MEILLÄ OLISI NIIN PALJON OPITTAVAA ELÄIMILTÄ

19.11.2017

Toivottavasti kaikilla on ollut ihanan rentouttava viikonloppu! Mä tulin juuri kotiin aivan ihanalta tyttöjen brunssilta. Paras tapa aloittaa sunnuntai, tyttöjä ja kunnon hiilaribileet <3

Tänään mulla on ihanasta ja äärettömän tärkeästä asiasta juttua. Olen mukana kaupallisen yhteistyön kautta jakamassa tärkeää sanomaa WWF:n kanssa lumi-kummiudesta. Musta on mahtavaa, että WWF on lähtenyt myös vaikuttajien kanssa levittämään näin tärkeää asiaa, kuin eläinten auttaminen.

Moni mun lukija tietää miten rakastan eläimiä yli kaiken ja että aktiivisesti lahjoitan rahaa sekä tarjoan apua eläinten auttamiseksi. Olen myös vieraillut muutamilla tarhoilla, jotka pelastavat hylättyjä sekä tappotarhoille vietyjä raukkoja. Mulla on aijemminkin ollut eläinten auttamisesta asiaa blogissa ja yhteen tekstiin pääset TÄÄLTÄ. Postauksesta löytyy myös pieni koostevideo siitä, miltä koiratarhoissa näyttää.

Lahjoittamisen lisäksi olen toiminut lentokummina ja tuonut koiria uusiin koteihin aina kun on ollut siihen mahdollisuus. Näistä pienistä pelastetuista sieluista saa niin upeita ystäviä, sillä adoptio koirien kiitollisuus omistajaa kohtaan on usein mieletöntä. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan, miten koirat anovat ja rukoilevat ihmisiä auttamaan heitä kaltereiden ja verkkojen takaa. Silmistä näkyy sydäntä särkevä hätä ja koirat tunkevat lähes väkisin aidoista ja verkoista läpi ihmisten syleihin, itkevät suureen ääneen ja kilpailevat huomiosta.

Mulla on itselläni ollut koko elämäni koiria, kissoja, hamstereita, lintuja, melkein mitä vaan. Millon meidän himan kuistilla on ollut takapihan jalkapallomaaliverkosta pelastettu räkättirastas toipilaana, kissan suusta pelastettu hiiri tai orava pahvilaatikossa elpymässä, ikkunaan päin lentänyt pöllö eteisessä heräilemässä tai lopetettavaksi vietäviä marsuja, kaneja ja kissoja ympäri taloa pelastettuina. Meidän koko perhe on aina ollut äärimmäisen eläinrakas ja sieltä varmasti kumpuaa mun loputon halu auttaa eläimiä. Mulla on lukuisia onnellisia muistoja hetkistä, kun olen tullut koulusta kotiin ja kotona on odottanut joku uusi, pelastettu otus. Äiti ei koskaan osannut sanoa ei tai olla auttamatta eläimiä jos vain pystyi, joten varmasti olen perinyt tämän sieltä.

Koirat ja hevoset on aina olleet mun lemppareita. Koirat on kuitenkin olleet aina lähes 24/7 mun elämässä, aina joku tuhisee kyljessä kiinni. Milloin yksi ja milloin viisi samaan aikaan. Mun ikioma ensimmäinen koira kuoli muutama vuosi sitten lähes 17 -vuotiaana ja yksi perheen koirista kuoli noin kuukausi sitten 17 -vuotiaana. Tällä hetkellä meillä purskuttaa äidin luona yksi 18 -vuotias vanhus sekä hänen 16 -vuotias pentunsa. Eläinlääkärin mukaan he ovat kohtuuttoman vanhoja, mutta mikäs siinä, kun häntä heiluu, ollaan niin terveitä kun sen ikäinen koira voi olla ja 16 -vuotias sekoitetaan vieläkin pentuun energisyyden ja ulkonäön vuoksi.

Keskellä oleva Hugo herra porskuttaa yhä, myös Hugon ja Hetan (isoveljen sylissä istuva pieni villakoira neiti) pentu Lola on yhä hyvissä voimissa. Mun sylissä oleva neiti on Pampula, joka nukkui muutama vuosi sitten pois.

