Elämäntapa vai stressi?

03.07.2016

Mä oon aina rakastanut juosta sateessa. Tänään oli taas niitä täydellisiä juoksupäiviä, kun satoi kaatamalla, mutta ilma oli lämmin. Sade tuo niin makeen moodin tekemiseen ja varsinkin, jos juoksee jossain metsäisessä maisemassa. Sateen mukana tulee myös todella raikas ilma, jossa on hyvä juosta jaksamisenkin kannalta.

13516478_10153711617350794_5241552913550161945_n

Mietiskelin juostessani viimevuoden kesää, kun uupumuksen vuoksi lähes jokainen lenkki alkoi aina kunnon pinnistelyllä ja koko lenkki oli puhdasta suorittamista, samoin kuin salitreenitkin. Mun oli pakko tehdä lenkki ja jokaisen lenkin päätteeksi tuskastelin sitä, että miten jaksan seuraavan päivän lenkin.

Tähän väliin uusille lukijoille tai muistin virkistykseksi voitte lukea täältä, miksi jalka painoi viime kisakaudella niin paljon.

Juokseminen, salitreenaaminen ja urheilu ylipäätään on ollut aina mulle yksi päivän kohokohtia ja mä rakastan treenaamista. Kuitenkin viime vuonna siitä alkoi tulemaan yhtäkkiä asia joka loi mulle stressiä, joka tuntui lähes vastenmieliseltä asialta ja joka oli mulle asia, joka vaan oli pakko tehdä ja suorittaa pois alta. Urheilun ja liikkumisen ei missään nimessä kuuluisi tuntua siltä. Tosin taas päästään siihen faktaan, ettei kilpaurheilu aina ole pelkkää hattaraa. On kuitenkin eriasia, jos joskus käy läpi paskoja päiviä ja sinne treeneihin on pakko raahautua, kuin että se tuntuu puoli vuotta pelkältä kauhulta ja ottaa enemmän kuin antaa.

13590451_10153711617335794_6668841153068262206_n

Oli jotenkin aika siisti ja vapauttava tunne havahtua siihen, että mäpäs olen täällä lenkillä koska mä haluan, en koska mun on pakko. Ja mä ihan oikeesti nautin tästä ja aijon huomenna tulla uudestaan. Mä en tee tätä kenenkään muun vuoksi, kuin itseni. Ja mä saan tästä enemmän kuin tää ottaa. Itseasiassa se ei ota multa mitään.

Tällaiset asiat ja ajatukset luo ainakin mulle sitä toivoa siitä, että alan pikku hiljaa olemaan taas kunnossa ja voin jopa alkaa harkitsemaan uudelleen kisaamista. Tosin niinkuin olen ennenkin kirjoittanut, en tiedä koska mulla on seuraavaksi sellainen elämäntilanne, että olisi realistisesti aikaa kisaamiseen. Mulla on kaksi yritystä sekä kolmas tekeillä, mun suunnitelmat näyttää niin pitkälle kuin pystyn katsomaan ihan äärettömän uuvuttavilta, stressaavilta ja kiireisiltä. Liikunta ja treenaaminen on mulle tällä hetkellä asia josta mä saan energiaa jaksamiseen, enkä halua tehdä siitä taas yhtä stressaamisen aihetta. Olen välillä unelmoinut siitä, että kisaisin ensivuonna, mutta mahdollisuudet työrintamalla menevät kyllä tällä hetkellä kisaamisen edelle.

Haluan kuitenkin pysyä kunnossa, sillä se on mulle tärkeä asia. Tuntuu siltä että tässä on menty vähän liiankin rennosti kesän alku ja mua on alkanut ihan suoraan sanoen ällöttämään tämä rentoilu treenien suhteen, joten haluankin nyt jotain uutta haastetta arkeen. Vaikka elänkin todella terveellisesti ja mä ihan viihdynkin mun kehossa tällä hetkellä, niin haluan ottaa muutaman kuukauden tehoremontin ja vetäistä kesän aikana välidieetin. Mun mielestä kesä on parasta aikaa dieetata, treenata ja haastaa itseään treenin suhteen, sillä missä vain voi treenata, valo ja aurinko antaa energiaa ja ulkona on kiva puuhata. Varsinkin, jos yöelämä ja terassi siiderit ei oo se oma juttu. Luulen myös, että tottumuksesta kaipaan kesäisin jonkinlaista kisakautta muistuttavaa meininkiä. Nyt siis rokki soimaan ja koska kalenteri näyttää siltä, että olen ainakin seuraavat 2kk samassa maassa, niin mikäs sen parempaa kuin käyttää tasainen arki hyväksi ja ottaa pieni remontti omaan kroppaan! Aijon kertoa teille fiiliksiä ja meininkiä dieetistä tässä muutaman kuukauden aikana! :)

