ÄLYKÄS = ONNELLINEN ?

16.09.2017

Kävin eilen mielenkiintoista keskustelua aiheista älykkyys ja onnellisuus. Keskustelu piti sisällään pohdintoja mm. siitä, lisääkö tietoisuus ja koulutus mahdollisuutta onnellisempaan elämään vai mitä ylipäätään on onnellisuus? Onko se kenties sitä, että kouluttaudut mahdollisimman korkeasti, jolloin pääset todennäköisemmin hyvään työpaikkaan, jossa sulla on ehkä mahdollisuus edetä sen verran korkealle, että voit vanhempana tehdä oikeasti ihan hyvää rahaa, käydä muutaman kerran vuodessa luxus lomilla perheen kanssa ja ajaa se kallis audi perheen upean talon suureen autotalliin, vaimon mersun viereen? Vai lisääkö kouluttautuminen tietoisuutta esimerkiksi riskeistä, jolloin et todennäköisemmin uskalla tai halua enää ottaa elämässä tietoisia riskejä, etkä näin ollen lähde vaikkapa tavoittelemaan sitä omaa yritystä, josta kuitenkin unelmoit ikuisesti, vaan päädyt turvalliseen työpaikkaan, työhön johon sulla ei ole intohimoa, mutta on kuitenkin varma, turvallinen ja hyvin palkattu ala?

Onko hieman kouluttamattomammat ihmiset onnellisempia, sillä he eivät välttämättä ole niin tietoisia monista asioista ja uskaltavat elää enemmän tunteella? Vai elävätkö he liian putkinäköisesti pienessä kuplassaan, joka johtaa elämässä yksitoikkoisuuteen tai bisneksissä mahdollisesti epäonnistumiseen? Onko nykyään mahdollisimman laaja tietoisuus edes riippuvainen koulutustasosta vai enemmänkin ihmisestä itsestään kiinni? Onhan lähes kaikki tieto netissä, eikä oppimiseen tarvitse enää fyysistä opettajaa tai välikättä.

Mielenkiintoisia kysymyksiä. Itse olen sitä mieltä, että nykyään kun meillä on lähes kaikki tieto saatavilla ja käytössämme, on hyvin paljon ihmisestä itsestään kiinni, kehittääkö hän itseään vai ei. Onko ihmisellä lähtökohtaisesti intohimoa maailmaa kohtaan, haluaako hän olla tietoinen asioista; itsestään, ihmiskunnasta, soluista, energioista, filosofiasta, ravinnosta, historiasta, uskonnosta, politiikasta,tulevaisuudesta tai mistä tahansa.

Toki on monia ammatteja, joihin tarvitaan perinteinen koulutus ja hyvä niin. Lisäksi todennäköisemmin ihminen oppii sekä sisäistää asioita paremmin, kun on pakko läpäistä haastavat kurssit, jotta saa todistuksen pätevyydestä alaa kohtaan. Kuitenkin aina tarvitaan aitoa mielenkiintoa ja halua oppia asioita, jotta susta tulee alaa tai aihetta kohtaan älykäs ja lahjakas. Vahvaan osaamiseen vaaditaan aina intohimoa alaa kohtaan, eikä pelkästään kirjan ja kaavojen ulkoa opettelemista, tenttien läpäisyä tai ainoastaan sitä ajatusta, että tästä työstä saa hyvää rahaa.

Mutta takaisin tietoisuuteemme. Ennen media päätti, mitä uutisoidaan maailman menoista, miten ja missä muodossa ne syötetään meille ja loput piti etsiä kirjoista tai oppia koulusta. Tiedon saanti oli aika hidasta ja informaatio kulki vaivalloisesti. Tällä hetkellä tietoa ja infoa pursuu joka puolelta, ehkä vähän liikaakin ja nykyään me pystytään tutkimaan lähes mitä tahansa itsenäisesti sekä osataan myös ottaa selvää faktoista ja olla paljon mediakriittisempiä. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään me päästään esimerkiksi tsekkaamaan heti uutisten lähteet tai tutkimaan, mikä yritys rahoitti minkäkin tutkimuksen (jolloin todennäköisesti tulokset ovat yritystä ja sen toimintaa tukevia). Nuoretkin ymmärtävät ihmetellä, miksi esimerkisi tyypin 2 diabeeteksteen suositellaan jenkkien diabetesliiton sivustolla potilaille mielettömiä määriä punaista ja rasvaista lihaa? Tai miksi ihmeessä American Cancer Societyn sivuilla ei puhuta tai mainita mitään menestyksekkäistä happihoidoista, ainoastaan kemoterapiaa suositellaan? Ihmiset voivat ottaa selvää lähes mistä tahansa, laskea itse päässään yhteenlaskut sekä ymmärtävät sen faktan, että elämme maailmassa, joka on yhtä suurta bisnestä. Jopa meidän terveys on osa sitä.

