IKUINEN HEPPATYTTÖ.

23.06.2016

Luulin että pääseminen tallille rauhoittaisi edes hetkeksi tätä hevoskuumetta ja ikävää tallitouhuihin, mutta päinvastoin, se taisi vain pahentua. Kävin eilen Viikilän Hevostilalla touhuilemassa hevosten kanssa sekä verestämässä muistoja nuoruudesta, jolloin kävin satunnaisesti Viikilässä heppailemassa. Silloin siellä oli vain muutama hevonen, joten oli ihanaa nähdä tallin kasvaneen!

13516608_10153686113240794_6098511670016024920_n

Fabritsio aka Roomeo. Tinkerin ja suomenhevosen risteytys.

Vaikka mulla onkin ihan mieletön ikävä Bahria ja Espanjan upeita maastoja, niin Suomessa on kyllä aivan ihanan puhtaat tallit sekä hyvin hoidetut hevoset. Espanjassa oli aivan huippu talleja rikkailla, mutta perus ratsastustallit ovat hyvinkin alkeellisia ja hieman ”sinnepäin” hoidettuja. Suomessa hevoset ovat myös selkeästi ihmis ystävällisempiä ja tottuneet eri ihmisiin. Oli ihan virkistävää hoitaa hevosta, joka ei ihan jatkuvasti yrittänyt viedä multa henkeä. :D

13508920_10153686525860794_3611170306988725698_n

Oli myös ihanaa ratsastaa hevosella, johon olen tutustunut silloin kun hän oli vielä pienen pieni varsa. Nyt Verneri on jo 10-vuotias upea suomenhevosruuna, jolla oli mahtavan tasaista sekä pehmeä ratsastaa. Verneristä oli kasvanut todella mukava ja erittäin reipas nuori herra sekä innokas hyppääjä :)

13507144_10153683370015794_4192709754819606062_n

Vedettiin ihan freestylenä kentällä ja innostuttiin hyppäämäänkin muutaman kerran pienien esteiden ylitse joita kentältä löytyi. En ole hyppinyt pitkään aikaa ja se on aina ollut mun lempi laji ratsastuksessa, joten oli todella kivaa myös pomppailla muutaman kerran, varsinkin kun Verneri oli hyvin innokas ja reipas esteiden kanssa.

Suosittelen ehdottomasti Viikilän hevostilaa jos ikinä eksytte Merikarvialle päin ja hevoset kiinnostavat!

 

 

 

 


Ocean Club Opening – white and silver party

01.05.2016

Moikka!

Pahoittelen pitkästä postaus välistä. Mä itseasiassa kirjoitin teille Torstaina postauksen, mutta se olikin aihe jota oli todella vaikea käsitellä tekstinä, joten päätinkin olla julkaisematta tekstiä ja tehdä sen uudestaan video muodossa heti huomenna! :)

Perjantaina oltiin mun ystävän Mariannen sekä muutaman muun tytön kanssa Ocean Clubin avajaisissa, joka itseasiassa sijaitsee meidän naapurissa. Jep. Naapurissa.

Meidän kotia suoraan vastapäätä on Plaza Beach banus club, ja tarkoitan siis kirjaimellisesti vastapäätä. Suoraan portin toisella puolella.  Sitten taas samalla puolella katua, viereisessä rakennuksessa sijaitsee Ocean club Marbella, joten ollaan tässä tällaisen mukavan musiikin ja kiljunnan ristitulessa.

Oikeesti aika karseeta, en olis koskaan kuvitellut että tää on olemista bileiden keskellä päivästä toiseen kun käytiin tätä asuntoa aikoinaan katsomassa ja Niko vähän varoitteli noista kesän bileistä. :D

Jos olis linda 17-18 vee, niin täähän olis vaan törkeen siistiä, mutta tällä hetkellä hieman ristiriitanen fiilis. Toisaalta ei ole koskaan sellanen olo, että olis yksin, mutta toisaalta en jaksais koko päivää, iltaa ja yötä kunnella musiikin pauhetta ja ne ilotulituksetkin alkaa kyllä jossain kohtaa ärsyttämään. Hauska lähteä lenkille aamulla kun känniset turistit ryömii tossa toisella puolella! Jej. :D

No, anyway. Mentiin avajaisiin kivalla porukalla ja meillä oli kyllä aivan mielettömän hauska ilta! Tanssittiin jalat kipeiksi, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja pidettiin hauskaa tyttöjen kesken. Lähdin hieman ennen kahta kotiin ja nukahdin välittömästi sänkyyn päästessäni. Mulla ei oo hetkeen ollut niin kipeet jalat kun perjantai yönä, hah. Lisäksi tanssittiin niin paljon, että olin pelkästään siitö aivan loppu. Ei onneksi ainakaan ollut pitkä matka kipittää rantapolkua kotiin.

