VOIKO RASVANPOLTON KOHDISTAA?

07.10.2018

Moikka!

Aika ottaa taas vähän enemmän näitä treeni-ja ruokavalio aiheita blogiinkin, kun kesän terassi-ja grillibileet on ohi. Voidaan taas keskittyä omiin, henkilökohtaisiin tavotteisiin sekä unelmiin omasta unelmien kunnosta- fyysisesti ja psyykkisesti.

Mä aloitin tuossa kesäkuussa ihan tosissani ottamaan juoksua uudestaan enemmän mun arkeen mukaan. Harrastin juoksua ennen fitnestä ja se oli mulle yksi päivän kohokohtia pitkään. Kuitenkin fitneksen myötä juoksulenkit lyhenivät ja muuttuivat intensiivisemmiksi, maksimissaan 5km suorituksiksi. Tämä ihan vain siksi, että fitneksessä on tärkeää lihasten kasvatus ja kehonmuokkaus, eikä esimerkiksi pitkät lenkit ole kaikista optimaalisimpia tapoja polttaa rasvaa tai kehittää kuntoa, jos samalla halutaan kasvattaa tai säilyttää lihasmassaa. Myös esimerkiksi 3 x jalkatreeni viikossa syö mahdollisuutta juosta pitkiä matkoja, sillä molemmat suoritukset tarvitsevat palautumista ja moni varmasti tietää, miten ilkeää on juosta kipeillä ja ei-palautuneilla jaloilla. :D

KEHITYSTÄ?

Tämän 3-4kk aikana kehitys on ollut ihan huikeaa. Joo, mulla on tietenkin todella hyvä pohjakunto ja mun keho sekä mieli ovat tottuneet tavoitteelliseen treenaamiseen, mutta kyllä tää kehityksen nopeus on yllättänyt mut. Mun lenkkien pituus on lähes kolminkertaistunut kesän ja alkusyksyn aikana! Kun kesällä juoksin vielä alle puolen tunnin, 3-5 km lenkkejä HIIT tyylillä, niin nyt vedän 10-13km päälle tuntiin hengästymättä.

Suurin kehitys mulla on varmasti ollut kärsivällisyyden puolella. Se, että mä en suorita 5km veren maku suussa alle 30 minuuttiin, vaan pystyn nauttimaan matkasta ja juoksemaan yli tunnin lenkin ilman, että koin sitä hetkeäkään suorittamiseksi. Voisin sanoa, että olen päässyt kehittämään mieltäni kilpaurheilumaisesta treenaamisesta hyvinvointi liikunnaksi.

Mulla on selvästi rasvaprosentti tippunut ja varmaan muutama kilokin. Toki olen myös ”menettänyt” etu-ja takareisistäni osan, sekä myös pakaroista. Juokseminen kun ei ole mitään lihaksia kehittävää touhua. :D Sen vuoksi olen pyrkinyt jumppaamaan alakroppaa, keskivartaloa ja ylävartaloa vähintään kerran viikossa. Eli vähintään 1-2 treeniä jaloille ja yksi ylävartalolle+keskivartalolle. Jaksaa paremmin juostakkin, kun keskivartalo pysyy voimakkaana tukena ja jalat jaksavat kantaa.

RASVANPOLTON KOHDISTUS ?

Se on varmasti tullut kaikille selväksi, että rasvanpolttoa ei voi liikunnalla kohdistaa. Valitettavasti. Kehoa pystyy toki muokkaamaan, treenaamalla oikealla tapaa ja kasvattamalla lihaksia korostamaan muotoja, mutta rasvasoluja et pääse kohdistamalla polttamaan. Se on vähän perseestä, varsinkin, kun mulla kertyy suurinosa rasvasta keskivartaloon. Olisi makeeta, jos rasvan voisi siirtää vyötäröltä vaikkapa pakaroihin, mutta kun ei.

Suomeen on kuitenkin rantautunut uusi hoitomenetelmä, CoolTech kryolipolyysihoito, joka poistaa rasvasoluja hoidetulta alueelta. Hoito pystytään kohdentamaan tietylle alueelle, josta tuhotaan rasvasoluja.

Hoito ei toimi esimerkiksi laihdutuskeinona, vaan jos sulla on jokin kohta sun vartalosta, johon on vuosien varrella kertynyt rasvaa, joka ei meinaa lähteä millään, kuten esimerkiksi vatsanseuduille, reisiin tai kaksoisleukaan. En itse suosittele hoitoa ylipainoisille, vaan säännöllisesti liikkuville ihmisille, joilta löytyy hyvistä elintavoista huolimatta kehosta jotain kohtia, joista haluaisi vuosien aikana kertynyttä rasvaa polttaa pois ilman, että on muuten huomattavan laihduttamisen tarpeessa.