Jos jokin muukin haluaa haastaa itseään, niin multa saa tilattua henkilökohtaisesti räätälöityjä treeni-ja ruokavalio ohjelmia linda.manuella@fitnet.fi osoitteesta, sekä fitnet.fi sivulta löytyy tehokkaita 6-viikon valmennuksia super edullisesti! Sieltä löytyy pelkkiä ruokavalioitakin, jos treenit on jo kunnossa ja ihan uutena juttuna voi myös ostaa pelkän jäsenyyden sivustolle, jolloin saa käyttöönsä satojen liikkeiden super laadukkaan liikepankin, josta voi varmistaa miten liikkeet tehdään oikein ja mahdollisimman tehokkaasti!

 

 


How bad do you want it?

11.03.2015

Huh,
mitäs tässä taas 2,5 tuntia treeniä valmentajan silmän alla. Pakarat on niin pumpissa että tunnen niiden sykkivän, no joke.

Treenattiin ensin olkapäät ja sen jälkeen siirryttiin pakaroihin, joita halusin oppia hermottamaan lisää. No, löytyihän ne liikkeet sieltä miten sain todella hyvän tuntuman pakaroihin. Muutamat sarjat riittivät jo siihen tunteeseen, että pian räjähtää. :D

Treenaamisessa kaiken A ja O on löytää lihas ja saada siihen tuntuma. Koutsini sanoin, meidän jokaisen tulisi harjoitella kehonrakentajille tyypillisiä poseerauksia ja ensin löytää lihas, jota lähdemme treenaamaan. Jokainen liike on helppo heittää sinnepäin ja usein se päätyy aivan väärälle lihakselle/väärään paikkaan. Olkapäät tehdään todella usein hartioille, epäkkäät korvissa, lavat rutussa, kun taas moni pakaralle tarkoitettu liike heitetään selälle.

Treenin aikana on siis todella tärkeää, että tunnet minne treeni menee ja tietenkin tarkoitus on osata se kohdistaa juuri haluttuun paikkaan. Joitakin lihasryhmiä joutuu kuitenkin kauan hakea ja hermotella, ennenkuin ne alkavat vastaanottamaan treeniä kunnolla ja kehittymään. Itselläni olkapäiden hermotukseen on mennyt aikaa, samoin pakaran. Erityisesti takaolkapäät ovat vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkaneet kehittymään kunnolla.

Kun haet hermotusta, ota kevyet painot. Vasta kun tunnet löytäneesi tuntuman lihakseen johon sitä haluat, voit nostaa painoja.

Jotkut lihasryhmät taas saattavat löytyvä todella helposti, kuten minulla esimerkiksi selkä on aina ottanut vastaan erittäin hyvin treeniä ja kehitys on alkanut täydellä teholla heti alusta asti.

IMG_6724

Petri Mast/FitBody lehti

Loppuun tehtiin vielä kuntocheck ja valmentaja oli tyytyväinen offikuntoon. Nestettä on korkean hiilaritason ja suolan myötä tietenkin kertynyt, rasvaakin on toki tullut mutta kuitenkin siisti. Mihinkään ei ole kertynyt mitään paksua rasvakerrosta.

