VIHDOIN OIKEESTI RENTOUTUNUT

10.07.2018

Heippa ! <3

Täällä on ollut tänään aivan MIELETÖN sää! 26 astetta lämmintä ja pilvetön taivas. Olen käytännössä viettänyt koko päivän hiekalla makoillen, uiden, makoillen, uiden. Niin ihanaa. En muista koska olisin viimeksi nauttinut pelkästään uimisesta näin paljon, sillä mullahan on ollut varmaan 10 vuoden tauko Suomessa uimisesta ennen tätä kesää, vaikka rakastan uimista. Koko lapsuus tuli kyllä vietettyä vedessä jos vain mahdollisuus siihen oli, varsinkin kesät.

Täällä mulle on tullut outoja kaukaisia tuntemuksia sekä flashbackeja lapsuudesta ja olen käynyt läpi samanlaisia fiiliksiä joita olen tuntenut lapsena, kun en ole halunnut millään nousta vedestä tai saanut sukeltelusta ja hyppimisestä tarpeekseni… Aijon tänään vielä lämmittää saunan ja mennä uimaan. :D

Ollaan vietetty melkein kokonainen viikko täällä järven rannassa mökillä ja voin hyvin pitkästä aikaa sanoa olevani oikeasti todella rentoutunut tällä hetkellä. En ole pitkään aikaan ollut tällaisessa mielentilassa, sillä olen luonteeltani todella lahjakas stressaaja ja voimakkaasti tunteva ihminen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt en ole analysoinut mitään moneen päiviin ja työtkin ovat menneet todella sujuvasti ja stressivapaasti tässä sivussa.

Viimeksikin oli ihanaa, kun tultiin käymään täällä mun lapsuudenkodin kulmilla ja mökkeiltiin, mutta visiitti oli niin nopea, että juuri kun mieli alkoi rentoutumaan niin piti jo lähteä takaisin stadiin.

Olenkin kertonut täällä blogissa aikaisemmin, että joudutaan tällä hetkellä elämään jo neljättä kuukautta julkisivu-ikkuna-ja kattorempan keskellä (vielä ylimmässä kerroksessa, suoraan kattorempan alla), joten se klo 7.00 aamulla alkava hakkaaminen, poraaminen, pöly ja pimeä, tunkkainen asunto, jossa ei ilma vaihdu, on ollut todella hermoja raastavaa. Siihen päälle vielä töiden puolesta aivan mielettömän kiireiset touko-ja kesäkuut, niin avot. Tää on tehnyt niin käsittämättömän hyvää, mulla on ihan uudestisyntynyt fiilis.

Mä taidan muutenkin elää taas jonkin uuden alkua ja tällä tarkoitan minua itseäni. Mulla on joku hirveä kaipuu rauhan keskelle ja tekee mieli luopua kaikesta ylimääräisestä elämässä. Mulla on niin ihanasti asiat ihmissuhteiden suhteen, työn suhteen, elämäni koira ja oma terveyden tila hyvä, enkä kaipaa mitään muuta, varsinkaan mitään turhaa materiaalia. Olenkin nyt luopunut aika rankalla kädellä tavaroista ja toin tänne landellekkin äidille ja pikkuveljen tyttöystävälle hyvät läjät tavaraa, jota en tarvitse. Se on todella vapauttavaa ja ihanaa, kun joka paikka ei tursua tavarasta.

Tekin olette varmaan huomanneet mussa muutosta, jos vertaa vaikka viime kesään. Hiustenpidennykset on poissa ja meikkiä on aika runsaasti vähentynyt. Ei missään nimessä siksi, että mä nyt jotenkin olisin sitä mieltä, että meikkaaminen ei ole cool; kyllä se on ja edelleen itsekin rakastan meikata. Jostain syystä olen vain alkanut pitämään mun omasta habituksestani luonnollisempana. Ehkä tää on jonkinlaista kypsymistä, tai ehkä vain joku vaihe, mutta tällä hetkellä tuntuu tältä… tottakai myös kesällä ja rusketuksella on suuri vaikutus asiaan.