Jos mua yhtään seuraavaa, niin tietää varmasti erittäin hyvin mulle maailman rakkaimman J’lon, joka on kaapannut mm. mun snapchat tilin itselleen. J’lo on niin hauska otus, että mulla ei mielestäni edes ole parempaa sisältöä tarinoihin, kun hänen toilailunsa, ilmeensä ja reaktionsa asioihin elämässä. J’lo on melkein kasvanut muhun kiinni, sillä se nukkuu mun kainalossa, on aina mun kyljessä kiinni ja mukana joka paikassa jos suinkin vain mahdollista.  Tänäänkin J’lo oli mukana tyttöjen brunssilla.

J’lo on maailman hauskin, kiltein, hyväkäytöksisin ja huumorintajuisin tyyppi kenet tiedän ja mä viihdyn hänen kanssaan todella hyvin. Koen J’lon olevan mun parhain ystävä ja meidän välillä on älytön side. Luotan tuohon olentoon täysin, eikä se ole koskaan osoittanut, ettei olisi luottamuksen ja arvostuksen arvoinen.

Meillä ihmisillä olisi niin paljon opittavaa eläimiltä. Eläimet rakastavat vilpittömästi, antavat anteeksi, ovat luottamuksen arvoisia ja kunnioittavat sua takaisin. Myös eläin kuitenkin vaatii usein omistajaltaan aitoa rakkautta, luottamusta, auktoriteettiä ja arvostusta antaakseen sitä takaisin ja mikä on musta kaikista siisteintä, eläimet käyttäytyvät ja kohtelevat sua täysin sun aidon energian mukaan, eikä sun ulkonäön, statuksen, omaisuuden tai minkään muunkaan pinnallisen seikan mukaan. Jos koira rakastaa ja arvostaa sua, se on hemmetin aitoa ja ikuista. Täytyisi aina muistaa, että me ollaan täysin vastuussa meidän lemmikkien onnellisuudesta ja heidän pienen elämänsä sisällöstä, joten pidetään huolta siitä, että ollaan myös sen arvoisia.

 

Useimmat lemmikkieläimet ovat onneksi hyvin onnekkaita otuksia, kun pääsevät hyvään kotiin. Suomessa varsinkin pidetään eläimistä lähtökohtaisesti todella hyvää huolta ja meillä on varsin onnellisia otuksia perheissä. WWF:n lumi-kummi yhteistyön kautta tuli perehdyttyä arktisten eläinten tämän hetkiseen tilanteeseen, mikä on todella surullinen…Enkä mä tai sä oikein voi ottaa jääkarhua tai naalia himaan, vaikka kuinka paljon haluaisikin näitä upeita otuksia auttaa.

Tällä hetkellä tiedämme varsin hyvin, miten ilmaston lämpeneminen uhkaa arktisen alueen ainutlaatuista luontoa ja siellä asuvia otuksia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat siellä kaikkein suurimmat: arktinen alue lämpenee yli kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. WWF:n tavoite on ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä lumesta ja jäästä riippuvaisten lajien suojeleminen. Lumi ja jää merkitsevät lajeille turvaa ja piiloa, synnytys- ja pesäpaikkaa, kulkutietä, ravinnonlähdettä, saalistus- ja lepopaikkaa. Muutokset ilmastossa näkyvät jo nyt selkeästi, esimerkiksi jääkarhua ei tavata missään muualla maapallolla. Tiesitkö, että myös Suomi on arktinen maa ja aihe koskee monia meidänkin lajeistamme?

WWF pyrkii kampanjallaan saamaan mahdollisimman paljon Lumi-kummeja eli säännöllisiä tukijoita arktiselle suojelutyölle. Yli 50 % avusta tulee yksityisiltä tukijoilta, ja ilman heitä moni uhattu luontokohde jäisi ilman apua.

