[mittaustagi]

Viikonloppu oli aikamoinen härdelli; oli bloggaajien inspiration päivää, blogi awardsia, fitness classicia ja voiton juhlia. Tuli tavattua paljon tuttuja, tutustuttua uusiin ihmisiin ja vietettyä aikaa ystävien kanssa. Rankka, mutta aivan super ihana viikonloppu takana.

Palaan blog awardsin tunnelmiin vielä tällä viikolla, mutta tässä postauksessa kerron teille hieman tuosta fitness puolesta sekä tunnelmista kisa viikonlopusta!

Ensinnäkään en nukkunut lähes lainkaan koko vloppuna, sillä molempina aamuina herätys oli ennen 7 aamulla ja jännitin frendien puolesta niin paljon, etten pystynyt nukkumaan. Oon myötäelänyt koko kisakauden (tietenkin, koska munkin piti kisata ensin) ja jakanut tän kauden ihan huikeiden ihmisten kanssa. Muutamasta tyypistä on tällä kisakaudella tullut mulle ihan mielettömän tärkeitä ja läheisiä ihmisiä, joten sai kyllä henkeä pidättäen seurata tuloksia sekä jännittää.

Meidän tiimiläinen Axu on Suomen ainut IFBB PRO Mens Physiquessa. Hän on myös puoliksi Kreikkalainen.

Momsi, Beny ja Succre. Benystä & Succresta on tullut mulle super läheisiä tän kevään aikana.  

Mut napattiin yhtäkkiä huoltamaan jengiä takahuoneeseen, joten seurasin koko settiä sieltä puolelta, enkä päässyt koskaan yleisöön asti, mutta tunnelma oli kyllä huikea bäkkärilläkin. Meillä on sellainen oma TG:n crew, josta kaikki löytyivät bäkkäriltä joko kisaamasta tai huoltamasta. Sen lisäksi siellä oli mun tiimin mulle läheisimmiksi tulleet tyypit.

Meidän tiimillä meni koko viikonloppu ihan mielettömän hyvin, sekä kaikki frendit veti kisat aivan nappiin. Sai olla ylpeä kaikista ja oon niin onnellinen kaikkien puolesta. Meni just niinkuin pitikin!

 

Lupasin Benjaminille vetää dieetin loppuun saakka puhtaasti ja ”cheatata” vasta kisojen jälkeen sitten yhdessä. Lähdettiinkin kisojen ja messujen jälkeen suoraan sushi buffaan vetämään ihan jäätävät ruoka koomat, jonka jälkeen käytiin vielä kaupassa ostamassa kaikenlaista juomaa ja ruokaa illaksi.

Tässä on siis juhlittu syömällä ja juomalla ihan mitä mieli on vain tehnyt ja on kyllä olokin sen mukainen. Kaiken sen karkin, alkoholin, safkan ja jätskin jälkeen maistui kana ja salaatti aivan törkeän taivaalliselta. Taas huomaa sen, ettei ne ”mättö ruuat” ole edes mitenkään paremman makuisia kuin hyvin tehty, terveellinen ruoka, vaan suurinosa tarpeesta mätätä tulee jostain ihan muualta. Tottakai rasva ja sokeri koukuttaa ja ne saavat tietynlaisen reaktion aivoissa aikaiseksi, aiheuttavat himoja ja joissain tutkimuksissa on osoitettu, että aivot reagoivat sokeriin samalla tavoin kuin kokaiiniin, mutta myöskin pelkästään se, että karkkia ja mättö ruokaa pidetään kiellettyinä, tekee se niistä entistäkin enemmän himoamisen arvoisia. Sitten kun niitä syö, huomaa hyvin nopeasti ettei ne niin hyviä nyt olekaan. Itse ainakin olin jo muutaman palan sushia sekä parin karkin jälkeen saanut tarpeekseni, mutta oli vaan pakko syödä koska kerrankin sai ja kohta palataan taas ruotuun. Tai oikeestaan tänään palattiin, thank god. Kyllä tossa tuli varmaan kuukauden kalorit vedettyä kahdessa päivässä. :D

Vedin tänään olkapäätreenin ja nopean HIIT:in aamupäivällä. Huonosti nukutusta ”lisojen yöstä” huolimatta mussa oli energiaa kuin pienessä kylässä ja pumppi sekä tuntuma lihaksiin ihan älytön. Kyllä se cheattaaminen ja nollaaminen kuitenkin tuli ihan hyvään saumaan ja nyt jaksaa taas fyysisesti sekä psyykkisesti vetää Syksyn SM kisat mielessä!