En kuitenkaan koe, että tää muutos johtuisi ulkoisista asioista, vaan enemmänkin sisäisistä. En ole niitä naisia, jotka koskaan luopuvat naisellisuudesta, joita ei yhtäkkiä enää kiinnostaisi missä kunnossa ovat tai unohda ikinä miten ihanaa on laittaa korkkarit ja mekko päälle sekä laittautua tunteja, mutta yhä enemmän itse ihastun ihmisissä siihen kauneuteen, joka lähtee aidosta ilosta elämää kohtaan ja ystävällisyydestä muita kohtaan. Vaikutun kiltteydestä, älykkyydestä ja arvostan älyttömästi muita avoimesti sekä ennakkoluulottomasti vastaanottavia ihmisiä ja näihin piirteisiin keskityn itsessänikin yhä enemmän sen contourin sijaan. Tiedän millainen ihminen haluan olla ja vaikka siellä ei vielä olla ja mulla on paljon kehitettävää omassa asenteessani sekä ajatusmaailmassani, niin eteenpäin on varmasti taas menty. Se on ihanaa.

Nyt mä lähden nauttimaan vikasta illasta täällä. Huomenna palataan stadiin, mutta onneksi vain päiväksi, sillä torstaina lähdetään Kasimirin saareen muutamaksi päiväksi.


ÄLYKÄS = ONNELLINEN ?

16.09.2017

Kävin eilen mielenkiintoista keskustelua aiheista älykkyys ja onnellisuus. Keskustelu piti sisällään pohdintoja mm. siitä, lisääkö tietoisuus ja koulutus mahdollisuutta onnellisempaan elämään vai mitä ylipäätään on onnellisuus? Onko se kenties sitä, että kouluttaudut mahdollisimman korkeasti, jolloin pääset todennäköisemmin hyvään työpaikkaan, jossa sulla on ehkä mahdollisuus edetä sen verran korkealle, että voit vanhempana tehdä oikeasti ihan hyvää rahaa, käydä muutaman kerran vuodessa luxus lomilla perheen kanssa ja ajaa se kallis audi perheen upean talon suureen autotalliin, vaimon mersun viereen? Vai lisääkö kouluttautuminen tietoisuutta esimerkiksi riskeistä, jolloin et todennäköisemmin uskalla tai halua enää ottaa elämässä tietoisia riskejä, etkä näin ollen lähde vaikkapa tavoittelemaan sitä omaa yritystä, josta kuitenkin unelmoit ikuisesti, vaan päädyt turvalliseen työpaikkaan, työhön johon sulla ei ole intohimoa, mutta on kuitenkin varma, turvallinen ja hyvin palkattu ala?

Onko hieman kouluttamattomammat ihmiset onnellisempia, sillä he eivät välttämättä ole niin tietoisia monista asioista ja uskaltavat elää enemmän tunteella? Vai elävätkö he liian putkinäköisesti pienessä kuplassaan, joka johtaa elämässä yksitoikkoisuuteen tai bisneksissä mahdollisesti epäonnistumiseen? Onko nykyään mahdollisimman laaja tietoisuus edes riippuvainen koulutustasosta vai enemmänkin ihmisestä itsestään kiinni? Onhan lähes kaikki tieto netissä, eikä oppimiseen tarvitse enää fyysistä opettajaa tai välikättä.

Mielenkiintoisia kysymyksiä. Itse olen sitä mieltä, että nykyään kun meillä on lähes kaikki tieto saatavilla ja käytössämme, on hyvin paljon ihmisestä itsestään kiinni, kehittääkö hän itseään vai ei. Onko ihmisellä lähtökohtaisesti intohimoa maailmaa kohtaan, haluaako hän olla tietoinen asioista; itsestään, ihmiskunnasta, soluista, energioista, filosofiasta, ravinnosta, historiasta, uskonnosta, politiikasta,tulevaisuudesta tai mistä tahansa.

