Syömishäiriöisen valmentaminen?

17.09.2016

Aivan ihana vastaanotto edelliselle postaukselle. Kirjoitin alkuun että mua jännittää julkaista tuon kaltaisia, diippejä postauksia. En tarkoittanut sillä suinkaan sitä, että mua pelottaa mielipiteiden puolesta, vaan sen puolesta, kuinka paljon haluan itsestäni antaa, kun kyse on oikeasti todella kipeistä asioista. Eihän tuossakaan ollut kuin pieni pintaraapaisu asiasta, mutta sekin jo niin arasta aiheesta, että tottakai sitä aina hieman jännittää.

Kyllä kuitenkin kannatti, aivan ihania kommentteja sain ja tuntuu että tällaiset vievät mua ja mun lukijoita aina askeleen lähemmäs vuorovaikutuksessa.

img_5557

Vitsi mä heräsin tänään taas niin kivoihin juttuihin. Ensiksi sain wazzuppiin mun etävalmennettavan 3-viikon muutoskuvat. Siis aivan mielettömän hyvältä näytti ja mikä parasta: asiakas oli itse täysin samaa mieltä. Todella motivoivaa ja ihanaa nähdä ja kuulla kun joku iloitsee onnistumisistaan ! Kova duuni kannattaa aina.  Sen jälkeen sain availla sähköpostista iloisia uutisia tyytyväiseltä asiakkaalta, joka oli kovan sairastelukierteen vuoksi ottanut muhun yhteyttä, eikä ole sen jälkeen ole ollut kipeänä lainkaan.

Tällä viikolla ilmestyi myös uusin Kauneus ja Terveys lehti, josta voi käydä lukemassa yhden mun uran mieleenpainuvimmista prokkiksista ihanan Wilman kanssa. Lyhyesti kerrattuna Wilma on ex-anorektikko, joka on käynyt todella kivisen ja koskettavan matkan sairautta vastaan. Autoin häntä pääsemään yli sairaudesta ja olen maailman ylpein tästä mimmistä <3 Lisää voit lukea esimerkiksi TÄÄLTÄ.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Nää on näitä asioita elämässä, joita ei rahassa mitata ja joista saa enemmän kuin mikään muu voi antaa. Muiden auttaminen, asiakkaiden tulosten sekä ilon näkeminen on parasta.

<3

<3

Syömishäiriöisen valmentaminen on todella kyseenalaistettu aihe. Siinä ei todellakaan voi toimia normaalisti, vaikkakin sairautta tulee kohdella mahdollisimman neutraalisti. Syömishäiriölle ei saa antaa liian suurta roolia paranemisprosessissa, ja itse anoreksian ja bulimian läpikäyneenä voin sanoa, että kauheinta on juurikin sulkea sut johonkin koppiin, pakottaa syömään ja tekemään asioita joita et edes ymmärrä, jos ja kun on muitakin vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi asioista pitää voida puhua, uskottavan henkilön tulee kertoa ettei parantuminen ole pelottavaa (mitä se todellakin on sairautta vastaan kamppailevalle) ja sun pitää pystyä luottamaan siihen henkilöön joka oikeesti on susta kiinnistonut ja haluaa sua auttaa. Mikä onkaan paras apu, kuin asian jo läpikäynyt ihminen, joka esimerkillään pystyy todistamaan, ettei parantumisessa ole kuin pelkästään positiivisia asioita!

Käykää ihmeessä lukemassa Wilman tarina! Aivan mieletön taistelija.

Ihanaa viikonloppua kaikille!