Kyllä. En ainakaan tämän päiväisen perusteella. Jlo on kipeenä ja oon aivan rikki ja poikki huolesta, seuraan sen jokaista liikettä ja pakko perua kaikki menemiset, koska ei voi jättää hetkeksikään yksin. Kaupassa uskalsin käydä.

Olen miettinyt monesti, että miten ylihuolehtivainen äiti mä varmasti olisin. Muistan kun mun pikkuveli oli 17 – vuotiaana Helsingissä kaverinsa kanssa ja saattelin heidät noin 500m päähän heidän hotellista, josta lupasivat kävellä suoraan kohteeseen.

Muistan vieläkin miten mun suojeluvaistot vaan jylläsivät ja olin aivan hermostunut jo siitä, että kaksi 17 – vutotiasta (?!?!?! mä asuin ulkomailla YKSIN tuon ikäisenä…) kävelevät 500m kahdestaan hotellille. Mitä jos jotain sattuu matkalla?

14519783_10153926174370794_2114921068202732428_n

Mä oon niin yliherkkä ja suojelevainen että alan melkein itkemään pelkästään ajatuksesta, että J’Lo:lla olisi mikään asia huonosti.  Ei ole montaa päivää siitä, kun viimeksi lenkillä mietin että en ikinä kestäisi jos tälle pienelle possulle tapahtuisi jotain.

J’Lo käyttäytyi viimeyön todella vaikeasti, väänsi ja käänsi ja märisi kokoajan jotain. Aamulla kun piti lähteä lenkille, huomasin että se on jotenkin kipeän olonen, joten soitin samantien lääkäriin ja otin neidon kantoon ja lähdimme kohti lääkäriä. On muuten yllättävän painava pötkö. :D

Ranskanbulldogit ei näytä kipua lähes lainkaan, joten on hyvin vaikeaa sanoa mikä vaivaa. Tyttö röngteniin, muutamat testit ja nyt ollaan kotona odottelemassa että saadaan lääkäriltä soittoa. Olen stressannut tätä niin paljon sekä samalla yrittänyt pysytellä rauhallisena, heti kotiin päästyäni mulle iski joku ihme mahakipukohtaus ja samaan aikaan puhkesi ihan hirveä migreeni, joka kesti melkein 6 tuntia putkeen.

14479775_10153926240990794_4885620340672486663_n

Mitähän siitä oikeasti tulisi, jos mä olisin äiti? Asettaisin varmasti jonkun mikrosirut mun lapsiin jonka kautta voin seurata niitä 24/7, koska oon just se tyyppi joka saa kohtauksen jos puhelimeen ei vastata heti, ollaan ulkona liian myöhään tai ei kerrota KAIKKEA rehellisesti, jotta pystyn olemaan mahdollisimman kartalla kokoajan kaikesta. Musta tulis vähintäänkin hullu ja tukehduttaisin mun lapset mun ylisuojeluvaistoillani. Tiedän, etten voi 100% kontrolloida kaikkea toisen ihmisen elämässä, joten päätyisin vähintäänkin jonnekkin laitokseen siitä stressin ja huolehtimisen määrästä.


Multa kysyttiin mielenkiintoinen kysymys; miten yhdistää liikunnallinen elämäntapa ja koira, joka ei ole ”juoksijatyyppiä”?

Ne jotka eivät tienneet, niin mulla on 3 vuotias ranskanbulldoggi joka on mulle maailman rakkain olento. J’Lon onnellisuus, hänen hyvinvointinsa ja terveytensä ovat mulle todella tärkeitä asioita. J’Lo menee prioriteeteissä tärkeimmäksi. Jos esimerkiksi huomaan, että kello on jo paljon ja J’Lolta puuttuu ruokaa, niin se on kyllä J’Lo joka meillä syö viimeiset kanat kaapista ennen mua. Mä olen hänet ottanut ja olen hänen elämästään 100% vastuussa.

Mulle on tärkeää että J’Lo on hyvässä kunnossa, ihan oman jaksamisensa ja onnellisuutensa vuoksi. J’Lo painaa 8-9kg välillä ja on hyvin lihaksikas sekä terve pikku possu.