Toki on monia ammatteja, joihin tarvitaan perinteinen koulutus ja hyvä niin. Lisäksi todennäköisemmin ihminen oppii sekä sisäistää asioita paremmin, kun on pakko läpäistä haastavat kurssit, jotta saa todistuksen pätevyydestä alaa kohtaan. Kuitenkin aina tarvitaan aitoa mielenkiintoa ja halua oppia asioita, jotta susta tulee alaa tai aihetta kohtaan älykäs ja lahjakas. Vahvaan osaamiseen vaaditaan aina intohimoa alaa kohtaan, eikä pelkästään kirjan ja kaavojen ulkoa opettelemista, tenttien läpäisyä tai ainoastaan sitä ajatusta, että tästä työstä saa hyvää rahaa.

Mutta takaisin tietoisuuteemme. Ennen media päätti, mitä uutisoidaan maailman menoista, miten ja missä muodossa ne syötetään meille ja loput piti etsiä kirjoista tai oppia koulusta. Tiedon saanti oli aika hidasta ja informaatio kulki vaivalloisesti. Tällä hetkellä tietoa ja infoa pursuu joka puolelta, ehkä vähän liikaakin ja nykyään me pystytään tutkimaan lähes mitä tahansa itsenäisesti sekä osataan myös ottaa selvää faktoista ja olla paljon mediakriittisempiä. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään me päästään esimerkiksi tsekkaamaan heti uutisten lähteet tai tutkimaan, mikä yritys rahoitti minkäkin tutkimuksen (jolloin todennäköisesti tulokset ovat yritystä ja sen toimintaa tukevia). Nuoretkin ymmärtävät ihmetellä, miksi esimerkisi tyypin 2 diabeeteksteen suositellaan jenkkien diabetesliiton sivustolla potilaille mielettömiä määriä punaista ja rasvaista lihaa? Tai miksi ihmeessä American Cancer Societyn sivuilla ei puhuta tai mainita mitään menestyksekkäistä happihoidoista, ainoastaan kemoterapiaa suositellaan? Ihmiset voivat ottaa selvää lähes mistä tahansa, laskea itse päässään yhteenlaskut sekä ymmärtävät sen faktan, että elämme maailmassa, joka on yhtä suurta bisnestä. Jopa meidän terveys on osa sitä.

Tulin itse siihen tulokseen, että oikeasti älykäs, aitoa onnellisuutta tavoitteleva ihminen todennäköisesti irrottautuu siitä oravanpyörästä ja systeemistä, johon meidät halutaan ja kasvatetaan mukaan. Älykäs ihminen on jo niin älykäs, että hän ymmärtää sen, miten vähän materiaalilla on tekemistä onnellisuuden kanssa ja miten tärkeää terveys ja mielenrauha on. Oikeasti älykäs ihminen todennäköisesti hakeutuu hyvin lähelle luontoa, elää niin omavaraisesti kuin pystyy, pysyy kaukana kaikesta mitä ihminen itse keinotekoisesti maailmaan luo ja tuottaa, meditoi, urheilee ja toteuttaa itseään jonkun työn kautta, jota rakastaa ja jolla todennäköisesti on hyvin vähän tekemistä minkään ison bisneksen kanssa ja jos kuitenkin on, hän todellakin tekee sitä rakkaudesta, eikä rahan, maineen ja materiaalin himosta.

