Tavallaan mun jaksaminen on aina paljon parempaa, kun J’Lo on mulla, koska sillon en revi itseäni 2x päivässä ihan maximeihin ja finaaliin. :D

Tänäänkin olen ollut J’Lon kanssa yli tunnin lenkillä ja tulin juuri hetki sitten 5 km juoksulenkiltä sekä tekemästä hieman kuntopiiriä. Eilen kävin sitten salilla vetämässä oman treenin + HIITin. Oon nyt käynyt sellaisen 3 – max 4 x viikossa salilla ja muuten tykännyt hirveesti treenata ulkona. Ihan selkeää syksyn fiilistä ilmassa, joten nautitaan lämpimistä ulkoilukeleistä vielä kun voi!

Rakastan kyllä ihan älyttömästi treenata ulkona, kun ilma alkaa olemaan raikkaan syksyinen! <3

 


WHEN IN DOUBT: RUN.

25.04.2016

Mä oon koko mun nuoruuden vihannut juoksemista. Ainoa muoto jossa se oli siedettävää oli pesäpallon pesien välit ja peleissä juoksujen tekeminen. Ihailin kuitenkin ihmisiä jotka juoksivat pitkiä matkoja ja pystyin vain haaveilemaan siitä, että pystyisin itse juoksemaan ja vieläpä nauttimaan matkasta.

IMG_5891

Aloitin 17 vuotiaana harjoittelemaan juoksemista. Kaikki alkoi silloisen asuinpaikkani pururadalta ystäväni kanssa. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun juoksimme ensimmäisen kerran ”isoimman lenkin”, joka on matkaltaan noin 3km pitkä. Tällä hetkellä 3km tuntuu lähinnä hauskalta määrältä, mun jalat vasta lämpenee kunnolla siinä matkassa, mutta silloin se tuntui äärettömän kovalta suoritukselta.

Toki on aivan eri asia juosta maastossa pururadalla, kuin jalkakäytävällä tai hiekkatiellä. Maastojuoksu on tuplasti raskaampaa sekä itse reitti ylämäkineen on paljon haastavampi kuin vaikkapa ”city juoksu”.

IMG_5890

*Sisältää tuotelinkin

Jossain vaiheessa pururata alkoi kyllästyttämään ja siirryin juoksemaan pitkin kyliä. Muistan ajatelleeni, että herranjumala tää touhu on kevyttä. Maastossa juokseminen olikin yllättäen nostanut mun kunnon sille tasolle ettei perus asfaltilla juokseminen tuntunut ollenkaan raskaalta. Toki se oli taas aivan erilaista iskua polville ja nilkoille.

17 -vuotiaasta juokseminen on ollut mulla ihan viikottaista rutiinia. Joskus tulee kuukausia kun en harrasta juoksemista niin paljoa, mutta yleensä sitä tulee harrastettua 2-4 x viikossa. Teen paljon eri sykkeillä, pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä. En siis aina vedä samalla tyylillä samaa pituutta, vaan fiiliksen mukaan teen lyhyempiä ja intensiivisempiä juoksulenkkejä ja joskus taas pidempiä ja matala sykkeisempiä. Joskus mun lenkki on 25 minuuttia ja joskus 60 minuuttia.

Tänään oli todella hyvä flow juoksemisessa. Tuntui siltä, että olisin voinut juosta vaikka maailman ääriin, kunnes… kotiin päin juostessani ohitin erään seisoskelevan lenkkeilijän. Lenkkeilijä oli noin 2 metrinen, selkeästi urheilija/paljon urheileva, noin 25-30 vuotias mies jolla oli jonkun joukkueen tiimivaatteet päällä.

Yhtäkkiä huomaan että tää tyyppi juoksee aivan mun kyljessä kiinni. Päätän nostaa vauhtia, koska vierekkäin juokseminen tuntuu hieman häiritsevältä ja kiusalliselta. Mies nostaa myös vauhtia ja pysyy tiukasti mun vierellä. Ajattelen, että mies lähti juoksemaan tarkoituksella lujempaa ja hiljennän vauhtia, jotta tämä kiusallien tilanne loppuisi ja pääsisin keskittymään siihen omaan suorittamiseen taas.

Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Mies hidasti kun huomasi, että mä hidastin ja pysyi edelleen kiinni lähes mun kyljessä. Kokeilin vielä muutaman kerran samaa, mutta aina kun mä kiihdytin niin hän kiihdytti. Kun tajusin, että mies tekee sen tahallaan niin mua alkoi vaan naurattamaan. Jengi luuli että ollaan joku pariskunta lenkillä yhdessä.

Tiesin että mulla on vaan muutama kilometri kotiin ja päätin idioottina lähteä juoksemaan lujempaa. Mies veti myös kovemman vaihteen päälle ja lähinnä kevyesti hölkkäsi siinä samalla, kun mä juoksin minkä töppösistäni vaan pääsin, kuitenkin samalla pyrkien siihen, etten kaadu naamalleni hieman vaikean ja möykkyisen tien avustamana.

Joka kerta kun ihmisiä tuli vastaan ja yritin väistyä taka-alalle, niin mies lähinnä jäi odottamaan että mä pääsen ihmisvilinän ohi ja voidaan jatkaa meidän ”yhteistä lenkkiä”. No, tuli ainakin annettua lenkin loppuun kaikki mitä irti lähti ja sen jälkeen kun olin hyväksynyt sen faktan, etten tule pääsemään tämän tyypin ohi eikä hän ajatellut myöskään itse päästä mun ohitseni, niin nöyrryin kohtalooni ja juoksin sitten tällaisen ikäänkuin oman kirittäjän saattelemana kotiin. Omalla portilla ajattelin että jos en nyt oksenna tähän tai menetä tajuani, niin en ikinä.

Tulipahan taas ainakin katsottua mihin omista pienistä moottoreista on. Pitäis joskus kokeilla cooperia pitkästä aikaa, tosin siihen olisi myös täydellistä saada jonkinlainen awkward kirittäjä viereen, niin varmasti sais paremman tuloksen. :D

IMG_5858

Juokseminen on varmasti yksi parhaimmista asioista ja juoksijan flow on tavoittelemisen arvoinen kokemus. Väitän itse päässeeni tähän muutamia kertoja elämässä. En läheskään joka ikinen kerta, mutta sen verran usein, että olen jaksanut innostua juoksemisesta jo 6 vuotta. Itse flow tuntuu siltä, että kaikki katoaa: aika, paino, huolet, suorittaminen. Siinä hetkessä on vaan sä ja se törkeen hyvä fiilis.

Nyt kun kevät tulee, niin suosittelen lukijoilleni rohkeasti juoksemista. Sen ei tarvitse olla kuin vaikkapa 20-30 minuutin kevyt köröttely alkuun, eikä muutamat kävelyaskeleetkaan lenkkiä pilaa. Kunnon kohoaminen on usein alussa todella nopeaa, joten jokainen löytää varmasti sisäisen juoksijansa yllättävän nopeasti, jos laji vain yhtään houkuttelee. Juoksussa on tyypillistä ensimmäisen 5-10 minuutin aikainen jähmeys ja alkukankeus, jonka jälkeen meno kevenee. Sen kun jaksaa sinnitellä ohitse, niin yhtäkkiä saattaa huomatakin, että juokseminen onkin ihan kivaa. ;)

When in doubt: run!


Mielenhäiriö-syömishäiriö-häiriö

15.04.2016

Löysin mun 2010-2011 vuoden kalenterin, jolloin vielä opiskelin lukiossa, työskentelin pitkiä päiviä tuntien duunimatkojen maustamana ja treenasin hullun lailla noin 2 x päivässä, 7 x viikosta.  Olin käyttänyt kalenteria ikään kuin päiväkirjana ja kirjoittanut sivuille lyhyitä koosteita ja muistoja päiviltä, mitä on tulossa ja mikä eniten sillä hetkellä mietitytti.