IMG_6728

Tämä on todella arka aihe meidän lajissa, mutta mun mielestä on ihailtavaa säilyttää se urheilijamaisuus myös offilla, joten siksi itse pyrin siihen. Varsinkin kun on kyse bikinistä tai miksei miestenkin shortsista, jossa ei oikeesti tarvitse bulkata mitään +20kg. Oikeastaan mielestäni missään Natu-lajeissa ei ole kovin fiksua kerätä mielettömiä määriä laardia, jota tuskallisesti sitten aina yritetään kiireellisesti poltella. Kun puuron voimin tehdään asioita, niin 1-3x vuodessa kisaava kun joka kerta tiputtaa +20kg läskiä, saa myös lihoille aikamoista damagea aikaan. Riittävä plussa ja puhdas ruokavalio pitää kunnon siistinä, mutta antaa eväät kehitykselle. Jokaisen jalkatreenin perään ei tarvita paketillista jätskiä tai rintatreenin päälle ei ole big mac ateria välttämätön ;)

Tietenkin siitä päästään seuraavaan asiaan: mikä on urheilijamaisuutta kenekin mielestä? :D Minun kuntoni voi jonkun silmään olla erittäin kaukana siitä. Olenhan vasta hyvin vähän aikaa ollut viraallisesti urheilija, joten parantamista löytyy omastakin mielestä vielä PALJON. Sinne ei kuitenkaan päästä ilman tietynlaista ehdottomuutta ja tahdonvoimaa offillakin.

Tottakai täytyy myös ottaa rennosti ja muistaa että kisakunto on kisakunto. Syön karkkia kun haluan, lähes joka päivä menee joku pieni salmiakki karkki naamaan ja quest bareja löytyy laittomasti sieltä sun täältä, leffassa syön karkkia ja joskus juon viiniä, mutta kyllä mä 80% arjesta pysyn ruokavaliossani ja AINA syön ruokavalion mukaan kaikki ruokani, kaikki ylimääräinen on sitten extraa. Offilla kun ei missään nimessä saa olla päivääkään miinuksella, tai ruokaa aleta karkilla korvaamaan.

En siksi, että on pakko, vaan koska mä haluan. Urheilija ei ole urheilija vain hetken vuodesta, vaan se on sitä päivittäin. Mun mielestä siinä se juuri mitataan, kuinka suurella sydämmellä lajissa on mukana, että sillon kun ei ole  ns. ”tuli perseen alla, pakko” niin mitä sillon tekee? Vetääkö vähän sinne päin, ei ollenkaan sinne päinkään vai antaako itsestään vasta kisadieetillä kaiken, kun on pakko?

Kyllähän se varmasti antaa takaisin siellä dieetillä miten sä offilla elät. Sehän on varmasti fakta, ettei todellakaan ole terveellistä aina tiputtaa joka vuosi kisakaudella yli 10 kiloa rasvaa ja taas ottaa ne takaisin. Mielestäni ihanteellisinta olis se +/-8kg, johon itse pyrin. Tällähetkellä painan 59-60 kiloa, joten olen ottanut 6-7 kiloa kisoista ja kaloreita menee n. 2800-2900 päivässä. 2300 kaloria mulla on laskettu niin, että saan kaiken tarvitsemani, ja sen päälle tulee vielä palkkarit ja ”ohi syömiset” eli yksi quest bar ja pari hedelmää on helposti + 400 kaloria päivään.

Petri Mast

Petri Mast

Haluan vielä painottaa, että puhun näistä asioista omina ajatuksina, en todellakaan minään totuuksina tai sääntöinä. Tykkään kirjoitella näitä ajatuksia blogiini, ikäänkuin itselleni. Jokainen tekee tyylillään ja jokaisella on eri elämäntilanteet ja jokainen saa toteuttaa lajia omalla tavallaan. En missään nimessä halua arvostella kenenkään muiden tapoja tehdä asioita. Me ollaan jokainen vastuussa vain itsestämme ja sitäkautta mun mielestä oikeutettuja arvostelemaan vain omia tekemisiämme. Tiedän että on esimerkiksi valmentajia jotka nimenomaan bulkkaavat kisaajia, jotkut taas pitävät todella tiukkaa kuria ja kunnon todella siistinä ja jotkut siitä väliltä. Mikä sitten on se paras tapa? Luulen että jokaiselle sopii omanlaisensa. Kyse on kuitenkin lajista, jossa ei ole oikeestaan mihinkään mitään absoluuttista totuutta.

IMG_6747

Tänään tupsahti postista uusin FitBody, jossa lanseerattiin minun kolumnini. Kannessa olin Linda Manuella ja kolumnissa Linda Danakas ;D Sama mimmi!

FitBody ilmestyy siis huomenna kauppoihin, siellä vähän samasta aiheesta höpötystä ja pieni tarina minusta kilpailijana, sekä uusista tavotteista!

IMG_6746

IMG_6745