… nimittäin se, kun tunnet sun kehon palautuneen.

Muutama viikko sitten yhtäkkiä mun paino alkoi tippua mystisesti ja sellanen ihmeellinen nesteinen pöhö ikäänkuin lähteä. Ja kaiken lisäksi, oon viimiset 2 viikkoa ottanut tooooodella rennosti treenien ja ruoan suhteen, joten en ole todellakaan olettanut näin käyvän. Suomessa kerkesin treenaamaan vain kerran ja palattuani Espanjaan oon vaan levännyt tän koko viikon rankan Suomi visiitin jälkeen,  käynyt ainoastaan tallilla sekä muutaman kerran kävelyllä.

Oon syönyt myös vapaammin, ottanut karkin jos on tehnyt mieli ja käynyt ulkona syömässä. Yhtenä iltana join ison lasin viiniä iltapalaksi. Heh.

Mä muistan kun vuosia sitten mä opin tuntemaan mun kehossa uuden tunteen. Sitä on vaikea selittää tai tunnetta pukea sanoiksi, mutta se on sen kaltainen tunne, tai ikäänkuin viesti minkä saat keholtasi. Viesti kertoo että nyt akut on ladattu ja kaikki on hyvin. Se on tunne, kun tiedät, että sun kroppa on valmis uusiin haasteisiin, ei kamppaile mitään vastaan vaan voi hyvin.

Kun kärsin unettomuudesta (jota kesti isän kuoleman jälkeen yli vuoden todella pahana) niin väsymys ja uupumus olivat sitä luokkaa, että mua pelotti aamulla jos mun piti päivän aikana esimerkiksi tavata enemmän kuin 1 ihminen. Ihmisten kanssa puhuminen ja skarppaaminen muiden edessä vaati multa niin paljon ponnistelua. Tää johtui ihan vaan siitä, että mä olin niin uupunut, etten jaksanut minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä.

Joskus tuli parempia aikoja, saatoin viikon verran nukkua hyvin jonka jälkeen unettomuus alkoi taas. Nukuin noin 2-3 tuntia yöstä ja loput pyörin ja hyörin ympäri sänkyä. Mun oli pakko syödä about joka yö 3 aikaa puuro, jotta nukahtaisin edes hetkeksi.

Vielä alkuvuodesta luulin että nukun hyvin, mutta kun äiti oli mun luona kylässä niin hän kysyi multa järkyttyneenä aamulla, että onko mun jokainen yö tällainen? Se oli mulle jo hyvin nukuttu yö, kun kävin vain 5 x yössä vessassa, nukahdin 2-3 yöllä ja heräsin 6-7 aamulla.

Aloin huomaamaan, että palautumiseni on todella hyvällä linjalla, kun en enää yhtäkkiä tarvinnutkaan sitä iltapuuroa, vaan nukahdin vaikka pienellä nälällä. Yhtäkkiä nukahdin 23-00 välillä ja heräsin 8-9 aamulla. Lisäksi se oli selkeä positiivinen merkki, että herättyäni en lähes menettänyt tajuani väsymyksen vuoksi sen jälkeen, kun olen syönyt aamupuuroni. Olin niin väsynyt, että hiilarit aiheuttivat mulle lähes nuijanukutuksen kaltaisen tajunnan menetyksen, jos laitoin silmäni kiinni. Sen vuoksi jouduin heräämään joka aamu syömään aamupalan muutaman tunnin ennen lähtöä, jotta voin nukahtaa vielä syötyäni. Muuten väsymys oli sitä luokkaa, etten jaksanut pitää päätäni pystyssä. En voinut kuitenkaan olla syömättäkään, sillä kehoni ei myöskään kestänyt nälkää, vaan pienikin nälkä aiheutti todella pahan olon. Mun keho ei kestänyt energianvajeita lainkaan. Se oli liikaa mun kropalle, joka yritti lähinnä selvitä hengissä uupumuksen ja tämän aiheuttaman stressin vuoksi. Ja taustani vuoksi voin – en niin ylpeänä – sanoa että mä kestän nälkää todella hyvin, jos kyse olisi siitä että kestääkö mun ”pää”.

Mun hiukset kasvaa hurjaa vauhtia takaisin, ne on alkaneet taas kiiltämään ja mun iho on rauhottunut entistä enemmän. Mun silmien alla ei ole enää niitä 3cm silmäpusseja eikä mun iho oo enää harmaa.

