CIAO!

Viikonloppu on taas lusittu ja viikko startattu. Niinkuin kerroin jo edellisessä tekstissä, niin kävin perjantaina lääkärissä todella pahojen allergisten oireiden vuoksi ja ah, nyt saa taas happea ja päähän ei satu jatkuvasti. Ihan kuin olisi syntynyt uudestaan. Kesä on läjäyttänyt kaikki puut ja kasvit kukkaan samaan aikaan, eikä sade ole (harvinaista kyllä) huuhtonut ollenkaan katupölyjä tai siitepölyjä pois, joten moni on saanut ”kärsiä” ihan kunnolla tukkoisuudesta ja pääkivuista. Lisäksi meidän taloyhtiössä on julkisivu- ja kattoremppa, joten meidän koti on jatkuvasti ihan täynnä sellaista peintä, kurkkua ärsyttävää remppapölyä… Onneksi olo nyt helpottaa. Täytyy vain toivoa, että hyvä olo jatkuu. Olen jo kolme kertaa tänä keväänä/kesänä ”selättänyt” allergiat, mutta aina ne on tullut takaisin ja vieläpä entistä kovempina. Jodelissa oli jo hyvät juorut mun huulien täytöstä, mutta ikävä tuottaa pettymys, tällä kertaa kyse oli allergisesta reaktiosta, joka tuli todennäköisesti ristiallergiana pähkinöistä. Mun koko suu paisui noin 3 x yhden yön aikana, mutta laski onneksi parissa päivässä… se oli oikeesti aika pelottavaa, en ole ennen saanut moista reaktiota mistään.

Mekko ja korvikset: Bubbleroom / Vyö: Gucci / Kengät: Bik Bok

Multa kysyttiin mun kesäsuunnitelmia ja pakko myöntää, että niitä ei ihan hirveesti ole. Toivon, että pääsisin äitini kanssa jonnekkin minilomalle josta ollaan haaveiltu jo pitkään ja sen lisäksi ollaan suunniteltu kavereiden ja poikaystävän kanssa jonkinlaista reissua. Mulla ja mun poikaystävällä on molemmilla vähän sellainen tilanne töiden kanssa, että on hieman vaikeaa löytää jotain kohtaa, missä molemmat voisivat pitää oikeesti sen viikon lomaa, mutta yritys on kova. Onneksi kesä on ollut ainakin tähän saakka Suomessakin niin mieletön, että kyllä täälläkin kelpaa olla. Kunhan välillä saa muutamia päiviä viikossa lomailla, niin en valita. Pitkästä aikaa ihan paras kesä säiden suhteen tähän saakka.

Tulevana viikonloppuna ollaan menossa pitkästä aikaa Merikarvialle mökkeilemään ja moikkaamaan mun isovanhempia sekä äitiä. Pääsen näyttämään Kasimirille vähän mun kotikulmia ja suunnitelmana olisi mennä kalastamaan sekä ehkä ratsastamaan. Olen yrittänyt houkutella sinne muitakin Merikarvialaisia, joita olisi super hauska nähdä pitkästä aikaa. Käyn ihan liian harvoin siellä päin enää, muka ei ole aikaa :D

Veikkaan, että mulla on jollain tapaa jäänyt pieni ahdistus Merikarviaa kohtaan, koska näen vieläkin aina välillä painajaisia siitä, että olen taas nuori ja ”kahlittu” siihen kylään. Vaikea selittää, mutta en koskaan kokenut kuuluvani sinne tai sitten suurin ongelma oli sieltä mihinkään liikkuminen. Kulkuyhteydet olivat melko niukat ja välimatkat suuria, joten arki oli vuodesta toiseen hyvin samanlaista ja kaltaiselleni, uteliaalle ihmiselle, joka rakastaa uusia tilanteita ja ihmisiä, hieman ahdistavaa. En kuitenkaan todellakaan koe olevani mitenkään katkera vanhemmilleni siitä, että meidät päätettiin esimerkiksi kasvattaa siellä, eikä vaikkapa Ateenassa tai jossain kaupungissa, vaan osa musta on hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut myös elää todella turvallisen lapsuuden. Nyt aikuisena näen Merikarvian kauniina kesäpaikkana, jonne on kiva lähteä hetkeksi lomailemaan, mutta en koe, että tarvitsisin esimerkiksi Helsingin kaupunkielämästä sinällään lomaa, koska tämäkin on loppujenlopuksi niin pieni kaupunki, että peltoa ja merta sekä maaseutua löytyy hyvinkin läheltä. :D