Tulin itse siihen tulokseen, että oikeasti älykäs, aitoa onnellisuutta tavoitteleva ihminen todennäköisesti irrottautuu siitä oravanpyörästä ja systeemistä, johon meidät halutaan ja kasvatetaan mukaan. Älykäs ihminen on jo niin älykäs, että hän ymmärtää sen, miten vähän materiaalilla on tekemistä onnellisuuden kanssa ja miten tärkeää terveys ja mielenrauha on. Oikeasti älykäs ihminen todennäköisesti hakeutuu hyvin lähelle luontoa, elää niin omavaraisesti kuin pystyy, pysyy kaukana kaikesta mitä ihminen itse keinotekoisesti maailmaan luo ja tuottaa, meditoi, urheilee ja toteuttaa itseään jonkun työn kautta, jota rakastaa ja jolla todennäköisesti on hyvin vähän tekemistä minkään ison bisneksen kanssa ja jos kuitenkin on, hän todellakin tekee sitä rakkaudesta, eikä rahan, maineen ja materiaalin himosta.

Siitä pääsinkin kysymykseen, jonka esitin itselleni; vaikka ajattelen näin, miksi mä sitten itse en lähde tähtäämään tuohon? Tulin siihen tulokseen, että mä kuitenkin olen vielä siinä vaiheessa elämää ja kasvua ihmisenä, että mä myös rakastan materiaalia; vaatteita, laukkuja, kenkiä, kivaa kotia, kosmetiikkaa ja nautin tietynlaisista, jopa pinnallisista dinnereistä, juhlista ja tapahtumista. Tietynlainen luksus on silloin tällöin ihanaa. Olen siinä pisteessä, että yhtäaikaa vihaan ja rakastan kaikkea pinnallista. En kuitenkaan enää ihaile näitä samalla tavalla, kuin joskus nuorempana. Mä olen päässyt elämässäni näkemään, mitä on kun on lähes kaikkea, sekä päässyt tietyllä tavalla valitsemaan oman tieni tässä maailmassa. Sanotaan nyt ääneen se fakta, vaikka se kuinka paljon varmasti ärsyttääkin; nykyään naisen on niin käsittämättömän helppoa valita se helppo elämä, jolloin voi ostaa sen uuden chanelin vaikka joka päivä. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että kauneus ja älykkyys mahtuvat samaan päähän, eikä lähdetä myymään omaa sieluaan materiaalista. Jokainen älykäs nainen tarvitsee varmasti elämäänsä jotain muutakin, kuin laukkuja ja hienoja autoja, kun tavoitteena on olla aidosti onnellinen ja hyvinvoiva.

Vaikka tuonkin vahvasti materiaalia esiin, niin en väitä, etteikö tottakai näistäkin asioista saa nauttia. Ne eivät tietenkään ole poissuljettuja asioita onnellisen ja älykkään ihmisen elämässä, mutta ne eivät saa pyörittää ihmisen maailmankuvaa tai viedä ihmistä kauemmas niiltä aidoilta asioilta, mitä elämässä kannattaa tavoitella. Vahva korostukseni aiheeseen pohjautuu siihen, että kun katsotaan sitä tietynlaista mielikuvaa, jota vaikkapa instagram ja muu media luo nuorille, on se hyvin pitkälle painottunut materiaaliin ja pinnallisuuteen, jolloin käsitys onnellisesta elämästä saattaa helposti vääristyä. Moni saattaa ajatella, että onnellisuus on suoraan verrannollista tavaran ja rahan määrään, mitä se ei missään nimessä ole.

Saa nähdä, päädynkö mä vielä joskus elämään elämääni omavaraisesti luonnon keskelle, mutta ainakin tällä hetkellä jatkan mielelläni elämääni samaan rataan ja se pysyy vielä kauniina ajatuksena aidosta tasapainosta ja onnellisuudesta takaraivossa.

 

 

 

 


TAVOITTEET JA UNELMAT

27.04.2017

Lauantaina järjestettiin mielettömän siisti Bloggers’ Inspiration Day, jossa kävin tutustumassa Health Labin pisteeseen. Pääsin tekemään erittäin mielenkiintoisen ja itseänikin yllättävän paljon haastavan kaupall

isen yhteistyön Health Labin kanssa. Health Lab Vitamin Water on hiilihapoton kivennäisvesipohjainen juoma, johon on lisätty vitamiineja & mineraaleja. Juomat on suunniteltu tiettyyn tarpeeseen ja valmistettu puhtaaseen Iisalmen pohjaveteen.  Heiltä löytyy neljä erilaista teemaa ja yhteistyössä he halusivat minun valitsevan juomistaan itselleni sopivimman teeman, jonka pohjilta askartelin itselleni tulevaisuuden unelmakartan.  