IMG_5156

Mä niin toivon, että tää flow on pysyvää ja mun kroppa todellakin alkaa normalisoitumaan kaiken sen jälkeen mitä tässä on käyty läpi.

Some on ollut nyt muutaman päivän täynnä fitnestä. Upeita kilpailijoita, onnea kaikille lavalle astuneille ja etenkin voittajille! Nyt saa juhlia. :)

Fitness ei ole syy siihen, mitä mulle kävi. Ei syy siihen, että mä paloin loppuun ja uuvutin itseni, kun en shokissa nähnyt mihin sormi osoittaa; ainoastaan osoittavan sormen. Mä jotenkin yliarvioin itseni ja halusin pitää mun tavotteista kiinni kaikista muuttujista huolimatta. Mä en usko että mulle olis todellakaan käynyt näin ellei mun isä olisi menehtynyt. Mä en missään nimessä näe fitnestä pahana lajina, mutta onhan se hyvin vaarallinen, kun siihen yhdistää jonkin suuremman elämänkriisin. Kyllä mä väitän, että lavalla olevien kilpailijoiden kunto ja kroppa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, miten dieetti on heihin vaikuttanut ja onko se mennyt hyvin vai ei. Aina kyse ei ole siitä, onko tehty juuri niin kuin on käsketty. Joskus voit hakata päätä seinään ja jostain syystä mitään ei tapahdu. Se johtuu siitä, että kehomme pyrkii aina taistelemaan meidän puolesta asioita vastaan, jotka ovat liikaa sillä hetkellä meidän vastaanottaa. Ja silloin ei pitäisi kuin kunnioittaa kehoamme.

Mä oon monesti miettinyt viimeisen vuoden aikana, että tuunko mä enää koskaan ns. voimaan hyvin ja tuntemaan itseni fyysisesti vahvaksi , energiseksi ja terveeksi. Nyt mulla on todella hyvä ja kirkas fiilis. Mä uskon, että kun tämän vuoden jaksan vielä kiltisti levätä, antaa keholle aikaa ja keskittyä kehittymiseen niin mun seuraava kisadieetti tulee olemaan taas iloinen, positiivinen ja energinen kokemus ja mun keho jaksaa ottaa sen taas vastaan niin kuin se jaksoi ensimmäisellä kerralla. Uskon että lavalle saadaan iloinen ja freshi tyyppi väsyneen ja uupuneen sijaan.

Vielä en kerro koska seuraavat kisat aijon kisata, mutta siitä on puhuttu ja tätä fiilistä sekä toipumista on odotettu. ;)

10604532_10152359987230794_6779945217251418335_o

 


Heippa ihanat <3

Tällä viikolla oon päässyt kunnolla takaisin treenien pariin. On ollut yhtä aikaa masentavaa ja ihanaa. En tiedä itkisinkö sitä, että näytän lähinnä lyyhistyneeltä ja surkastuneelta, sarjapainot on vähintäänkin puolittuneet ja ylipäätään oon aivan loppu jo pienestä treenistä, vai itkisinkö siitä miten onnellinen oon ja miten upeaa on taas päästä treenaamaan.

Valitsen jälkimmäisen. Oon niin kiitollinen että oon nyt jo päässyt takaisin treenien pariin, vaikkakin pienin askelin.

IMG_0046

Eilen olin salilla vetämässä olkapäätreeniä ja vaikkakin mun vahvimmasta ja lemppari lihasrymästä olikin kadonnut aika reippaasti lihasta ja voimaa, niin uskon että muutaman viikon päästä päästään taas hyvin vauhtiin. Täytyy vaan uskoo itseensä ja mennä sitkeesti eteenpäin. Takapakkia ottaa varmasti jokainen urheilija jossain vaiheessa elämäänsä ja kaikki on kiinni siitä miten päättää jatkaa.

IMG_0120

Olin tänään 8km juoksulenkillä ja hyvin kesti pumppu! Huippua. Maisemat oli tosin niin älyttömän upeita että pysähdyin ainakin 10 kertaa kuvailemaan.

IMG_0119

En olis millään malttanut lähteä kotiin. Aivan mielettömän upea ilma ja maisemat. Meni ihan tunteisiin miten kaunis luonto oli tänään. Huh!

Havahduin myös siihen, miten siistiä oli ja on ollut treenata ilman ns. paineita. Ei ole tarvinnut treenata koska on ”pakko”, vaan koska haluan ja nautin siitä. Voin pysähtyä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia, koska mulla ei ole ns. ohjelmaa minkä mukaan menen. Treenaaminen ei ole ollut pelkkää suorittamista vaan oikeasti asia josta nautin ja jota rakastan.