Jos muuten vetää hyvin tunnollisesti, ei muutaman päivän höllääminen tee muuta kuin hyvää päälle ja kropalle. Nyt on polttoainetta sekä motivaatiota mennä kaasu pohjassa, ei tee kyllä yhtään mieli laiskotella tai syödä mitään epäterveellistä.

 

 


*sis. mainoslinkin

Heippa!

Multa toivottiin postausta, jossa avaisin tämänhetkisestä treenieni jaosta sekä määrästä. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta mä treenaan tällä hetkellä (vielä…) huomattavasti vähemmän, mitä normaalisti treenailen itsekseni offilla. Mulla on 5 x salia sekä 2 x aamuaerobista, jotka ovat pituudeltaan 30 minuuttia, eli reippaasti juosten noin 5 km mun kohdalla.

Salitreenit ovat tyypiltään mahdollisimman reippaita; pitkiä sarjoja, lyhyitä palautuksia. Lisäksi valmentajani Timo Eloranta pitää huolen siitä, että vähintään kerran viikossa jalat ja kontti saa kunnolla kyytiä. Ne on niitä päiviä, kun saan kontata himaan ja loppupäivän kuolata päälleni sohvalla.

16114163_10154268465625794_6406438715925812179_n-1

Hauskinta tässä on se, että vedin kesällä noin 4 aamuaerobista, 5 salia ja 3 HIIT treeniä parhaillaan, mutta koska ruokavalio ei ollut optimoitu, tuli käytyä ulkona ja muutenkin tekemisessä ei ollut ns. sen suurempaa suunnitelmaa tai rytmiä, niin mitään ihmeellistä ei ulkoisesti saatu aikaseksi. Tottakai kunto oli hyvässä kondiksessa ja oli hyvä olla, mutta kyllä se vain niin on, että vähemmälläkin tekemisellä päästään huomattavasti tehokkaammin eteenpäin, kun ruokavalio ja treeniohjelma kohtaavat. Siksi osaavankin konkarin on tuloksia toivoessaan hyvä noudattaa välillä toisiaan tukevia ja suunniteltuja ohjeita.

16194975_10154268465630794_4800590041484750919_n-1

Moni on kysellyt teenkö vielä henkilökohtaisia ohjelmia; kyllä teen ja lisää voi kysyä fit4ever@hotmail.fi osoitteesta.

MITEN ON MENNYT, MIKÄ FIILIS? Olen ollut vasta 2 ja puoli viikkoa kisadieetillä. Mitään suurenmoista ei ole kerinnyt tapahtumaan, mutta kyllä ne posket pikkuhiljaa alkavat sulamaan. En tietenkään tule pääsemään ”näin helpolla” koko dieettiä, vaan tottakai menoa kiristetään, multa vaaditaan enemmän jatkuvasti ja duunia on vielä PALJON tehtävänä.

Verrattuna aijempiin kisadieetteihin mulla on tietynlainen rauha ja luottamus tekemiseen, koska sen lisäksi että tunnen kehoni ja sen käyttäytymisen entistäkin paremmin, osaan myös luottaa valmentajaani. Tiedän miten kehoni käyttäytyy erilaisissa tilanteissa ja muutoksissa ja ne eivät ole aiheita, joista stressaisin tai missä vertaisin itseäni kehenkään muuhun. Kroppani on aina ollut jonkinlainen painon pudotusta vastaan kiukuttelija, ja vaikka rasva palaa niin paino romahtaa aina kerralla montakin kiloa, kun taas joillakin se laskee tasaisesti 100-200g/päivässä. Myös treenit, kuten jalkatreeni saattaa kerätä mulla nestettä isojakin määriä, joten on aivan turhaa tuijottaa vaakaa joka päivä ja masentua, jos paino ei putoa tasaisesti joka päivä tai jos se on välillä jopa noussut. Kyllä ne muut kehon merkit sekä peili kertovat eniten siitä missä mennään vai mennäänkö missään.