Mitä WWF tekee?
– Hillitsemme ilmastonmuutosta niin poliittisiin kuin arjen valintoihin vaikuttamalla
– Vaikutamme Arktisen neuvoston toimintaan tarkkailijajäsenenä
– Ajamme raskaan polttoöljyn käyttökieltoa arktisessa meriliikenteessä
– Suojelemme jäästä ja lumesta riippuvaisia eläinlajeja niiden elinympäristössä
– Luonnonsuojelualueiden perustaminen
– Jääkarhupartioiden perustaminen ja varustaminen
– Öljyntorjuntajoukkojemme osaaminen arktisten valtioiden käyttöön
– Naalinsuojelu Suomen Lapissa

MITEN LUMI-KUMMIKSI?

Ryhtymällä kummiksi voit auttaa arktisen alueen palleroita! Minimisumma lahjoitukselle on vain 8e/kk ja se on pieni sijoitus kuukaudessa eläinten auttamiseen, jonka saisi varmasti tuhlattua myös johonkin todella turhaan. Kummius on muutenkin todella helppoa: raha lähtee tililtä automaattisesti kuukausittain eikä se siten vaadi sulta minkäänlaista lisätyötä. 

Jos et kuitenkaan pidä sitoutumisesta mihinkään, niin toinen tapa tukea WWF:n toimintaa on kertalahjoitus. Kertalahjoitus on mielestäni esimerkiksi erinomainen joululahjaidea niille, joilla on jo kaikkea.

Ootko sä koskaan auttanut eläimiä? Mä todella toivon, että lukijoistani moni tutustuisi aiheeseen lisää ja ryhtyisi lumi-kummiksi, kertalahjoituksen tai kuukausittaisen auttamisen kautta. Käy tutustumassa lisää TÄÄLTÄ . <3

Maailman isoin kiitos, jos lähdit mukaan!

LOPPUUN VIELÄ LUKIJOILLE ARVONTA!

Mua kiinnostaa mun lukijoiden suhde eläimiin; omiin lemmikkeihin tai ylipäätään eläimiin sekä luontoon. Arvon yhden kahden hengen lippupaketin Planeettamme Maa -konserttiin Hartwall Areenalle 24.2.2018 ! Kilpailu päättyy 25.11 ja tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

 

 

 


Syömishäiriöisen valmentaminen?

17.09.2016

Aivan ihana vastaanotto edelliselle postaukselle. Kirjoitin alkuun että mua jännittää julkaista tuon kaltaisia, diippejä postauksia. En tarkoittanut sillä suinkaan sitä, että mua pelottaa mielipiteiden puolesta, vaan sen puolesta, kuinka paljon haluan itsestäni antaa, kun kyse on oikeasti todella kipeistä asioista. Eihän tuossakaan ollut kuin pieni pintaraapaisu asiasta, mutta sekin jo niin arasta aiheesta, että tottakai sitä aina hieman jännittää.

Kyllä kuitenkin kannatti, aivan ihania kommentteja sain ja tuntuu että tällaiset vievät mua ja mun lukijoita aina askeleen lähemmäs vuorovaikutuksessa.

img_5557

Vitsi mä heräsin tänään taas niin kivoihin juttuihin. Ensiksi sain wazzuppiin mun etävalmennettavan 3-viikon muutoskuvat. Siis aivan mielettömän hyvältä näytti ja mikä parasta: asiakas oli itse täysin samaa mieltä. Todella motivoivaa ja ihanaa nähdä ja kuulla kun joku iloitsee onnistumisistaan ! Kova duuni kannattaa aina.  Sen jälkeen sain availla sähköpostista iloisia uutisia tyytyväiseltä asiakkaalta, joka oli kovan sairastelukierteen vuoksi ottanut muhun yhteyttä, eikä ole sen jälkeen ole ollut kipeänä lainkaan.

Tällä viikolla ilmestyi myös uusin Kauneus ja Terveys lehti, josta voi käydä lukemassa yhden mun uran mieleenpainuvimmista prokkiksista ihanan Wilman kanssa. Lyhyesti kerrattuna Wilma on ex-anorektikko, joka on käynyt todella kivisen ja koskettavan matkan sairautta vastaan. Autoin häntä pääsemään yli sairaudesta ja olen maailman ylpein tästä mimmistä <3 Lisää voit lukea esimerkiksi TÄÄLTÄ.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Nää on näitä asioita elämässä, joita ei rahassa mitata ja joista saa enemmän kuin mikään muu voi antaa. Muiden auttaminen, asiakkaiden tulosten sekä ilon näkeminen on parasta.

