Miten teidän joulu on mennyt? Itse oon ollut todella tyytyväinen tähän lomaan. Oon lähinnä syönyt, katsonut leffoja, nukkunut, lenkkeillyt ja käynyt treenaamassa. Aamuksi on Marren kanssa sovittu, että treffataan yhdeksältä töölönlahdella ja mennään juoksulenkille. En oo hetkeen juossut, kävellyt vaan reippaasti, joten vähän jännä nähdä miten menee! Oon kuitenkin harrastanut juoksua niin paljon aikoinaan, että se alkaa usein sujumaan hyvin muutamien lenkkien jälkeen.

10580253_945312852223626_5373832761061869518_n

Treenaaminen on vaan niin ihanaa! Onhan se ärsyttävää ja kyllä mua on v*tuttanut monesti todella paljon se että meni niin hyvä draivi treenien ja kehityksen suhteen päin seiniä hermostollisen ylikunnon vuoksi, mutta kyllä täältä noustaan! Kroppa ottaa super hyvin vastaan tällä hetkellä ja jo muutaman sarjan jälkeen on lihakset ihan tukossa. :D Luulen että kun tästä pääsee taas kunnolla takomaan lihaa niin kehitys tulee olemaan ainakin alkuun todella hyvää, kroppa on nimittäin hyvin vastaanottavainen tällä hetkellä!

1935165_10153293912440794_6234689870498410757_n

Kyllä siellä olkapäissäkin vielä jotain oli kun hetken pumppaili, vaikkakin oon mun makuun todella paineeton ja tyhjä tällä hetkellä! Pikkuhiljaa, baby steps….. Koskaan ei saa luovuttaa, täältä tullaan vielä! Oon nyt suunnitellut että kisaisin seuraavan kerran 2017 syksyllä. Koskaan ei tiedä jos päättäisinkin jo mennä kevääseen, mutta luulen että otan nyt kunnolla aikaa, oon hyvässä valmennuksessa, focus suuriin tavotteisiin ja kunnon comebackilla takaisin. Näin mä ainakin toivoisin että homma menis.

Mua jännittää, sain tänään tietää että treenipäivät Gal Yatesin kanssa on 11,12,- ja 14.1 !! Gal Ferreira Yates on mm. IFBB Body Fitneksen Maailmanmestari ja naimisissa legendaarisen Dorian Yatesin kanssa, joka on mm.  6 x Olympiavoittaja kehonrakennuksessa. Kaikki voitot vielä peräkkäin. Ei huono. :D Varmasti kullan arvoisia oppeja tulossa ja ylipäätään mielettömän siisti mahdollisuus!  Lupaan ottaa paljon kuvia treeneistä :) Jutellaan vähän mun historiasta ja kyselen mielipiteitä tulevaisuutta varten viisaammilta.

1656103_945188462236065_5190130791568588445_n

Jlo pääsi tänään taas pitkälle lenkille mamman kanssa. Ihailtiin maisemia ja käytiin moikkaamassa Joutsenia. Kovin lähelle ei uskalla mennä, varsinkin kun niillä on pikkuset mukana, mutta on ne vaan upeita lintuja. Tätä samaa pariskuntaa olen seurannut jo vuosia.

Nyt mä alan tekemään jotain iltapalaa, laitan leffan pyörimään ja toivottavasti saisin kohta jo unesta kiinni! <3

 

 


Huh,
mitäs tässä taas 2,5 tuntia treeniä valmentajan silmän alla. Pakarat on niin pumpissa että tunnen niiden sykkivän, no joke.

Treenattiin ensin olkapäät ja sen jälkeen siirryttiin pakaroihin, joita halusin oppia hermottamaan lisää. No, löytyihän ne liikkeet sieltä miten sain todella hyvän tuntuman pakaroihin. Muutamat sarjat riittivät jo siihen tunteeseen, että pian räjähtää. :D

Treenaamisessa kaiken A ja O on löytää lihas ja saada siihen tuntuma. Koutsini sanoin, meidän jokaisen tulisi harjoitella kehonrakentajille tyypillisiä poseerauksia ja ensin löytää lihas, jota lähdemme treenaamaan. Jokainen liike on helppo heittää sinnepäin ja usein se päätyy aivan väärälle lihakselle/väärään paikkaan. Olkapäät tehdään todella usein hartioille, epäkkäät korvissa, lavat rutussa, kun taas moni pakaralle tarkoitettu liike heitetään selälle.