Ruokavalion muutoksiin olen jo tottunut, mikä tarkoittaa mun kohdalla lähinnä huomattavan suuri määrä vähemmän rasvaa (öljyä!) sekä hedelmäsokeria (omenoita) ja enemmän lämmintä ruokaa, kuten sitä ikuisesti toimivaa riisiä ja kanaa. Lähinnä kauhistellen ajattelen, että vielä reilun 2 viikkoa sitten saatoin ahtaa neljä järkyttävän isoa omenaa itseeni päivässä kaiken muun ruoan kylkeen. Niin sitä vain kaikkeen tottuu, kun on jonkinlaisessa sokerikoukussa.

Nälkä mulla on aina, mutta nälkää mä en joudu näkemään. Päinvastoin, vielä saa syödä ja pitääkin syödä. Tällä hetkellä menee muutama suht tuhti puuro päivässä sekä 3 isohkoa, hiilaripitoista kunnon ateriaa. Mulla tosin sattuu olemaan krooninen nälkä, joten söisin 24/7 hevosen kokoisia annoksia jos vain saisin. 18- vuotias anoreksia minä varmaan kuolisi ahdistukseen tästä ruokahalusta, silloinen säästöliekki elimistöni ei edes ymmärtänyt mitä nälällä tarkoitetaan.

Huomenna taas valmentajan pakaragrilliin! Mahtavaa. ;) Miten lukioiden treenit sujuvat?

15977700_10154268465685794_451555190961053122_nFarkut – similar HERE* (maailman mukavimmat farkut)

Neule –HERE / similar HERE*

Koru – Hermés

Kengät – Adidas Superstar Wedge / Superstar Originals HERE*

 


Tässä on ollut kuumana puheenaiheena IFBB:n uusi aluevaltaus: lasten fitness kilpailut. Tämä älynväläys edustaa mun silmiin pelkästään väliinpitämätöntä ahneutta ja silmitöntä typeryyttä sekä vastuuttomuutta. Olen sanaton sekä järjestäjien että vanhempien puolesta. Uskomatonta. Lapsimisseys ilmeisesti muuttui buumin mukana lapsien fitness kilpailuihin. Voi pieniä…

lähde: http://forums.musculardevelopment.com/showthread.php/157660-Ifbb-wtf

lähde: http://forums.musculardevelopment.com/showthread.php/157660-Ifbb-wtf

IFBB senkuin vain kehittyy. Uusia kategorioita ilmestyy jatkuvasti ja lajien sääntöjä, poseerauksia ja kilpailun mallia muokataan jatkuvasti. Välillä tuntuu siltä, ettei kukaan oikeastaan tiedä mitä loppujenlopuksi edes haetaan. Varsinkin bikinissä, joka on kokenut aikamoisen muodonmuutoksen vuosien varrella.

Kun itse 2011 ihastuin bikiniin kilpailulajina, näyttivät kilpailijat urheilullisilta ja hyvinvoivilta naisilta. Juuri sellaisilta millaiseen kuntoon pääsee ilman hormoneja ja lähinnä hyvillä, pitkäaikaisilla ja säännöllisillä elämäntavoilla. Deetillä ei haettu liian matalaa rasvaprosenttia eikä bikini tytöiltä vaadittu ”kehonrakennusmaisia” piirteitä, päinvastoin, IFBB:n säännöissä luki, että liiallisesta lihaserottuvuudesta rankaistiin.

Bikini vaikutti mun silmiin juuri ihastuttavalta lajilta, sellaiselta johon on turvallista astua mukaan. Jos olisin ihannoinut suurempaa lihasmassaa ja todellista kilpailua lihaksikkuudessa, olisin tottakai valinnut bodyfitneksen lajikseni. Tosin niistä ajoista myös bodyfitness on muuttunut. Edes bodyfitness silloin ei näyttänyt siltä, mitä bikinifitness vaatii nyt PRO tasolla.

Mun maailmassa bikini kilpailija näyttää tältä:

Yarisha Ayala 2013

Yarisha Ayala 2013 kuva: Isaac Hinds / bodybuilding.com

Yarisha Ayala 2013 kuva: Isaac Hinds / bodybuilding.com

Yarisha Ayala 2013 kuva: Isaac Hinds / bodybuilding.com

Kun taas nykyään sama mimmi näyttää tältä:

Yarishna Ayala Otero 2015

Yarishna Ayala Otero 2015/ lähde: flexonline.com

lähde: bodybuilding.com

lähde: bodybuilding.com

Yarisha Ayala on pitkään ollut mun yksi suosikkeja, tosin ei enää. Samoin kuin Valeria Ammirato ja moni muu bikinikilpailija, näyttävät he nykyisin hyvin erilaiselta kuin ennen. Kehitykselle on helppo sokeutua, kun seuraa vain muiden mukana, mutta jos vahingossa eksyy muistelemaan sitä, mistä kaikki alkoi, niin muutos on suuri.