IMG_0118

Ja ei, en tarkoita ettenkö pitäisi kisaamisesta tai nauttisi siitä, siinä on ihan omat puolensa ja saan myös paljon kisakaudesta, mutta tällä hetkellä on muutenkin sen verran hektinen arki niin helposti treenitkin menee väsymystä uhmaten suorittamisen merkeissä ja äkkiä kotiin. Mun elämä on muuttunut ihan älyttömästi vuoden aikana, en olisi koskaan uskonut että saan näin upeita työmahdollisuuksia. Tosin se vie omat aikansa ja vaatii multa hurjan panostuksen ja tietenkin uudelleen harkitsemista monissa asioissa: mikä on mulle tällä hetkellä tärkeintä ja mihin haluan panostaa? Edelleen rakastan kisaamista ja toivottavasti kisaankin vielä tulevaisuudessa, mutta nyt on aika parantua ja löytää kunnolla ilo ja rakkaus treenaamista kohtaan ja nauttia siitä. Viimeiset 3 vuotta olen treenaamisen osalta mennyt kisoja kohti, joten nyt on hyvä hetki ottaa happea. Mulla on vähän sellanen fiilis että tällä hetkellä on aika keskittyä uraani ja antaa kova panostus duuneille, joten haluan että treenaaminen on asia josta saan kaiken tämän myllerryksen ja menemisen keskellä energiaa ja joka auttaa mua jaksamaan, eikä että se olisi yksi stressitekijä, painostava ajatus tai ”velvoite”. Fyysinen ja psyykkinen terveys on mulle kaikista tärkein asia, ilman sitä ei ole mitän.

IMG_0085

Muistakaa murut nauttia treenaamisesta ja elämästä ylipäätään.

 

PS. TÄNÄÄN ON VIIMEINEN PÄIVÄ AIKAA ÄÄNESTÄÄ BLOGEJA INDIEDAYS BLOG AWARDSEIHIN :)

Jos tuntuu siltä että mun blogista on ollut hyötyä ja haluat antaa äänesi niin kiitän jo etukäteen! Mä oon aivan täysin unohtanut koko homman ja hieman myöhässä tän kanssa, mutta tästä pääsee äänestämään omaa lempparia: MOTIVATION INDIEDAYS BLOG AWARDS KIITOS <3


Heippa!

Siis huhuh miten IHANIA kelejä on ollut viimepäivinä! Mä oon ollut nyt pitkään flunssassa ja kaiken kukkuraksi mulle tuli jotain aivan ihme stressi-ihottumaa, mutta lauantaina mulla meni hermot ja hain antibioottikuurin itselleni ja nyt oon paljon parempi. Välillä meinaan tosin tukehtua yskään, mutta pikku vikoja.

Ollaan rauhallisesti ulkoiltu JLON kanssa koko viikonloppu. Ei vaan oo malttanut olla sisällä noilla säillä :)

NO, MITÄS! Upeita kisailijoita olen seurannut koko viikonlopun ajan! Ajattelin että kisojen seuraaminen ehkä masentaisi, mutta päinvastoin! Oon inspiroitunut ihan törkeen paljon jokaisesta upeasta kisaajasta ja saanut oikeen kunnon kisakuumeen. Keväällä mulla ei todellakaan tullut tällästä nälkää kisaamista kohtaan ja tätä mä oon niin kaivannut! Ehkä se että on pitänyt totaalisesti hetken stoppia ja käynyt vähän pohjalla omien fiilisten kanssa, käsitellyt omia tunteita on ollut ihan hemmetin hyvä asia mulle. Tää on vaan tehnyt mulle vielä selvemmäksi sen, että mä oon kaikista onnellisimmillani kun saan treenata, tehdä duunia, syödä terveellisesti ja ylipäätään elää sitä fitnestä elämäntyylinä. Ruokavalio mulla nyt on pysynyt ihan normaalina vaikka treenaaminen onkin rajoittunut rentoon ulkoiluun, mutta ai hitto miten mä kaipaan mun rutiineja ja treenejä!!

11931111_1496299817332808_1227113591_n

Oon seurannut myös Olympia kisoja ja huhuh Ashley veti taas niin ansaitusti potin kotiin. Mä oon nyt kaks vuotta fanittanut tota mimmiä ihan älyttömästi. Se on niin upea, vahvan fysiikkansa kanssa.

