…No esimerkiksi silloin kun kuolaat päällesi tunnin verran nukkuessasi päiväunia pään kokoisen kahvikupin jälkeen.

Mä tunnistan nykyään itsestäni heti, kun keho huutaa välipäivää. Eilen alkoi olla sellanen fiilis, että huomenna nukun pitkään ja mahdollisesti syön ylimääräisen hiilariannoksen. Oon käynyt vasta kerran salilla tällä viikolla jalkapäivän merkeissä, mutta lenkkeillyt yli 30 km, tehnyt kaksi kuntopiiriä ja vetänyt yhden HIITinkin.

Tänään käytiin Rosan kanssa ulkoiluttamassa koiria Rajasaaressa. En oo ikinä ennen käynyt siellä, ihan huippu ihana paikka :) J’Lo veti itsensä ihan sippiin juostessa isojen koirien perässä. Nukkuu vieläkin vaikka tultiin kotiin noin 7 tuntia sitten.

Kävin lenkin jälkeen kaupassa ja moikkaamassa äitiä, joka on käymässä Helsingissä. Äidillä oli mulle noin kymmenen rasiaa marjoja pakastettavaksi! Aivan huippua. Sen jälkeen tulin kotiin ja huomasin, että mun aivotyöskentely oli sitä luokkaa, että olisin voinut nukahtaa pystyyn. Kokeilin kahvia, mutta turhaan, nukahdin tunniksi niin, että kerkesin näkemään kokonaisia unia ja kuolaamaan tyynylle. Olisin hyvin pystynyt jatkamaan unia ja heräämään vasta huomenna, mutta päätin kömpiä väkisin ylös.

13906670_10153798850935794_6550365188243030779_n

Mun mielestä viikossa olisi hyvä pitää vähintään kaksi totaalilepoa. Kevyt kävely on ok lepopäivänäkin ja se menee palauttavasta, mutta kovaa treeniä kun vetää vaikka 6-7 päivää putkeen liian pitkään, alkaa pikkuhiljaa treeni kääntyä itseään vastaan, palautuminen hidastumaan ja hermosto kiukuttelemaan.

Omien kokemusten, kivipäisyyden ja sen seurausten kautta liputan ehdottomasti mielummin säännöllisen levon, kuin ylitreenaamisen ja väsyneenä treenaamisen puolesta. Ihminen kyllä tunnistaa onko väsymys laiskuutta, viitsimättömyyttä ja vetelemistä, jolloin treenaaminen tuo lisää energiaa päivään vai onko kyseessä aitoa väsymystä ja levon kaipuuta. Lepo on hyviksien puolella, sitä ei kannata väheksyä tai vältellä. Kovat tyypit ei muka pidä lepopäiviä ja osaavat syklittää treeninsä niin, ettei totaalilepoa tarvita, mutta trust me, jos olet natu-urheilija etkä omaa taikavoimia, tarvitset säännöllistä lepoa ja palautumista sekä kehonhuoltoa riittävästi, jotta pystyt ylipäätään kehittymään optimaalisesti ja jaksat urheilla säännöllisesti pitkään, mielellään loppuelämäsi.

Mä olin itse ennen vähän sellanen, että pidin lepopäiviä lähinnä jonain asiana mikä piti ansaita, jotta sellaisen pystyi hyvällä omallatunnolla pitämään. Nykyään näen levon tärkeänä osana prosessia kehittyä paremmaks. Aijon myös pitää muutaman viikon päästä ihan totaalisen lepoviikon, jolloin vain käppäilen ja huollan kehoani. Lepoviikkoja suosittelen kovaa ja tavoitteellisesti urheilevan pitävän joka 5-6 viikko.

Jos haluaa, ettei omissa tavoitteissa tule tammikuu-efektiä, vaan treenaaminen säilyy elämäntapana, tulee sen rakentua ainakin seuraavista asioista:

  1. tavoitteellisuus ja välitavoitteet
  2. hyvin suunnitellut, motivoivat ja sopivasti haastavat ohjelmat
  3. järkevä treenikierto
  4. ravitseva ja tavotteita tukeva ruokavalio
  5. säännöllinen lepo ja riittävä uni
  6. kehonhuolto
  7. säännöllisyys, pitkäjänteisyys ja treenin miellyttävyys. Älä väkisin harrasta lajia, johon et saa kipinää syttymään. Jokaiselle löytyy oma lajinsa. :)

 

 


Heippa!