Ymmärrän että lajin tulee kehittyä ja urheilijoiden myös, mutta jos esimerkiksi nämä mimmit kehittyvät isommiksi vuosi vuodelta, niin mikä on bikinin lopputulos? Missä vaiheessa kehitys loppuu, vai loppuuko se? Itse en henkilökohtaisesti ihannoi tätä uutta bikini suuntausta, vaan fanitan edelleen naisellisen, mutta urheilullisen bikini kilpailijan raikasta habitusta ja jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin laji suuntaa. Bikini on kuitenkin lajina niin uusi, että sen lopullista muotoutumista ei pysty sanomaan.

Positiivinen asia on kuitenkin se, että nykyään on uusia kategorioita, joissa voi kilpailla jos ei pidä tästä bikinin uudesta suunnasta. Tosin ne eivät mua hirveesti innosta.

Mitä mieltä te olette IFBB:n lajien kehityksestä ja mitä veikkaatte, missä ollaan esimerkiksi muutaman vuoden päästä?


… nimittäin se, kun tunnet sun kehon palautuneen.

Muutama viikko sitten yhtäkkiä mun paino alkoi tippua mystisesti ja sellanen ihmeellinen nesteinen pöhö ikäänkuin lähteä. Ja kaiken lisäksi, oon viimiset 2 viikkoa ottanut tooooodella rennosti treenien ja ruoan suhteen, joten en ole todellakaan olettanut näin käyvän. Suomessa kerkesin treenaamaan vain kerran ja palattuani Espanjaan oon vaan levännyt tän koko viikon rankan Suomi visiitin jälkeen,  käynyt ainoastaan tallilla sekä muutaman kerran kävelyllä.

Oon syönyt myös vapaammin, ottanut karkin jos on tehnyt mieli ja käynyt ulkona syömässä. Yhtenä iltana join ison lasin viiniä iltapalaksi. Heh.

Mä muistan kun vuosia sitten mä opin tuntemaan mun kehossa uuden tunteen. Sitä on vaikea selittää tai tunnetta pukea sanoiksi, mutta se on sen kaltainen tunne, tai ikäänkuin viesti minkä saat keholtasi. Viesti kertoo että nyt akut on ladattu ja kaikki on hyvin. Se on tunne, kun tiedät, että sun kroppa on valmis uusiin haasteisiin, ei kamppaile mitään vastaan vaan voi hyvin.

Kun kärsin unettomuudesta (jota kesti isän kuoleman jälkeen yli vuoden todella pahana) niin väsymys ja uupumus olivat sitä luokkaa, että mua pelotti aamulla jos mun piti päivän aikana esimerkiksi tavata enemmän kuin 1 ihminen. Ihmisten kanssa puhuminen ja skarppaaminen muiden edessä vaati multa niin paljon ponnistelua. Tää johtui ihan vaan siitä, että mä olin niin uupunut, etten jaksanut minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä.

Joskus tuli parempia aikoja, saatoin viikon verran nukkua hyvin jonka jälkeen unettomuus alkoi taas. Nukuin noin 2-3 tuntia yöstä ja loput pyörin ja hyörin ympäri sänkyä. Mun oli pakko syödä about joka yö 3 aikaa puuro, jotta nukahtaisin edes hetkeksi.

Vielä alkuvuodesta luulin että nukun hyvin, mutta kun äiti oli mun luona kylässä niin hän kysyi multa järkyttyneenä aamulla, että onko mun jokainen yö tällainen? Se oli mulle jo hyvin nukuttu yö, kun kävin vain 5 x yössä vessassa, nukahdin 2-3 yöllä ja heräsin 6-7 aamulla.