Teemoista löytyi Vitality, Power, Balance ja Superb. Kaikki olivat sitä mieltä kanssani, että edustan ehdottomasti teemaa Power, joka on vitaminoitu greipin ja sitruunaruohon makuinenkivennäisvesipohjainen juoma. Power on suunniteltu fyysiseen suorituskykyyn ja se sisältää B-ryhmän vitamiineja, D-vitamiinia ja magnesiumia, jotka edistävät normaalia energia-aineenvaihduntaa sekä vähentävät väsymystä ja uupumusta. Myös juomaan lisätty sinkki edistää hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja normaalia proteiinisynteesiä, seleeni suojaa soluja oksidatiiviselta stressiltä eli hapettumiselta.

Pakko myöntää, että kävi Lauantai aamupäivästä aivot vähän hitaalla. Mitäs unelmia ja tavotteita mulla nyt sitten on? Tajusin siinä askarrellessani karttaa, että mun tavoitteet ja unelmat ovat muuttuneet vuosien varrella aika hemmetin paljon ja jouduin ihan kunnolla miettimään, että mitä asioita mä tavoittelen. Tiedän että mun tavoite on olla onnellinen ja tasapainossa, mutta mitä sellaisia asioita voisin listata, joita haluan saavuttaa?

Vielä ehkäpä muutama vuosi sitten mun listalta olisi voinut hyvin löytyä materiaalisia asioita, kuten jokin hieno auto, laukku tms. Mua ei oikeastaan kiinnosta mikään materiaali enää paljoakaan. Se on tavallaan nähty ja koettu, etten ole onnellinen kalliissa lukaalissa tai tule onnelliseksi hienoista autoista, laukuista tai mistään vastaavasta. Tottakai olen onnellinen muiden puolesta; jos jollain on unelmana upea auto tai jokin materiaalinen asia, niin go for it ja work for it! Ehdottomasti. Ja tottakai tykkään itsekin että mulla on kiva koti, koska vietän kotona niin paljon aikaa, mutta mä olisin varmaankin kuitenkin loppujen lopuksi onnellisimmillani asuessani jossain puoli villillä rannalla, jossain kompaktissa asunnossa, enkä tarvitsisi varmaan muuta kuin bikinit ja treenivaatteet.

Mä luulen, että olisin aika onnellinen jos saisin urheilla ammatikseni, blogata, auttaa muita saavuttamaan tavotteitaan ja edistämään terveyttään, inspiroida jollain tasolla ihmisiä, asua jossain maassa jossa on paljon aurinkoa, mielellään meren lähellä ja omistaa ehkä joku puoli villi hevonen jolla ratsastella pitkin rantoja. Ja mielellään jakaisin tämän jonkun toisen saman henkisen ihmisen kanssa ja rakentaisin yhteistä elämää hänen kanssaan.

Aloin siinä sitten pikkuhiljaa kokoamaan karttaan kuvia ja sanoja, jotka tiivistivät näitä unelmia sekä tavoitteita. Mieleeni pomppasi paljon hyvinvointiin ja matkusteluun liittyviä sanoja; wellness, traveling, nutrition, balance…

Kuvat edustivat pitkälle aktiivisuutta, matkustamista ja terveyttä.

Kuvat ja sanat edustivat sellaisia perus asioita, jotka haluan että mulla on kunnossa. Haluan voida hyvin, olla terve ja tasapainossa, syödä hyvin ja matkustella aina kun mahdollista. Sen lisäksi mieleeni pomppasi tietenkin perhe ja ystävät ja heidän roolinsa elämässäni; toivon ja unelmoin, että voin jakaa mahdollisimman paljon asioita heidän kanssaan ja saavuttaa tiettyjä tavotteita yhdessä läheisten kanssa.

Tietenkin myös unelmoin siitä, että voisin joskus saavuttaa ammattilaisuuden bikinissä. Se vaatii hemmetisti, mutta on tottakai mahdollista, jos vain terveys sen sallii.

Olen valmis tekemään paljon duunia unelmieni eteen, mutta en kuitenkaan onnellisuuteni tai terveyteni kustannuksella. Haluan löytää ne mun jutut elämässä ja työskennellä asioiden sekä ihmisten parissa, jotka tekevät mut onnelliseksi. Tiedän, että olen oikealla alalla ja polulla, sillä olen aina onnellisimmillani, kun saan toteuttaa itseäni liikunnan ja hyvinvoinnin kautta kunnolla ja keskittyä tavoitteisiini. Voisin hyvin kuvitella asuvani esimerkiksi talvet ulkomailla ja kesät Suomessa. Se voisi olla sellainen asia, jota lähteä tavoittelemaan tosissaan kisaamisen lisäksi.