Olen ennenkin kertonut vierailleeni täällä Espanjassa löytökoirien tarhalla, jossa sydämeni särkyi niistä sadoista hylätyistä koirista. Olin kuitenkin iloinen nähdessäni, että koirista huolehditaan ja että niille etsitään aktiivisesti uusia koteja.

Emilia pyysi mua mukaansa eräälle koiratarhalle, jossa en ole ennen käynyt ja josta en ollut koskaan kuullutkaan. Emilia varoitteli, että tämä saattaa olla karu kokemus edellisiin tarhoihin verrattuna, sillä tarha johon menimme ei kuulunut kunnallisen avustuksen alle ja koirat joita tarhoilla on, ovat tappotarhoilta pelastettuja koiria.

Espanjassa on näitä koirien tappotarhoja, joihin viedään ns. toivottomat koirat ja johon mm. poliisit vievät koirat usein suoraan löydettyään ne kadulta. Esimerkiksi pitbullit ja amstaffit ovat rotuja, joita helposti pidetään toivottomina ja liian haastavina koirina uusiin koteihin. Näihin koiriin myös vaaditaan erillinen lisenssi, jotta saat omistaa kyseisen koirarodun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tarhalla on noin 100 koiraa ja jokainen näistä koirista on elossa ainoastaan siksi, että tarhan omistajalla on niin suuri sydän, että hän on omistanut koko elämänsä näiden pienien sielujen pelastamiseen ja hoitamiseen.

Tarhalla ei todellakaan mene hyvin, sillä koko homma pyörii ainoastaan ihmisten lahjoitusten ja naisen oman työn varassa.

Lahjoitimme Emilian kanssa tarhalle koiranruokaa ja oli todella positiivista huomata, että Espanjassa on onneksi todella halpaa koiranruokaa. Kympillä sai jo 20kg säkin huoltoasemalta, missä ruoka on varmasti vielä normaalia kalliimpaa. Suomessa ei taida saada alle 20e:lla muutamaa kiloa enempää. :D

Ruokinnan ja veden lisäksi koirat madotetaan, sirutetaan ja niille hankitaan passi. Jokaiseen koiraan menee noin 60e rahaa, jotta se voisi mahdollisesti löytää uuden kodin itselleen ja pysyisi terveenä.

Joillakin koirilla on myös ihottumia tai ne ovat loukkaantuneita tarhalle tullessaan, joten myös koirien kuntoon saamiseen menee omat kustannuksensa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tarhalla oli NIIN IHANIA koiria. Voi herranjumala mitä mussukoita. Jos eräällä pennulla ei olisi ollut kotia, olisin aivan varmasti ottanut sen mukaan. Yksikään koirista ei ollut agressiivinen, päin vastoin, koirien silmistä näkee miten paljon he haluaisivat jonkun joka rakastaisi ja antaisi kodin. Uskon että tällaisesta pelastetusta koirasta saa todella uskollisen ja ikuisesti kiitollisen ystävän, joten jos joku ihminen on vailla parasta ystävää, niin uuden pennun sijaan on myös hyvä harkita pennun tai jo aikuisen koiran pelastamista tällaisilta tarhoilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tarhalla koirat ovat hieman likaisia ja rähjäisiä, mutta kun jokainen saisi kunnon shampoo pesun ja turkin harjauksen, niin näistä hylätyistä raukoista kuoriutuisi aivan mielettömiä koiria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mun sydän särkyy siitä ajatuksesta että joku voi vain julmasti hylätä koiransa. Jos joku kiinnostuu paikasta, haluaa tehdä hyväntekeväisyyttä tai vinkata kaverille, niin seuraavista linkeistä pääset tarhan suomenkielisille facebook sivuille. Sivuilta löytyy mm. tilinumero johon voi lahjoittaa ja jokainen pienikin summa ja apu on todella tärkeä ja hyödyllinen!!

