Ei ihme jos ei treenaaminen maistu!

27.07.2016

Moikka!

Mä oon niin fiiliksissä kun salilla menee todella hyvin ja voimatasot nousee taas tasaiseen tahtiin joka viikko. Energiaa on kummallisen paljon ja vaikka olenkin nyt tehnyt niitä tuplatreenejä, joita lupasin olla tekemättä, niin oon tuntenut itseni todella energiseksi kokoajan. Varmasti osittain johtuu siitä, että oon nyt kolmisen viikkoa keskittynyt treenaamiseen kunnolla ja järjestänyt sille aikaa, joka näkyy kunnossa ja jaksamisessa. Oon myös nukkunut todella hyvin.

13872954_10153766463870794_7521377845328336532_n

Juttelin eilen treenin jälkeen frendin kanssa siitä, miten kivaa on kun treenit alkaa taas kulkemaan kunnolla ja salilla on paljon kivempi käydä, kun ei ole kroppa aivan tulessa ja paskana seuraavat päivät ja rauta ei paina niin toivottoman paljoa. Lihasmuisti on siitä mukava juttu, että vaikka olisit treenaamatta jonkin aikaa, esimerkiksi muutaman kuukauden, niin kuitenkin uudelleen aloittaessa kehittymisesti on nopeaa ja suorituskyky sekä voimatasot palautuvat nopeasti ennalleen.

Aina ensimmäiset kerrat tauon jälkeen ovat kuitenkin kirjaimellisesti aivan ahterista. Tuntuu että on maailman huonoin ja surkea kuntoisin tyyppi, eikä liikkeetkään mee yhtään niin sulavasti kuin ne ennen meni. Koko treeni on lähestulkoon kömplöä heilumista ja kokeilua. Kostoksi pakko vetää raivolla crosstraineria loppuun, kun v*tuttaa niin paljon koko treenaaminen.

Sitten jos osaa kuitenkin sen verran treenata että liikkeet menee perille oikeisiin paikkoihin ja sitä lihastakin löytyy jonkinverran, niin oot aivan kuin kokovartalohalvaantunut seuraavat kaksi-kolme päivää. Sattuu niin paljon ettei meinaa sängystä päästä, eikä puhuta edes siitä vessassa käymisestä ilman inva-WC:n tukikaiteita. Great! Kiinnostaa ihan sikana mennä uudestaan.

13776024_10153766463865794_7743425829838261129_n

Ei voi muuta kuin luottaa tekemiseen ja raahautua uudestaan toteamaan että jep, yhtä nihkeetä tämänkin lihasryhmän treenaaminen. Mä ymmärrän TÄYSIN ihmisiä, jotka treenaavat ensin vaikkapa kaksi viikkoa-kuukauden, pitävät kuukauden taukoa tai treenaavat sillon tällöin salilla sen mukaan kun ehtii,  että miksi siihen salitreeniin ei oikeen koskaan kunnolla rakastu ja miksi se nimenomaan tuntuu joltain pakolliselta velvollisuudelta. Herranjumala, jos mun treenit olis aina sellasta kuraa mitä ne on jo muutaman viikon tauon jälkeen, niin en mäkään haluis käydä. Vasta parin viikon väkisin treenaamisen ja nihkeilyn jälkeen aletaan pääsemään siihen vauhtiin ja kroppakin tajuaa homman nimen.

Säännöllisyys rakkaat ihmiset, se on se juttu. Sä et voi kehittyä, jos sä taputtelet sieltä täältä silloin tällöin. Sä saatat ehkä ylläpitää jotain peruskuntoa, mutta niin ei ikinä tule löytämään sitä paljon puhuttua rakkautta lajiin. Sillon ei varmasti tuu tarpeeksi usein lähdettyä salilta hymy huulilla tai pidetä treeniä päivän odotetuimpana hetkenä.

Jos jaksaa vääntää muutaman viikon, aloittelijat ehkä jopa muutaman kuukauden jotta treeni alkaa sujumaan, niin varmasti todennäköisyys pysyvään harrastukseen ja elämäntapaan on varmempi, kuin ainainen silloin tällöin käyminen ja kokeilu. :) Haasta itsesi käymään säännöllisesti salilla tai jonkun muun mieluisen lajin treeneissä vähintään muutaman kuukauden, niin olen varma että alkaa fiilis muuttumaan, kun huomaatkin että homma sujuu paljon mukavammin ja suorituksesi vain paranevat!

13775856_1620645051559202_1949485433026390828_n

Sitten aivan super kiva tapahtuma kaikille ylös kalenteriin jo tässä vaiheessa! Elikkä kaapelitehtaalla järjestetään 13.-14.1 FitExpo, joka on kaikkea muuta kuin tavalliset messut! Mulla on ollut kunnia päästä mukaan yhdeksi messujen järjestäjäksi ja olen todella innoissani tapahtumasta, sillä tää on kaikkea muuta mitä tarjolla on tällä hetkellä.