Mä itse kokeilin tätä mun alavatsaan, johon mulla kertyy suurin osa rasvasta ja josta se myös lähtee vikana ja huomasin jo 2 viikon jälkeen selkeää tulosta!

Hoito on täysin kivuton, eli tässä ei suoriteta minkäänlaisia kirurgisia toimenpiteitä. Voit lukea lisää hoidosta täältä ja tutustua Venus Aesthetic studion hoitoihin.  

Jos joku innostui kokeilemaan hoitoa, niin mainitsemalla mun blogin saat -100€ CoolTech hoidosta 15.11 asti ! (norm. 699€)

 


10 KM HENGÄSTYMÄTTÄ – KEHITTYMISTÄ JA TAVOITTEET?

10.09.2018

Moikka!

Mun extra-innostus liikuntaa kohti alkoi 10-vuotta sitten juurikin juoksemisen kautta. Ratsastus ja pesäpallo olivat olleet mulle pitkään sellaisia, missä kehityin toki kokoajan mm. tekniikan ja lyöntivarmuuden suhteen, mutta jotka eivät haastaneet mua fyysisesti tarpeeksi. En kai koskaan oikeastaan kokenut niitä liikuntana, vaikka nykyään olenkin ihan paskana jos käyn vaikkapa pitkästä aikaa ratsastamassa tai pelaamassa. :D

Aloitin juoksemisen pikkuhiljaa Merikarvian pururadalta, maastossa, josta sitten jossain vaiheessa vaihdoin asfaltille, kun pururadalla alkoi talvella olemaan vähän haastavampaa juosta. Muistan, kun juoksin mun ekan 3km pururadalla ja miten siistiltä se tuntui. Mä siis käytännössä vihasin lenkkeilyä ennen tätä valaistumista, sillä olin ehdottomasti enemmän aivotyön ja nopeiden liikkeiden tyyppi, kuin tunnin suoraa tietä juokseva.

Juoksemiseen jää kuitenkin nopeasti koukkuun, kunhan vain jaksaa ensin hetken työstää kestävyyskuntoa. Ja onhan myös juoksutekniikalla paljon väliä. Mulla suurin haaste on olla repimättä itseäni ekan 5km aikana ihan loppuun, eli liian kova vauhti on usein mun suurin kompastuskivi. Nyt olen kuukausia kiinnittänyt enemmän huomiota vauhtiin ja pyrkinyt pikkuhiljaa pidentämään matkoja. Olen viimeiset 5 vuotta juossut noin 5-6 km lenkkejä, eli painellut nopeasti menemään 30 minuuttia just-do-it mentaliteetillä. Fitness varasti noin 6 vuotta sitten sydämestäni juoksemisen paikasta ison palan, joten nyt kun en ole enää suunnitellut kisaavani ja salilla ei tarvitse joka päivä punnertaa peräsuoli ulkona, olen löytänyt juoksemisen uudestaan ja uppoutunut taas sen pauloihin.

EDISTYSTÄ?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että 10km menee nätisti noin tuntiin hölkötellen niin hyvin, että mä en oikeastaan enää edes koe hengästyväni matkasta. Jäätävä hiki tulee, tottakai, mutta olo ei ole tunnin jälkeen lähes kärsimyksestä ryytynyt, johon tarvitsee ainakin 10 tuntia palautumiseen, vaan enemmänkin energinen ja pirteä. Eli kuukausien juoksuun panostaminen on alkanut näkymään kestävyyskunnossa ja nyt ollaan siinä pisteessä, että se kymppikin tuntuu kivalta. Toki myös viilentynyt ilma tekee ihmeitä, nimittäin 30 asteessa kun juoksee niin siinä tuntuu vitonenkin jo lämpöhalvaukselta.

TAVOITE?

Nyt on ihan huikea aika aloittaa taas lenkkeily. Mun tavoite on juosta säännöllisesti noin 4x viikossa ja tsekata vuoden päästä että onko siitä ollut mitään hyötyä; mihin aikaan menee tunnin lenkki ja mitä tapahtuu keholle sekä kunnolle. Nyt oon ottanut myös noin 2-3 x viikossa jalka- ja pakaratreeniä mukaan, sillä juoksemisen huono puoli on se, että kintut ja varsinkin perse siinä kuihtuu. Varsinkin, jos on täysin geenitön tämän suhteen ja rasva kertyy ainoastaan keskikroppaan. :D Eli mitään kehonmuokkausta juokseminen ei ole. Kyllähän siinä laihtuu, mutta lihaksia tulee treenata myös monipuolisemmin ja vastusten kanssa, jos kaipaa kauniita lihaksia ja muotoa kehoon.