Treenin aikana on siis todella tärkeää, että tunnet minne treeni menee ja tietenkin tarkoitus on osata se kohdistaa juuri haluttuun paikkaan. Joitakin lihasryhmiä joutuu kuitenkin kauan hakea ja hermotella, ennenkuin ne alkavat vastaanottamaan treeniä kunnolla ja kehittymään. Itselläni olkapäiden hermotukseen on mennyt aikaa, samoin pakaran. Erityisesti takaolkapäät ovat vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkaneet kehittymään kunnolla.

Kun haet hermotusta, ota kevyet painot. Vasta kun tunnet löytäneesi tuntuman lihakseen johon sitä haluat, voit nostaa painoja.

Jotkut lihasryhmät taas saattavat löytyvä todella helposti, kuten minulla esimerkiksi selkä on aina ottanut vastaan erittäin hyvin treeniä ja kehitys on alkanut täydellä teholla heti alusta asti.

IMG_6724

Petri Mast/FitBody lehti

Loppuun tehtiin vielä kuntocheck ja valmentaja oli tyytyväinen offikuntoon. Nestettä on korkean hiilaritason ja suolan myötä tietenkin kertynyt, rasvaakin on toki tullut mutta kuitenkin siisti. Mihinkään ei ole kertynyt mitään paksua rasvakerrosta.

IMG_6728

Tämä on todella arka aihe meidän lajissa, mutta mun mielestä on ihailtavaa säilyttää se urheilijamaisuus myös offilla, joten siksi itse pyrin siihen. Varsinkin kun on kyse bikinistä tai miksei miestenkin shortsista, jossa ei oikeesti tarvitse bulkata mitään +20kg. Oikeastaan mielestäni missään Natu-lajeissa ei ole kovin fiksua kerätä mielettömiä määriä laardia, jota tuskallisesti sitten aina yritetään kiireellisesti poltella. Kun puuron voimin tehdään asioita, niin 1-3x vuodessa kisaava kun joka kerta tiputtaa +20kg läskiä, saa myös lihoille aikamoista damagea aikaan. Riittävä plussa ja puhdas ruokavalio pitää kunnon siistinä, mutta antaa eväät kehitykselle. Jokaisen jalkatreenin perään ei tarvita paketillista jätskiä tai rintatreenin päälle ei ole big mac ateria välttämätön ;)

Tietenkin siitä päästään seuraavaan asiaan: mikä on urheilijamaisuutta kenekin mielestä? :D Minun kuntoni voi jonkun silmään olla erittäin kaukana siitä. Olenhan vasta hyvin vähän aikaa ollut viraallisesti urheilija, joten parantamista löytyy omastakin mielestä vielä PALJON. Sinne ei kuitenkaan päästä ilman tietynlaista ehdottomuutta ja tahdonvoimaa offillakin.

Tottakai täytyy myös ottaa rennosti ja muistaa että kisakunto on kisakunto. Syön karkkia kun haluan, lähes joka päivä menee joku pieni salmiakki karkki naamaan ja quest bareja löytyy laittomasti sieltä sun täältä, leffassa syön karkkia ja joskus juon viiniä, mutta kyllä mä 80% arjesta pysyn ruokavaliossani ja AINA syön ruokavalion mukaan kaikki ruokani, kaikki ylimääräinen on sitten extraa. Offilla kun ei missään nimessä saa olla päivääkään miinuksella, tai ruokaa aleta karkilla korvaamaan.

En siksi, että on pakko, vaan koska mä haluan. Urheilija ei ole urheilija vain hetken vuodesta, vaan se on sitä päivittäin. Mun mielestä siinä se juuri mitataan, kuinka suurella sydämmellä lajissa on mukana, että sillon kun ei ole  ns. ”tuli perseen alla, pakko” niin mitä sillon tekee? Vetääkö vähän sinne päin, ei ollenkaan sinne päinkään vai antaako itsestään vasta kisadieetillä kaiken, kun on pakko?

