TOP 4 HYVÄN OMANTUNNON SNACKSIT!

18.11.2016

Tämä perjantai menee himassa leffojen ja herkkujen parissa. Ihanaa olla yksin rauhassa, kynttilät, viltti ja minä. Niin ja ne snacksit. Tämä kynttilöiden ja kaikenlaisten ihanien sisävalaistusten, pörrösukkien ja vilttien kulta-aika on ihanaa, kun vaan älyää hyödyntää pimeyden.

15078586_10154074125450794_8444619301098042513_n

Mitkä sitten on niitä mun lemppari herkkuja, kun puhutaan hyvän omantunnon herkuttelusta? Onko sellaista olemassa? Mun mielestä on. Riippuu todella paljon tottumuksista, mutta mun makeannälkä lähtee ihan hedelmienkin muodossa.

Moni mun blogia pitkään lukenut ehkä muistaakin mun omenariippuvuuden. Siinä ollaan vieläkin. Tosin kävin hammaslääkärissä tuossa taannoin ja lääkäri täti pyysi rajoittamaan omenoiden rouskuttamista, sillä niiden happamuus myös näkyy hampaissa.

15027908_10154074125440794_2592220981678037499_n

Mun ehdoton lemppari on omena. Siitä ei päästä koskaan mihinkään. Syön päivässä vähintään kaksi isoa omenaa ja myös herkuttelen niillä.

Toisena hyvänä kakkosena tulee ananas. Ei mikään purkki ananas, vaan ihan ”oikea” ananas niin, että ne palaset leikkaa itse. Harvemmin tulee kuitenkaan ananasta ostettua, jos olen yksin, sillä se menee yllättävän nopeasti huonoksi ja yksin sellaisen syöminen on jopa vähän haastavaa. Tosin ananas maistuu monessakin muodossa; salaatissa, suolaisen kanssa, smoothieissa, aamupuurossa ja ihan sellaisenaan, joten aina sille keksii jotain käyttöä lyhyessäkin ajassa.

15134660_10154074125495794_7554253469497097463_n

Omenoiden ja ananasten, elikkäs noiden makeempien hedelmien lisäksi rakastan napostella vihanneksia ja marjoja. Myös miniporkkanat kuuluvat lähes päivittäiseen ruokavaliooni, sekä myös minitomaatit. Nuo kaksi ovat päätyneet ruokavaliooni kisadieetin kautta ja jääneet päivittäiseksi tavaksi.

  • Omena 100g sisältää 1g proteiinia/16g hh/ 1g r/ 77 kcl
  • Ananas 100g sisältää 1g proteiinia/11g hiilihydraatteja/0g r/ 56kcl
  • Miniluumutomaatti 100g sisältää 1g proteiinia/4g hh/0g r/ 20kcl
  • Miniporkkana 100g sisältää 1g proteiinia/6g hh/ 0g r/ 35kcl

Ei siis mitään huimia lukuja, tai kenenkään diettiä pilaavia ravintosisältöjä. Hedelmien kanssa saa olla vähän tarkempi hedelmäsokerin vuoksi, mutta aika paljon saa niitäkin ahmia, jos ajatteli niillä lihottaa itsensä. :)

Näitä ja monia muita hedelmiä, kasviksia ja marjoja voi sitten maustaa, marinoida tai dippailla miten itse haluaa. Jos on hullu kasvis-hedelmä fani niinkuin minä, niin nämä menevät ihan tällaisenaankin. Joskus kuitenkin marinoin oliiviöljyllä ja mausteilla porkkanat sekä tomaatit ja heitän sekaan hieman vähärasvaista fetaa. Hedelmiä voi myös makeuttaa entistä enemmän esimerkiksi pienellä määrällä steviaa, mutta mun mielestä ovat parempia ilman.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Diabeteksen unelma.

25.07.2016

”Mä en pysty tähän” oli tänään mantra jonka päästin noin kymmenen kertaa muutaman tunnin Linnanmäki vierailun aikana. Tämä pakonomainen ja paniikkimainen lauseen toistaminen johtui järjettömästä ampiaisten määrästä! Tottakai, paljon makeaa ja ruoan tähteitä jokapuolella, kukkien ja puiden lisäksi.

IMG_2292

Mä olen aina pelännyt ampiaisia, mutta mun ensimmäisen kisadieetin aikana sain jonkinlaisen trauman näistä piikikkäistä kavereista. Olin aivan kisadieetin lopulla vetämässä porrastreeniä, kun yhtäkkiä mun kimppuun hyökkäsi parvi ampiaisia. Muistan miten huidoin paniikissa kaulastani, naamastani ja käsistäni amppareita pois, mutta ne vain pysyivät siinä kuin liimatut. Sainkin piston käteeni josta seurasi hillitön paniikkikohtaus. Pelästyin niin paljon, että tilanteen jälkeenkin yritin vähintäänkin viiden minuutin ajan lopettaa hysteeristä itkemistä ja tasoittaa hengitystäni. Itse pistäminen ei niinkään haitannut, vaan yhtäkkinen agressiivinen hyökkäys pelästytti. Pelkäsin, että ampiainen pistäisi minua esimerkiksi kurkun lähelle.