13007370_10153543954895794_596177332022221680_n

TODELLA, ja tarkoitan todella kovassa roolissa oli mun paino. Olin joka aamu kirjoittanut aamupainon grammoineen sekä usein myös viereen suunnitellut alle 1000 kalorin päivän menun sekä merkannut treenit, jotka mun tuli tehdä kaiken muun ohessa. Melkein jokaisella sivulla luki se sama mantra:  ”pakko laihtua!”

Mä olen parhaimmillani painanut noin 47-48 kiloa ja tuolloin painoin n. 50-53 kg. Pidin itseäni super läskinä. Naurattaa, olin aivan kuin jokin apukepin-nojakepin-tukikeppi. Läski ei todellakaan ollut sana kuvaamaan mua, mutta ehkäpä skinnyfat toimisi paremmin. Fatka on se, että olen tällä hetkellä 10kg painavampi, mutta rasvaprosentti on varmasti hurjasti pienempi. Sinänsä hauskaa, että mun kisapaino on tällä hetkellä noin 54 kiloa, jolloin mun vatsalihakset ovat rajusti esillä, mutta tuolloin vatsalihakset olivat senttien rasvakerroksen alla.

12991017_10153543945105794_8013536915682695887_n

mitähän tämä nainen isoilla hinkeillä edustaa tuossa :D

Lukiessani vanhaa kalenteria olin sekä järkyttynyt että samaan aikaan helpottunut. ONNEKSI mä en enää elä tuossa pääni sisäsessä vankilassa ja ole noin saakelin paniikissa jostain puntarin luvusta, jota tuli lähes pakkomielteisesti kytätä päivittäin. Mun elämä riippui siitä luvusta siinä laitteessa. Miten surullista!

12923135_10153543945075794_6189385236702679433_n

En väitä tai tarkoita suinkaan sitä, etteikö mua enää kiinnostais näyttää hyvältä sekä huolehtia painostani sen verran, että pysyn ihmisen näköisenä painoni kautta. Kyllä mua kiinnostaa tottakai ja puntari on aina hyvä, suuntaa antava mittari. Tosin sen tulkitseminen on aina hieman vaikeampaa, mitä pidempi treenitausta on salin puolella. Joskus hämää se, etten enää ole viiskyt kiloinen heinäsirkka, mutta mulla on myös noin 3x enemmän pelkkää pakaraa kuin tuolloin, triplasti isommat olkapäät, selkä, reidet, vatsalihakset…kaikki. Käyn edelleen noin 1-2 x viikossa puntarilla, mutta se mitä mä katson nykyään on 1) miten hyvin mä voin 2) PEILI.

12940873_1107734242618789_1269323218_n

Mun pyrstö pelkästään painaa varmaan tällä hetkellä saman verran kuin mun koko yläkroppa painoi tuolloin, joten mä en ole niin fanaattinen sen painoni suhteen enää. Onhan se ihan loogista, että jos sä haluat jonkin ruumiinosan itsessäsi isommaksi, kuten esimerkiksi ne pakarat, niin se tulee nostamaan sun painoa. Varsinkin kun lähdetään niin laihasta rakentamaan, että ei ole pakaroiden kohdalla sellaista ruumiinosaa, jonka kehonkoostumusta ainoastaan muuttaisi,jolloin paino saattaisikin pysyä samana, kun ei ollut tosiaan sitä persettä.

12987126_10153543945145794_1809921255411136307_n

Nuorempi minä hyppäisi varmasti auton alle jos kuulisi, että painaisin 5-6 vuoden päästä 10 kiloa enemmän. Paino oli mulle asia, josta ei lipsuttu ja kaikista järkyttävimpiä olivat tietenkin ne keinot, jolla paino pidettiin kurissa. Pidin paasto päiviä, mutta kävin kuitenkin aamulla lenkillä tai salilla, koska aamulla jaksaisin vielä edellisen päivän ravinnolla ( about muutaman omenan voimin) juosta 10 km. Kirjoitin mun kalenteriin, miten nälkä on vain tunne, enkä käynyt edes kaupassa, koska en syönyt vapaapäivisin mitään. Söin lähinnä päivän aikana töissä yhden salaatin.