Toivon kesältä paljon hauskoja hetkiä ystävien kesken, lämpimiä kesäpäiviä sekä iltoja, miksei kesäöitäkin. Sitä, että saisi kerrankin nauttia kunnolla Suomen kauniista kesästä hyvien ilmojen kautta. Toivon, että tänäkin kesänä tulee rakennettua paljon hauskoja muistoja, joita voi talvella sitten taas fiilistellä ja vanhana muistella. Toivon mahdollisimman monipuolista elämistä; ulkotreenejä, mökkireissuja, kesäjuhlia, extempore iltoja, terasseja, road trippejä, festareita ja toivon, että loppukesästä pääsisi vähän myös lomailemaan ja hölläämään duuneista hetkeksi, jotta syksyllä jaksaisi painaa taas kunnolla hommia, uudella energialla. :)


Heippa!

Mä myönnän, että saatan joskus päätyä sellaiseksi hulluksi kenkä naiseksi, jonka koti täyttyy miljoonista kenkäpareista. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksia siitä, etten hankkisi lisää kenkiä, mutta herranjumala, kengät ovat aina olleet mun intohimo ja heikkous. Muistan miten nuorenakin analysoin ihmisen ensimmäisenä kenkien perusteella.

Tämän postauksen tuotteet on saatu lahjana yhteistyössä Footwayn kanssa. Footway viettää 6 -vuotis syntymäpäiviään ja sen kunniaksi sivustolla pyörii nyt kamppis, joka tarjoaa kolmet kengät kahden hinnalla! Kamppis on voimassa 11.4 saakka, joten jos on suunnitelmissa hankkia kesälle uudet kengät, vaikkapa pelkästään itselle tai koko perheelle, niin nyt on täydellinen tilaisuus säästää.

Tässä mun valinnat:

Adidas originals – Superstar

Nike

Vans

Mä halusin valita jotain klassista ja helppoa kesälle; sellaisia kenkiä joilla on mukava vipeltää kesällä pitkin katuja, jotka sopivat lähes minkä asun kanssa tahansa ja näyttävät super hyviltä! Vansit on mulle uusi tuttavuus, mutta olen jo nyt hyvin rakastunut sekä kiintynyt uusiin vans-vauvoihini. <3

Kiinnitin huomiota Footwayn super edullisiin hintoihin ja laajaan valikoimaan! Olen jo pitkään suunnitellut hankkivani kesäksi vansit sekä classiset adidaksen superstarsit, joten olin todella innoissani kun huomasin, että Footwaylta löytyi nämä kaikki mitä halusinkin.

Mitkä olis sun lemppari kengät ?


Nimittäin viikonloppu oli hyvin fyysinen. Ei kuitenkaan niin fyysinen mitä ehkä odotin, sillä uskokaa tai älkää, olin taas uhkaillut meneväni blockeille. Musta tuntuu että oon alottanut nyt joka viikonlopun jälkeen ”mun piti mennä festareille X, mutta en mennytkään”- lauseella mun postaukset ja tällä kertaa olin oikeesti odottanut blockeille menemistä. Ne olivat ainoat festarit jonne oikasti halusin tänä vuonna.