Kim on englantilainen, joten yhteydenpito tarhaan on helppoa.

Facebook – Kims animal rescue / Suomi

Kims animal rescue nettisivut

Koska kuvista on vaikea saada oikeasta meiningistä kunnon käsitystä, niin kuvasin teille pienen videon tarhalta.

 


Heippa!

Vaihteeksi vähän kuulumisia ja kunnon ”mulla on vähän liikaa asiaa” – postaus. Olin eilen hierojalla ja käytiin läpi mun selkä-hartia-niskat seutua, sillä mulla on kaularangassa parin nikaman madaltuma, sekä reagoin KAIKKEEN jännittämällä hartiani ja tästä syystä mulla on aina hartia-niska seutu jumissa ja kärsin pääkivuista jatkuvasti.

Mulla pysyy alakroppa kunnossa yllättävän hyvin. Harvoin siellä on mitään jumia, painetta tai kipuja. Siksi alakropalle riittää about 1 x kk hieronta, kun taas yläkropan huollan melkein joka viikko.

Mulla on mun lavassa sellainen kolikon kokoinen kohta, josta mulla on lähes pakonomainen tarve painaa niin lujaa kun mahdollista. Kipu ja paine säteilee olkapäähän, joskus jopa ranteeseen asti. Jos nojaan esimerkiksi hyllyyn tms. ja joku kulma osuu siihen kohtaan, niin tulee ihan törkeä himo painaa hyllyn kulmaa tai oven kahvaa siihen kohtaan. Se ei lähde hieronnalla ja mulla on ollut se varmaan 3 vuotta.

No, eilen sitten kokeiltiin että mitäs jos laitetaan siihen kohtaan akupunktioneuloja. Hieroja oli aivan ihmeissään, sillä neulat melkein vääntyivät kun niitä yritettiin puskea lihakseen ja hieroja kertoi, että jos ei tietäisi ettei tässä kohtaa ole luuta, luulisi hän että on osunut luuhun. Niin kova paine puski vastaan, että lopuksi neuloja oli jopa vaikea saada enää lihaksesta pois. :D

Itse en nähnyt, mutta selkään tuli kuulemma kunnon reaktio ja tunsin miten koko vasen puoleni kiristi kuin joku olisi laittanut mulle aivan liian pienen kompressio paidan päälle joka ei anna yhtään periksi.

Jänniä juttuja, miten niin pienessä kohdassa voi olla noin kova paine. Illalla mulla nousi selvästi hieman kuume, luulen että tällä on jotain tekemistä asian kanssa. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Hieronnan jälkeen Niko vei mut vihdoin eläinkaupoille. Olen kaksi viikkoa kinunut lähes päivittäin, että pääsisin katsomaan eläimiä eläinkauppaan.

Mulle ei kuitenkaan näin jälkeenpäin jäänyt yhtään kiva fiilis kokemuksesta. Täällä Espanjassa on mitä vaan eläinkaupoissa; Isoista pöllöistä kaikenlaisiin ison koiran kokoisiin pampajäniksiin. Koiranpentuja löytyi lasikopeista, vähän niinkuin akvaarioista tai marsun kopin kokoisista häkeistä….

Mä en muutenkaan oikeen tiedä, että miten tollasen koiran kokoisen pöllön ottaminen lemmikiksi oikein onnistuu? Mä oon käsittänyt että pöllöt eivät ole lemmikki tyyppisiä otuksia, varsinkaan aikuisena napatut. En tosin tiedä näiden pöllöjen historiaa, mutta kaksi todella isoa, aikuista pöllöä siellä tuijotti ja vaikutti lähinnä siltä, että ne olis halunnut mahdollisuuden tullen repiä multa silmät päästä. Eli vihaisilta ne vaikuttivat. Varmasti poikasena otettuna pöllön saisi totutettua lemmikiksi, mutta että aikuinen pöllö olkkariin kököttämään. En oikeen tiedä. Tai sitten tämä todella villin oloinen pampajänis? Käykääpäs googlesta katsomassa millainen otus se on. En oo koskaan nähnyt niin isoa jyrsijää. :D

Entä miten koirapennut hoidetaan liikkeen kiinni mennessä? Onko ne siellä liikkeessä niin kauan että joku ostaa ne, vai kuljetetaanko ne joka päivä jonnekkin muualle? Sellainen pieni, alle luovutusikäinen vauva ei välttämättä kestä tällaista. Teki mieli ottaa ne kaikki kotiin äkkiä ja etsiä niille itse oikeat kodit.