Aloin huomaamaan, että palautumiseni on todella hyvällä linjalla, kun en enää yhtäkkiä tarvinnutkaan sitä iltapuuroa, vaan nukahdin vaikka pienellä nälällä. Yhtäkkiä nukahdin 23-00 välillä ja heräsin 8-9 aamulla. Lisäksi se oli selkeä positiivinen merkki, että herättyäni en lähes menettänyt tajuani väsymyksen vuoksi sen jälkeen, kun olen syönyt aamupuuroni. Olin niin väsynyt, että hiilarit aiheuttivat mulle lähes nuijanukutuksen kaltaisen tajunnan menetyksen, jos laitoin silmäni kiinni. Sen vuoksi jouduin heräämään joka aamu syömään aamupalan muutaman tunnin ennen lähtöä, jotta voin nukahtaa vielä syötyäni. Muuten väsymys oli sitä luokkaa, etten jaksanut pitää päätäni pystyssä. En voinut kuitenkaan olla syömättäkään, sillä kehoni ei myöskään kestänyt nälkää, vaan pienikin nälkä aiheutti todella pahan olon. Mun keho ei kestänyt energianvajeita lainkaan. Se oli liikaa mun kropalle, joka yritti lähinnä selvitä hengissä uupumuksen ja tämän aiheuttaman stressin vuoksi. Ja taustani vuoksi voin – en niin ylpeänä – sanoa että mä kestän nälkää todella hyvin, jos kyse olisi siitä että kestääkö mun ”pää”.

Mun hiukset kasvaa hurjaa vauhtia takaisin, ne on alkaneet taas kiiltämään ja mun iho on rauhottunut entistä enemmän. Mun silmien alla ei ole enää niitä 3cm silmäpusseja eikä mun iho oo enää harmaa.

IMG_5156

Mä niin toivon, että tää flow on pysyvää ja mun kroppa todellakin alkaa normalisoitumaan kaiken sen jälkeen mitä tässä on käyty läpi.

Some on ollut nyt muutaman päivän täynnä fitnestä. Upeita kilpailijoita, onnea kaikille lavalle astuneille ja etenkin voittajille! Nyt saa juhlia. :)

Fitness ei ole syy siihen, mitä mulle kävi. Ei syy siihen, että mä paloin loppuun ja uuvutin itseni, kun en shokissa nähnyt mihin sormi osoittaa; ainoastaan osoittavan sormen. Mä jotenkin yliarvioin itseni ja halusin pitää mun tavotteista kiinni kaikista muuttujista huolimatta. Mä en usko että mulle olis todellakaan käynyt näin ellei mun isä olisi menehtynyt. Mä en missään nimessä näe fitnestä pahana lajina, mutta onhan se hyvin vaarallinen, kun siihen yhdistää jonkin suuremman elämänkriisin. Kyllä mä väitän, että lavalla olevien kilpailijoiden kunto ja kroppa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, miten dieetti on heihin vaikuttanut ja onko se mennyt hyvin vai ei. Aina kyse ei ole siitä, onko tehty juuri niin kuin on käsketty. Joskus voit hakata päätä seinään ja jostain syystä mitään ei tapahdu. Se johtuu siitä, että kehomme pyrkii aina taistelemaan meidän puolesta asioita vastaan, jotka ovat liikaa sillä hetkellä meidän vastaanottaa. Ja silloin ei pitäisi kuin kunnioittaa kehoamme.

Mä oon monesti miettinyt viimeisen vuoden aikana, että tuunko mä enää koskaan ns. voimaan hyvin ja tuntemaan itseni fyysisesti vahvaksi , energiseksi ja terveeksi. Nyt mulla on todella hyvä ja kirkas fiilis. Mä uskon, että kun tämän vuoden jaksan vielä kiltisti levätä, antaa keholle aikaa ja keskittyä kehittymiseen niin mun seuraava kisadieetti tulee olemaan taas iloinen, positiivinen ja energinen kokemus ja mun keho jaksaa ottaa sen taas vastaan niin kuin se jaksoi ensimmäisellä kerralla. Uskon että lavalle saadaan iloinen ja freshi tyyppi väsyneen ja uupuneen sijaan.

Vielä en kerro koska seuraavat kisat aijon kisata, mutta siitä on puhuttu ja tätä fiilistä sekä toipumista on odotettu. ;)

10604532_10152359987230794_6779945217251418335_o

 


Ciao!

IFBB on lanseerannut uuden kategorian, Fit Model Women ja Fit Model Men. Lukasin tuossa nopeasti säännöt ja infot siitä mitä kategoriassa haetaan ja lyhyesti tiivistettynä siinä etsitään  kaunista urheilullinen fysiikka, sekä kokonaisuutta.

