ÄLYKÄS = ONNELLINEN ?

16.09.2017

Kävin eilen mielenkiintoista keskustelua aiheista älykkyys ja onnellisuus. Keskustelu piti sisällään pohdintoja mm. siitä, lisääkö tietoisuus ja koulutus mahdollisuutta onnellisempaan elämään vai mitä ylipäätään on onnellisuus? Onko se kenties sitä, että kouluttaudut mahdollisimman korkeasti, jolloin pääset todennäköisemmin hyvään työpaikkaan, jossa sulla on ehkä mahdollisuus edetä sen verran korkealle, että voit vanhempana tehdä oikeasti ihan hyvää rahaa, käydä muutaman kerran vuodessa luxus lomilla perheen kanssa ja ajaa se kallis audi perheen upean talon suureen autotalliin, vaimon mersun viereen? Vai lisääkö kouluttautuminen tietoisuutta esimerkiksi riskeistä, jolloin et todennäköisemmin uskalla tai halua enää ottaa elämässä tietoisia riskejä, etkä näin ollen lähde vaikkapa tavoittelemaan sitä omaa yritystä, josta kuitenkin unelmoit ikuisesti, vaan päädyt turvalliseen työpaikkaan, työhön johon sulla ei ole intohimoa, mutta on kuitenkin varma, turvallinen ja hyvin palkattu ala?

Onko hieman kouluttamattomammat ihmiset onnellisempia, sillä he eivät välttämättä ole niin tietoisia monista asioista ja uskaltavat elää enemmän tunteella? Vai elävätkö he liian putkinäköisesti pienessä kuplassaan, joka johtaa elämässä yksitoikkoisuuteen tai bisneksissä mahdollisesti epäonnistumiseen? Onko nykyään mahdollisimman laaja tietoisuus edes riippuvainen koulutustasosta vai enemmänkin ihmisestä itsestään kiinni? Onhan lähes kaikki tieto netissä, eikä oppimiseen tarvitse enää fyysistä opettajaa tai välikättä.

Mielenkiintoisia kysymyksiä. Itse olen sitä mieltä, että nykyään kun meillä on lähes kaikki tieto saatavilla ja käytössämme, on hyvin paljon ihmisestä itsestään kiinni, kehittääkö hän itseään vai ei. Onko ihmisellä lähtökohtaisesti intohimoa maailmaa kohtaan, haluaako hän olla tietoinen asioista; itsestään, ihmiskunnasta, soluista, energioista, filosofiasta, ravinnosta, historiasta, uskonnosta, politiikasta,tulevaisuudesta tai mistä tahansa.

Toki on monia ammatteja, joihin tarvitaan perinteinen koulutus ja hyvä niin. Lisäksi todennäköisemmin ihminen oppii sekä sisäistää asioita paremmin, kun on pakko läpäistä haastavat kurssit, jotta saa todistuksen pätevyydestä alaa kohtaan. Kuitenkin aina tarvitaan aitoa mielenkiintoa ja halua oppia asioita, jotta susta tulee alaa tai aihetta kohtaan älykäs ja lahjakas. Vahvaan osaamiseen vaaditaan aina intohimoa alaa kohtaan, eikä pelkästään kirjan ja kaavojen ulkoa opettelemista, tenttien läpäisyä tai ainoastaan sitä ajatusta, että tästä työstä saa hyvää rahaa.

Mutta takaisin tietoisuuteemme. Ennen media päätti, mitä uutisoidaan maailman menoista, miten ja missä muodossa ne syötetään meille ja loput piti etsiä kirjoista tai oppia koulusta. Tiedon saanti oli aika hidasta ja informaatio kulki vaivalloisesti. Tällä hetkellä tietoa ja infoa pursuu joka puolelta, ehkä vähän liikaakin ja nykyään me pystytään tutkimaan lähes mitä tahansa itsenäisesti sekä osataan myös ottaa selvää faktoista ja olla paljon mediakriittisempiä. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään me päästään esimerkiksi tsekkaamaan heti uutisten lähteet tai tutkimaan, mikä yritys rahoitti minkäkin tutkimuksen (jolloin todennäköisesti tulokset ovat yritystä ja sen toimintaa tukevia). Nuoretkin ymmärtävät ihmetellä, miksi esimerkisi tyypin 2 diabeeteksteen suositellaan jenkkien diabetesliiton sivustolla potilaille mielettömiä määriä punaista ja rasvaista lihaa? Tai miksi ihmeessä American Cancer Societyn sivuilla ei puhuta tai mainita mitään menestyksekkäistä happihoidoista, ainoastaan kemoterapiaa suositellaan? Ihmiset voivat ottaa selvää lähes mistä tahansa, laskea itse päässään yhteenlaskut sekä ymmärtävät sen faktan, että elämme maailmassa, joka on yhtä suurta bisnestä. Jopa meidän terveys on osa sitä.