En muista että mun jääkaapissa olis ollut koskaan oikeesti mitään. Nykyään mua ahdistaa, jos mulla ei notku jääkaappi täynnä ruokaa. Se tuo mun mielestä kodikkaan fiiliksen.

Muistan miten saatoin pyörtyillä milloin missäkin. Mä en muista että mä olisin kärsinyt nälästä, mä enemmänkin nautin siitä, eikä mulle tullut sillon edes sellaisia pahoja oloja enää, mitä mulle tulee nykyään jos en oo syönyt 4 tuntiin. Mä en edes pystyisi olemaan enää syömättä, koska mua alkaa oksettamaan niin paljon ettei siinä voi kun syödä. Eilenkin meinasin oksentaa kaupungille pelkästään nälästä, koska olin ollut 4 tuntia syömättä.

Tämä kertoo tietenkin siitä, että mun elimistö sisältää mm. erilaisen kehonkoostumuksen nykyään ja energiaa tarvitaan enemmän. Ennenhän mun keho oli katabolia päissään syönyt ja hajoittanut kaikki lihaksensa energiaksi ja Linda 50kg omisti about 30% rasvaprosentin.

Lisäksi se kertoo siitä, että mun metabolia itse asiassa toimii nykyään ja kehossa tapahtuu jotakin, mikä on tietenkin hyvä juttu ja asia, johon olen joutunut kovasti töitä tekemään. Mun kroppa on ollut niin pitkään niin pahalla säästöliekillä, että sen herättämiseen on kyllä mennyt oma aikansa.

12963424_10153543980780794_1191499997805730260_n

Ihanaa olla nykyään terveJÄRKINEN sekä omistaa terveellinen suhde liikuntaan ja ravintoon. Eläminen syömishäiriöisenä, oman painon vankina on todella kuluttavaa ja kahlitsevaa. Älkää tehkö sitä itsellenne. Opetelkaa oikeanlainen elämäntyyli, sillon kaikki on paljon helpompaa.

Paino ei ole mikään onnellisuuden mittari. Se miten kehosi voi, mistä kehosi koostuu, miten se toimii ja mitä sille annetaan on yksi avain onnellisuuteen. Kun kehosi voi hyvin, mieli voi paremmin ja olet varmasti onnellisempi.


Laaja verenkuva, mitä sieltä paljastuikaan?

20.05.2015

Moikka!

Kävin tuossa viikko sitten ottamassa todella laajan verenkuvan itseltäni! Multa mitattiin mm.

B-Hb Hemoglobiini, fB-Leuk Leukosyytit, B-HKR Erytrosyytit, B-Eryt Erytrosyytit,
E-MCH Hemoglobiini, keskimassa, E-MCHC Hemoglobiini, keskimassa,
E-­RDW E-­Punasolujen kokojakauma, B-Trom Trombosyytit, E-MCV Erytrosyytit,
S -CDT Desialotransferriini, S-GT Glutamyylitransferaasi, S-ASAT Aspartaattiaminotransferaasi,
S-ALAT Alaniiniaminotransferaasi, S-CRP C-reaktiivinen proteiini, fS-Kol Kolesteroli,
fS-Kol-HDL Kolesteroli, high density, Kol/Kol-HDL-suhde, fS-Kol-LDL Kolesteroli, low density,
fS-Trigly Triglyseridit, fP-Gluk Glukoosi, S-Uraat Uraatti, S-K Kalium, S-Na Natrium, fS-Krea Kreatiini