Mitä tavotteita ja unelmia teillä on?

 

 


FOCUS ON YOUR GOALS BABY GIRL

08.02.2017


Huh mitä pitkää päivää täällä vedetään! Viikonloppu meni aivan hujauksessa. Mun piti mennä Emma Gaalaan, mutta treenit ja lepo menivät edelle. Pakko priorisoida energiankulutusta töiden sekä treenien välillä, jotta jaksaa.

Maanantai meni kuvauksien, töiden ja tupla treenien parissa, eilinen taas haastattelujen, kaupungilla asioimisen, töiden sekä kolmen treenin parissa. Kyllä, kolmen. Tänään onkin sitten kuvaamista, Fifty shades darker ensi-iltaa sekä memphiksen synttäreitä luvassa.

Kauneus&Terveys lehden kuvauksista

Kauneus&Terveys lehden kuvauksista

 

Vaikka vedänkin välillä tukka HYVIN putkella, niin olen myös onnellisimmillani kun saan toteuttaa itseäni ja rakastan sitä tunnetta, kun olen hyvällä tavalla fyysisesti väsynyt illalla. Jos olen koneella koko päivän ja lorvin oikeastaan mitään aikaan saamatta, en välttämättä edes nuku kunnolla. Rakastan saada aikaiseksi ja tuntea illalla, että olen antanut kaikkeni päivälle.

Toki välillä on vain hyvä olla ja sitä mä harrastan todella paljon viikonloppuisin. Skippaan usein kivat tapahtumat, bileet ja kutsut, sillä tarvitsen todella paljon aikaa palautua sekä olla ihan omissa oloissani, rauhassa. Rakastan olla liian isoissa vaatteissa, tukka pystyssä kotona ja viettää vaikka koko päivän sängyssä leffoja katsellen.

16681802_10154326429210794_885939568431575652_n

Olen ihminen, joka kadottaa tämän oman draivinsa helposti muiden vuoksi. Jos elämääni tulee jokin uusi ihmissuhde, mulla käy aina niin, että laitan sen kaiken muun edelle ja omat juttuni vasta sen jälkeen.  Usein vielä onnistun ajatumaan ihmissuhteisiin, joissa tämä on hyvin yksipuolista. Mulla on joku aivan älytön suojeluvietti ja jostain syystä haalin elämääni rikkinäisiä ihmisiä, joita haluan yrittää korjata ja usein päädyn itse vain nuolemaan uusia haavojani. Välillä tekisi mieli periä omaa aikaa takaisin ihmisiltä, mutta haluan uskoa, että jokaisella ihmisellä joka vierailee meidän elämässä on jonkinlainen tarkoitus; opettaa jotain. Usein tarkoituksen ymmärtää vasta myöhemmin.

Havahduin eilen super väsyneenä ja päivän päätteeksi erikoisen onnelliseen fiilikseen, koska mulla on tällä hetkellä todella hyvä focus omaan tekemiseen ja vain hyviä tyyppejä siinä ympärillä. Pystyn keskittymään omiin tavotteisiin ja silti myös ihmissuhteet voivat hyvin, näen frendejä ja teen paljon monien kanssa asioita yhdessä. Tosin nyt kun mä sanoin tämän ääneen, niin eiköhän universumi kehitä mulle jotain hämminkiä ympärille. ;)

Voi kun aina muistaisi pitää siitä omasta päämäärästä kiinni ja röyhkeästi tehdä töitä sen eteen, mitä elämältä haluaa. Elämään kuuluvat ne ihmiset, jotka tukevat ja täydentävät sun omaa draivia, eivät ne jotka imevät kaiken sun energian antamatta mitään takaisin.

 

Focus on your goals baby girl!

16473935_10154315861030794_5843819819771043826_n
16507890_10154317517560794_1596334113947654393_n-116387064_10154317517540794_5275344295392829626_n


Ei kukaan täällä kai oo kokonainen?

15.09.2016

Mä en tiedä mistä tää teksti nyt tuli ja mitä mä haluan tältä, mutta jostain syystä mulla tulee aina välillä tällaisia vuodatuksia, jotka mun on vaan pakko saada ulos. Näitä jännittää aina julkaista, mutta nää on kuitenkin pakko saada sanottua.