Tulin itse siihen tulokseen, että oikeasti älykäs, aitoa onnellisuutta tavoitteleva ihminen todennäköisesti irrottautuu siitä oravanpyörästä ja systeemistä, johon meidät halutaan ja kasvatetaan mukaan. Älykäs ihminen on jo niin älykäs, että hän ymmärtää sen, miten vähän materiaalilla on tekemistä onnellisuuden kanssa ja miten tärkeää terveys ja mielenrauha on. Oikeasti älykäs ihminen todennäköisesti hakeutuu hyvin lähelle luontoa, elää niin omavaraisesti kuin pystyy, pysyy kaukana kaikesta mitä ihminen itse keinotekoisesti maailmaan luo ja tuottaa, meditoi, urheilee ja toteuttaa itseään jonkun työn kautta, jota rakastaa ja jolla todennäköisesti on hyvin vähän tekemistä minkään ison bisneksen kanssa ja jos kuitenkin on, hän todellakin tekee sitä rakkaudesta, eikä rahan, maineen ja materiaalin himosta.

Siitä pääsinkin kysymykseen, jonka esitin itselleni; vaikka ajattelen näin, miksi mä sitten itse en lähde tähtäämään tuohon? Tulin siihen tulokseen, että mä kuitenkin olen vielä siinä vaiheessa elämää ja kasvua ihmisenä, että mä myös rakastan materiaalia; vaatteita, laukkuja, kenkiä, kivaa kotia, kosmetiikkaa ja nautin tietynlaisista, jopa pinnallisista dinnereistä, juhlista ja tapahtumista. Tietynlainen luksus on silloin tällöin ihanaa. Olen siinä pisteessä, että yhtäaikaa vihaan ja rakastan kaikkea pinnallista. En kuitenkaan enää ihaile näitä samalla tavalla, kuin joskus nuorempana. Mä olen päässyt elämässäni näkemään, mitä on kun on lähes kaikkea, sekä päässyt tietyllä tavalla valitsemaan oman tieni tässä maailmassa. Sanotaan nyt ääneen se fakta, vaikka se kuinka paljon varmasti ärsyttääkin; nykyään naisen on niin käsittämättömän helppoa valita se helppo elämä, jolloin voi ostaa sen uuden chanelin vaikka joka päivä. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että kauneus ja älykkyys mahtuvat samaan päähän, eikä lähdetä myymään omaa sieluaan materiaalista. Jokainen älykäs nainen tarvitsee varmasti elämäänsä jotain muutakin, kuin laukkuja ja hienoja autoja, kun tavoitteena on olla aidosti onnellinen ja hyvinvoiva.

Vaikka tuonkin vahvasti materiaalia esiin, niin en väitä, etteikö tottakai näistäkin asioista saa nauttia. Ne eivät tietenkään ole poissuljettuja asioita onnellisen ja älykkään ihmisen elämässä, mutta ne eivät saa pyörittää ihmisen maailmankuvaa tai viedä ihmistä kauemmas niiltä aidoilta asioilta, mitä elämässä kannattaa tavoitella. Vahva korostukseni aiheeseen pohjautuu siihen, että kun katsotaan sitä tietynlaista mielikuvaa, jota vaikkapa instagram ja muu media luo nuorille, on se hyvin pitkälle painottunut materiaaliin ja pinnallisuuteen, jolloin käsitys onnellisesta elämästä saattaa helposti vääristyä. Moni saattaa ajatella, että onnellisuus on suoraan verrannollista tavaran ja rahan määrään, mitä se ei missään nimessä ole.

Saa nähdä, päädynkö mä vielä joskus elämään elämääni omavaraisesti luonnon keskelle, mutta ainakin tällä hetkellä jatkan mielelläni elämääni samaan rataan ja se pysyy vielä kauniina ajatuksena aidosta tasapainosta ja onnellisuudesta takaraivossa.

