UUSI VAIHDE KÄYNTIIN!

24.01.2017

Mulla alkoi viikko eilen mukavasti koutsin jalkatreenillä. Kärsin valmiiksi jo vähintään päivää ennen valmentajan treenejä jännänlaisesta jännityksestä, sillä tiedän mitä mulla on edessä. Alan psyykkaamaan itseäni siihen tilaan, että pystyn ns. kärsimään treenin läpi. Kuulostaapas kivalta.

Rehellisesti sanottuna ei ne valkun treenit koskaan ole mitenkään kivoja, mutta niiden jälkeen tietää taas tehneensä. On super jees, että pystyy kerran viikossa treenaamaan jonkun kanssa kintut niin solmuun, että saa tsemata jotta pääsee omin avuin himaan asti.

16265400_10154281549675794_2454298868306844247_n

Eilen meidän treenit piti sisällään lantionnostoja, takareiden koukistusta, prässiä, askelkyykkyjä, kyykkyjä ja kyykkyhyppyjä. Pudotuksia ja supersarjoja sekä hyvin hallittuja toistoja. Timon kanssa on siinä mielessä kyllä todella mukava treenata, sillä hän ottaa huomioon mun helposti kipeytyvän selän ja liikkeitä varioidaan sekä muutetaan sen mukaan, mikä säästää mun selkää. Kovaa treenataan, mutta järkevästi.

Mulla on itsellä muutamia kokemuksia valmentajista (ei omistani, vaan satunnaisista treeni ”frendeistä”) jotka ovat kannustaneet lähinnä vetämään vaan täysillä kipua kohti ja tuloksena on ollut viikkojen säryt, paineet ja kivut selässä jo pienistäkin liikkeistä.

En tiedä mistä se käsitys tulee, että on luuseri, jos ei kestä painaa kipua kohti. On täysin kaksi eri asiaa kokea treenin aikana lihakseen kohdistuvaa, oikeanlaista ja tavoiteltua kipua/poltetta, kuin selkeästi selässä jyskyttävää ja voimistuvaa vihlovaa kipua/painetta. Varsinkin, kun sellaista ei tarvitse kestää, vaan variaatioita ja selkää säästäviä liikkeitä löytyy paljon. Me ollaan kaikki rakenteeltamme hieman erilaisia ja meille toimii eri jutut, pienilläkin jalan asennon muutoksilla tai hienosäädöllä saadaan jo paljon aikaiseksi. Parhaiten ne itselleen sopivimmat asennot löytyvät, kun vain itsenäsesti jaksaa kokeilla, harjoitella ja etsiä itselleen ne parhaimmat.

16142296_10154281494850794_7712443796010581693_n

Takki – Hilfiger* / Housut & Paita Bershka / Kengät – Adidas /Laukku – LV

Sunnuntaina sain myös uuden ruokavalion, jossa multa napsaistiin hiilareita pois. Tuskainen ensimmäinen yö ilman mun rakasta yöpuuroa on nyt takana ja jumalauti että oli nälkä aamulla! Musta tuntui kun en olisi saanut ruokaa vuosiin, kun aamulla heräsin ja ampaisin aamupalalle. Olen 1,5 vuotta käyttänyt puuroa iltapalana, koska hiilarit auttavat mua nukkumaan paremmin, mutta tiesin että joskus siitäkin on luovuttava. Saan kuulemma alkaa kohta pelkäämään myös aamupuuroni menettämistä ;)

Myös aerobisia pidennettiin 2 x 45 minuuttia sekä muutama HIIT treeni lisättiin puntin perään. Uusi vaihde selvästi silmään, mielenkiintoista nähdä miten kroppa reagoi. :)

Miten mun lukijoilla sujuu kesäkunnon metsästys? Jos kaipaatte apua, niin mua saa häiritsä sähköpostitse: fit4ever@hotmail.fi :)

 


SELFISHNESS. LET THAT SH*T BEGIN

04.12.2016

Heippa <3

Mä oon ihan FIILIKSISSÄ tästä ajasta, mulla on koti täynnä kynttilöitä, jouluvaloja ja joulukuusikin löytyy jo. JLON kanssa ollaan ihan fiiliksissä touhuiltu täällä ja laitettu kämppää joulu kuosiin.