Kyllähän se varmasti antaa takaisin siellä dieetillä miten sä offilla elät. Sehän on varmasti fakta, ettei todellakaan ole terveellistä aina tiputtaa joka vuosi kisakaudella yli 10 kiloa rasvaa ja taas ottaa ne takaisin. Mielestäni ihanteellisinta olis se +/-8kg, johon itse pyrin. Tällähetkellä painan 59-60 kiloa, joten olen ottanut 6-7 kiloa kisoista ja kaloreita menee n. 2800-2900 päivässä. 2300 kaloria mulla on laskettu niin, että saan kaiken tarvitsemani, ja sen päälle tulee vielä palkkarit ja ”ohi syömiset” eli yksi quest bar ja pari hedelmää on helposti + 400 kaloria päivään.

Petri Mast

Petri Mast

Haluan vielä painottaa, että puhun näistä asioista omina ajatuksina, en todellakaan minään totuuksina tai sääntöinä. Tykkään kirjoitella näitä ajatuksia blogiini, ikäänkuin itselleni. Jokainen tekee tyylillään ja jokaisella on eri elämäntilanteet ja jokainen saa toteuttaa lajia omalla tavallaan. En missään nimessä halua arvostella kenenkään muiden tapoja tehdä asioita. Me ollaan jokainen vastuussa vain itsestämme ja sitäkautta mun mielestä oikeutettuja arvostelemaan vain omia tekemisiämme. Tiedän että on esimerkiksi valmentajia jotka nimenomaan bulkkaavat kisaajia, jotkut taas pitävät todella tiukkaa kuria ja kunnon todella siistinä ja jotkut siitä väliltä. Mikä sitten on se paras tapa? Luulen että jokaiselle sopii omanlaisensa. Kyse on kuitenkin lajista, jossa ei ole oikeestaan mihinkään mitään absoluuttista totuutta.

IMG_6747

Tänään tupsahti postista uusin FitBody, jossa lanseerattiin minun kolumnini. Kannessa olin Linda Manuella ja kolumnissa Linda Danakas ;D Sama mimmi!

FitBody ilmestyy siis huomenna kauppoihin, siellä vähän samasta aiheesta höpötystä ja pieni tarina minusta kilpailijana, sekä uusista tavotteista!

IMG_6746

IMG_6745

 


Heippa!

Lupasin edellisessä postauksessa kertoa hieman siitä, että mitä mä syön. Se on ehkä yks eniten kysytyin kysymys mitä saan täällä blogissa sekä siviilissä ja huomasin etten ole varmaan yli vuoteen hirveesti ravintoon liittyvistä asioista edes kirjoitellut. Osaksi sen vuoksi, että ravintoasiat on aikalailla sellainen aihe, mihin ei löydy mitään yleistä absoluuttista totuutta, vaan jokaisen tulee löytää se oma juttunsa. Jotkut tykkää syödä niin, ettei puhdasta hiilaria oteta oikeen mistään muualta kuin marjoista ja hedelmistä sekä kasviksista ja ensisijaisena energianlähteenä käytetään rasvoja ja proteiineja. Toiset taas elävät hiilarilla ja proteiineja ja rasvoja syödään just niin paljon kuin tarvitsee. Tää jälkimmäinen on ehkä enemmän se minkä puolesta mä liputan.

Sen sijaan että lähtisin kertomaan sen enempää miks en tue VHH dieettejä, tai mikä on mun mielestä väärä tapa syödä, niin kerron millainen ruokavalio toimii mulle itselle parhaiten. Suosin siis ravintopuolella todella yksinkertaista, mutta kuitenkin sellaista mallia, jossa on monipuolisesti kaikkea, minkä keho voi suoraan ja helposti käyttää työkaluina.

Mun ruokavalio koostuu perus kaurasta. Sieltä löytyy kaikki ne perus jutut, mitä mun keho tarvitsee ja mitkä tukee mun omia tavotteita. Päivän syömiset koostuu siis justiin niin eksoottisista ruoka-aineista kuten; puurosta, riisistä/makaronista/riisikakuista/bataatista, kanasta/jauhelihasta/kalasta/kananmunista, vihanneksista, salaatista, hedelmistä ja marjoista. Marjalla lähinnä tarkotan mustikkaa näin talvisin ja kesällä saatan olla niin hurja, että vedän muutaman tyrnin sekaan. Kananmunien lisäks rasvat tulee pitkälti oliiviöljystä. Maitotuotteitakin löytyy aamuisen raejuuston verran, joten vaikka en ole maitofani, niin en myöskään totaali blokkaa sitäkään.