12508922_10153345914575794_3598634479480504304_n

Me vedetään J’Lon kanssa 6 x viikossa 5-8km lenkki, eli noin 45-75 minuutin pätkä, joka sujuu reippaasti kävellen. Vaikka J’Lo onkin todella energinen ja hyväkuntoinen ja hän aina tahdin määrääkin hyvin reippaaksi, en silti juokse J’Lon kanssa lenkkejä.

Pysähdytään myös lähes joka kerta aamulenkillä johonkin kahlauspaikkaan, jossa J’Lo saa vilvoitella vedessä, hakea keppiä ja leikkiä hetken aikaa. J’Lo rakastaa vettä ja vedessä touhuamista, lisäksi noutaminen vedestä on hyvää jumppaa koiralle.

Lenkkien lisäksi käydään illalla joko koirapuistoissa, jossa J’Lo juoksee rallia noin 30 minuuttia pysähtymättä tai sitten mennään takapihalle heittämään keppiä. Siinä tulee hyviä spurtteja ja täydellinen HIIT treeni, joka varmistaa myös sikeät yöunet.

Koirapuisto on ehdottomasti hänen lemppari juttu koko maailmassa, sillä tämä neiti RAKASTAA kaikkia koiria, ihmisiä ja mitä tahansa eläviä olentoja. En ole koskaan tavannut yhtä positiivista ja ennakkoluulotonta tapausta. Aina kaikkien kaveri ja valmis leikkimään!

IMG_3180

JLO on välillä myös exälläni Joelilla, sillä hän on meidän yhteinen erolapsemme. :D Asutaan melkein toistemme naapurissa, joten se toimii kätevästi. Joel ottaa J’Lon aina töihinkin mukaan ja on myös aktiivinen, joten possu pysyy molemmilla aktiivisena. J’Lo käy myös välillä ”mummolassa” landella, jossa saa juoksennella metsissä vapaana ja vaellella rauhallisesti kymmeniä kilometrejä. :)

Hänellä on siis hyvin aktiivinen perhe ja se kyllä näkyy energiatasoissa, ruumiinrakenteessa ja jaksamisessa.

Aina kun J’Lo on mulla niin aamulenkit menee reippaasti kävellen. Hän ei ole onneksi mikään haistelija, vaan kipittää hyvää vauhtia aina eteenpäin, joten menee kyllä mulla ihan kunnon liikunnasta pysyä perässä. Joskus jos väsyttää, niin J’Lo raahaa mutkin perässään. :D Välillä tekis tietenkin mieli juosta aamulenkit, mutta täytyy vain hyväksyä että koiran ehdoilla mennään ja myöhemmin on sitten omat kunnon treenit, jossa saa repiä, juosta ja treenata verenmaku suussa. Tavallaan mun jaksaminen on aina paljon parempaa, kun J’Lo on mulla, koska sillon en revi itseäni 2x päivässä ihan maximeihin ja finaaliin. :D

Tänäänkin olen ollut J’Lon kanssa yli tunnin lenkillä ja tulin juuri hetki sitten 5 km juoksulenkiltä sekä tekemästä hieman kuntopiiriä. Eilen kävin sitten salilla vetämässä oman treenin + HIITin. Oon nyt käynyt sellaisen 3 – max 4 x viikossa salilla ja muuten tykännyt hirveesti treenata ulkona. Ihan selkeää syksyn fiilistä ilmassa, joten nautitaan lämpimistä ulkoilukeleistä vielä kun voi!

Rakastan kyllä ihan älyttömästi treenata ulkona, kun ilma alkaa olemaan raikkaan syksyinen! <3

 


Heippa ja ihanaa marraskuuta sekä uutta viikkoa ! <3

Olipas taas viikonloppu, kuinka moni kävi Messuilla tai juhli Halloweeniä? Jos juhlitte, niin miksikä pukeuduit?