Sen olen huomannut, että vaikka aikaisemmin kerroin sitä miten hienoa on, että täällä pelastetaan koiria kaduilta ja niille etsitään uusia koteja, niin kuitenkin täällä eläin on eläin. Niille saa tehdä oikeestaan mitä vaan. En sanoisi, että eläimiä laiminlyödään; niillä on kaikki ”tarvittava”, mutta ei niitä mitenkään paapota ja ylihoideta, kuten itse olen tottunut tekemään.  Tulee mietittyä miten paljon itse tekee eläimensä eteen ja miten paljon sille antaa. Kotona JLO menee munkin edelle, jos mä en oo muistanut käydä hakemassa ruokaa tai kaupassa niin se on kyllä JLO joka syö ennen kuin minä ja minä odotan aamuun. :D

12298883_990195787720526_968099815_n

Käytiin myös tallilla moikkaamassa Bahria. Siellä se kökötti komeana boxissaan ja ihmeissään kuunteli mun löpinöitä. Ihanaa, kohta on sunnuntai ja pääsee taas ratsastamaan!! Mulla on ihan mielettömän järjetön ikävä Jlota ja ylipäätään sellainen eläinkuume, että voisin adaptoida kaikki maailman eläimet. Yritän ylipuhua Nikoa, että saisin koiranpennun. Haluaisin kovasti päästä opettamaan koiralle kaikenlaista ja kasvattamaan koiranpentua. Mielellään jotain super haastavaa tapausta vielä! Jlo on niin hyväkäytöksinen, ettei sitä edes huomaa, eikä se oo ikinä tehnyt mitään tuhoa nuoruuden mielenosoitus pissojen lisäksi. Ollaan kuitenkin puhuttu, että koira tulee vasta kun muutetaan about vuoden päästä omaan kotiin ja saadaan iso piha, jossa on ison koiran kivempi olla. Mutta ei sitä kuitenkaan tiedä, jos joku ihana vaikkapa vahingossa tulisikin joku päivä mukaan…. Eihän niitä lupia eläimiin koskaan muutenkaan kuulu kysellä miehiltä ;)

12342480_10153255114445794_1755725490131310584_n

Saan onneksi oman possun tänne kohta. Tulen Suomeen käymään 1-10.4 tekemään työjuttuja ja samalla hakemaan JLON. Ehkäpä koiravauva kuume sitten vähän lievenee kun saa oman possun kotiin. Jospas me opeteltaisiin uusia temppuja sen kanssa.

12508922_10153345914575794_3598634479480504304_n

Mitä mieltä muuten olette Iltalehden tekstistä ähkyn helpottamisesta terveys sivujen puolella, jossa mainostellaan tätä vanhaa tapaa lievittää ähkyä oksentamalla? :D Tekstissä kerrotaan ensin muutamia tapoja helpottaa ähkyä, kuten yksinkertaisesti odottaminen tai kevyt kävely. Lopussa kuitenkin mainitaan että tehokkaimmaksi todettu tapa on työntää sormet kurkkuun ja oksentaa. Luin tekstiä tänään ja hieman ihmeissäni tarkistin muutamaan otteeseen, että tuliko nyt luettua oikein. ”Olo helpottui, kun syömäri kävi välillä työntämässä sormet kurkkuunsa ja sai aikaan oksennusrefleksin, joka helpotti painetta vatsalaukussa.” 

Eihän artikkelissa mitenkään KANNUSTETA oksentamaan ja se myös mainitaan hyvin selvästi tekstissä, mutta muistan vaan itse bulimikkona, että kaikki alkoi siitä kun viattomasti kokeilin oksentaa muutaman karkin pihalle ja yllätyin siitä miten helppoa tuo olikaan. Siitä kaikki alkoi ja muistan sen vielä kuin eilisen. Itse en välttämättä toisi tällaista vinkkiä esiin, vaikka antiikin ajan Roomassa oltaisiinkin käytetty ruokaorgioissa tätä kyseenalaista keinoa helpottaa oloa ruokailujen välissä.