Siitä pääsinkin kysymykseen, jonka esitin itselleni; vaikka ajattelen näin, miksi mä sitten itse en lähde tähtäämään tuohon? Tulin siihen tulokseen, että mä kuitenkin olen vielä siinä vaiheessa elämää ja kasvua ihmisenä, että mä myös rakastan materiaalia; vaatteita, laukkuja, kenkiä, kivaa kotia, kosmetiikkaa ja nautin tietynlaisista, jopa pinnallisista dinnereistä, juhlista ja tapahtumista. Tietynlainen luksus on silloin tällöin ihanaa. Olen siinä pisteessä, että yhtäaikaa vihaan ja rakastan kaikkea pinnallista. En kuitenkaan enää ihaile näitä samalla tavalla, kuin joskus nuorempana. Mä olen päässyt elämässäni näkemään, mitä on kun on lähes kaikkea, sekä päässyt tietyllä tavalla valitsemaan oman tieni tässä maailmassa. Sanotaan nyt ääneen se fakta, vaikka se kuinka paljon varmasti ärsyttääkin; nykyään naisen on niin käsittämättömän helppoa valita se helppo elämä, jolloin voi ostaa sen uuden chanelin vaikka joka päivä. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että kauneus ja älykkyys mahtuvat samaan päähän, eikä lähdetä myymään omaa sieluaan materiaalista. Jokainen älykäs nainen tarvitsee varmasti elämäänsä jotain muutakin, kuin laukkuja ja hienoja autoja, kun tavoitteena on olla aidosti onnellinen ja hyvinvoiva.

Vaikka tuonkin vahvasti materiaalia esiin, niin en väitä, etteikö tottakai näistäkin asioista saa nauttia. Ne eivät tietenkään ole poissuljettuja asioita onnellisen ja älykkään ihmisen elämässä, mutta ne eivät saa pyörittää ihmisen maailmankuvaa tai viedä ihmistä kauemmas niiltä aidoilta asioilta, mitä elämässä kannattaa tavoitella. Vahva korostukseni aiheeseen pohjautuu siihen, että kun katsotaan sitä tietynlaista mielikuvaa, jota vaikkapa instagram ja muu media luo nuorille, on se hyvin pitkälle painottunut materiaaliin ja pinnallisuuteen, jolloin käsitys onnellisesta elämästä saattaa helposti vääristyä. Moni saattaa ajatella, että onnellisuus on suoraan verrannollista tavaran ja rahan määrään, mitä se ei missään nimessä ole.

Saa nähdä, päädynkö mä vielä joskus elämään elämääni omavaraisesti luonnon keskelle, mutta ainakin tällä hetkellä jatkan mielelläni elämääni samaan rataan ja se pysyy vielä kauniina ajatuksena aidosta tasapainosta ja onnellisuudesta takaraivossa.

 

 

 

 


TAVOITTEET JA UNELMAT

27.04.2017

Lauantaina järjestettiin mielettömän siisti Bloggers’ Inspiration Day, jossa kävin tutustumassa Health Labin pisteeseen. Pääsin tekemään erittäin mielenkiintoisen ja itseänikin yllättävän paljon haastavan kaupall

isen yhteistyön Health Labin kanssa. Health Lab Vitamin Water on hiilihapoton kivennäisvesipohjainen juoma, johon on lisätty vitamiineja & mineraaleja. Juomat on suunniteltu tiettyyn tarpeeseen ja valmistettu puhtaaseen Iisalmen pohjaveteen.  Heiltä löytyy neljä erilaista teemaa ja yhteistyössä he halusivat minun valitsevan juomistaan itselleni sopivimman teeman, jonka pohjilta askartelin itselleni tulevaisuuden unelmakartan.  

Teemoista löytyi Vitality, Power, Balance ja Superb. Kaikki olivat sitä mieltä kanssani, että edustan ehdottomasti teemaa Power, joka on vitaminoitu greipin ja sitruunaruohon makuinenkivennäisvesipohjainen juoma. Power on suunniteltu fyysiseen suorituskykyyn ja se sisältää B-ryhmän vitamiineja, D-vitamiinia ja magnesiumia, jotka edistävät normaalia energia-aineenvaihduntaa sekä vähentävät väsymystä ja uupumusta. Myös juomaan lisätty sinkki edistää hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja normaalia proteiinisynteesiä, seleeni suojaa soluja oksidatiiviselta stressiltä eli hapettumiselta.