Itse käväsin perjanyaina digiexpossa,- säbä&lätkä messuilla ja mitähän kaikkea muuta messua siinä oli samaan aikaan?  Käväsin oikeastaan pääasiassa moikkaamassa kaikki messuilla työskentelevät yhteistyökumppanit ja kaverit ja sitten jatkoinkin matkaa kotiin. Ilta meni kotona JLON kanssa. :)

Lauantaina oli tarkoitus laittaa ekaa kertaa vuosiin Halloween teeman mukainen maski ja lähteä juhlimaan Halloweenia. Mä olin päättänyt että haluan half skull – maskin, joten Päivi, joka on ammatiltaan meikkaaja-maskeeraaja tuli taiteilemaan mulle pohjan naamaan. Päivi joutu kuitenkin lähtemään kohti Merikarviaa kesken meikin, joten mun vastuulle jäi viimeistellä maski. Aluks hirvitti, mutta siitä tulikin tosi hyvä, vaikka itse sanonkin!

IMG_0842 IMG_0841

Tehtiin maski ns. meikillä, joten sitä oli helppo korjailla ja muokata, tehdä varjostukset jne. Kasvomaaleilla on hieman vaikeampi enää muokata, kun ne ikäänkuin jähemttyy ja kuivuu iholle. Tää liikkui ja muokkaantui samalla tapaa kun esimerkiksi meikkivoide.

Yks huono puoli siinä on, että ei hirveesti voi riehua tai sekoilla, kun lähtee hampaat naamasta. :D Hyvin pysyi kuitenkin meikki koko illan .

12109242_10153202701565794_4882877748452971956_n

Mentiin alkuillasta Jussin kanssa Cantina Westiin syömään ja siitä Tunnelbanan kautta Apolloon. Apollo oli aivan täynnä, mutta oli super hauskat bileet kun todella moni oli pukeutunut. Parhaimpia oli ehdottomasti meidän bloggari Eevi Teittisen mies Dan, joka oli pukeutunut Eeviksi. :D Nauroin niin paljon. Oli protskusheikkii ja etuposee. Huikeeta :D

12187760_1500754340220630_953517561261972847_n

Tänään on taas herätty 6:30 ja touhuiltu raivolla vaikka ja mitä. JLO ei oikein tykännyt kun mamma halus ottaa kuvan ja hänellä oli kiire koirapuistoon leikkimään ystävien kanssa. Ilme kertoo kaiken. JLo rakastaa ulkoilua, se on todella reipas ja sporttinen pieni neiti, mutta kyllä se rakastaa myös lämpöiseen peittoon kääriytyneenä tuhista. Joko se juoksee ja sekoilee ihan täysillä tai pötköttää rennosti jossain lämpöisessä spotissa ja tuhisee. Joko tai. ;)

Moni kyselee miten mulla sujuu arki J’LON kanssa. Hyvin se sujuu kun vaan jaksaa nähdä vaivaa ja kyllä JLO on mulla ehdottomasti ykkös sijalla arjessa. Käydään lenkillä tai koirapuistossa 3x päivässä, sen lisäks mulla on myös nykyään assari jonka kanssa JLO pääsee ulos useamminkin jos on tarve. JLO on myös mulla mukana aina kun mahdollista, koska se on hyvin koulutettu ja erittäin hyväkäytöksinen. Voi siis huoletta ottaa mihin tahansa mukaan, hän rakastaa ihmisiä, eläimiä, uusia mielenkiintoisia paikkoja, elämää ylipäätään :D. JLO ei hauku ollenkaan, käyttäytyy aivan upeasti lasten kanssa ja on todella ”järkevä koira”. Moni sanoo aina, ettei JLO ole koira, vaan enemmänkin kuin ihmislapsi. :D Huvittavinta on, että JLO käy myös itse vessassa. Eli jos jostain syystä sille tulee hätä eikä pääse ulos esimerkiksi yksin kotona ollessaan, niin se käy  kotona sekä vieraidenkin luona suoraan vessassa laittiakaivon kohdalla pissalla. Vein sen aina pienenä suoraan vessaan jos se meinas pissata jonnekkin, joten se oppi pienestä asti että vessassa asioidaan jos on pakko. Kätevää. :D