15267902_10154108995815794_8977474876849138292_n

15193496_10154110153040794_7634075358507923194_n

Mulla ei ole vielä kisadieetti alkanut, mutta olen selvästi keskittyneempi tekemiseen, treeneihin ja varsinkin siihen,että saan tarpeeksi lepoa. Viime viikko oli henkisesti todella rankka, vaikkakin kyse oli vain positiivisista muutoksista, päätöksistä ja uusista aluista. Kuitenkin tein kaksi todella suurta päätöstä, toinen oli kisaaminen ja sen julkaisu, ja toisesta pääsen kertomaan seuraavien viikkojen sisällä.

Kisadieetin inhottavia puolia on se, että jos haluaa olla hyvä ja onnistua, joutuu valitettavasti olemaan hieman itsekäs. Olen tenyt tänään semi pitkän päivän töitä, kuvannut sekä tuottanut sisältöjä, vastaillut maileihin ja äsken valmistin itselleni huomisen ruoat valmiiksi. Olen myös nähnyt frendiä ja sosialisoinut tunteja puhelimessa ystävien ja perheen kanssa.

Kuitenkin mulla on jo toista iltaa vähän huono omatunto, koska en eilen jaksanut tehdä illalla muuta, kuin olla sohvalla ja naputella koneella töitä treenien jälkeen, enkä muuten jaksa nytkään, vaikka mulla ei ole edes ollut treenejä tänään.

Huomenna mulla on kuitenkin treenit, joten en haluan nukkua hyvin ja herätä pirteänä ja hyvin levänneenä, sekä tavoitteena on aloittaa maanantai hyvin levänneenä ja positiivisella mielellä, valmiina taas uuteen viikkoon ja haasteisiin.

15219991_10154112521250794_2292126800630709652_n

Tämä vaatii sen, että mä joudun sanomaan ”ei, en nyt jaksa” mun frendeille, tai ole kovinkaan innokkaana houstaamassa ketään, mitä yleensä rakastan tehdä. Mun mielestä on ihanaa kokkailla ystäville ja lojua niiden kanssa kaikenlaista höpötellen, tai tehdä mitä vain kivaa. Varsinkin kun tammikuussa dieetti pärähtää päälle, niin sitä seuraavat 16 viikkoa tulee olemaan hyvin itsekästä aikaa, jolloin oma lepo ja jaksaminen menee kaiken edelle.

Se on mulle ihan hemmetin vaikeaa, koska mä rakastan auttaa ihmisiä ja antaa apuani niille, jotka sitä tarvitsevat. Multa saa aina pyytää ja kysyä. Tänään viimeksi eräs ystäväni kysyi multa, että koska mä aijon keskittyä vähemmän muiden auttamiseen ja enemmän omiin juttuihin. Se on mulle outo kysymys, koska mulla on itsellä mielettömiä ihmisiä ympärillä, mua on aina autettu ja siksi mä haluan auttaa muita.

15253472_10154112521245794_6310352813827574394_n

Tiedostan kuitenkin, että kisakausi tulee vaatimaan sen, että osaan sanoa ei ja että lepo, treenit ja omat rytmit menee kaiken muun hengailun ja ”ylimääräisen” edelle. Onneksi mulla on niin ihania ihmisiä ympärillä, että moni on jopa uhkaillut alkavansa mun kanssa myötätuntodieetille, mikä riittää mulle jo ihana ja kauniina ajatuksena että ovat valmiina tukemaan mua ja pitämään mun selkää. Olen kyllä mielettömän onnellinen, kiitollinen ja onnekas ihmisistä mun ympärillä.