Pakko myöntää, että kävi Lauantai aamupäivästä aivot vähän hitaalla. Mitäs unelmia ja tavotteita mulla nyt sitten on? Tajusin siinä askarrellessani karttaa, että mun tavoitteet ja unelmat ovat muuttuneet vuosien varrella aika hemmetin paljon ja jouduin ihan kunnolla miettimään, että mitä asioita mä tavoittelen. Tiedän että mun tavoite on olla onnellinen ja tasapainossa, mutta mitä sellaisia asioita voisin listata, joita haluan saavuttaa?

Vielä ehkäpä muutama vuosi sitten mun listalta olisi voinut hyvin löytyä materiaalisia asioita, kuten jokin hieno auto, laukku tms. Mua ei oikeastaan kiinnosta mikään materiaali enää paljoakaan. Se on tavallaan nähty ja koettu, etten ole onnellinen kalliissa lukaalissa tai tule onnelliseksi hienoista autoista, laukuista tai mistään vastaavasta. Tottakai olen onnellinen muiden puolesta; jos jollain on unelmana upea auto tai jokin materiaalinen asia, niin go for it ja work for it! Ehdottomasti. Ja tottakai tykkään itsekin että mulla on kiva koti, koska vietän kotona niin paljon aikaa, mutta mä olisin varmaankin kuitenkin loppujen lopuksi onnellisimmillani asuessani jossain puoli villillä rannalla, jossain kompaktissa asunnossa, enkä tarvitsisi varmaan muuta kuin bikinit ja treenivaatteet.

Mä luulen, että olisin aika onnellinen jos saisin urheilla ammatikseni, blogata, auttaa muita saavuttamaan tavotteitaan ja edistämään terveyttään, inspiroida jollain tasolla ihmisiä, asua jossain maassa jossa on paljon aurinkoa, mielellään meren lähellä ja omistaa ehkä joku puoli villi hevonen jolla ratsastella pitkin rantoja. Ja mielellään jakaisin tämän jonkun toisen saman henkisen ihmisen kanssa ja rakentaisin yhteistä elämää hänen kanssaan.

Aloin siinä sitten pikkuhiljaa kokoamaan karttaan kuvia ja sanoja, jotka tiivistivät näitä unelmia sekä tavoitteita. Mieleeni pomppasi paljon hyvinvointiin ja matkusteluun liittyviä sanoja; wellness, traveling, nutrition, balance…

Kuvat edustivat pitkälle aktiivisuutta, matkustamista ja terveyttä.

Kuvat ja sanat edustivat sellaisia perus asioita, jotka haluan että mulla on kunnossa. Haluan voida hyvin, olla terve ja tasapainossa, syödä hyvin ja matkustella aina kun mahdollista. Sen lisäksi mieleeni pomppasi tietenkin perhe ja ystävät ja heidän roolinsa elämässäni; toivon ja unelmoin, että voin jakaa mahdollisimman paljon asioita heidän kanssaan ja saavuttaa tiettyjä tavotteita yhdessä läheisten kanssa.

Tietenkin myös unelmoin siitä, että voisin joskus saavuttaa ammattilaisuuden bikinissä. Se vaatii hemmetisti, mutta on tottakai mahdollista, jos vain terveys sen sallii.

Olen valmis tekemään paljon duunia unelmieni eteen, mutta en kuitenkaan onnellisuuteni tai terveyteni kustannuksella. Haluan löytää ne mun jutut elämässä ja työskennellä asioiden sekä ihmisten parissa, jotka tekevät mut onnelliseksi. Tiedän, että olen oikealla alalla ja polulla, sillä olen aina onnellisimmillani, kun saan toteuttaa itseäni liikunnan ja hyvinvoinnin kautta kunnolla ja keskittyä tavoitteisiini. Voisin hyvin kuvitella asuvani esimerkiksi talvet ulkomailla ja kesät Suomessa. Se voisi olla sellainen asia, jota lähteä tavoittelemaan tosissaan kisaamisen lisäksi.