Oon kuunnellut Sannin ja Paperi T:n uutta biisiä ”oo se kun oot” nyt kaks päivää putkeen ja oon jotenkin todella lumoutunut tähän biisiin. Tämän biisin inspaamana tulee taas jotain todella syvällistä. DIIPPI VAROITUS!

Isän kuoleman jälkeen musta varmasti kuoli pieni pala ihmistä mukana ja tottakai se on muuttanut mua sekä mun asennetta elämää kohtaan. Toipuuko noin isosta menetyksestä koskaan, helpottaako aika kipuun? Ei. Asian kanssa ainoastaan joutuu oppia elämään. Kannan kokoajan tyhjää oloa mukanani, jotain puuttuu nyt ja koko mun loppuelämän. Samanlainen tyhjä tunne löytyy jokaiselta meidän perheestä. Kipuun kai jollain tapaa tottuu, mutta se ei koskaan häviä, ei edes hetkeksi. Olen joutunut hyväksymään sen, että tuun olemaan koko lopun elämäni jollain tapaa rikkinäinen. Mut ei kukaan täällä kai oo kokonainen?

Näin taas viimeyönä unta mun isästä; tungin mun adidaksen snapbackia hänen päähänsä ja ihastelin miten komea isä mulla on. Nykyään voin jo ajatella häntä hymyillen ja näen hänestä paljon unia, toisin kuin esimerkiksi vielä vuosi sitten. Viime syksy oli mulle aivan helvetin rankkaa aikaa. Paljon rankempaa vielä, kuin itse menetyksen hetki, sillä silloin vaivuin jonkinlaiseen shokkiin, enkä pystynyt kunnolla ymmärtämään koko asiaa.

Samalla kun erosin syksyllä Robertin kanssa, sain diagnoosin vakavasta hermostollisesta ylikuormituksesta, jouduin jättämään kisat väliin joihin olin panostanut aivan hemmetisti sekä jättämään ainoan asian, joka mua oli pitänyt kasassa; treenaamisen kuukausiksi, ehkä puoleksi vuodeksi, jopa vuodeksi. Kukaan ei pystynyt lupaamaan mulle mitään; kauan toipumisessa menee, miten tässä pitäisi toimia ja palaudunko koskaan kunnolla. Mä olin niin rajoilla henkisesti ja fyysisesti, että lääkäri kysyi multa olenko mä aivan hullu. En ollut nukkunut vuoteen kuin pätkiä ja muistan miten pelkästään pään pitäminen pystyssä tuntui ylivoimaiselta.

11880661_10153065641835794_5795446776573221985_n

Viime syksynä

Mä olin aivan helvetin väsynyt, loppu ja rikki kaikesta. Halusin breikkiä mun elämästä ja hetkeksi annoinkin narujen valua hieman käsistä.

Jengi janoaa epäonnistumista ja verta. Samaan aikaan kun mä yritin toipua, en pelkästään ylikunnosta, vaan koko vuodesta, jengi käänsi mulle selän. Olin epäonnistunut koska mun kroppa petti. Sekin oli mun vika, koska olinhan niin paska ja luovuttaja. Kukaan ei osannut katsoa kokonaiskuvaa, kai ihmiset vaan kelas että mä haluan nyt bilettää? Mitä mä halusin oli ainoastaan pakoon hetkeksi, edes jollain tapaa hengähtää kaikkea vastuuta ja odotuksia, joita kannan mukanani. Enkä mä syytä ketään. On mun oma vika, etten näytä kipua ulospäin ikinä.

Samaan aikaan kun mä vastaanotin Afrikasta mun kuolleen isän tavaroita, kun mä sain kuulla miten mun hymy koristi sen tietokoneiden ja puhelimen näyttöjä, mä sain myös lukea, miten paska tyyppi olin, kun päästin hetkeksi naruista hieman irti. Kyllä mulla edelleen tulee kyyneleet silmiin, kun mietin miten julmia ihmiset osaavat olla. Mietin vain, miten edes olen edelleen tässä, edelleen niin rikkinäisenä mutta silti niin paljon vahvempana.

11836670_10153066734275794_6923405228078913025_n

Mietin mua ihmisenä tällä hetkellä kun kuuntelen tätä Sannin biisiä, joka kertoo rikkinäisistä ihmisistä. Oon käynyt läpi nuoreen ikääni verrattuna sellaisia taisteluja itseni ja elämän kanssa, että en usko olevan asiaa joka mua pelottais enää. Se tekee musta jopa ehkä hieman vaarallisen. Mulle voi sanoa lähes mitä tahansa, ilman että se tuntuu miltään. Tiedän mitä olen ja uskon siihen, että hyvyys voittaa aina.