15327516_10154112521300794_2343598684721768049_n

Olen kaikenlisäksi saanut jo ”kisakausi tyttöystävän” itselleni, jonka iskin tällä viikolla meidän salilta. ;) Hän kisaa itse bodyfitneksessä ja on tulossa myös keväällä kisoihin. Sovittiin, että tehdään yhdessä aamuaerobisia sekä treenaillaan samaan aikaan, jotta on aina joku, jota pyytää apuun tai jolta saa vertaistukea omalla salilla. Ihan huippua ! Onhan mulla muitakin ihania treenikamuja, joidenka tiedän olevan aina tukena ja jotka jaksavat kuunnella kisahöpinöitä sekä fiiliksiä. Tuntuu että ympärillä kaikki loksahtaa paikoilleen, loppu on sitten itsestä kiinni. En ole koskaan ennen toteuttanut keväällä dieettiä, joten odotan kovia väsymyksiä ja tiukkoja aamu heräämisiä aerobiselle, kun aurinkoakaan ei paljon ole tarjolla ja kaamos vetää mieltä alaspäin. Ei auta kuin pitää pää kylmänä ja tehdä kaikki, mitä vain pystyy tekemään.

15285000_10154112921205794_1659369856395098283_n

Food prepit ovat täällä taas!

15220214_10154112921125794_1909082997599443849_n

Tosiaan foodprepit ovat täällä taas. Ei ollut ikävä noita kippoja ja kulhoja, vaikka onhan tuo loppujen lopuksi jopa ihan rentouttavaa puuhaa ja tekee arjen paljon helpommaksi! Kuiva kana, parsakaali ja bataatti laatikosta ei vaan välttämättä ole ihan ekana mielessä kun nälkä iskee. Onneksi noihin saa lisukkeeksi vielä freshiä salaattia ja mausteita. ;)


AND HERE WE GO

28.11.2016

Ihanaa maanantaita jengi!

Eilinen meni tosiaan äidin kanssa touhuten. Oli aivan järkyttävän kylmä ilma kaupungilla, mutta koska äitini tykkää kuvailla ja halusi ehdottomasti mennä kuvaamaan espan jouluvaloja, niin se oli sitten mentävä. Mitä vaan äitien takia eiks niin <3

15219603_10154098929300794_2485230384988715697_n

No, koska kisat? 

Kävin viimeviikolla tapaamassa Badass Athletes tiimin valmentajaa Timoa, joka on mun hyvän ystävän Saran mies. Saran kanssa vedettiin yhdessä meidän ekat kisadieetit 2014 syksyyn ja oltiin samalla valmentajalla. Oltiin isossa roolissa toistemme matkalla ja ollaan oltu tähän päivään asti tekemisissä.

Timoa en kuitenkaan ihan vain siitä syystä valinnut, vaikka hän myös tietää hyvin Saran kautta mun aijemmat ”kisavalmistautumis keinot”, tietää mihin oon tottunut ja suurinpiirtein tyylin miten kisakausi on tehty. Olen hieman itse vääristänyt tekemistäni periaatteella ”enemmän on enemmän”, vaikkei asiat aina niin ole. Varsinkaan kun tällaisessakin lopputulos riippuu hyvin pitkälle fyysisen ja psyykkisen kunnon kokonaisuudesta. Lepo on yhtä tärkeässä roolissa, kuin laadukas tekeminenkin. Se on opittu kantapään kautta.

Timon kanssa meillä klikkaa kemiat mun mielestä todella hyvin. Mä olen tavannut lukuisia valmentajia, eikä kenenkään kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mutta Timon kanssa on todella helppo olla, puhua oikeilla sanoilla asioista ja kertoa avoimesti miltä itsestä tuntuu. On todella hyvä ja turvallinen fiilis lähteä toteuttamaan uutta kisakautta hänen kanssaan.

15230696_10154098929295794_2043015436645915684_n

Timo myös ymmärtää mun työtä ja on mm. hyväksynyt sen, että dokumentoidaan tätä kisakautta myös hänenkin näkökulmastaan, mikä on mun mielestä ihan mahtavaa! Saadaan sitä rehellistä sisältöä niin kisaajan, kuin valmentajankin näkökulmasta, joka on varsinkin lopussa meistä se järjen ääni.

Lyötiin kisat lukkoon ja tähdätään kevään Classiciin. Sain eilen ruokavalioni, jota alan soveltamaan tänään. Itse dieetti alkaa 2.1 ja olen aivan super innoissani tulevasta :) Jännittää ihan perrrrrkeleesti, mutta silti aivan todella odottava olo!

Onko teillä jotain erityisiä toiveita, mitä toivoisitte, että blogissani erityisesti käsitellään kisakauden aikana?