Mitä tavotteita ja unelmia teillä on?

 

 


FOCUS ON YOUR GOALS BABY GIRL

08.02.2017


Huh mitä pitkää päivää täällä vedetään! Viikonloppu meni aivan hujauksessa. Mun piti mennä Emma Gaalaan, mutta treenit ja lepo menivät edelle. Pakko priorisoida energiankulutusta töiden sekä treenien välillä, jotta jaksaa.

Maanantai meni kuvauksien, töiden ja tupla treenien parissa, eilinen taas haastattelujen, kaupungilla asioimisen, töiden sekä kolmen treenin parissa. Kyllä, kolmen. Tänään onkin sitten kuvaamista, Fifty shades darker ensi-iltaa sekä memphiksen synttäreitä luvassa.

Kauneus&Terveys lehden kuvauksista

Kauneus&Terveys lehden kuvauksista

 

Vaikka vedänkin välillä tukka HYVIN putkella, niin olen myös onnellisimmillani kun saan toteuttaa itseäni ja rakastan sitä tunnetta, kun olen hyvällä tavalla fyysisesti väsynyt illalla. Jos olen koneella koko päivän ja lorvin oikeastaan mitään aikaan saamatta, en välttämättä edes nuku kunnolla. Rakastan saada aikaiseksi ja tuntea illalla, että olen antanut kaikkeni päivälle.

Toki välillä on vain hyvä olla ja sitä mä harrastan todella paljon viikonloppuisin. Skippaan usein kivat tapahtumat, bileet ja kutsut, sillä tarvitsen todella paljon aikaa palautua sekä olla ihan omissa oloissani, rauhassa. Rakastan olla liian isoissa vaatteissa, tukka pystyssä kotona ja viettää vaikka koko päivän sängyssä leffoja katsellen.

16681802_10154326429210794_885939568431575652_n

Olen ihminen, joka kadottaa tämän oman draivinsa helposti muiden vuoksi. Jos elämääni tulee jokin uusi ihmissuhde, mulla käy aina niin, että laitan sen kaiken muun edelle ja omat juttuni vasta sen jälkeen.  Usein vielä onnistun ajatumaan ihmissuhteisiin, joissa tämä on hyvin yksipuolista. Mulla on joku aivan älytön suojeluvietti ja jostain syystä haalin elämääni rikkinäisiä ihmisiä, joita haluan yrittää korjata ja usein päädyn itse vain nuolemaan uusia haavojani. Välillä tekisi mieli periä omaa aikaa takaisin ihmisiltä, mutta haluan uskoa, että jokaisella ihmisellä joka vierailee meidän elämässä on jonkinlainen tarkoitus; opettaa jotain. Usein tarkoituksen ymmärtää vasta myöhemmin.

Havahduin eilen super väsyneenä ja päivän päätteeksi erikoisen onnelliseen fiilikseen, koska mulla on tällä hetkellä todella hyvä focus omaan tekemiseen ja vain hyviä tyyppejä siinä ympärillä. Pystyn keskittymään omiin tavotteisiin ja silti myös ihmissuhteet voivat hyvin, näen frendejä ja teen paljon monien kanssa asioita yhdessä. Tosin nyt kun mä sanoin tämän ääneen, niin eiköhän universumi kehitä mulle jotain hämminkiä ympärille. ;)

Voi kun aina muistaisi pitää siitä omasta päämäärästä kiinni ja röyhkeästi tehdä töitä sen eteen, mitä elämältä haluaa. Elämään kuuluvat ne ihmiset, jotka tukevat ja täydentävät sun omaa draivia, eivät ne jotka imevät kaiken sun energian antamatta mitään takaisin.