Mä just laitoin mun valmentajalle viestiä että mä niiiin menen keväällä kisaamaan! :D Täältä tullaan kyllä vielä ja kovaa ;)

1208217_1599638260254134_1006214228_n


Muistan kun alotin itse fitness touhuilut 2011. Sillon mun tavotteet oli puhtaasti hyvin pitkälle ulkonäöllisiä, myönnetään. Sillon kisaaminen oli pieni unelma vain, vasta 2013 lyötiin tavoite lukkoon ja sanottiin asiat ääneen. Tavotteitakin siirrettiin, sillä kehitys ei ollut riittävää ja loppuun asti olin sitä mieltä, että jos en ole valmis niin teen vaikka takahuoneessa U-käännöksen.

Kun innostuin lajista olin todella nuori ja bikinifitness oli vielä aivan uus juttu Suomessa. Ei ollut oikeestaan ketään näyttämässä mallia, eikä se näkynyt somessa niin vahvasti, ei lähes ollenkaan. Seurasin paljon Jenkkejä ja heillä nyt on hieman eri meininki somessa. :D  Nykyään syyt harrastukselle ovat aivan muut, enkä pysty olemaan treenaamatta henkisen hyvinvoinnin vuoksi.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/18/2015/04/IMG 0679

Ulkonäkö on tietenkin tärkeä asia, mutta ei edes top vitosessa, jos kympissäkään, kun alan miettimään syitä miksi elämäntyylini on millainen on. Treenaan offilla noin 8 x viikossa, enimmäkseen kehonrakennus mielessä ja kisakaudella 10-15x viikossa monipuolisemmin + poseeraukset.

Kehoni alkaa nykyään olemaan siinä pisteessä, että mut jopa saattaa tunnistaa urheilijaksi. Sain esimerkiksi ulkomailla kyselyitä suoraan, olenko fitness urheilija. Se tuntuu kieltämättä hyvältä.

Mistä haluan puhua, on se, että miten moni ihminen on nykyään silloin kun itselle sopii ”fitness girl”. Mun mielestä fitneksen innostama liikuntabuumi on hemmetin hyvä asia, vaikkakin tutkimusten perusteella Suomalaisten liikkuminen ei ole noussut buumin myötä ollenkaan, vaan jo ennestään liikuntaa harrastaneet ovat hurahtaneet myös fitneksen puolelle. Tai paremmin sanottuna salikulttuuriin mukaan.

11356676_697455157026327_328672781_n

 

Fitness alkaa kärsimään samanlaista inflaatiota, kuin missikisat ovat kärsineet jo vuosia. Kuka vaan voi tituleerata itsensä fitnessmalliksi, fitness kisaajaksi, sillä liittoja ja kilpailuja alkaa ilmestymään kuin sieniä sateella. Miks ei, hyvää bisnestähän se on. Asialla on kuitenkin muitakin puolia ja tämä on laji, johon liittyy myös pinnan lisäksi ihmisten tunteet ja monilla todella suuri osa elämästä.

Yritän itse olla provosoitumatta ja olla iloinen lajin suosiosta, keskittyä vain omaan juttuun ja sulkea kaikki ulkopuolinen hömpötys ulos. Olen iloinen niiden puolesta, jotka saavat lajista iloa ja menestystä. Joskus kuitenkin toivoisin, että ihmiset osaisivat kunnioittaa ensinnäkin enemmän lajia, sekä nähdä asiat ihmisen silmin, joka on tehnyt vuosia duunia lajin eteen, antaa itsestään joka ikinen päivä kaiken lajille ja painaa verenmaku suussa duunia päivittäin, että saisi edes sen minimaalisen kehityksen aikaiseksi, jonka vuodessa voi saavuttaa kaurapuurolla.

On paljon paljon paljon ihmisiä joiden edessä en kehtaa edes sanoa sanaa fitness, sillä olen itsekin vasta muutaman vuoden ollut kunnolla ”geimeissä” mukana. Täällä on ihmisiä jotka kisasivat jo ennenkuin internet oli keksitty, joille laji oli todella rakas ennenkuin mediaa kiinnosti pätkän vertaa. Jos musta tuntuu pahalta ja joskus turhauttaa, kun joku joka ei osaa edes tehdä vipunostoa oikein kertoo olevansa fitness urheilija, niin miltähän heistä tuntuu tämä nykymeininki. :D

Ei aina se, että joku vetää herneet nenään muiden kisaamisista tms, tarkoita kateutta tai henkilökohtaista vihaa ketään kohtaan, vaan mä veikkaan että jokainen jolle joku asia on todella tärkeä, ymmärtää sen että ihminen saattaa hetkellisesti pahoittaa mielensä tai provosoitua, kun asian kanssa suoraan sanoen jopa pelleillään.