Ja sitten vieressä on hyvässä lykyssä artikkeli siitä, miten fitness ihmiset ovat vaarallisia. Heh. :D

PS!

Meiltä löytyy parhaimmat vinkit ja keinot pysyä a) poissa ähkystä ja b) metsästää tahtomaansa kuntoa/uutta elämäntapaa tai harrastusta terveellisesti ja varmoin tuloksin!

Fitnet.fi sivuston nettivalmennuksista saat nyt -15% koodilla fitnetspring! Vielä ehtii rantakuntoon ilman paniikkia :)

http://fitnet.fi


Heippa!

Eilen oltiin aamusta hieman hommissa Nikon kanssa Dorian ”shadow” Yatesin salilla, joka avataan tänne Marbellaan. Avajaiset ystävien ja tuttujen kesken pidetään ensi Perjantaina. En malta odottaa!

12417906_10153326619760794_2373385128564182393_n-1

Kuvassa legendaarinen hetki, salin ensimmäinen laite saatiin kasattua valmiiksi! Whoop! :D

Siellä se 6 X Mr.Olympia pullistelee ihan bossina seinällä

Siellä se 6 X Mr.Olympia pullistelee ihan bossina seinällä

...ja tietenkin wifey, Gal Yates. BodyFitneksen MM voittaja.

…ja tietenkin wifey, Gal Yates. BodyFitneksen MM voittaja.

Remppailujen jälkeen käytiin safkaamassa ja lähdettiin ajelemaan. Oli niin upea sää että fiilisteltiin vaan tätä talvea täällä. Hih. Niko päätti myös viedä mut moikkaamaan rescue koiria, Triple a marbella. Ensin käytiin keskustelu siitä, että ykskään koira ei lähde mukaan… Parhaani tein että olis lähtenyt kaikki, mutta ei käynyt.

12511536_10153329004630794_1293252824_n 12516067_10153329004020794_331650388_n

Kyllä siinä sydän särkyy. Suurin osa koirista on hylättyjä kesäkoiria. Miten joku VOI ottaa kesäksi koiran ja vipata palatessaan kotimaahan kadulle? Pienen sielukkaan elämän. Onneksi kuitenkin koirista pidetään niin hyvää huolta kuin mahdollista, ne on eritelty sopiviin ympäristöihin, saavat ruokaa ja vettä. Paikanpäällä näki muutaman koiran, joka oli vasta löytynyt ja voi herranjumala miten sydäntä sattui katsoa sellaista laihaa, kerran todennäköisesti päälle autolla ajettua pientä kehoa. Sitten näet niiden koirien silmistä miten kilttejä ja täynnä rakkautta ne edelleen on.

12506977_10153329003945794_176749844_n

Jotkut viihtyivät omissa oloissa, mutta joidenkin rakkaus ihmisiä kohtaan oli niin käsin kosketeltavaa. Silmät kiilsivät innostusta ja rakkautta ja voisin väittää että koirista osa todella rukoili mukaan pääsyä. Ottaisin vaikka kaikki jos olisi mahdollista. <3

12540407_10153329003915794_1985475882_n

Koiraihmiset voivat varmasti pelkästään kuvien perusteella ymmärtää mitä koirien katse kertoo. Voisiko joku ottaa kotiin ja antaa pienelle sielulle rakastavan kodin. <3

Mä kuulin vasta tänään lentokummiudesta ja ajattelin itse ehdottomasti ryhtyä sellaiseksi. Jos vain pystyy auttamaan edes sen verran niin teen sen mielelläni aina kuin mahdollista! Siinä on siis yksinkertaisesti ideana, että saatetaan Suomeen koira uusille omistajille ja koska koira ei voi yksin lentää, tarvitsee se jonkun joka huolehtii että koira pääsee turvallisesti perille. Mahtavaa. :)

PS. tänään vielä facebook tykkäyksien kunniaksi ale tarjous Fitnet.fi nettivalmennuksiin!

1909918_1539374513045785_2416429603765594191_n