 

Focus on your goals baby girl!

16473935_10154315861030794_5843819819771043826_n
16507890_10154317517560794_1596334113947654393_n-116387064_10154317517540794_5275344295392829626_n


Ei kukaan täällä kai oo kokonainen?

15.09.2016

Mä en tiedä mistä tää teksti nyt tuli ja mitä mä haluan tältä, mutta jostain syystä mulla tulee aina välillä tällaisia vuodatuksia, jotka mun on vaan pakko saada ulos. Näitä jännittää aina julkaista, mutta nää on kuitenkin pakko saada sanottua.

Oon kuunnellut Sannin ja Paperi T:n uutta biisiä ”oo se kun oot” nyt kaks päivää putkeen ja oon jotenkin todella lumoutunut tähän biisiin. Tämän biisin inspaamana tulee taas jotain todella syvällistä. DIIPPI VAROITUS!

Isän kuoleman jälkeen musta varmasti kuoli pieni pala ihmistä mukana ja tottakai se on muuttanut mua sekä mun asennetta elämää kohtaan. Toipuuko noin isosta menetyksestä koskaan, helpottaako aika kipuun? Ei. Asian kanssa ainoastaan joutuu oppia elämään. Kannan kokoajan tyhjää oloa mukanani, jotain puuttuu nyt ja koko mun loppuelämän. Samanlainen tyhjä tunne löytyy jokaiselta meidän perheestä. Kipuun kai jollain tapaa tottuu, mutta se ei koskaan häviä, ei edes hetkeksi. Olen joutunut hyväksymään sen, että tuun olemaan koko lopun elämäni jollain tapaa rikkinäinen. Mut ei kukaan täällä kai oo kokonainen?

Näin taas viimeyönä unta mun isästä; tungin mun adidaksen snapbackia hänen päähänsä ja ihastelin miten komea isä mulla on. Nykyään voin jo ajatella häntä hymyillen ja näen hänestä paljon unia, toisin kuin esimerkiksi vielä vuosi sitten. Viime syksy oli mulle aivan helvetin rankkaa aikaa. Paljon rankempaa vielä, kuin itse menetyksen hetki, sillä silloin vaivuin jonkinlaiseen shokkiin, enkä pystynyt kunnolla ymmärtämään koko asiaa.

Samalla kun erosin syksyllä Robertin kanssa, sain diagnoosin vakavasta hermostollisesta ylikuormituksesta, jouduin jättämään kisat väliin joihin olin panostanut aivan hemmetisti sekä jättämään ainoan asian, joka mua oli pitänyt kasassa; treenaamisen kuukausiksi, ehkä puoleksi vuodeksi, jopa vuodeksi. Kukaan ei pystynyt lupaamaan mulle mitään; kauan toipumisessa menee, miten tässä pitäisi toimia ja palaudunko koskaan kunnolla. Mä olin niin rajoilla henkisesti ja fyysisesti, että lääkäri kysyi multa olenko mä aivan hullu. En ollut nukkunut vuoteen kuin pätkiä ja muistan miten pelkästään pään pitäminen pystyssä tuntui ylivoimaiselta.

11880661_10153065641835794_5795446776573221985_n

Viime syksynä

Mä olin aivan helvetin väsynyt, loppu ja rikki kaikesta. Halusin breikkiä mun elämästä ja hetkeksi annoinkin narujen valua hieman käsistä.

Jengi janoaa epäonnistumista ja verta. Samaan aikaan kun mä yritin toipua, en pelkästään ylikunnosta, vaan koko vuodesta, jengi käänsi mulle selän. Olin epäonnistunut koska mun kroppa petti. Sekin oli mun vika, koska olinhan niin paska ja luovuttaja. Kukaan ei osannut katsoa kokonaiskuvaa, kai ihmiset vaan kelas että mä haluan nyt bilettää? Mitä mä halusin oli ainoastaan pakoon hetkeksi, edes jollain tapaa hengähtää kaikkea vastuuta ja odotuksia, joita kannan mukanani. Enkä mä syytä ketään. On mun oma vika, etten näytä kipua ulospäin ikinä.