13109076_1182555221764320_1532951773_n

Teemana oli white and silver (jackie ei tottele pukukoodeja, joten…) ja mulla oli klassisesti pieni vaate paniikki päällä, sillä harvemmin mä pukeudun kokonaan valkoiseen ja kaikki mun korut on suurimmaksi osaksi valko-kulta/kulta, kuin hopea. Sovitin valehtelematta 20 mekkoa ja löysinkin upeita, mutta en raaskinut ostaa upeaa kallista mekkoa, sillä tiesin etten tule valitsemaan valkoista mekkoa asuksi kovin mielelläni uudestaan. Mielummin ostan sitten mekon värissä, jota varmasti käytänkin enemmän ja jossa viihdyn.

Olin ostanut juuri muutama päivä sitten kuvan housut Zarasta ja heitin sen kaveriksi aivan basic topin. Isot hopeiset korvikset korviin ja hopeat kengät jalkaan = volà. Paljon enemmän mun näköinen kokonaisuus, kuin väkisin ängettynä valkoiseen pikkumekkoon.

13102509_536033486568561_1518991130_n

Nuorempana paljon helpommin puin kauniin mekon ainoastaan sen mekon upeuden vuoksi, vaikka en olisikaan todellisuudessa edes viihtynyt mekossa kunnolla. Nykyään mulle on todella tärkeetä että mulla on hyvä fiilis vaatteissa; ei tarvitse repiä ylös eikä alas ja olo on mukava ja omalla tavalla varma. Tärkeetä on että näyttää itseltään. On aivan karseeta olla vaatteissa, jossa sun tarvii stressata tai olo on epämukava. Se taas vaikuttaa ihan koko fiilikseen ja näkyy ulos epävarmuutena ja lähinnä pilaa koko illan.

13129897_556688511207747_1128002441_n

Ilta sisälsi todella upean ilotulituksen ja kaikenlaista mageeta meininkiä! Avajaisissa oli sen verran vauhdikas meininki, että oon ollut kaks päivää aivan törkeen väsynyt. Siis totaalisen loppu. :D

13096027_10153576598750794_4674091292485439542_n

Olin Lauantaina aivan kuin rekan alle jäänyt. Mentiin päivällä Mariannen kanssa tallille ja odotin hirveesti että pääsen nauttimaan päivästä Bahrin kanssa. Harmikseni sain kuulla, että Bahrin kavioon oli tullut halkeama ja se odotti kengittäjää, joten jouduin menemään toisella hepalla. Mulle annettiin sellainen todella kaunis, espanjalaiskaunotar, joka oli todella kiva ja helppo hoitaa. Tämä oli mukavaa vaihtelua siihen jatkuvaan Bahrin egoiluun.

Mä en kuitenkaan ihan hirveesti lämmennyt tälle mini mimmille, sen laukka oli niin pomppuisa ja hevonen tuntui todella luihulta. Se pelkästi ihan hassuja juttuja ja teki lujissa vauhdeissa ihmeellisiä sivuväistöjä aivan yllättäen. Mun vatsalihakset oli ihan tulessa kun yritin jotenkin näyttää järkevältä siinä meiningissä.

Tänään oli sama juttu, ratsastin tällä valkoisella kaunottarella, koska Bahrin kavio piti leikata lyhyeksi ja sen täytyy antaa parantua ainakin viikon verran.

Mentiin tänään uusi reitti maastossa ja ohitettiin muutama polo clubi ja päätettiinkin, että mennään joku päivä dinnerille jollekkin kivalle polo clubille, tutustumaan vähän lajiin. Hevonen oli paljon kivempi ratsastaa, kun tiesin vähän millainen neiti kyseessä, mutta jep, kyllä mulla oli kova ikävä Bahria. Ihan sama vaikka puris mua miljoona kertaa, on se vaan loistava ja joka kerta ihanampi ratsastaa.

Oli muutenkin todella kiva huomata tänään miten erilailla Bahri nykyään reagoi muhun. Se selkeästi tunnistaa mut ja alkaa hyväksymään mut ihan erilailla kuin ennen. Ego on edelleen todella suuri, mutta pienin askelin kohti yhteisymmärrystä. :)

13124817_10153576598665794_728817747164047194_n

Jokatapauksessa viikonloppu on ollut hauska ja meininkiä on riittänyt. Nyt mulla on kasa duunia tehtävänä huomiseksi, joten palataan huomenna videopostauksen merkeissä! Toivottavasti kaikilla oli hauska vappuviikonloppu ja ootte muistanut käyttäytyä!;)


Oman elämän rakentamista Espanjassa

27.03.2016

Hitsi mulla on ollut kiva pääsiäinen.