KOSKA SÄ KISAAT SEURAAVAKSI?

19.11.2016

Multa varmasti eniten kysytty kysymys, koska seuraavaksi kisaat?

Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että mulla olis nyt oikea aika harkita kisaamista. Arki on aika tasaista eikä mitään mullistavia projekteja tai kuormituksia ole tällä hetkellä päällä, joihin pitäisi laittaa perus arkitöitä enempää energiaa. Vuosiin ei ole ollut näin tasainen fiilis töiden suhteen, joten eiköhän muuteta tämäkin tilanne! :D

Processed with Snapseed.

Mulla on hirveästi tahtoa päästä kisageimeihin kiinni, oikeastaan se on ainoa asia jota tällä hetkellä kaipaan todella todella paljon. Niin niitä hyviä kuin huonojakin hetkiä, sitä focusta tekemiseen ja selkeää määränpäätä.

Ainoa asia mikä pelottaa on se, kestääkö kroppa. Tähän tarvitsen osaavan ja kovan tiimin taakse sekä ihmisiä, jotka tarkkailevat tilaani jatkuvasti. En aijo enää ikinä riskeerata terveyttäni, sillä henkinen hyvinvointini ei kestäisi toista ylikuntoa ja parantumisprosessia.

15055871_10154073597585794_6305195638076883269_n

Olen täysin valmis tekemään paljon duunia, uppotumaan jopa siihen omaan kuplaani, jos se sen vaatii. Ja mitäpäs valehtelemaan, vaatiihan se. Tiedän että mulla on mitä mahtavin tukijoukko mun takana, jotka ovat valmiita auttamaan jaksamaan. Tiedän tasan tarkkaan miten hienoa ja kamalaa kisakaudella olo on yhtäaikaisesti. Olen kuitenkin mielestäni odotellut ja parannellut tarpeeksi pitkään ja tunnen olevani jollain tapaa valmis avaamaan uuden sivun elämässä. Vielä vuosi sitten kauhistelin ajatusta kovasta treenaamisesta, koska olin vielä niin väsynyt. Nyt mulla on sellainen olo, että teen vaikka itkien jääsateessa ne aerobisetkin, se ei lainkaan pelota mua, vaan kokemus siitä, kun oma terveys on vaakalaudalla.

Kaikki me se varmasti tiedetään ettei kisaamisessa ole kyse hyvinvoinnista, vaan armottomasta kilpaurheilusta. Se vaatii ihan hemmetisti duunia, keskittymistä, lepoa, priorisoimista ja kyse ei ole enää siitä, huvittaako sua mennä treeneihin 2-3 x päivässä. Sinne mennään.

Processed with Snapseed.

Miten henkinen puoli? Juuri kirjoitin että varsinkin viimiset 2 viikkoa ovat henkisesti olleet raskaita isän kuoleman vuosipäivän sekä perään vietetyn isäinpäivän vuoksi.

Olen ihminen joka voi henkisesti huonosti, jos en saa tehdä, toteuttaa ja mennä kohti tavoitteita elämässä. En siis usko, että tämä olisi henkisesti mitenkään huono juttu mulle, päinvastoin. Toki se tuo stressiä lisää ja olen aina ollut hyvin stressiherkkä, mutta kun sen tiedostaa ja siihen osaa suhtautua oikein, on sekin käsiteltävissä.

Tärkeimpiä tekijöitä tällä hetkellä on se, että uni on laadukasta ja levosta ei tingistä ja että en ole rakentamassa mitään suurempaa elämänmuutosta tai kanna liian suuria prokkiksia samanaikaisesti mukanani, vaan pääsisin keskittymään kisaamiseen 100%.

Maanantaina menen juttelemaan valmentajan kanssa, katsotaan mitä siellä tuumaillaan. Olen myös maanantaina menossa labraan mittaamaan jo hetken odotelleet lähetteet, joissa tsekataan hormonitoimintani toimivuus ja tila endokrinologin kanssa. Olen myös jutellut mahdollisen lääkärin kanssa, joka tsekkaisi ja seuraisi terveyteni tilaa koko kisadieetin ajan. Haluan ehdottomasti minimoida kaikki riskit ja toteuttaa asiat mahdollisimman fiksusti!