Samaan aikaan kun mä vastaanotin Afrikasta mun kuolleen isän tavaroita, kun mä sain kuulla miten mun hymy koristi sen tietokoneiden ja puhelimen näyttöjä, mä sain myös lukea, miten paska tyyppi olin, kun päästin hetkeksi naruista hieman irti. Kyllä mulla edelleen tulee kyyneleet silmiin, kun mietin miten julmia ihmiset osaavat olla. Mietin vain, miten edes olen edelleen tässä, edelleen niin rikkinäisenä mutta silti niin paljon vahvempana.

11836670_10153066734275794_6923405228078913025_n

Mietin mua ihmisenä tällä hetkellä kun kuuntelen tätä Sannin biisiä, joka kertoo rikkinäisistä ihmisistä. Oon käynyt läpi nuoreen ikääni verrattuna sellaisia taisteluja itseni ja elämän kanssa, että en usko olevan asiaa joka mua pelottais enää. Se tekee musta jopa ehkä hieman vaarallisen. Mulle voi sanoa lähes mitä tahansa, ilman että se tuntuu miltään. Tiedän mitä olen ja uskon siihen, että hyvyys voittaa aina.

Sillon kun isä kuoli, kävin tahtomattanikin läpi todella rankasti asioita, jotka loppujenlopuksi merkkaavat elämässä. Merkkasko sillon asiat, jotka olivat ärsyttäneet ja vieneet energiaa; muiden ihmisten mielipiteet, erimielisyydet muiden kanssa, materiaali, ylipäätään stressaaminen mistään muusta kun sun perheestä ja omasta onnellisuudesta, siitä että saat elää omaa elämääsi just niin kuin sä haluat. Sen jälkeen kaikkien tuntemattomien vihaajien kommentit, mielipiteet tai niiden vaikutus mun omiin valintoihin ovat olleet täysin mua koskemattomia. Ainahan vanhat ja viisaat kertovat, miten muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä, mutta jostain syystä me ei osata vastaanottaa asioita, ennenkuin me ymmärretään mitä niillä oikeasti tarkoitetaan. Nyt mä tiedän, että lopussa niillä ei ole pienintäkään merkitystä, eikä ole nytkään. Ei mitään. Ja tahdon taas painottaa sitä, että niin kauan kun mä en satuta ketään tahallani tai tee tietoisesti ketään kohtaan väärin, mua saa vapaasti arvostella, mutta se ei tuu koskaan koskettamaan mua mitenkään syvällisesti.

Mikä elämässä oikeasti merkitsee? Se, että mun perheellä ja ystävillä on hyvä olla, että mä voin auttaa ja tehdä mahdollisimman paljon hyvää sekä asioita joita rakastan. Mä en pelkää kuolemaa enään, mutta haluan, että kun se päivä koittaa, mä lähden hyvällä fiiliksellä, en itseltäni anteeksi pyydellen tai jossitellen asioita, joita olis pitänyt vain uskaltaa tehdä.

Muistakaa arvostaa elämää, rakastaa läheisiä ja elää niin, että täältä lähdetään hymy korivssa. Mä näen elämän seikkailuna, jonka tarkoituksena on opettaa ja viedä meitä ihmisinä uusille leveleille seuraavaa seikkailua varten.

Paljon rakkautta ja tsemppiä kaikille oman elämänsä rohkeille seikkailijoille <3 Tiedän että niitä vilisee paljon mun lukijoissa!

 

 

 

ps! Vielä kerkeää äänestää blogiani awardseissa! Kiitos jos annoit äänesi !