Nimikin kertoo, että meininki on hyvin fitness, mutta toisinkuin suomessa ollaan jostain syystä sana fit ja fitness suomennettu maitorahkaksi ja vanhanliiton bodaamiseksi, niin nämä messut eivät ole pelkästään ”fitness ihmisille”, vaan tämä on koko suomen kansalle suunnattu liikunta- ja hyvinvointitapahtuma, jossa nähdään ja koetaan pelkän perinteisen messutapahtuman lisäksi myös erittäin visuaalisia kokemuksia. Tapahtuma sisältää uusimpien sporttitrendien, terveystuotteiden ja liikuntamuotojen lisäksi suomen ykkösartisteja, motivaatiopuhujia, mind coacheja ja vaikka mitä. Messuilla keskitytään pelkän fitness vartalon sijaan tasapainoisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin löytämiseen sekä koko elämän läpi kestävien elämäntapojen luomiseen.

Tapahtuma on suunnattu koko perheelle, niin vaippaikäisistä vanhuksiin asti. Se on kaiken kokoisille, pituisille ja muotoisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita hyvinvoinnista ja oman juttunsa löytämisestä! Jokainen ihmisolento on hyvin tervetullut messuille viihtymään. :)

Käy tykkäämässä FitExposta Facebookissa ja pysyt kartalla tulevasta! Sen lisäksi haluan myös kutsua teidät kaikki 20.8 Hernesaaressa järjestettävään ilmaistreeni- ja hyvinvointitapahtumaan, jossa laitetaan hiki lentämään ja pidetään hauskaa! Mäkin tuun kertomaan teille muutaman sanasen ja vinkin treenaamiseen sekä ruokavalioon liittyen. Lisäksi mukana on huippuja treenien vetäjiä mm. crossfit basementilta, juontajia LOOPilta ja huippu DJ:t pitämässä huolta meiningistä. :) Toivottavasti tapaisin mahdollisimman monen lukijan paikalla!


Rikkooko fitness parisuhteen?

06.07.2016

Tämä on ollut aika puhuttava aihe ja multakin on kysytty asiasta monesti. Törmäsin kuitenkin hiljattain väitteeseen, jossa kerrottiin varsin asiantuntevasti, miten fitness on rikkonut mm. minun parisuhteeni. Onko todella niin, että fitness rikkoo parisuhteita?

Valehtelisin jos väittäisin, että fitneksessä kisaaminen ei vaadi itsekkyyttä kisaajalta. Sitä todellakin uppoutuu ikäänkuin tietynlaiseen kuplaan, ja niin pitääkin, jotta saa suljettua kaiken ylimääräisen ulos ja kanavoitua kaiken keskittymisen ja energian kisapreppiin. Olenkin monesti miettinyt, miten kisaaminen ja esimerkiksi perhe-elämä lasten kanssa on mahdollista. Itse olen todella temperamenttinen ja kovapäinen ja jos päätän jotain, niin usein menen vaikka läpi harmaan kiven jotta sen saavutan. Se on hyvä ja huono juttu. Pysyn hyvin päättäväisesti kiinni tavoitteissani, mutta se ei välttämättä tee minusta kaikista helpointa kumppania. Olenkin käynyt jo suhteellisen nuoreen ikääni nähden kaksi burn outia, joka on selkeä seuraus siitä, että teen kaiken täysillä ja menen niin pitkään yli jaksamiseni kunnes seinä tulee vastaan.

IMG_0679

Se, rikkooko fitness parisuhteen on mun mielestä vähän monimutkikkaampi asia. Kilpaurheilijan kanssa voi olla todella vaikeaa olla, jos ei ole itse kiinnostunut lajista tai kokenut kilpaurheilijan arkea. Siinä ollaan kisaajan puolesta todella herkillä ja käydään ajoittain hyvin syvillä vesissä. Toisaalta, jos energian osaa kanavoida oikein, se voi olla todella opettavainen kokemus ja tuoda täysin uuden syvyyden kumppanuuteen. Kumppanin tuki on korvaamatonta kisakaudella. Kisakausi on ohimenevää ja varmasti hieno kokemus, kun siihen asennoidutaan tiiminä positiivisesti.

Toisaalta jos tukea ei saa, se saattaa tuoda uuden piirteen molemmissa sekä synnyttää uuden tunteen esiin suhteessa. Jos kumppani ei ota huomioon tilannetta, kannusta tai tue, voi tulla todella turvaton ja epävarma olo suhteesta.

Mun oma mielipide on, että fitness kisaamisena ei itsessään riko parisuhteita. Se, miten kumppani tukee ja osallistuu kisakauteen merkitsee, kuin myös se, miten kisakuplasta osataan tulla ulos ja hetkellinen oma itsekkyys korvata toiselle merkitsee loppupeleissä. Jäädäänkö siihen ”vain minä ja minun aikatauluni” moodiin vai osataanko antaa myös toiselle tukea, arvostusta ja mikä tärkeintä; panostaa yhteisiin hetkiin, kokemuksiin ja yhteisiin tavotteisiin. Osataanko antaa tukea myös toiselle, kun hän sitä tarvitsee?