 

 

 

 


”Joo mä tunnen sen…” Etsä tunne.

01.03.2015

Kirjotin tähän jo hetken matkaa avautumista siitä, miten naurettavaa on, kun ihmiset luulevat tietävänsä elämästäsi kaiken yhden blogin perusteella, johon kerkeää sen 5% elämästä kirjoittaa. Usein ihmiset ovat olleet tilanteessa, jossa joku joka ei ole koskaan edes puhunut mulle, on alkanut kertomaan miten tuntee mut. Hmm, etsä tunne. Sä luet mun blogia, mutta sä et tunne mua.

Kirjoitin mm. siitä, miten olen arkisin minuuttiaikatauluni armoilla ja kerkeän juuri ja juuri järjestämään aikaa läheisilleni. Päiväni aloitan aamulla ja usein istun vielä keskellä yötä töiden parissa. Ne on tehtävä, sillä kukaan muukaan ei niitä puolestani tee. Tämä on minun valintani. Samaan aikaan joku tuntematon ihminen, joka ei viitsi käydä töissä syysä tai toisesta, kirjoittelee facebook seinälleen, jossa ihmettelee alentavasti muiden elämäntyyliä. Sitten pyyhin kaiken. Itseasiassa olen siinä pisteessä elämässäni ja sen verran päässyt näiden elämänpoliisien, kaikkitietävien kukkahattutätien sekä mielensäpahoittajien yläpuolelle, että minun ei ihan oikeasti tarvitse selitellä, saatika todistella elämääni yhtään kenellekkään.

En koskaan voi tietää, miksi joku haluaa niin kovasti arvostella muiden elämää. En voi kuin keskittyä omaani, jättää heidät tekemään omia valintojansa ja muistaa: Everything i got i earned and everything i’m going to get i deserve. Yks mun lemppari lauseista. Ja se on just näin. Mä saan olla iloinen saavutuksistani sekä joskus palkita itseäni, eikä sitä tarvitse pyydellä anteeksi. Mä olen lopen kyllästynyt ihmisiin, jotka ovat aina osoittelemassa muita syyttäen heitä heidän omasta pahasta olostaan, omasta tyytymättömyydestään. Se on fakta, että me eletään valtiossa, jossa jokainen saa yrittää ja jokaisella on mahdollisuus tavoitella omia unelmiaan. Me ehkä lähdetään hieman eri lähtöviivoilta kaikki (kuten edellisessä postauksessa kerroin omasta mitättömästä urheilutaustastani ja siitä, miten olen joutunut tekemään helvetisti duunia päästäkseni monen kanssa edes ”samalle viivalle”), mutta asiat täytyy ottaa niinkuin ne annetaan ja vain tehdä duunia unelmien eteen. Harva meistä saa mitään heti, jengi nauraa sun unelmille, useimmin sitä kaadutaan kuin onnistutaan, mutta jos jotain haluaa niin silloin täytyy olla valmis taistelemaan sen puolesta. Put up a fucking fight for what you love !

Ja niin kauan kuin ei eletä toisten saappaissa, tiedetä mikä duuni ollaan tehty niiden pientenkin askelien eteen tai tunneta mitä toinen tuntee, niin pidetään ne turvat kiinni muiden valinnoista elää tätä elämää ja laitetaan sekin energia siihen itsensä kehittämiseen, jos siis haluaa kehittyä. 

INSPIROITUKAA, älkää vihatko! Niin minä ainakin teen. Aina kun joku saavuttaa jotain tai tekee jotain mikä saa minussa aikaan kateutta, niin käännän sen motivaatioksi sekä inspiraatioksi. Minäkin pystyn tuohon, jos vain haluan. Oli kyse jonkun upeasta pakaralihaksesta, hienoista kengistä, prätkästä, asunnosta, lapsesta, perheestä, ystävyydestä, rakkaudesta, onnesta, asenteesta, tai mistä tahansa.

You become what you believe. Ja tämä pätee kaikkeen.

Muistakaa ihmiset, terve sielu terve ruumis.

PS. onneks hyvyyttä on niin paljon enemmän. <3 Keskitytään siihen.

Eipä mulla muuta. Vatsataudilta terkkuja!

IMG_6305