HALUATKO NAUTTIA JUOKSEMISESTA?

19.01.2018

MOIKKA!

Mun ensimmäinen harrastus, jota harrastin itsenäisesti yksilönä (ratsastuksen lisäksi) enkä joukkueessa, oli maastossa juokseminen. Rakastin yli kaiken juosta pururadalla, sillä maasto vaihteli pehmeämmästä kovempaan, oli mahdollista hyppiä esteiden yli ja kamppailla ylämäkiä vastaan, joista seurasi usein palkintona alamäki. Maastossa ja pururadalla juokseminen on mielestäni mielellekkin mielenkiintoisempaa kuin radan, polun tai tasaisen tien juokseminen.

Jossain vaiheessa siirryin asfaltille ja voi juku miten innoissani olin siitä, miten kevyeltä juokseminen tuntui tasaisella ja kovalla maalla. Harrastin juoksemista 4-5 x viikossa muutamia vuosia ja siitä tuli mulle todella rakas harrastus. Jossain kohtaa kuitenkin halusin hieman muotoja kehoon ja aloin käymään myös salilla. Pikkuhiljaa fitness tyyppinen treenaus vei voiton ja tässä sitä ollaan. Juokseminen on kuitenkin kuulunut elämääni jo kohta 10 vuotta, enkä toivottavasti ole siitä pitkään aikaan luopumassa.

Vedettiin eilen hyvä juoksutreeni jonka ajattelin jakaa teidän kanssa. Mulla on tiistaina tehdystä kuntopiiristä vieläkin peppu niin kipeä, joten voi olla että treeni tuntui musta vähän raskaammalta mitä onkaan. Jalat nimittäin ovat aika nesteissä ja kipeät, joten juokseminen ei ole kaikista miellyttävin liikuntamuoto. Kuitenkin lihasten lämmettyä treeni sujui yllättävän miellyttävästi.

Multa on usein kysytty, miten tauon jälkeen kannattaa aloittaa. Ei ainakaan niin, että vedät itsesi ihan tappiin asti ja makaat seuraavat päivät tulehtuneiden lihasten kanssa tai vedät liian pitkän lenkin, jonka toistaminen seuraavalla kerralla ahdistaa. Alkuun lihasten palautuminen on paljon hitaampaa, sillä lihakset eivät ole tottuneet treenin aiheuttamaan ärsytykseen. Keho kerää huomattavasti enemmän nesteitä ja kipu sekä väsymys saattaa olla suurempi kuin säännöllisesti jo hetken treenanneella. Lihaksiin saattaa alkuun tulla myös pieniä tulehdustiloja, jotka väsyttävät ainakin mua todella paljon aluksi.

Eilinen juoksutreeni oli mukavan leppoisa, mutta siinä oli kuitenkin ihan hyvin rasittava ja haastava ”työvaihe”, jonka aikana tuli kyllä hiki. Sen jälkeen kulutus pysyi kiihtyneenä pitkään ja hiki virtasi. Tämän pystyy helposti vetämään, jos pohjalla on urheiluharrastuksia ja kestävyyskuntosi on ainakin joskus ollut hyvässä kunossa. Tällä on mielestäni hyvä aloittaa juoksuharrastus. Raskaampaa vaihetta voi pidentää viikko viikolta, kunnes koko 45 minuuttia on reipasta ja tehokasta juoksua, eikä hölkkäämistä.

JUOKSUTREENI ALOITTELIJALLE/TAUON JÄLKEEN:

5 minuuttia kävely taso 6km/h

5 minuuttia kävely taso 7km/h

5 minuuttia juoksu taso 10km/h

5 minuuttia juoksu taso 10km/h

5 minuuttia juoksu taso 10km/h

5 minuuttia juoksu taso 10km/h

5 minuuttia juoksu taso 9km/h

5 minuuttia juoksu taso 8km/h

5 minuuttia kävely taso 6km/h

Tähän perään tehtiin vielä muutamat sarjat vatsalihaksia. Keskivartalon hallinta ja coren voimakkuus auttavat myös juoksemisessa, jotta selkä ei kipeydy.

Kokeile ihmeessä tätä seuraavalla kerralla, kun treenaat juoksemista, jos edellisestä kerrasta on hetki. 

ps. olisi kiva tietää, haluatteko lukea treenejä blogissa ja mitä treenejä kaipailette kokeiluun?


SINNE MISTÄ KAIKKI ALKOI.

