Moikka!

Huh mitkä päivät takana. Olen nyt pitänyt molempina päivinä 3 tunnin koulutuksia ravinnosta sekä liikunnasta ja on ollut kyllä aivan ihanaa saada hyvää palautetta mielenkiintoisesta ja selkeästä tiedosta. Monilta tuli jo päivityksiä uusista kokeiluista ja tavoista, joita ottivat heti arkeensa mukaan.

Muistan miten aikoinani unelmoin siitä, miten olisi hienoa voida motivoida edes yhtä ihmistä terveellisempiin elämäntapoihin, joten tällaiset palautteet ja seuraukset antavat aina mielettömästi hyvää mieltä itselle.

14141648_10153853757310794_1359107757754222513_n

Olen käynyt molempina iltoina kävelemässä ja fiilistelemässä vanhoja lenkkipolujani. Merikarvia on täynnä muistoja nuoruudestani ja on hauskaa muistella varsinkin niitä aikoja, kun vielä itse kävin suurinta muutosvaihdetta omien elämäntapojeni kanssa. Se mikä silloin tuntui raskaalta suoritukselta, onkin nykyään vain pieni lenkki tai tapani arjessa. On mahtavaa nähdä, miten on itse kehittynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana, jolloin liikunta ja ravitsemus ovat olleet elämässäni suuressa roolissa.

14222247_10153853757305794_5664143223118150935_n

Kävin myös eilen ja tänään lenkin päätteeksi äidin kanssa kävelemässä metsissä. Metsät ovat upeiden väriensä sekä raikkaan ilmansa lisäksi tällä hetkellä pullollaan meille suomalaisille todella tärkeitä ja ravitsevia superfoodeja, eli marjoja! Söin varmasti viikkojen annokset vitamiineja, kivennäisaineita, kuituja ja erilaisia polyfenoleja. Nyt ei syysflunssa pääse (toivottavasti) iskemään.

Oli myös niiiiin älyttömän symppistä, kun mummolassa vieraillessani mummini kertoi keränneensä mulle suuret määrät herneitä,marjoja sekä erilaisia yrttejä, jotka hän oli pakannut valmiiksi annoksiksi minigrip pusseihin. Mielettömän ihanaa! Kunnon luomua suoraan omalta maalta ja metsistä. :)

Marjat ja yrtit sekä kaikki luomuruoka ovat hyvissä hinnoissa varsinkin meillä Helsingissä, joten tässähän säästää paljon rahaa kun vierailee landella ja eksyy metsiin!

pylly pystyssä marjoja syömässä...

pylly pystyssä marjoja syömässä…

On ollut kyllä taas todella ihanaa viettää muutama päivä maalla, kuitenkin töitä tehden, ulkoillen ja palautuen kaupungin hektisyydestä. Nyt voin taas palata kunnon zen tilassa takaisin ison cityn valoihin.

Huomenna käyn vielä aamulla Merikarvian jäähallissa heittämässä muutamat piruetit uusilla luistimillani jonka jälkeen lähdenkin kohti Helsinkiä. Huomisesta luistelukokemuksesta sitten myöhemmin lisää ;) Katsotaan pysyykö kaikki jäsenet ehjinä!

 

 


”Mä en pysty tähän” oli tänään mantra jonka päästin noin kymmenen kertaa muutaman tunnin Linnanmäki vierailun aikana. Tämä pakonomainen ja paniikkimainen lauseen toistaminen johtui järjettömästä ampiaisten määrästä! Tottakai, paljon makeaa ja ruoan tähteitä jokapuolella, kukkien ja puiden lisäksi.

IMG_2292

Mä olen aina pelännyt ampiaisia, mutta mun ensimmäisen kisadieetin aikana sain jonkinlaisen trauman näistä piikikkäistä kavereista. Olin aivan kisadieetin lopulla vetämässä porrastreeniä, kun yhtäkkiä mun kimppuun hyökkäsi parvi ampiaisia. Muistan miten huidoin paniikissa kaulastani, naamastani ja käsistäni amppareita pois, mutta ne vain pysyivät siinä kuin liimatut. Sainkin piston käteeni josta seurasi hillitön paniikkikohtaus. Pelästyin niin paljon, että tilanteen jälkeenkin yritin vähintäänkin viiden minuutin ajan lopettaa hysteeristä itkemistä ja tasoittaa hengitystäni. Itse pistäminen ei niinkään haitannut, vaan yhtäkkinen agressiivinen hyökkäys pelästytti. Pelkäsin, että ampiainen pistäisi minua esimerkiksi kurkun lähelle.