Sillon kun isä kuoli, kävin tahtomattanikin läpi todella rankasti asioita, jotka loppujenlopuksi merkkaavat elämässä. Merkkasko sillon asiat, jotka olivat ärsyttäneet ja vieneet energiaa; muiden ihmisten mielipiteet, erimielisyydet muiden kanssa, materiaali, ylipäätään stressaaminen mistään muusta kun sun perheestä ja omasta onnellisuudesta, siitä että saat elää omaa elämääsi just niin kuin sä haluat. Sen jälkeen kaikkien tuntemattomien vihaajien kommentit, mielipiteet tai niiden vaikutus mun omiin valintoihin ovat olleet täysin mua koskemattomia. Ainahan vanhat ja viisaat kertovat, miten muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä, mutta jostain syystä me ei osata vastaanottaa asioita, ennenkuin me ymmärretään mitä niillä oikeasti tarkoitetaan. Nyt mä tiedän, että lopussa niillä ei ole pienintäkään merkitystä, eikä ole nytkään. Ei mitään. Ja tahdon taas painottaa sitä, että niin kauan kun mä en satuta ketään tahallani tai tee tietoisesti ketään kohtaan väärin, mua saa vapaasti arvostella, mutta se ei tuu koskaan koskettamaan mua mitenkään syvällisesti.

Mikä elämässä oikeasti merkitsee? Se, että mun perheellä ja ystävillä on hyvä olla, että mä voin auttaa ja tehdä mahdollisimman paljon hyvää sekä asioita joita rakastan. Mä en pelkää kuolemaa enään, mutta haluan, että kun se päivä koittaa, mä lähden hyvällä fiiliksellä, en itseltäni anteeksi pyydellen tai jossitellen asioita, joita olis pitänyt vain uskaltaa tehdä.

Muistakaa arvostaa elämää, rakastaa läheisiä ja elää niin, että täältä lähdetään hymy korivssa. Mä näen elämän seikkailuna, jonka tarkoituksena on opettaa ja viedä meitä ihmisinä uusille leveleille seuraavaa seikkailua varten.

Paljon rakkautta ja tsemppiä kaikille oman elämänsä rohkeille seikkailijoille <3 Tiedän että niitä vilisee paljon mun lukijoissa!

 

 

 

ps! Vielä kerkeää äänestää blogiani awardseissa! Kiitos jos annoit äänesi ! 


Annatko ulkopuolisten vaikuttaa valintoihisi elämässä?

28.03.2016

Heippa!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Mulla on pieni flunssan poikanen taas yrittämässä läpimurtoa, mutta en ajatellut tulla kipeeksi. Mulla on täällä vähän väliä päiviä, kun olo on todella flunssanen ja vilustunut. Johtuu varmasti siitä, että lämpötilat näyttää +23 mutta tuuli on edelleen todella kylmä ja keväinen. Sitten kun sitä lähtee innoissaan rannalle juoksemaan pelkässä topissa ja hyytävä merituuli puhaltaa niskaan niin tässä on lopputulos.

Tänään pidän lepopäivän salista, mikä on vaan hyvä, sillä oon viettänyt koko pääsiäisen urheillessa ja ulkoillessa. Lisäksi saan tästä sitten torstaihin asti painettua huomisesta lähtien treeniä ja torstai yönä lennänkin jo suomeen, jonka jälkeen on varmasti yks lepopäivä taas tervetullut.

Mulla on niin järkyttävä ikävä JLOta, että joutuu tosissaan välillä itkua pidätellä. Myös super kivaa tulla moikkaamaan ystäviä <3 Mun viikko Suomessa näyttää niin hullulta töiden puolesta, että oon jo nyt lopen uupunut visiitistä valmiiksi, mutta oon silti innoissani tulossa.

12501607_477479992451303_2117811456_n

Nyt on ollut niin hyviä treenejä, että harmittaa pitää välipäivä tänään. Oonkin odottanut tätä että mulle tulee taas näin hyvä draivi treenien kanssa, että välipäivien pitäminen harmittaa. Treenaamisen kuuluu olla hauskaa ja asia, josta saa enemmän kuin mitä sille antaa.

Sitten otsikkoon. Puhuin tänään ystäväni Marren kanssa puhelimessa siitä, minkä takia ja mikä saa ihmisen rakentamaan koko identiteettinsä ja elämänsä vain yhden asian ympärille, kun meillä on niin ainutlaatuinen tilaisuus elää ja kokea niin paljon asioita elämässä. Esimerkiksi fitness on joillekkin asia, josta tehdään NIIN SUURI asia arjessa. Mä olen tahallani ollut pitkään kirjoittelematta hirveesti treenaamisesta ja fitneksestä, sillä sitä on niin paljon, että varmasti lukemista ja blogeja asiasta riittää. Ja ainahan mun blogi on sisältänyt kaikenlaista, treenaamisen ja ruoka-asiat mukaan lukien. Kyllähän itse kisakaudella asia vie enemmän aikaa, varsinkin ajatuksellisesti ja niitä on hauska purkaa blogiinkin, mutta elämä on niin kallisarvoinen, että sitä pyörittäisi vain yksi asia.