Muistan ikuisesti kun JLO oli vielä pentu ja oltiin tupareissa meidän ystävien luona. Yhtäkkiä eräs mies tuli hämmentyneenä kertomaan miten oli hieman outo tilanne, kun oli itse pissalla ja samaan aikaan koira pissaa lattiakaivoon vieressä. :D

J’LO ei oo ikinä rikkonut mitään, mutta kalvaa luita ja leikkii leluilla aivan hulluna. J’LO rakastaa noutaa keppiä, palloa ja leluja aivan hulluna ja käydäänkin usein iltaisin heittelemässä keppiä, jotta tulee paremmin uni ja yö menee levollisesti. Myös koirapuisto riehat toimii iltaisin, jotta saa energiat veke ja tyytyväisen käärön jalkopäähän tuhisemaan.

JLO on myös Joelilla aina sillon kun mulla on extra kiire, käy myös usein mummolassa jossa pääsee pitkille metsäreissuille juoksemaan. Hän on ylipäätään meidän perheessä, mulla ja Joelilla aivan ykkössijalla ja hyvin rakastettu otus. <3

 

IMG_0679

J’LO on nyt 2 ja puoli vuotias ja meidän onneksemme ollut terve neiti koko tämän ajan. <3 Oon alusta asti ollut tarkka mm. ruokinnassa ja perusasioissa. En kuitenkaan halua olla hysteerinen vaan ollaan menty niin että J’LO nauttii elämästä mahdollisimman paljon. Hän on persoona ja sen mukaan mennään. Oon kaikenkaikkiaan niin tyytyväinen siihen millaiseksi J’LO on kasvanut, enkä voisi olla ylpeämpi tuosta pienestä neidistä. Niin upeasti käyttäytyy ihmisten ja muiden eläinten kanssa ja on niin mahdottoman kiltti sekä epäluuloton, leikkii kaikkien kanssa, ei pelkää mutta ei myöskään rähise ikinä kenellekkään ja on niin positiivinen sekä kiitollinen aina kaikesta.


Heippa!<3

Hitto tää viikko on mennyt taas nopeesti! Mulla on tää treenaamattomuus vetänyt jotenkin niskasta lihakset niin jumiin, että oon vähän väliä yli viikon verran kärsinyt aivan järjettömistä pääsnsäryistä. Pakko päästä äkkiä hierojalle! Mulla on aina ollut ongelma sen kanssa, että reagoin kaikkeen: jännitykseen, kylmyyteen, stressiin tms. jännittämällä mun niskat. Jotkut kun esimerkiksi ”kärsii” stressivatsasta niin mulla on aina niskat korvissa. :D

No, kuitenkin ollut ihana viikko. Oon saanut mun yhden rakkaimman ystäväni Jussin takasin suomeen ja oon ollut muutenkin ihanien ihmisten kanssa tekemisissä koko viikon.

Tiistaina kuvattiin aivan ihanan Mari Valosaaren ja mun ”luottokuvaajan” Petri Mastin kanssa tulevaa fitnet.fi:n uutta ohjelmaa varten PR matskua! Tulossa siis Marin kehittämien nilkkapainojen, Bundien kanssa ihan oma ohjelma jonka voi toteuttaa kotona! Kotiohjelmia on paljon kyselty joten nyt tulee. :)

IMG_2090 IMG_2093

Ilmat oon käyttänyt hyväkseni ja ollaan JLOn kanssa jälleen ulkoiltu paljon. Syksy on kyllä aivan upeaa lenkkeily aikaa. Ei oo kylmä, mutta ei liian kuumakaan ja ilma on todella raikas. Luonto on älyttömän kaunis.

IMG_2257 IMG_2260

Nyt erityisesti kun mikään treeni ei ole suorituskeskeistä, vaan ihan reipasta ulkoilua hyvinvoinnin ja ehkä oman pään vuoksi, niin tulee ihan eritavalla nautittuakin siitä ulkoilusta. Pysähdellään tosi paljon erilaisille paikoille ja jäädään nauttimaan siitä hetkestä. Kisakaudella aamulenkit menee usein vaan sen piikkiin, että äkkiä pois alta ja aamupalalle. :D

Tänäänkin istuskeltiin pitkät ajat eräällä kaatuneella puunrungolla sekä sillalla ja vaan katteltiin maisemia ja ihmisiä. Vielä kun sais tän jatkuvasti takaraivossa jyskyttävän hedarin pois niin ihan täydellistä.