Peruutin kuitenkin vielä Lauantaina menon festareille sekä hotlavaraukset, sillä mä en ihan oikeesti vaan jaksanut. Mulla on ollut jotenkin todella hektinen ja rankka viikko takana niin henkisesti kuin fyysisestikkin, ja meidän Hernesaarenrannan tapahtuman jälkeen mulla oli sen verran hyvät vibat ja fresh fiilis, että en jaksanut lähteä säätämään jonnekkin hektisille festareille. Mummo kaipaa mukavuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kiitos kaikille Hernariin eksyneille! Kiitos Crossfit Basementin Björn, kun tulit opastamaan miten treenataan pakaroita oikein sekä Sara Nikulainen kun laitoit jengin hikoilemaan! Meille sattui aivan mielettömän upea ilma ja meininki oli mahtava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihana Mila ja Mari Valosaari

Ihana Mila ja Mari Valosaari

Kiitos myös Marille osallistumisesta, sekä tietenkin suuri kiitos Leader ja Red Bull, kun piditte jengin energiatasot korkeella!

Oon todella ilonen siitä miten hyvin jengi jaksoi vetää, ihan mahtavaa! Paikalla olijat voivat kyllä olla ylpeitä itsestään. Multa saa kysyä kuvia tapahtumasta, jos olit mukana linda.manuella@fitnet.fi

Nyt mä syön iltapalaa ja suuntaan unille kohta. Tuntuu kuin saisi ensimmäistä kertaa viikkoon mennä rauhassa nukkumaan, mulla ei nimittäin ole huomenna mitään hektistä koko päivänä, ainoastaan omia töitä sekä treenejä. J’lokin kuorsaa jo, koska lämmin päivä ja muutaman tunnin ulkoilu töölönlahdella tänään teki tehtävänsä. IHANAA! <3 Upeeta viikkoa tyypit! Jos ootte nyt alottamassa syksyn tullen treenejä ja kaipaatte henkilökohtaista valmennusta, muhun voi olla yhteydessä fit4ever@hotmail.fi osoitteeseen. :)


Eilen saavuin Merikarvialle hyvin pitkästä aikaa. Oon muistaakseni ollut täällä viimeksi isäni hautajaisissa, noin puolitoista vuotta sitten. En edes viime jouluna tullut käymään, sillä olin mukamas niin kiireinen. Olen kai jollain tapaa vältellyt Merikarviaa, sillä lapsuudenkotini on täynnä isäni tavaroita, vaatteita ja tietenkin niitä muistoja.

Edelleen sydän pysähtyy jokaisesta paikasta tai tavarasta, johon liittyy jokin erityisen vahva muisto. Isälläni olisi ollut eilen syntymäpäivät. Hän olisi täyttänyt vasta 51-vuotta. Olin isäni syntymäpäivälahja, sillä synnyin päivän ennen hänen syntymäpäiviään.

13466363_10153681671270794_1905365215011348499_n

Odotin jonkinlaisia huonoja fiiliksiä, mutta muutaman kipeämmän ajatuksen jälkeen kotona oleminen on tuntunut vain todella hyvältä ja rauhoittavalta. On myös ihanaa nähdä pitkästä aikaa meidän villakoira vanhuksia, jotka ovat jo yli 15-vuotiaita. Vanhukset ovat selkeästi ikääntyneet viime näkemästä, mutta vipeltävät edelleen kuin mitkäkin teinit. Veikkaan että noi porskuttaa tossa vielä ainakin muutaman vuoden helposti. :D

13502155_10153681576060794_8828551974951624956_n

Sitä tavallaan taantuu pikkusen lapsen tasolle kun saapuu äidin hoiviin. Mulla on tosin kasa töitä mukana ja pitäisi tänään vieläkin hoitaa miljoona asiaa, mutta tottakai äidit hyysää ruoat pöytään ja pitää huolen että täältä lähtee ainakin 3 kiloa painavampana kotiin. Huomenna ajattelin mennä mummolaan syömään, mikä tarkoittaa vähintään puolta kiloa per visiitti!