800_3114

Uutta parisuhdetta on kisakaudella mun mielestä hyvin vaikea alkaa rakentamaan, ellei toinen ole perillä siitä, mitä kisaamine henkisesti ja fyysisesti vaatii toiselta ja miten monista asioista ”luopumista” se on. Varsinkin nuorien ihmisten näkökulmassa. Onko toinen valmis siihen, että ravintoloissa ei käydä, spontaaneja kesäiltoja kuplivien kanssa ei vietetä, nukkumassa ollaan viikonloppuisinkin aikaisin ja päivät menee hyvin rutiinimaisesti saman kaavan mukaan. Treeneistä ei tingitä ja ruoissa ei huijata!

10608458_10152355927610794_357706260034899033_o

Sitten se monien veikkaama totuus siitä, erottiinko me Joelin kanssa fitneksen vuoksi? Ei. Me ei erottu, koska me oltaisiin kärsitty mun dieetistä tai riidelty sen vuoksi. Meillä oli ongelmia suhteessa, koska oltiin tultu viimeisen vuoden aikana enemmänkin hyviksi ystäviksi, kuin kumppaneiksi suhteessa. Joel oli mulle lähinnä kuin veli lopussa. Rakkaus ei missään vaiheessa loppunut, Joel on edelleen mulle tärkeä ja ollaan paljon yhteydessä.

Yksi merkittävimpiä syitä miksi mä halusin erota oli se, että mä koin että olin itse muuttunut ihmisenä todella paljon siitä 19-vuotiaasta Lindasta, joka olin kun tapasin Joelin. Meillä oli sillon paljon yhteistä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Joel oli kuitenkin jo 29-vuotias kun tavattiin, eli ihmisenä hyvinkin paljon jo löytänyt itsensä. Koen, että muutuin aika radikaalisti hyvin nopeasti ja yhtäkkiä huomasin, että meillä on hyvin erilaiset elämäntavat, tavoitteet ja ajatusmaailmat monissakin asioissa. Joel on työnsä puolesta paljon bileissä, festareilla ja erilaisissa tapahtumissa. Mä taas aloin enemmän ja enemmän lähinnä välttelemään clubeja ja viihtymään salilla, työskentelemään yhä enemmän hyvinvoinnin parissa. Me ei enää oikeen nähty, koska elettiin ihan erilaisia elämiä. Tuntui siltä, että mä menin oikeelle kun Joel kurvasi vasemmalle.

Kisojen aikana ja jälkeen huomasin, että meidän mielipiteet ja ajatukset eivät kohdanneet monessakaan asiassa enää. Mulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, etten ollut enää se ihminen joka olin suhteen alussa. Mua hävetti se, että Joel näki ja tapasi festareilla iloisia biletyttöjä ja kotona häntä odotti kollarit päällä sohvalle nukahtanut mimmi, joka teki vain töitä ja treenasi. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että olin muuttunut siitä menevästä tsirpulasta tuulipukukansalaiseksi.

1487989_10152355928345794_5517590446678277050_o

En ole ennen sanonut julkisesti asiasta koska en koe asiaa mitenkään dramaattisena tai halua syyttää ketään, mutta fitness ei kaatanut meidän suhdetta, vaan merkittävin tekijä ratkaisussa oli, kun sain Joelin kiinni uskottomuudesta mua kohtaan.

Se ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemättömän vakavaa, mitään fyysistä pettämistä ei ollut tapahtunut. Valehtelua ja salailua kuitenkin tarpeeksi luottamuksen menettämiseen ja tietynlaisen arvostuksen katoamiseen. Oltaisiin varmasti päästy sen yli, mutta mä kuitenkin tiesin, että olin löytämässä itseäni ja omaa juttuani, eikä me oltu valitettavasti enää menossa samaan suuntaan. Mulle on todella tärkeää suhteessa kumppanuus ja se tunne, että mennään yhdessä tiiminä tai ei mennä lainkaan.

Eli rikkoiko fitness meidän suhteen? Ei rikkonut. Ihmiset kasvaa ja muuttuu, varsinkin nuoret. Fitness on ehkä ollut monille suuri kasvunpaikka ja tekijä tulevaisuuden suunnitelmien suhteen, mutta jos pelkästään yksittäinen kisadieetti pilaa jonkun suhteen, niin silloin se menisi pilalle ensimmäisen yhteisen kriisin, vastoinkäymisen tai muun tiimityötä ja tukea vaativan elämäntapahtuman kohdalla.

Kaikenkaikkiaan uskon itse siihen, että kaikella on tarkoituksensa, eikä se, että minä muutuin tai että varmasti molemmat tekivät tietoisia ratkaisuja tarkoita sitä, että jompikumpi olisi väärässä/huonompi. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja jokaisen tietä, valintoja ja tapaa elää tulee kunnioittaa. Itse olen kiitollinen Joelille kaikesta ja toivon hänelle pelkästään parasta!

Pus <3