Oon vihdoinkin alkanut päästä vauhtiin tässä oman elämän rakentamisessa täällä. Oon saanut uusia ystäviä, paljon erilaisia tyyppejä sekä kaiken ikäisiä ihmisiä, mm. yksi 80 – vuotias Englantilaisnainen. Mä oon aina  tullut juttuun vanhempien ihmisten kanssa. Lähes kaikki ihmiset joiden seurassa oikeesti viihdyn ja nautin olla, ovat mua yleensä vähintään 10 – vuotta vanhempia muutamaa ystävää lukuunottamatta, jotka hekin viihtyvät vanhemmassa seurassa.

Kävin keskiviikkona La Suite clubin kutsuvieras avajaisissa. Keski-ikä taisi olla noin 50v, mutta oli super hauskaa ja juuri täydellinen ilta. Käytiin ensin tyttöjen kesken Sushilla ja sen jälkeen mentiin viettämään iltaa La Suite clubille. En nähnyt varmaan yhtäkään kännistä ihmistä, tosin lähdin jo 12 jälkeen kotiin. Mun unirytmi on nyt täydellinen; nukahdan 23 jälkeen ja herään noin 8. Joskus en herää edes vessaan kertaakaan, kun vielä muutama kuukausi sitten kävin noin 20 kertaa pelkästään vessassa yöllä, kun en saanut nukuttua. Nyt voin todella sanoa, että tältäkö tuntui olla elossa ja nähdä värit taas? Teen teille myöhemmin vielä postauksen siitä, mitä kaikkea koin 1,5 vuoden unettomuuden vuoksi ja miten radikaalisti tunnen eron fyysiseen ja henkiseen olooni nyt, kun olen saanut nukuttua lähes kuukauden täydellisesti.

12907390_478923018979496_1404023166_n

Oon tutustunut täällä paljon fitness kisaajiin. Kuvassa on Maria, Marianne sekä Natalie ja kaikki ovat kisaajia. Maria ja Marianne ovat itseasiassa juuri kisadieetillä ja huheijaa niiden kropat näyttää hyvältä! Maria on voittanut monia kisoja bodyfitneksessä ja Marianne on pärjännyt myös todella hienosti, aina finaali kuusikoissa kisoissaan. Molemmat kisaavat IFBB:n liitossa.

Itseasiassa täällä ei paljoa näe tai ole ns. bulkkaus kulttuuria. Täällä jengi näyttää olevan n. 5-8kg päässä kisapainosta kokoajan. Tyyli on hyvin erilainen kuin Suomessa ja musta tuntuu että täällä saattaa olla vähemmän ”loukkaantumisia”, kun kroppaa ei jatkuvasti viedä ääripäästä toiseen, dieetit on noin 8 vk pitkiä, aerobisia on todella vähän. Itse dieetistä ei myöskään tehdä mitään numeroa tai showta, niinkuin monesti Suomessa on tapana. Elämä jatkuu ihan normaalisti, jengi käy ulkona syömässä jne, toki rakentaa ateriat omille makroilleen sopiviksi ja vähän joutuu säätämään, mutta kuitenkin ihmisten elämä ei muutu kun dieetti alkaa. Se on musta ihailtavaa ja tapa, jolla fitness todellakin on elämäntapa, kun dieetin ajaksi ei pysähdy koko muu elämä, eikä kaikki pyöri vain sen ympärillä.

Toki oon tutustunut vaan ihmisiin DY-Gymillä sekä näihin neitoihin, joista ainoastaan Maria treenaa mun kanssa samalla salilla. Siellä ei tosiaan näe bulkkaavia kisaajia, vaikka tuntuu että kisaajia taitaa olla suuri osa treenaajista. Olen siis ainut bulkkaajan näköinen otus siellä, joka kisaa XD

Oon funtsinut, että jos on vaan mahdollista, niin kisaan ensi vuonna Suomessa sekä Espanjassa.   Mutta katsotaan sitä sitten lähempänä. :)