13510991_10153681635595794_1695628032249318032_n

Toisaalta voi vähän syöpötelläkkin enemmän, sillä täällä tulee myös käveltyä ja touhuttua kaikenlaista paljon enemmän kuin Stadissa. Tänään vierähti koko päivä jokia kuvaillessa ja huomenna olen menossa eräälle tallille ratsastamaan ja kuvaamaan. Olen käynyt tällä kyseisellä tallilla nuorempana enemmän ja ilokseni huomasin, että siellä on nyt tuplasti enemmän hevosia sekä toimintaa. Ihan mahtavaa, en malta odottaa! Mun mielestä on ollut aina todella harmi, ettei Merikarvialla ole ollut tarpeeksi hevostoimintaa, vaikka puitteet ovat aivan täydelliset. Lähes jokaisella omakotitalossa asuvalla voisi hyvin olla oma hevonen takapihalla. :D

13508961_10153681626690794_3040558161231542339_n

Muutamia lapsuudenystäviä ja koulukavereita on tulossa juhannukseksi Merikarvialle, joten se tietää sitä, että kohta pääsee muistelemaan kunnolla lapsuutta sekä teiniaikoja muidenkin Merikarvialaisten kanssa. ;)


Kuinkakohan moni muistaa blogistani Wilman tarinan anoreksiaa vastaan? Tarinan voi lukea täältä: Wilman selvitymistarina anoreksiaa vastaan. Lyhyesti kerrattuna mulla ja Wilmalla on yhdistävä historia, nimittäin anoreksia ja olen itse toiminut Wilman tukena hänen matkallaan anoreksiaa vastaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen itse käynyt läpi kivisen tien syömishäiröitä vastaan ja sen jälkeen erityisesti sh:ista kärsivät nuoret ovat olleet mun sydämen lähellä ja olen mielelläni auttanut heitä paranemisprosessissa jos vain olen pystynyt. Wilma on käynyt pakkohoidosta asti kaikenlaisissa hoidoissa, mutta jokainen sairauden läpikäynyt varmasti tietää ettei syömishäiriöistä parannuta ennenkuin halu parantua lähtee itsestä.

Yleensä siihen tarvitaan sairauden vaarallisuuden tiedostaminen sekä jokin ulkopuolinen tekijä, kuten esikuva, inspiraatio tai joku joka saa sun olon prosessin aikana turvalliseksi, jokin johon voit luottaa. Parantumisprosessi voi olla varsinkin anorektikolle, jonka koko elämä määrittyy painon mukaan, maailman pelottavin prosessi. Varsinkin silloin tarvitaan esimerkkiä ja luottamusta sekä henkistä tukea ympärille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Itse pystyin toimimaan esimerkkinä parantumisesta Wilmalle sekä luomaan toivoa parantumiseen ja siihen, ettei ole mitään pelättävää. Olin luotettava avunlähde, sillä ymmärsin mitä Wilma käy läpi ja pystyin samaistumaan hänen tuskaansa; tiesin täsmälleen mitä hän tarkoitti ja miten pelottavalta paraneminen tuntui ajatuksena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mä oon niin onnellinen ja ylpeä Wilman puolesta. Tää mimmi on painanut pahimmillaan 30 kiloa ja on nyt terve, hyvinvoiva super fiksu ja kaunis ihminen sisältä sekä ulkoa. <3 Wilman blogia voi seurata täältä ja meidän haastattelu sekä tarinat julkaistaan kauneus & terveys lehdessä, elokuun numerossa.

IMG_0349

Mä oon onnistunut vilustumaan heti täällä Suomessa ja pienessä kuume-flunssassa meni tänään kuvaukset sateessa, mutta ei anneta sen lannistaa. Inkivääriä nassuun ja nyt lepäämään. Ihanaa viikonloppua kaikille <3