Silloin oli jo sen verran kylmä ja syksyinen sää, että ampiaiset olivat todella nälkäisiä ja sen vuoksi agressiivisia. Jokapäivä sai Facebookista lukea hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden uhrien kertomuksia ampiaisten kummallisesta ja agressiivisesta käytöksestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Halusin kuvata hattaran kanssa muutaman kuvan ja sehän ei ollut ollenkaan hyvä idea. Hattara käteen ja välittömästi kymmenen ampiaista perään. Ampparit ilmeisesti rakastavat sokeria, en usko että ne musta mitään muuta halusivat. Ainoastaan palan tuota sokeripilveä itselleen. Vaikka kuinka yritin rauhoittua ja pysyä paikallani, niin jostain solumuistista pinkaisee välittömästi paniikki kun ampiainen lähestyy. Tiedän itsekin että se panikoiminen ja huitominen ainoastaan pahentaa tilannetta, mutta en vain pysty olemaan paikallani kun ampiainen pörrää ja kiehnää ympärilläni.

13620831_10153762940770794_7118930516724527185_n

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Mä sain mun hattaran ja kuvat ilman yhtäkään pistosta.

Salaisuutena voin paljastaa, että vaikka kuvien perusteella ei uskoisikaan, niin näiden kuvien jälkeen meni mun hattaraT parempiin suihin, (kyllä, monikossa, sillä ensimmäinen suli jo ennen kuin kuvaus spotti löytyi…) koska en itse pidä hattaran mausta, enkä koostumuksesta, enkä varsinkaan siitä olosta mikä siitä seuraa. Kunnon diabeteksen unelma. :D

Linnanmäki on muutenkin aivan horror, kun miettii ruokailumahdollisuuksia. Muutamasta paikasta taisi saada hampurilaisten ja ranskalaisten lisäksi jonkinlaisen salaatin, mutta muuten tuo paikka pursusi sokeria, rasvaa ja höttöhiilaria. Teki ihan pahaa viattomien lasten puolesta, sillä en usko että monikaan lapsi ymmärtää mitä suuhunsa laittaa, mä ainakaan nähnyt asiassa mitään ongelmaa nuorena ja tietämättömänä. Jos mulle tuli huono olo jo muutaman hattarapalan jälkeen, miten mahtaa 30 kg lapsi reagoida tuohon sokeripommiin? Ei mikään ihme, että linnanmäkeä säestää lähes loputon itku-raivo-potku-huuto ja joka toinen lapsi kiukuttelee niin, että kitarisat vain heiluvat kun sokerihuuma laskee ja väsymys iskee.

Mä en todellakaan rupea paasaamaan blogiini siitä, miten lapset tulisi kasvattaa, vaan siitä, että aikuisten tulisi aina muistaa ketä lapset katsovat ylöspäin ja mistä he oppivat elämäntapansa. Aikuisilta ja nimenomaan omilta vanhemmilta tietenkin. Silloin tällöin tivolissa herkuttelu tai karkkipäivä on ihan ok, kunhan herkuttelu ei ole jokapäiväistä ja ruokavalio koostu roskaruoasta. Lapsilta löytyy nykyään jo valtimotaudin riskitekijöitä ja kakkostyypin diabeteksen oireita: paastosokeri ja veriarvot ovat koholla ja insuliinieritys häiriintynyt. Lapsella saattaa olla rasvamaksa, iho-oireita sekä tuki- ja liikuntaelinongelmia. Euroopassa lasten liikalihavuus on jo epidemian mitoissa, eikä loppua näy. Jo joka neljäs murrosikäinen suomalainen lapsi on ylipainoinen. Lapsiakin huolestuttavammalta vaikuttaa aikuisten tilanne. Muutama karkki ei välttämättä silloin tällöin kenenkään lapsen ruokavaliossa tee vahinkoa, mutta jos äiti vetää esimerkilisesti kaksin käsin vieressä hampurilaisia, ranskalaisia ja sokerihillo-kermavaahto-lettuja kokiksella, niin saattaa lapsen hyvinvointiin ja ylipainoon löytyä syy lähempää kuin uskoisikaan.

Vaikka mua ei lapsena kielletty tai pakotettu mihinkään ruokailuun tai ruokavalioon liittyen, niin mun äiti on aina tehnyt ihan hemmetin hyviä salaatteja sekä kotiruokia ja olenkin pienestä pitäen kasvanut kasviksia rakastavaksi salaatti-hedelmä monsteriksi. Jo vaippaikäisenä pyysin meidän kreikan mummua tekemään mulle salaattia, vaikka tarjolla olisi ollut herkullista pitaa. Mulla menee normaalisti päivässä vähintään muutama kurkku, yksi jäävuorisalaattikerä, 200g tomaatteja plus kaikenlaista muuta porkkanaa ja vihannesta. Mä väitän, että mulle on itsestään selvää että syön paljon kasviksia, hedelmiä ja kotiruokaa, koska niin meillä on aina tehty lapsuudessakin. Syön kunnon ruokaa, hedelmiä ja kasviksia niin paljon, ettei mulla edes jää tilaa karkille tai roskaruoalle mun mahalaukkuun. :D Ei ihme, että mun valmennettavat ja fitnetin asiakkaat tuskailevat aina ruokien määrää.

"kun mä en edes pidä tästä hattarasta"

”kun mä en edes pidä tästä hattarasta”

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – mä en edes tykkää tästä hattarasta.