Tottakai ihmisiä on erilaisia ja se mikä tekee kenetkin onnelliseksi on juuri se tapa elää. Ihmisillä on erilaisia vaiheita elämässä, tulee projekteja sekä monenlaisia asioita jotka ottavat sillä hetkellä enemmän aikaa. Esimerkiksi kisadieetti vaatii paljon ihmiseltä ja siihen täytyy oikeesti keskittyä, mutta kun sä jo muutenkin elät ilman jokaviikonloppuista humppailua ja urheilisit jokatapauksessa, niin ei siinä tarvitse loppujen lopuksi niin isoista asioista luopua. Siks oon itse sitä mieltä, että jos vaikkapa dokaaminen tuntuu jostain asiasta luopumiselta, ja treenaaminen lähinnä efortilta, niin mee ja dokaa se vaihe ohi ja kokeile sitten uudestaan. Kisoja tulee kyllä.

Ihmisten tulisi muutenkin kokeilla ja kokea enemmän. Ei kaikkien tarvitse olla samassa lajissa parhaita ja tehdä sitä mitä suoraan sanottuna media käskee. Mistä sä tiedät, jos sä ootkin luonnonlahjakkuus jossain lajissa, jota sä et ole koskaan kokeillutkaan? Mä ainakin itse haluan fitneksestä huolimatta kokeilla mahdollisimman monia eri lajeja, vaikka tiedänkin aika hyvin omat vahvuuteni ja tunnen itseni. Kyllä sen aika nopeasti huomaa mistä nauttii ja mikä on sulle luontevaa ja mikä taas tuntuu todella vieraalta sun päälle ja kropalle.

Fitness on edelleen vahvasti muodissa ja se on tuonut monia innokkaita lajin pariin sekä tuo edelleen, mutta mä itse pystyn sanovani että fitness on mun juttu, kun mun treenaaminen ei ole riippuvainen kisaamisesta, eikä mun elämä tai identiteetti ylipäätään ole rakennettu kisaamisen ympärille, vaan fitness on mun harrastus ja kisaan siinä, koska mä nautin treenaamisesta; kisasin tai en.  Sä voit olla kunnossa ilman että kisaat ja se on mun tavote. Mä treenaan 5 x viikossa salilla, sen lisäksi noin 3-4 x ulkona ja mun seuraajat tietää sen, niin olen tehnyt vuosia ja teen varmasti vuosia edelleenkin, mutta mun elämässä tapahtuu niin paljon muutakin, josta haluan teille mielelläni kertoa näiden asioiden lisäksi.

Mites sitten ulkopuolisten mielipiteiden ja tekijöiden vaikutus sun omaan elämään ja valintoihin? Kuinkakohan moni ylipäätään tekee elämässään asioita, esimerkiksi vaikkapa kisaa, koska on kerrottu ääneen että halutaan kisata ja vaikka huomaatkin ettei se ole ollenkaan asia josta nauttii, niin ei uskalleta kuitenkaan luovuttaakkaan, koska ei haluta antaa ihmisille iloa sun luovuttamisesta. Voin vaan kuvitella kuinka hillittömän onnellisia jotkut olivat, kun itse en kyennyt kisaamaan viime Syksynä. Mutta arvatkaa mitä? Mua ei vois vähempää kiinnostaa jos jonkun elämää ilahduttaa mun loukkaantuminen, päinvastoin, haluaisin kertoa tälle ihmiselle että elä ja koe hieman enemmän. Mutta toki suon sen ilon hänelle, ei se multa pois ole.

Ihmisten tulisi muistaa miten iso tämä maailma on, miten pienistä asioista me tehdään suuria ja miten naurettavaa on välittää muiden mielipiteistä, elää muiden painostuksen ja odotusten alaisena tai pelätä jonkun muun ajatuksia? Maailmalla on niin paljon annettavaa.