Mitään kovinkaan eksoottista tai jännittävää ei löydy mun lautaselta. Jos jotain superfood ajatuksia mun arjesta löytyy, niin mä oon sitä mieltä että suomalaisten kuuluu syödä niitä mitä täällä kasvaa luonnossa. Ruokapuolessa on hyvä pitää maalaisjärki päässä ja aina muistaa, että me eletään hyvin paljon erilaisessa ympäristössä kuin ihmiset esimerkiksi Amerikassa. Meillä on todella rajut ja selkeät (ainakin on joskus ollut) vuodenajat ja siks luonto tarjoaa meille just niitä ruoka-aineita, mitä me tarvitaan selviytyäksemme. Sillä on tietyt syyt miks täällä kasvaa esimerkiks mustikoita eikä macaa, lucumaa tai chiaa, joten suositaan niitä mitä luonto just meille tarjoaa.

Mun ruoka on aika hemmetin tylsää monien silmään. Mä teen joka aamu sen puuron ja sisällytän sitä raejuustolla ja marjoilla. Musta se on aivan hellllllllvetin hyvää just niin. Päivä aikana syön n. 3 annosta, jotka 90% on riisi-kana-vihannes-salaatti-oliiviöjy komboa. Ja aina toimii, joka kerta maistuu hyvältä. Ja jos tekee mieli jotain erilaista, niin aina voi käyttää mielikuvitusta ja vääntää samoista aineista jotain erilaista. Ihmiset unohtaa usein, että ruokaa voi maustaa. Sen ei tarvitse olla suoraan paketti kamaa. Vertti esimerkiks teki mulle yks kerta ihan pizzan makusia lihapullia :D Ne on niin hyviä, ettei dieetillä uskalla tehdä, ettei syö kaikkia kerrallaan. Ja mitä niissä oli? Sivusilmällä salaa tsekaten taisin nähdä valkuaista seassa sitomassa sitä settiä kasaan ja sitten vaan oman maun mukaan maustamaan. Mä oon itse erittäin tyytyväinen ihan perus kana-riisi komboon, mutta jos tylsä perus ruoka on syy kiukutteluun niin maustakaa ja käyttäkää sitä mielikuvitustanne hyvät ihmiset.

Illalla usein vedän munakas-salaatti-joku hedelmä kombon. Eli siinä se ”suuri salaisuus”. Ruoka-annosten koot ovat sitten tietenkin oma juttunsa ja jokaisen kohdalla yksilöllisiä, mutta niihinkin löytyy helposti jokaiselle omat kun tavoitteet ja kulutus käydään läpi.

en oo kerinnyt ottaa niitä ihania ruokakuvia, mutta tässä tyypillinen annos. Kanat ei näy ja riisiä en jaksanut tehdä, niin äkkiäkös riisikakut toimii korvikkeena.

en oo kerinnyt ottaa niitä ihania ruokakuvia, mutta tässä tyypillinen annos. Kanat ei näy ja riisiä en jaksanut tehdä, niin äkkiäkös riisikakut toimii korvikkeena.

Toisiks yleisin kysymys on se, että herkuttelenko mä ikinä. No, jep, mutta harvemmin mä mitään levyjä suklaata syön. En oo koskaan ollut roskaruoan fani, eikä sipsit tai mikään rasva-suola setti oo oikeen ikinä napannut. Mun heikkous on ihan perus ruoka, karkki, makea ja oon karkkia syönyt esim. kisojen jälkeen muutamat kerrat, ehkä 5 kertaa jonkun kaverin kanssa. Yksin usein herkuttelen hedelmillä, marjoilla ja yks heikkous multa löytyy nimittäin quest barit. Niitä kyllä menee vähän liikaakin…Jos se lasketaan karkiksi, niin sitten ei pää riitä lukuihin.

Sellainen on mun ruokamaailmani. Ei mikään kauheen innostava. En valmistele superfoodeista super smoothieita tai leivo raakasuklaata himassa. Ehkä tekisin molempia jos osaisin, mutta mulle tuo riisin keittäminen on jo ihan tarpeeksi haasteellista :D Oon myös niin ahne ja pohjatonmaha- tyyppi, että mielummin syön kaikki ruokani kuin puristan ne pieneksi smoothieksi.