Olen myös huomannut, että täällä on ihmisillä täysin erilainen mentaliteetti elämää kohtaan kuin Suomessa. Mun omatkin stressilevelit ovat selkeästi laskeneet, enkä ole jatkuvasti hirveen paineen alla suorittamassa elämää, vaikkakin tottakai työni hoidan parhaani mukaan aina. Luulen ja voisin hyvin kuvitella, että pelkästään tapa elää on Suomessa hyvin loppuun kuluttava ja siksi meidän kansa kärsii niin paljon burn outeista ja masennuksista. En koe, että mun elämäntavat olis muuttuneet mitenkään, päinvastoin; uudet asiat luo stressiä ja painetta, mutta ehkä ympäristö kuitenkin on jollain tapaa mielelle rauhallisempi? En osaa sanoa. Ainut asia minkä voin faktana sanoa, joka ei ole mun mielipide tai omaa höpöhöpöä on se, että mun unettomuuden katoaminen ja energisyys puhuu puolestaan.

12328370_1675839529345623_1349480168_n

Mariannen dieetti alkoi viikko sitten.

Viikonloppu onkin mennyt taas treenatessa ja heppaillessa. Oon niin tyytyväinen kun Bahri on joka kerta vaan parempi ja parempi ratsastaa. Se alkaa selvästikin vähän luottamaan muhun ja ihmiset olivat ihan ihmeissään, kun se suostui menemään veteen tänään.

Bahri on niin liikuttava ja tunsin todella suurta onnea sen puolesta tänään, kun näin miten onnellinen se oli kun uskalsi mennä veteen leikkimään. Vesi on kuulemma ollut sille aina ehdoton ei ja se on vetänyt aina kunnon shown jos joku on yrittänyt saada sen veteen. Olihan meilläkin siinä pientä tappelua, mutta lopulta se uskalsi mennä muiden perässä ja sen jälkeen sitä ei meinannutkaan saada enää vedestä pois. Siellä me seisottiin lammikossa ja loiskuteltiin vettä kun muut olivat jo lähteneet. Niin liikuttava otus.

12439178_10153493714540794_2749139489767978514_n-1

12472775_10153493714600794_226874702834451208_n

12439093_10153317612627890_4725978299449978879_n

Bahri on ylipäätään alkanut kuuntelemaan aivan eri tavoin ja boxissa pystyn aistimaan jo pieniä kunnioituksen myönnytyksiä. Se alkaa antamaan mulle hieman tilaa eikä yritä joka vaiheessa purra tai potkaista.

Mua pyydettiin tänään myös ratsastamaan yhtä toista 12 vuotiasta oria, joka on hyvin vahva ja kilipää. Sen omistajalla on selän ja niskan kanssa ongelmia ja pystyy ratsastamaan vain kerran 2 – viikossa ja kaipaisi ratsastajaa orilleen. Ainut ongelma on, ettei kukaan uskalla mennä sen boxiin. Lupasin kokeilla sitä joku kerta, mutta olen päättänyt että keskityn nyt kunnolla Bahriin ja pikkuhiljaa tutustun siihen paremmin. Mulla on hirvee halu saada homma toimimaan sen kanssa ja että se alkaisi luottamaan muhun. Jokainen pienikin askel on todella palkitseva sen kanssa, kun mikään ei ole itsestään selvää.

12705633_10153490370755794_7093401494028302001_n

Yllä olevassa selfie pläjäyksessä on tallin nuorin asukki, pikku ori, joka on itseasiassa Bahrin pikkuveli. Tää pieni otus on niin rakkaus pakkaus. Hän rakastaa silittelyjä, huomiota, pussailua ja kameralle poseeraamista. Näissä kuvissa oon itsekin hillitysti, mutta puolet meni siihen, kun en voinut olla nauramatta ja repeilemättä tolle otukselle, kun se katsoi ja mulkoili suoraan kameraan ja vaihtoi joka kuvaan asentoa, aivan kuin se ymmätäisi mistä kyse! Super hauska.

Nyt mä otan pienet päiväunet ja alan valmistautua sen jälkeen salitreeneihin! Mulla oli eilen NIIN SAIRAS treeni, että huhuh! Tein oikeastaan pelkkiä kyykkyjä; 6 erilaista kyykkyä, jokaista 4 sarjaa ja 15 toistoa, eli todella pumppaavaa treeniä. Sen päälle hieman hyppyjä ja eristäviä liikkeitä etureisille pitkästä aikaa. Mä hikoilin jopa mun polvista ja mä en todellakaan hikoa helposti salitreenissä. Ei ihmekään että nukahdin heti kun pääsin sänkyyn ja heräsin samasta asennosta aamulla. :D

Pientä pumppia havaittavissa?

Pientä pumppia havaittavissa? Noi mun etureidet ei oo enää normaalin näköset tässä kuvassa lol