Terveys edellä, vaikka halu olisi kuinka kova!:) 

 

 


Viikonloppuna meno ihan FITNESS.

06.10.2016

Kyllä, mä meinaan olen koko vlopun NFE:ssä edustamassa Leaderia ja mä oon ihan kauhuninnoissani tästä asiasta.

Oon ollut nyt viime syksystä asti todella ulkona kaikista Suomen fitness piireistä. Tosin olen kyllä aina ollut ja vältellyt niitä ihan tietoisesti. Tykkään omasta rauhasta ja siitä, että se on minä vastaan minä, sekä pysyy sellaisena asiana mulle, jona itse sen haluan olevan. Kun kiinnostuin fitneksestä ja löysin lajin vuonna 2011, en todellakaan kiinnostunut siitä minkään muun vuoksi, kuin sen mitä se yksinkertaisimmillaan on. En koskaan halunnut harrastaa fitnestä tai käydä salilla, jotta kuuluisin johonkin piiriin tai ole hakenut sillä minkäänlaista yhteisöä ympärilleni.

14494607_10153944517845794_8305615950165725484_n

Oikeestaan vähän kaikessa on sama homma. Blogaamisessakin. Mua ei koskaan nää niissä lukuisissa eventeissä, tapahtumissa ja tilaisuuksissa joita bloggareille järjestetään ja joihin satelee kutsuja sähköpostit täyteen. Niitä olisi viikon jokaiselle kalenteripäivälle vähintään kaksi, jos vain olisi aikaa. Toivoisin pääseväni enemmän lanseerauksiin ja tapahtumiin, mutta rehellisesti sanottuna olen päivien ja muiden töiden, sekä treenien jälkeen niin loppu, että jos vapaa-aikaa löytyy, se pyhitetään levolle tai ystäville ja perheelle.

Sama fitneksessä. En käy seminaareissa, en leireillä, en tapahtumissa. En mitenkään hengitä ja elä vain fitnestä tai blogaamista. Teen ja toteutan lajia koska rakastan sitä ja mulla on palava intohimo treenaamiseen ja fitnekseen elämäntapana, en siksi että kaikki se muu siinä ympärillä hirveästi kiinnostaisi. Sama kirjoittamisessa; olen tehnyt sitä niin pienestä asti kuin vain muistan ja se on yksi tapani toteuttaa itseäni.

14492424_10153944517885794_3569459492580840424_n

Takki : Alpha Industries, Popot: Nellycom, Housut: Bershka

Kuitenkin on todella kiva mennä pitkästä aikaa kunnon fitness messuille sekä inspiroitumaan ja katselemaan kisameininkiä viikonloppuna. Mua vähän jännittää se, miten reagoin siihen kisaamiseen. Toivon todella, etten saa mitään järisyttävää kisakuumetta ja aloita kisakautta VÄLITTÖMÄSTI, vaan pysyn järjissäni NFE:n jälkeenkin ja osaan nyt nauttia siitä, että treenit kulkee ja olo on hyvä sen suhteen. Ettei taas mentäisi perse edellä puuhun. ;)

Seuraavana viikonloppuna onkin Blog Awardsit, joten ensin käydään imasemassa inspistä oikeen kunnolla fitneksestä ja sen jälkeen pääseekin inspiroitumaan blogijutuista! :D

Mulla ei oikeastaan ole minkäänlaisia ennakkosuosikkeja bikinissä, olen ollut niin pihalla kisaajista jo pitkään. En hirveästi ole seurannut, enkä yleensä seuraakkaan. Jos jotain on somesta oppinut, niin sen ettei ainakaan kannata instagram kuvien perusteella tehdä johtopäätökisä. Se mitä lavalle tulee voi olla aivan jotain muuta! Joten kisaajatkin huom; älkää verratko itseänne somessa kehenkään, keskittykää siihen omaan juttuun ja luottakaa omaan tekemiseen. Hirveästi tsemppiä kaikille kisaajille! <3 Nyt saa olla ylpeä itsestä!

Mua saa tulla ehdottomasti moikkaamaan Lahdessa jos eksyt paikalle ja törmäillään! :)