 

IMG_2261 IMG_2262

Mitäs positiivista  on tapahtunut mun tervehtymisprosessissa? Ensinnäkin, on todella inhottava tilanne, kun et periaatteessa ole sairas, mutta kuitenkin olet. Lääkäri sanoi mulle, että hermostollinen ylikuormitus on todella kakspiippuinen juttu, koska sitä ei sinänsä voida mitenkään oikeen mitata, mutta on kuitenkin todella vakava sairaus. Mitä pidemmälle sitä vie, sitä kauemmin siitä maksaa. Oon jutellut monien urheilijoiden kanssa ja saanut ihan hirveesti vertaistukea monilta. Tää on todella yksilöllistä, joillakin on mennyt yli vuosi palautumisessa, kun joillekkin on riittänyt se muutama kuukausi.

Multa on pikkuhiljaa kadonnut yöhikoilu. Edelleen sitä esiintyy, sillä varmasti työmäärät edelleen kuormittavat ja stressaavat. Ylikuntohan voi tulla myös ilman liiallista liikuntaa mm. stressistä. Mutta kaikista parasta on, että mä nukun ihan älyttömiä määriä, enkä enää herää kuin 1-2x yössä!! Mähän en käytännössä isän kuoleman jälkeen nukkunut 6kk lainkaan, vain muutaman tunnin pätkiä satunnaisesti. Nyt oon aivan pöyristynyt siitä miten paljon voisin vaan nukkua. Nukkuisin aivan varmasti viikon putkeen jos olisi mahdollisuus. Ikäänkuin jotkut kanavat olis auennut ja nyt mä imen sitä unta koko vuoden edestä. :D Oon ollut aika väsynyt, mutta kuitenkin törkeen onnellinen. Mielummin nukun enemmän kuin oon nukkumatta!

Myöskään mitään palautumisreaktioita ei tule aivan naurettavista asioista, kuten esimerkiksi hiusten kiinnilaitosta, jota koin yhdessä vaiheessa. Eli luulenpa että pikkuhiljaa tästä toivutaan. Lääkärin mukaan kaksi viikkoa tulisi olla täysin oireetonta ennen kun alkaa taas treenaamaan kunnolla.

Jos joillakin on jotain kokemuksia ylikunnosta niin kuulen mielelläni teidän vinkkejä ja omakohtaisia tarinoita :)

Äiti tulee huomenna kylään, joten täytyy vähän vielä siivoilla himassa. Ollaan oltu aika laiskoja kotitaloudessa JLON kanssa ja saatu tää koti aika pommiksi ;)


Moikka!

Multa toivottiin sellasta ”perus päiväni” postausta! Kuvia mulla ei ole mutta kerron millainen on mun normaali päivä. Mulla ne harvemmin on samanlaisia, johtuen siitä että työni on milloin mitäkin: kuvauksia, kolumnia, blogia, edustusta, valmentamista, matkustusta, treenaamista…

Tänään nukuin pitkään, sillä mulla oli päivä vapaa kaikesta ”fyysisestä” duunista, eli kalenterissa ei ollut tapaamisia tai menoja muihin mestoihin. Lähdettiin JLOn kanssa aamulenkille, joka kesti noin tunnin verran. Ilma oli aivan mieletön ja kävin myös hieman uittamassa possua.

Ihmiset on kyselleet millaista mulla on arki koiran kanssa. JLO on välillä mulla, välillä Joelilla. Riippuu ihan meidän molempien työkuvioista, mutta se kummalla on rauhallisempi viikko ja enemmän aikaa koiralle pitää JLOn. JLO on meille molemmille törkeän tärkeä ja siitä pidetään huolta kuin omasta lapsesta. Hän on myös kovasti lomaillut mummolassa, jossa pääsee metsiin riehumaan ja lenkkeilemään luontoon päivittäin! JLO on tosi sporttinen ja energinen pakkaus ja tarvitsee liikuntaa paljon.