Kaikesta huolimatta, annetaan kaikkien kukkien kukkia. Mä itse yritän ja haluan ymmärtää, miksi yhtäkkiä laji kiehtoo niin monia ja moni haluaa osansa lajista. Selväähän se on. Tärkeintä on, että tekee ratkaisuja joista itse tulee onnelliseksi…mutta jos odottaa muilta hyväksyntää ja kannustusta, täytyy myös vastaavasti yrittää nähdä kokonaisuus hieman laajemmin ja ymmärtää miksi ihmiset reagoivat eritavoin kun kyse on itselle tärkeästä asiasta.

Tässä on musta hemmetin hyvä artikkeli kisaamisesta: Why are you competing?

Jkl 2014-1449

 

Liitossa jossa itse kisaan on todella hyvä ja mielestäni myös reilu meininki, harvemmin kuulee minkäänlaista draamailua ja sijoitukset ovat olleet mun silmään just sitä mitä tuleekin olla! Taso on hemmetin kova ja kukaan ei varmasti vaan kävele sisään ja saa mitään ilmaiseksi! Suomalaiset on aivan mielettömän hyviä tässä lajissa ja saa olla kyllä ylpeä siitä miten hienoja suorituksia Suomi on saavuttanut maailmalla!

Innolla odotan NFE2015! <3

 

 


Heippa!

I swear it was Friday like 9 minutes ago… Uus viikko ja uudet hasteet! Mulla loppuviikon haste tulee olemaan elämäni tähän mennessä rankin, mutta eteenpäin on mentävä.

Mietin tänään, mitä aijon itse tehdä nyt offilla paremmin ja mihin pyrin. Samalla mieleeni tupsahti hauska ajatus tehdä ikäänkuin lajista kiinnostuneille ja siinä tulevaisuudessa kisaaville lista siitä, mitkä asiat on hyvä laittaa kuntoon ja huomioida, jotta matkasta tulee helpompi.

Ensimmäinen mitä en voi ikinä tarpeeksi korostaa on osaava, ammattilainen valmentamassa ja se pohjatyö.

Kalorit ja makrot siis siihen malliin, ettei tarvitse mennä missään vaiheessa repimään tai kituuttamaan kyseenalaisin keinoin sitä rasvaa alas. Haluan sanoa, että rasvaa eikä painoa, koska vaikka paino onkin yksi hyvä keino seurata tilannetta, niin se ei kerro puoliakaan siitä miten dieetti todellisuudessa edistyy. Tarkoitus ei siis ole vain syödä hemmetisti, vaan saada kehon aineenvaihdunta ja kulutus mahdollisimman korkealle. Silloin voi syödä enemmän lihoamatta ja myös dieettaaminen on helpompaa.

Lihasmassa ei ole bikinissä kovinkaan suuressa asemassa ja pienemmätkin tytöt pärjäävät, mutta se on työkalu muokata kehoa mieleiseksi ja luoda illuusiota tiimalasi-efektistä. Itse olen esimerkiksi geneettisesti täysin pakaraton spagetti reisi, joten mun tapauksessa kyykättävä on ja ahkerasti. Sitä luuli meikäläinenkin että olis reisissä ruutia paljonkin, mutta yllättävän vähän sinne loppujenlopuksi mitään jää. En siis usko että kukaan voi ”tulla liian lihaksikkaaksi” tässäkään lajissa ;)

800_3116

bikinit Biancaneve

Läheisten, kuten perheen ja ystävien kanssa jutella asiasta. Kertoa heille, että tulee olemaan aikoja kun sun on pakko olla itsekäs, mutta toivot tukea ja ymmärrystä. Se on vain pieni hetki ja väliaikaista. Mikään ei ole inhottavampi ajatus kuin hyvin kulkeva dieetti, jossa läheinen heittää kapuloita rattaisiin. Dieetti on muuten yksi niistä vaiheista, jossa korostuu tosiystävät :D

Arki taisaiseksi. aka. tappavan tylsäksi ;) No ei , arki sujuu kyllä kuin offillakin, mutta kaikki ylimääräinen stressi ja kriisit saattavat laukaista pahimmassa tapauksessa burn outin, joten suosittelen että kisaamisen aikana ei välttämättä suorittaisi elämänsä tärkeimpiä tenttejä tai pyrkisi samaan aikaan ihan älyttömästi etenemään uralla.