Vitamiinit ja mineraalit

fB-B1-Vit B1-vitamiini, fB-B6-Vit B6-vitamiini, S -B12-Vit B12-vitamiini, S -D-1,25 Kalsitrioli,
S -D-25 25-OH-D-vitamiinii, fS-A-Vit A-vitamiini, S -Mg Magnesium, fS-Fe Rauta, fS-Folaat Folaatti,
fS-Transf Transferriini, S -Hcyst Homokysteiini, S -Zn Sinkki, S -Se Seleeni, S -Ferrit Ferritiini,
fS-Ca Kalsium, S -Korsol Kortisoli, fS-Pi Fosfaatti,

sekä hormoneista

S -Testo Testosteroni, S -Testo-Vl Testosteroni (vapaa), S -SHBG Sukupuolihormoneja sitova globuliini,
S -LH Luteinisoiva hormoni, S -FSH Follikkelia stimuloiva hormoni, S -PRL Prolaktiini,
P -PSA Prostataspesifinen antigeeni

Miks nää sitten on hyvä mitata? Ihan vaan sen takia, että tuloksista voidaan löytää syy esimerkiksi johonkin sairasteluun, väsymykseen, unettomuuteen, levottomuuteen tai lähes mihin tahansa. Pitkäaikaiset infektiot, huono yleiskunto, vajaa ravitsemus ja epäterveelliset elämäntavat altistavat puutostiloihin. Puutostilat taas saattavat aiheuttaa vakaviakin seurauksia hoitamattomina.

Jussi toi mulle äsken mun tulokset ja arvatkaa mitä !! Kaikesta sain täydet kympit, eli KAIKKI arvot olivat täydelliset. Ihan mieletöntä! Kuulemma todella harvinaista ja tästä voidaan päätellä se että meikä ilmeisesti osaa tuon ravitsemuspuolen (:

Ainoa jossa kuulemma voisi olla täydellisyyteen hiomista oli d-vitamiini ja nekin varmaan luontasesti tasoittuu nyt kun aurinko alkaa paistamaan!

Jos joku muukin haluaa käydä mittaamassa niin me käytiin esimerkiksi Lähilääkärikeskuksessa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taisin kertoo hyvän läpän :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

noin 4 putkea musta imettiin verta!

Verikokeiden jälkeen meidät laitettiin vielä vitamiiniterapiaan, elikkä suoraan vitamiinitiputukseen! Vitamiinitiputuksessa tiputetaan suoraan elimistöön mm. B1, B6, B12 sekä  Magnesiumia.

tiputuksessa

tiputuksessa

Jari piti mua kädestä kiinni hahaha

Jari piti mua kädestä kiinni hahaha

 

Oon niin ilonen noista tuloksista. Jotenkin sitä aina odottaa että sieltä paljastuukin jotain mullistavaa ja dramaattista, mistä ilmenee jokin sairaus tai hirvittävä puutostila :D Mä oon itseasiassa taas flunssassa, mitä ihmettelinkin, mutta oon 99% varma että tää on a) stressin purkautumista ja b) allergista flunssaa, sillä mulla on vaan todella tukkonen olo eikä mitään muuta vikaa ja näin kauniisti sanottuna vuotava räkä on aivan läpinäkyvää, eli sopii hyvin allergiseen flunssaan. Oon monena muunakin vuonna kärsinyt tästä siitepölyn aiheuttamasta kevät flunssasta.

Kävin aamulla lääkärissäkin ja sain allergialääkkeet. Todella rasittavaa! Heti alkaa haaveilemaan treenaamisesta ja miten ihanaa olisikaan lenkkeillä tuolla auringossa <3 No, pitäkää peukkuja että tää saadaan kuriin noilla allergialääkkeillä. Ainakin mun olo on parempi!

Joka tapauksessa , jatkan samaan malliin ruokailujen ja liikkumisen kanssa, sillä näyttää toimivan :) Huippua!

_DCF6674

 

ps. Meidän FITNET.FI sivuilla on nyt myös mahdollisuus ostaa ohjelma osissa tai laskulla!

Jos ostat ohjelman niin tägääthän itses instagramissa tageilla: #fitnetsuomi, #fitnetfi ja #elämänikunnossa tageilla! <3

Vielä ehtii mukaan valmennuksiin! :)

www.fitnet.fi