IMG_8875

Mä itse ulkoilutan JLOn usein aamuisin ja lenkki on pituudeltaan 5-8km, säästä tietenkin riippuen! Kovin kuumalla ei ihan hirveesti yli 5km mennä ja jos mennään niin välissä täytyy päästä viilentymään, kuten vaikkapa uimaan. Jos mulla on juosten tehtävä aamuaerobinen, niin JLO pääsee aamusta heti koirapuistoon purkamaan energiaa. Meillä on myös mukavan kokoinen sisäpiha, jonne pääsee heittelemään keppiä ja purkamaan energiaa kiireisinä aamuina!

Lenkin jälkeen hoidin sähköpostiasioita, annoin yhden haastattelun MeNaisille ja suunnittelin FitNetin uusia ohjelmia, joita kuvataan huomenna mm. Mari Valosaaren kanssa yhteistyössä.

Äippä on stadissa käymässä ja tuli mun luo kylään kun olin saanut kiireisimmät pois alta. Siinä samalla mä siivoilin kotia; imuroin, pesin pyykkejä, pyyhin pintoja ja laitoin ruokaa….

Robert tuli hakemaan meidän duunin jälkeen jätskille. Tosin mun rooli oli syödä silmillä ja ai että mikä korvapuustin tuoksu lumosi mut kahvilassa. Onneksi mua ei juurikaan haittaa muiden herkuttelu, enkä tee siitä itselleni ongelmaa tai suurta numeroa. En koskaan ole ollut karkkien, pullien, pizzojen tms. mussuttaja, mutta kyllä tällaisilla low kaloreilla tekee mieli vaikka ja mitä kun joku perus miniluumutomaatti maistuu karkilta!

Siinä vähän aikaa kerittiin nauttia auringosta kun piti taas jo mennä. Päivän toiset treenit odottivat! Äkkiä kaupan ja kodin kautta ja reippaillen salille. Mä käyn lähes jokapäivä kaupassa ja ruoka on sellanen mistä en tingi. Mua ahdistaa jos jääkaappi on tyhjillä tai siellä ei ole tarpeeksi ruokaa. Kodin tekee ruoka. :D

Mulla oli  takareisi/pakara painotteinen plyo-kiertoharjoittelu treeni vuorossa ja onnistuin jotenkin muljauttamaan mun polven ihan treenin lopussa. Tosin toivon että ei ollut mistään sen vakavammasta kyse ja annoin sille vähän shokkihoitoa kylmä-kuuma tapaan ja nyt pidän peukkuja, sillä huomenna kuvauksissa olis polvelle käyttöä!

IMG_8876

 

Treenin jälkeen tultiin kotiin ja äkkiä ruokaa naamaan. Kyllä se riisi ja jauheliha on vaan hyvää. Nyt jos sais jotain niin söisin sitä vaan kiloittain, paljon oliiviöljyä vaan sekaan! :D

JLO menee usein tässä kohtaa joko puistoon tai pienelle iltalenkille. Keppiä heitellään hetki usein myös sisäpihalla ja puretaan energiaa, jotta yö nukutaan hyvin. JLO kyllä nukkuu aina hyvin, mutta huvittavan sikeesti kun siltä saa energiat purettua yöksi.

Kohta oliskin jo nukkumaanmenon aika. Robert on opettanut mut menemään 21-22 välillä nukkumaan, sillä se herää joka aamu 5-6 välissä ja mäkin herään sillon vähintäänkin tekemään aamupalat Robertille. Mun tekemä puuro maistuu kuulemma paremmalle, joten mun on tehtävä aamupala….

Enköhän mä kömmi väsäämään mun munakasta ja pikkuhiljaa tuonne makkariin tuhisemaan, jotta huomenna taas jaksaa. Kummasti piristää tuo aurinko ja lämmin ilma!! :)

IMG_8860

Kuvat – Petri Mast