Mua ei oo ikinä hirveesti kiinnostanut muiden mielipiteet, ei niin pitkään, kun en ole esimerkiksi satuttanut jotain ihmistä tai tahallisesti aiheuttanut jonkinlaista syytä ihmisille juoruilla minusta negatiiviseen sävyyn. Esimerkiksi minun isäni kuolema ja sen aiheuttamat fyysiset ja henkiset seuraukset minulle eivät ole minun syyni, enkä minä voi asialle mitään. Silti siitäkin saatiin spekuloitavaa ja iloa sekä kummastelua ihmisille, minut kyseenalaistiin urheilijana, vaikka oikeasti tilanteen tietävät ihmiset valmentajani lukuunottaen kunnioittivat minua nimenomaan urheilijana joka ottaa vastuun terveydestään, jotta voi parannuttuaan jatkaa lajiaan. Mä olin todella huonossa kunnossa terveyden puolesta, eikä mua siltikään tulla koskaan näkemään syyttämässä siitä ketään tai osoittelemassa lajia tästä asiasta. Ja jos totta puhutaan niin mä olen aivan helvetin ylpeä miten vahvasti oon pärjännyt tapahtuman jälkeen ja ihmettelen sitä, miten edes pystyin menemään niin pitkälle. Mun isä oli mulle niin läheinen ja rakas,  että olisin mielelläni maanut koko loppu elämäni masentuneena jossain pehmustetussa boksissa, mielellään kevyeissä höyryissä, ettei tarvitsisi kohdata sitä faktaa, kipua ja surua tapahtuneesta tai katsella miten koko perheeni mureni surusta sekunnissa. Tämä olisi kuitenkin kauheinta mitä voisin tehdä isälleni.

Varsinkin nyt kun olen kaukana siitä tavallisesta arjesta ja niistä pikku kuplista joita Suomessa on, ymmärrän miten vähän kenenkään mielipiteellä siellä tai täällä, missä tahansa, on pienintäkään merkitystä mun elämässä tai mun valinnoissa. Kukaan muu ei elä mun elämää, tunne mitä mä tunnen tai mieti vanhana että mitä tuli koettua ja tehtyä omalla elämällä. En koskaan halua ajatella, että sen asian jätin tekemättä, koska joku olisi saattanut ajatella toisin, tai sen minulle tärkeän ajatuksen jätin sanomatta, koska joku olisi saattanut olla toista mieltä. Se, että mä eläisin muiden ihmisten mielipiteiden vankina on mulle yksi pahimpia pelkoja. En ylipäätään halua elää niin, että ajattelen jatkuvasti vain mitä pahaa ihmisillä on sanottavaa tai miten joku ajattelee pahaa valinnoistani. Miksi en mielummin eläisi niin, että lähtökohtaisesti oletan ihmisiltä vain positiivisia reaktioita. Liian paljon keskitytään niihin pahan ilman lintuihin ja jätetään ne positiiviset ja kannustavat sanat huomioimatta. Toki se on ihmisen tapa suojautua; kasvattaa muurit ja olettaa valmiiksi pahaa, jolloin negatiiviset asiat on helpompi käsitellä.

Mä haluan elää tätä elämää vähän niinkuin lapsen silmin, innostua mahdollisimman monesta asiasta ja oppia joka päivä jotain uutta. Mä oon iloinen siitä, että mä tuun onnelliseksi kun saan kerätä simpukoita kulhoon rannalta tai siitä, että mä saan niin paljon iloa eläimistä. Mä tiedän, etten mä osaa mitään hienoja koulu juttuja tehdä vaikkapa hevosen kanssa, koska ne eivät mua koskaan ratsastuskoulussa niin kiinnostaneet, mutta mä silti voin kertoa innoissani miten upeeta oli kun sain Bahrin kuuntelemaan mua hetkeksi ja olla aidosti ylpeä siitä. Silti joku haluaa tulla kertomaan miten paska mä oon ratsastamaan, tai miten tyhmä mä oon kun luulen että yhden pennun kuljettaminen Suomeen uuteen kotiin on mainittava asia tai miten lapsellista on kerätä simpukoita kulhoon. Mutta kun mä tuun iloiseksi tai onnelliseksi noista asioista niin niitä mä teen ja niistä mä teille kerron.

Mä en oo koskaan halunnut olla paras missään tai antaa sellaista kuvaa itsestäni että mä oon missään asiassa ketään parempi, mutta mä haluan toivottavasti olla jonkinlainen esimerkki siitä, että elämässä saa ja pitää kokeilla ja kokea, tehdä rohkeita valintoja ja tarttua elämän tarjoamiin tilaisuuksiin. Se mitä niistä seuraa on asioita, joita me ei tiedetä, mutta pääasia että koetaan ja eletään tää elämä!

12803085_10153498461890794_5611826505899047369_n

Kiitos kaikista ihanista kommenteista joita saan; jokaisella on aina suuri merkitys ja ne piristää todella paljon mun päiviä. <3 Musta on ihanaa kun jaksatte innostua mun mukana kaikista mun hömpötyksistä.