Säästä rahaa! Varsinkin dieetin lopussa kun kisat lähestyy tulee ylimääräisiä menoja. Bikinit, korut, värit, kengät, ripset, kynnet, sokeroinnit, hiukset, kuorintavoiteet, meikkaaja, kampaaja, hotellit, kisalisenssit, hampaidenvalkaisut, matkat, kasvohoidot, kehonhuolto….Se on helposti muutaman tonnin keissi ilman sponsoreitakin. Järkevä tekee niin että laittaa 3e irtoripset ja kynnet sinne lavalle, mutta itselläni ainakin tuli sellanen fiilis että on ”ansainnut” kaiken viimisen päälle. :) Biancaneve on muuten oiva paikka hommata korut, värit, bikinit ja kengät :)

10701980_10152358113560794_7918327293734172087_n

bikinit Biancaneve ja korut

 Prioriteetit kuntoon. Käy mielessäsi läpi mitä dieetti vaatii ja mitä se tarkoittaa. Ymmärrä se, että ollaksesi paras versio sinusta treenejä ei skippailla eikä ruokavaliosta liusuta. Kisadieetille ei kannata lähteä hälläväliä meiningillä, sillä se kostautuu. Itse en ainakaan tiedä mikä olisi inhottavampaa kuin seistä lavalla ajatellen, että sillonkin olisin voinut tehdä toisin. Motivaatio saattaa laskea dieetillä, hetkellisiä houkutuksia tulee ja niihin on hyvä olla varautunut. Mikä saa sinut nousemaan ylös ja lähtemään treeneihin tai kieltäytymään juhlissa kakusta? Tähän voisi vastata, ettei kisaajan tarvitse tuollaisia miettiä, mehän eletään tälle lajille. Joo, me ollaan myös kaikki ihmisiä. Itsensä henkinen valmentaminen ja dieettiin valmistuminen on mielestäni yksi tärkeimmistä voimavaroista dieetillä.

Terveys edelle. Meistä jokainen vaipuu tietynlaiseen kuplaan dieetillä. Se on se mitä sä elät ja hengität. Kaikki tehdään dieetin ehdoilla. Joskus se saattaa sekoittaa pään ja ihminen tekee typeriä ratkaisuja jotka saattaa löytää joko dieetillä tai dieetin jälkeen edestään. Tulee muistaa, että kyse on yhdestä kisasta ja kisankin jälkeen on elämää. Pahimmassa kärsit koko loppuelämäsi ratkaisuista, jotka tehtiin yhden kisan vuoksi. Muistetaan se, ettei lähdetä epätoivoisiin ratkaisuihin jos tuntuu siltä, ettei ns. normaali riitä. Olen itse alunperin ollut menossa lavoille 2014 keväällä, mutta kroppa ei toiminut vielä niin hyvin, että lopputulos olis ollut kovin kaunista katseltavaa tai tervettä. Älkää siis menkö lavalle vaan koska on pakko, koska olet joskus kertonut meneväsi silloin, sillä me kisataan vain ja ainoastaan itsemme vuoksi. Ei valmentajan, ei kavereiden eikä perheen. Kunnioittakaa itseänne ja kehoanne sen verran, että toimitte terveyden ehdoilla ja tähtää siihen, että voit hymyillen katsoa kisakuvia jälkeenpäin.

Ylipäätään tasapainoinen elämä ja paketti dieetille lähtiessä on suositeltavaa. Hakeudu seuraan joka vie sua eteenpäin, inspiroi sua. Ennen kaikkea, muista nauttia ja oppia itsestäsi sekä elämästä. Mun mielestä hemmetin opettavainen kokemus. Et voikaan yhtäkkiä enää tehdä asioita ”koska vain haluat” ja pääset ylittämään itses satoja kertoja, kokemaan älyttömiä tunteita ja fiiliksiä ja oppimaan itsestäsi enemmän. Mulla ainakin selkeentyi se mitä elämältä haluan todella paljon. Olin varmasti monesti onnellisimmillani kisadieetillä, sillä siinä tulee vaan mieletön respect itseään kohtaan ja se fiilis, kun sä voit sanoa kisojen jälkeen hiljaa itsellesi, että ”I didnt give up ” on korvaamaton.

800_3225

bikinit Biancaneve