10895430_1461525644086674_1823503763_n

Tänään allekirjotin Antidopingsopimuksen syksyn SM-kisoja varten. En malttais taas lainkaan odottaa, vaikka toisaalta oon innostunut tästä offistakin taas ihan erilailla kun muistaa vaan ajatella sitä, että nyt on se aika kun tehdään se duuni sinne lavalle. Kisadieetillä ei enää paljoa rakennella kroppaa, mutta onhan se kivaa olla ”tikissä” ja nähdä jokapäivä muutosta kunnossa.


Heippa vain kaikille!

Yritä käydä viikonlopun läpi järkevässä paketissa ja antaa ns. kisaraporttia ;)

Perjantaina saavuttiin Lahteen hyvillä, mutta hermostuneilla fiiliksillä. Nicole Wilkins Championships kisat kolkutteli ovella, ja siellä oli vastassa mm. Arnold Classicin voittaja sekä junioreiden maailmanmestari. Mikäs siinä :D

1900767_10152415963785794_1281596239061702503_o

Herätys viideltä aamulla. Mä taisin menettää tajuntani n. 3-4 kertaa aamulla ja siinä oli hyvä alkaa läträämään vikaa värikerrosta. :D Olo kuitenkin parani onneks aika nopeesti ja päästiin laittamaan meikkiä ja tukkaa.

Mä oon kuullut miten kansainvälisissä kisoissa meininki on räväkkäästi eri kun meillä Suomessa, mutta tuli silti pienenä kulttuurishokkina se meininki bäkkärillä ja kisassa.  Mä en jotenkin ollut yhtään varautunut siihen meininkiin ja tietenkin sen seurauksena tuli lavalla kieltämättä hyvin orpo olo. Nyt kokemusta rikkaampana ja tulevaisuudessa jos tulee mahdollisuus päästä kansainväliseen taistoon, niin osaa treenata siihen lavatyöskentelyyn aivan oman moodin. Lisäksi mun kireys oli olematon moniin niihin tyttöihin verrattuna.

normal_DSC_0157~2 normal_DSC_0167~5

Pääsin toiseen vertailuun, mutta sijoitusta en tiedä. Finaalipaikkaa ei siis lohjennut tästä kisasta, mutta kokemusta rikkaampana ja ens kerralla fiksummin ;)

Kisan jälkeen käytiin syömässä kunnon ateriat ja sen jälkeen lähdin vetämään salille tunnin hikilenkin, sillä mun oli pakko saada nesteet kiertämään ja kuivua lisää SM kisoihin. Ostin myös uudet kengät SM kisaan ja ajattelin harjoitella hieman t-kävelyä. Treenaaminen venyikin 2 tunniksi, hups! :D

10636363_10152415963790794_7500390397624186954_o

IMG_2793

Seuraava yö menikin paljon paremmilla fiiliksillä. Olo oli rauhallinen ja sain nukuttua hyvin. Aamulla ei ollut lainkaan paha olo, ei pyörryttänyt ja fiilis oli hyvä. Tietenkin jo ekan kisan viimeistelyt ja poset tuntui kehossa. Selkää särki, pohkeet oli aivan jumissa ja niskat vinksallaan. Ei siis ollut niin fresh olo kun olis voinut, mutta olosuhteisiin katsottuna erittäin hyvä. Ei valiteta niistä, mitkä kuuluu asiaan ;)

Kun saatiin lookki valmiiksi, laitoin korot jalkaan ja ajattelin että harjoittelen hieman kävelyä ja lämmittelemään kehoa. Eiköhän nilkka vihlassut oikeen kunnolla ja tajusin samantien, että vasemman jalan akillesjänne on tulehtunut, sillä se oli jo edellisenä päivänä kipuillut. Kipu oli ihan älytön. Äkkiä nilkkajumppaa, nilkat lämpimiksi ja yritin hieroa minkä kerkesin. Päätin kuitenkin pitää pään kylmänä ja ajattelin, että joskos lavan adrenaliinit helpottaa ja niinhän ne tekikin. Aina lavan takana sitten alkoi vasta kipu saamaan vallan, mutta lavalla ollessa kipu selkeästi lieveni.