24.06.2016

Tänään lähdin hyvän sään piristämänä vähän herättelemään kroppaa Merikarvian pururadalle. Se on mulle todella tunteikas paikka liikunnan suhteen, sillä sieltä aikoinaan, noin 7 vuotta sitten alkoi mun kiinnostukseni juoksemiseen. Muistan ikuisesti kun juoksin pisimmän, 3km pururatalenkin pysähtymättä. Unohtumattomia fiiliksiä.

13516301_10153691046265794_1721820922776615646_n

En yhtään ihmettele miks se tuntui niin siistiltä. On aina yhtä yllättävän rankkaa juosta maastossa, kuin tavallisella hiekka- tai asfaltti tiellä. Olin ensimmäisen 3km jälkeen jo aivan rikki. Huohotin kuin mikäkin possu. Tosin juoksin sen noin 15 minuutissa läpi, eli vauhti olisi voinut olla kevyempi. Juoksin reitin vielä toisen kerran läpi, tällä kertaa hieman rauhallisemmin.

Maasto on täynnä jyrkkiä ylämäkiä ja en muistanutkaan miten haastavaa on pelkästään katsoa, ettei vain astu vinoon tai minkään möykyn päälle. Muutaman kerran astuin ns. ohitse jonkin uran päälle ja ai hemmetti miten se kirpaisi jalkapohjasta. Kegätkään eivät olleet ihan lajiin sopivat, mutta ei sitä ennenkään olla välineillä urheiltu.

Muistan ikuisesti kun siirryin maastosta asfaltille ja olin aivan ihmeissäni siitä, miten paljon kevyempää juoksu on kantavalla ja tasaisella maalla, kuin maastossa. Kymppi taittui aivan kevyesti sen jälkeen, kun oli ensin opetellut juoksemaan maastossa.

13501612_10153691336010794_8933405972292866152_n

naama punaisena lenkin jälkeen

Kyllä mä ihmettelen, miten olen näillä pururadan lenkkipoluilla todella pimeelläkin yksin juossut ilman puhelinta, sillä olin jo nyt aivan paniikissa keskellä päivää, jos puskassa hiemankin liikkui jokin. Todennäköisesti siellä oli vain tuuli, joka heilutti oksia ja puiden lehtiä. Sai muutaman kerran nauraa omille reaktioille ja ajatuksille muutaman paniikkispurtin jälkeen. Toinen kierros meni jo onneksi paljon rennommin ja pelkän suorittamisen sijaan kerkesi hieman ihailemaan ja fiilistelemään maisemiakin.

Nyt mun pitäis lähteä lapsuudenystävän luokse paljuilemaan!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille <3 Olkaa nätisti!


WHEN IN DOUBT: RUN.

25.04.2016

Mä oon koko mun nuoruuden vihannut juoksemista. Ainoa muoto jossa se oli siedettävää oli pesäpallon pesien välit ja peleissä juoksujen tekeminen. Ihailin kuitenkin ihmisiä jotka juoksivat pitkiä matkoja ja pystyin vain haaveilemaan siitä, että pystyisin itse juoksemaan ja vieläpä nauttimaan matkasta.

IMG_5891

Aloitin 17 vuotiaana harjoittelemaan juoksemista. Kaikki alkoi silloisen asuinpaikkani pururadalta ystäväni kanssa. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun juoksimme ensimmäisen kerran ”isoimman lenkin”, joka on matkaltaan noin 3km pitkä. Tällä hetkellä 3km tuntuu lähinnä hauskalta määrältä, mun jalat vasta lämpenee kunnolla siinä matkassa, mutta silloin se tuntui äärettömän kovalta suoritukselta.

Toki on aivan eri asia juosta maastossa pururadalla, kuin jalkakäytävällä tai hiekkatiellä. Maastojuoksu on tuplasti raskaampaa sekä itse reitti ylämäkineen on paljon haastavampi kuin vaikkapa ”city juoksu”.

IMG_5890

*Sisältää tuotelinkin

Jossain vaiheessa pururata alkoi kyllästyttämään ja siirryin juoksemaan pitkin kyliä. Muistan ajatelleeni, että herranjumala tää touhu on kevyttä. Maastossa juokseminen olikin yllättäen nostanut mun kunnon sille tasolle ettei perus asfaltilla juokseminen tuntunut ollenkaan raskaalta. Toki se oli taas aivan erilaista iskua polville ja nilkoille.