Kasvot, hiukset, meikki ja esiintyminen ovat isossa osassa tässä kategoriassa. Selluliittia ei saa olla, mutta ei myöskään liikaa lihasmassaa, eikä liikaa kireyttä.

Luulen että tällainen kategoria on otettu mukaan, koska selkeästi bikini on menossa kovemmalle tasolle; tytöt ovat lihaksikkaampia sekä kireämpiä joka vuosi.

En ole varma, mutta muistelisin kuulleeni joskus, että bikini fitness kategoria on tullut fitness lavoille alunperin ns. väliviihteenä, jolloin urheilulliset naiset ovat tehneet bikinikierroksia. Ennen bikini oli PALJON pehmeämpää ja lihattomampaa. Tottakai laji kehittyy ja taso kovenee. Se on vain hieno juttu, tosin se tuo myös varmasti monille paineita kehittyä kehityksen mukana ja pärjätäkseen kehityksen tulee olla maksimaalista, jotta pysyy tason mukana jos tavoittelee kärkisijoja. Tämä taas saattaa lisätä dopingin käyttöä bikinissä ja käsittääkseni peptidit, joiden käyttö mahdollisesti yleistyy lajissa, eivät näy edes pissatesteissä, joten sinällään en ihmettele että dopingin käyttö houkuttelee monia.

12407251_437477973123445_201884019_n

Uusi kategoria sai mulle ensin hieman ristiriitaisia fiiliksiä; onko iltapukukierros enää kilpaurheilussa oleellista? Meneekö tämä nyt hieman erikoiseksi, liian missimäiseksi? Hetken asiaa miettineenä tulin siihen tulokseen kuitenkin, että mun mielestä kategoria on todella hyvä uudistus naisille ja miehille, joille urheilu on elämäntapa ja kisaaminen kiinnostaa, mutta äärimmäisyyksiin vietävä dieetti mietityttää. Siinä dieetti on varmasti terveys-ystävällisempi ja lempeämpi.

Mulla itsellä alkoi viime dieetillä hiukset putoilla päästä, hormonitasapaino meni aivan sekaisin (mikä näkyi mm. järkyttävässä yöhikoilussa, unettomuudessa, mielialoissa sekä ihon akneilussa) ja siinä on aina todella isot riskit. Varsinkin peräkkäin kisailussa saa olla todella tarkka ja elämäntilanne rauhallinen joka osa-alueella. Dieetti on kuin yksi työ, se vie arjesta osansa eikä sen rinnalla ole kovin suositeltavaa toteuttaa mitään muuta stressaavaa tai kuormittavaa elämänvaihetta, hektistä ja stressaavaa työtä tai stressaavia elämänmuutoksia. Nostan todella hattua yrittäjäihmisille sekä äideille, jotka selviytyvät kunnialla kisadieetistä. Itse en varmasti pystyisi lapsien kanssa dieettiä toteuttamaan, sen verran itsekkään ajanjakson dieetti vaatii ainakin minun kohdallani.

Tietenkin itselläni taustalla oli viime kisadieetin suhteen todella suuri shokki ja suru, joka oli varmasti suurimpia tekijöitä ylikuntoon ajatumisesta. Oli todella tyhmää edes lähteä kisaamaan niin rankassa elämäntilanteessa.

12439241_10153328981885794_789787223992619096_n

Mä oon päättänyt ottaa nyt 2016 vuoden kisalomaa. Kaksi vuotta on mennyt kokonaan kisoihin valmistuessa ja nyt on aika ottaa rauhassa narut takaisin käsiin, KEHITTYÄ ja omistautua duunille. 2017 vuosi tulee olemaan mun seuraava kisavuosi ja aijon tuoda parhaimman version itsestäni lavalle.

Mielenkiinnolla odotan ensimmäisiä Fit Model kisoja! Mitä mieltä te ootte uusista kategorioista?

Huomenna mennään Nikon kanssa DYGymin avajaisiin ja Lauantaina päästään sinne treenaamaan ekaa kertaa!  Lupaan ottaa paljon kuvia avajaisista ja salista. :) Lauantai yönä lennän takaisin Suomeen ja pääsen tekemään samalla ensimmäisen lentokummi tempaukseni, kun tuon mukanani muutaman vuoden ikäisen netitokaisen, Vane- hauvan uuteen kotiin. Olen todella innoissani että pääsen auttamaan edes jotenkin näitä kodittomia ja hylättyjä Rescue koiria. <3