10603825_10152415963795794_5572394187854422277_o

 

Bäkkärille saapuessani mulle tuli sellanen ”IM HOME” -fiilis todella voimakkaana edellispäivän wilkins kisan jälkeen, josta mulle valehtelematta jäi vähän outo fiilis. Suomen kisoissa on todella reipas, URHEILULLINEN ja arvokas fiilis bäkkärillä. Kaikille annetaan oma rauha ja kaikki on iloisia, ystävällisiä, fiksuja ja kannustaa muita. Kyllä Suomalaiset vaan on niin reippaita ja hyväkäytöksisiä :) Enkä tarkoita etteikö Wilkinsissä kaikki olisi olleet ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä, se energia ja meininki vaan oli huomattavasti eri.

Lindat menossa ;)

Lindat menossa <3

 

 

10724027_777656982280429_914167018_n

Aivan upea ja ihana Nicole Wilkins <3

10649044_10152415963810794_1221182541923636871_o

Lavalle meno tuntui  todella mahtavalta. Nyt voin sanoa rehellisesti, että nautein jokaisesta hetkestä siellä, eikä jännitys ollut enää sellaista, mitä se oli esimerkiksi Jyväskylässä.

top 3 pyllyt rivissä

 

 

20141012-1-3488 20141012-1-3489

normal_DSC_4137~3 normal_DSC_4135~5

T-kävely jäi kaivelemaan, sillä kompastuin ainakin 3 kertaa ja pasmat meni sekasin.  Tiedän että olisin pystynyt NIIN paljon parempaan, mutta ei voi mitään :D Keräsin kuitenkin itseni mielestäni hyvin ja vedin hymyillen loppuun. Virheistä opitaan ;)

20141012-finaali-3822 20141012-finaali-3826 20141012-finaali-3828

 

normal_DSC_4481~2

Sieltä tuli sitten Suomen Mestaruuskisoissa Hopea pysti! Olen MIELETTÖMÄN tyytyväinen!

20141012-palkinnot-4131

Meillä oli törkeen tasainen kärkikolmikko ja pisteen päähän jäi se kirkkain, MUTTA nälkä pitää jäädä ja palo kehittyä ;) Mielettömästi onnea treeni kamulleni, upealle ystävälleni Linda Paldaniukselle kirkkaimmasta <3 Todellakin ansaittu!!!

20141012-palkinnot-4133

 

Yksi mun suurimpia idoleita, Michelle Lewin ja Sara Back jakoivat palkinnot. Sekin oli jo yksi mieletön juttu mulle, päästä noin lähelle Michelleä! Hahah

Yksi mun suurimpia idoleita: Michelle Lewin ja super upea Sara Back jakoivat palkinnot. Sekin oli jo yksi mieletön juttu mulle, päästä noin lähelle Michelleä! Hahah

Kiitos mielettömästi rakas avomieheni, rakas perhe, rakkaat ystävät, valmentajani, FAST Sport Nutrition lisäravinteista, Biancaneve treenivaatteista ja maailman upeimmista bikineistä, Team Fitstarsin tytöt, Kampaamo Gyyli, Studio VMS, Long lasting beauty Marika.

Kiitos Nordic Fitness expon järjestäjille upeasta lavasta ja kisamahdollisuudesta!

Ei paskempi kisadebyytti ollenkaan. Niille jotka eivät ole seuranneet alusta asti, niin munhan piti alunperin kisata eilen messulavalla junnujen Cupissa, mutta Jyväskylän voitto mahdollisti näin upean mahdollisuuden kisata Nicole Wilkinsin Championships kilpailussa sekä yleisen sarjan Suomenmestaruudesta. Niin kiitollinen ja onnellinen olo koko matkasta ja kokemuksesta.

Nyt voi pikkuhiljaa palautua offille. Huomenna tapaan valmentajan ja laitetaan tulevaisuuden suunnitelmat aluilleen. Ehdottomasti aijon vielä kisata, mutta milloin, se jää nähtäväksi ;)  I’ll be back!

10669125_10152415963960794_1276936024567912787_o

Eilen juhlittiin tietenkin kunnolla. :D Kiitos kaikille mukana olleille <3

1901821_10152415964900794_8854055635477701218_n