17 -vuotiaasta juokseminen on ollut mulla ihan viikottaista rutiinia. Joskus tulee kuukausia kun en harrasta juoksemista niin paljoa, mutta yleensä sitä tulee harrastettua 2-4 x viikossa. Teen paljon eri sykkeillä, pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä. En siis aina vedä samalla tyylillä samaa pituutta, vaan fiiliksen mukaan teen lyhyempiä ja intensiivisempiä juoksulenkkejä ja joskus taas pidempiä ja matala sykkeisempiä. Joskus mun lenkki on 25 minuuttia ja joskus 60 minuuttia.

Tänään oli todella hyvä flow juoksemisessa. Tuntui siltä, että olisin voinut juosta vaikka maailman ääriin, kunnes… kotiin päin juostessani ohitin erään seisoskelevan lenkkeilijän. Lenkkeilijä oli noin 2 metrinen, selkeästi urheilija/paljon urheileva, noin 25-30 vuotias mies jolla oli jonkun joukkueen tiimivaatteet päällä.

Yhtäkkiä huomaan että tää tyyppi juoksee aivan mun kyljessä kiinni. Päätän nostaa vauhtia, koska vierekkäin juokseminen tuntuu hieman häiritsevältä ja kiusalliselta. Mies nostaa myös vauhtia ja pysyy tiukasti mun vierellä. Ajattelen, että mies lähti juoksemaan tarkoituksella lujempaa ja hiljennän vauhtia, jotta tämä kiusallien tilanne loppuisi ja pääsisin keskittymään siihen omaan suorittamiseen taas.

Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Mies hidasti kun huomasi, että mä hidastin ja pysyi edelleen kiinni lähes mun kyljessä. Kokeilin vielä muutaman kerran samaa, mutta aina kun mä kiihdytin niin hän kiihdytti. Kun tajusin, että mies tekee sen tahallaan niin mua alkoi vaan naurattamaan. Jengi luuli että ollaan joku pariskunta lenkillä yhdessä.

Tiesin että mulla on vaan muutama kilometri kotiin ja päätin idioottina lähteä juoksemaan lujempaa. Mies veti myös kovemman vaihteen päälle ja lähinnä kevyesti hölkkäsi siinä samalla, kun mä juoksin minkä töppösistäni vaan pääsin, kuitenkin samalla pyrkien siihen, etten kaadu naamalleni hieman vaikean ja möykkyisen tien avustamana.

Joka kerta kun ihmisiä tuli vastaan ja yritin väistyä taka-alalle, niin mies lähinnä jäi odottamaan että mä pääsen ihmisvilinän ohi ja voidaan jatkaa meidän ”yhteistä lenkkiä”. No, tuli ainakin annettua lenkin loppuun kaikki mitä irti lähti ja sen jälkeen kun olin hyväksynyt sen faktan, etten tule pääsemään tämän tyypin ohi eikä hän ajatellut myöskään itse päästä mun ohitseni, niin nöyrryin kohtalooni ja juoksin sitten tällaisen ikäänkuin oman kirittäjän saattelemana kotiin. Omalla portilla ajattelin että jos en nyt oksenna tähän tai menetä tajuani, niin en ikinä.

Tulipahan taas ainakin katsottua mihin omista pienistä moottoreista on. Pitäis joskus kokeilla cooperia pitkästä aikaa, tosin siihen olisi myös täydellistä saada jonkinlainen awkward kirittäjä viereen, niin varmasti sais paremman tuloksen. :D

IMG_5858

Juokseminen on varmasti yksi parhaimmista asioista ja juoksijan flow on tavoittelemisen arvoinen kokemus. Väitän itse päässeeni tähän muutamia kertoja elämässä. En läheskään joka ikinen kerta, mutta sen verran usein, että olen jaksanut innostua juoksemisesta jo 6 vuotta. Itse flow tuntuu siltä, että kaikki katoaa: aika, paino, huolet, suorittaminen. Siinä hetkessä on vaan sä ja se törkeen hyvä fiilis.

Nyt kun kevät tulee, niin suosittelen lukijoilleni rohkeasti juoksemista. Sen ei tarvitse olla kuin vaikkapa 20-30 minuutin kevyt köröttely alkuun, eikä muutamat kävelyaskeleetkaan lenkkiä pilaa. Kunnon kohoaminen on usein alussa todella nopeaa, joten jokainen löytää varmasti sisäisen juoksijansa yllättävän nopeasti, jos laji vain yhtään houkuttelee. Juoksussa on tyypillistä ensimmäisen 5-10 minuutin aikainen jähmeys ja alkukankeus, jonka jälkeen meno kevenee. Sen kun jaksaa sinnitellä ohitse, niin yhtäkkiä saattaa huomatakin, että juokseminen onkin ihan kivaa. ;)

When in doubt: run!