Silloin oli jo sen verran kylmä ja syksyinen sää, että ampiaiset olivat todella nälkäisiä ja sen vuoksi agressiivisia. Jokapäivä sai Facebookista lukea hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden uhrien kertomuksia ampiaisten kummallisesta ja agressiivisesta käytöksestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Halusin kuvata hattaran kanssa muutaman kuvan ja sehän ei ollut ollenkaan hyvä idea. Hattara käteen ja välittömästi kymmenen ampiaista perään. Ampparit ilmeisesti rakastavat sokeria, en usko että ne musta mitään muuta halusivat. Ainoastaan palan tuota sokeripilveä itselleen. Vaikka kuinka yritin rauhoittua ja pysyä paikallani, niin jostain solumuistista pinkaisee välittömästi paniikki kun ampiainen lähestyy. Tiedän itsekin että se panikoiminen ja huitominen ainoastaan pahentaa tilannetta, mutta en vain pysty olemaan paikallani kun ampiainen pörrää ja kiehnää ympärilläni.

13620831_10153762940770794_7118930516724527185_n

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Mä sain mun hattaran ja kuvat ilman yhtäkään pistosta.

Salaisuutena voin paljastaa, että vaikka kuvien perusteella ei uskoisikaan, niin näiden kuvien jälkeen meni mun hattaraT parempiin suihin, (kyllä, monikossa, sillä ensimmäinen suli jo ennen kuin kuvaus spotti löytyi…) koska en itse pidä hattaran mausta, enkä koostumuksesta, enkä varsinkaan siitä olosta mikä siitä seuraa. Kunnon diabeteksen unelma. :D

Linnanmäki on muutenkin aivan horror, kun miettii ruokailumahdollisuuksia. Muutamasta paikasta taisi saada hampurilaisten ja ranskalaisten lisäksi jonkinlaisen salaatin, mutta muuten tuo paikka pursusi sokeria, rasvaa ja höttöhiilaria. Teki ihan pahaa viattomien lasten puolesta, sillä en usko että monikaan lapsi ymmärtää mitä suuhunsa laittaa, mä ainakaan nähnyt asiassa mitään ongelmaa nuorena ja tietämättömänä. Jos mulle tuli huono olo jo muutaman hattarapalan jälkeen, miten mahtaa 30 kg lapsi reagoida tuohon sokeripommiin? Ei mikään ihme, että linnanmäkeä säestää lähes loputon itku-raivo-potku-huuto ja joka toinen lapsi kiukuttelee niin, että kitarisat vain heiluvat kun sokerihuuma laskee ja väsymys iskee.

Mä en todellakaan rupea paasaamaan blogiini siitä, miten lapset tulisi kasvattaa, vaan siitä, että aikuisten tulisi aina muistaa ketä lapset katsovat ylöspäin ja mistä he oppivat elämäntapansa. Aikuisilta ja nimenomaan omilta vanhemmilta tietenkin. Silloin tällöin tivolissa herkuttelu tai karkkipäivä on ihan ok, kunhan herkuttelu ei ole jokapäiväistä ja ruokavalio koostu roskaruoasta. Lapsilta löytyy nykyään jo valtimotaudin riskitekijöitä ja kakkostyypin diabeteksen oireita: paastosokeri ja veriarvot ovat koholla ja insuliinieritys häiriintynyt. Lapsella saattaa olla rasvamaksa, iho-oireita sekä tuki- ja liikuntaelinongelmia. Euroopassa lasten liikalihavuus on jo epidemian mitoissa, eikä loppua näy. Jo joka neljäs murrosikäinen suomalainen lapsi on ylipainoinen. Lapsiakin huolestuttavammalta vaikuttaa aikuisten tilanne. Muutama karkki ei välttämättä silloin tällöin kenenkään lapsen ruokavaliossa tee vahinkoa, mutta jos äiti vetää esimerkilisesti kaksin käsin vieressä hampurilaisia, ranskalaisia ja sokerihillo-kermavaahto-lettuja kokiksella, niin saattaa lapsen hyvinvointiin ja ylipainoon löytyä syy lähempää kuin uskoisikaan.

Vaikka mua ei lapsena kielletty tai pakotettu mihinkään ruokailuun tai ruokavalioon liittyen, niin mun äiti on aina tehnyt ihan hemmetin hyviä salaatteja sekä kotiruokia ja olenkin pienestä pitäen kasvanut kasviksia rakastavaksi salaatti-hedelmä monsteriksi. Jo vaippaikäisenä pyysin meidän kreikan mummua tekemään mulle salaattia, vaikka tarjolla olisi ollut herkullista pitaa. Mulla menee normaalisti päivässä vähintään muutama kurkku, yksi jäävuorisalaattikerä, 200g tomaatteja plus kaikenlaista muuta porkkanaa ja vihannesta. Mä väitän, että mulle on itsestään selvää että syön paljon kasviksia, hedelmiä ja kotiruokaa, koska niin meillä on aina tehty lapsuudessakin. Syön kunnon ruokaa, hedelmiä ja kasviksia niin paljon, ettei mulla edes jää tilaa karkille tai roskaruoalle mun mahalaukkuun. :D Ei ihme, että mun valmennettavat ja fitnetin asiakkaat tuskailevat aina ruokien määrää.

"kun mä en edes pidä tästä hattarasta"

”kun mä en edes pidä tästä hattarasta”

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – mä en edes tykkää tästä hattarasta.