<3

<3

Syömishäiriöisen valmentaminen on todella kyseenalaistettu aihe. Siinä ei todellakaan voi toimia normaalisti, vaikkakin sairautta tulee kohdella mahdollisimman neutraalisti. Syömishäiriölle ei saa antaa liian suurta roolia paranemisprosessissa, ja itse anoreksian ja bulimian läpikäyneenä voin sanoa, että kauheinta on juurikin sulkea sut johonkin koppiin, pakottaa syömään ja tekemään asioita joita et edes ymmärrä, jos ja kun on muitakin vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi asioista pitää voida puhua, uskottavan henkilön tulee kertoa ettei parantuminen ole pelottavaa (mitä se todellakin on sairautta vastaan kamppailevalle) ja sun pitää pystyä luottamaan siihen henkilöön joka oikeesti on susta kiinnistonut ja haluaa sua auttaa. Mikä onkaan paras apu, kuin asian jo läpikäynyt ihminen, joka esimerkillään pystyy todistamaan, ettei parantumisessa ole kuin pelkästään positiivisia asioita!

Käykää ihmeessä lukemassa Wilman tarina! Aivan mieletön taistelija.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

 

 


Attitude kinda savage but heart is gold.

23.01.2016

”Her attitude kinda savage but her heart is gold”

Tuli tuollainen lause vastaan muutama päivä sitten ja jotenkin samaistuin lauseeseen. Oon nuorempana varsinkin ollut se tyyppi, joka tekee muiden puolesta ne riskeimmät ja rohkeimmat jutut. Mä olin yks niistä, jota pidettiin nuorena porukassa sinä tyyppinä, jonka käskettiin tehdä asioita joita muut ei uskaltaneet tai tahtoneet, koska kiinni jääminen johti rangaistukseen tai ei haluttu ottaa vastuuta teosta. Mua ja tietenkin muutamaa muuta tyyppiä kun ei hirveesti kylminyt. :D Mut jopa siirrettiin yhdeltä luokalta ala-asteella pois, koska opettaja koki mun kavereiden käyttävän mun rohkeutta hyväksi. Mä oon aina ollut kiltti, mutta mua oli hyvin helppo manipuloida pienenä. Lisäksi mulla on kasvatuksen kautta aivan mieletön puolustus- ja suojeluvietti sekä lojaalisuus mun läheisiä kohtaan, joka myös näkyy käytöksessä. Tein paljon tyhmiä asioita kavereiden puolesta, mutta kyllä mullakin on ystäviä jotka on mun rinnalla seisonut monet asiat läpi ja seisoo edelleen.

Vieläkin oon se tyyppi joka sanoo asiat niinkuin ne on, se tyyppi joka ei osaa miellyttää teennäisesti ketään ja se joka puolustaa aina ystäviä. Tiiän etten oo mikään nöyrin tai helpoin ihminen, mutta en koe kuitenkaan olevani paha tai satuttavani muita tarkoituksella, tai toivo kenellekkään pahaa. Viimeksi kesällä eräs ystäväni totesi huokaisten, että onneksi olen paikalla, sillä joutuu ehkä käsittelemään erään tilanteen, mutta ei pelkää koska mä oon vieressä. Tavallaan ihana kuulla, että ystävät tietävät ja luottavat siihen, etten koskaan jätä ketään pulaan, mutta joskus olis kiva olla se tyyppi joka on hiljaa taustalla ja vilkuttaa… tai sitten ei. En pystyisi elää niinkään, vaikka se olisikin paljon helpompaa.

Oon mä kyllä oppinutkin olemaan hiljaakin ja jättämään monia asioita omaan arvoonsa. Mua ei hirveesti haittaa mitä musta ollaan mieltä tai musta sanotaan, niin kauan kun asia ei koske mun perhettä tai ystäviä. Esimerkiksi toissapäivänä Joel laitto mulle screenshotin kun eräs tyyppi oli jakanut tekstini, joka käsitteli julkisuutta ja kommentoinut että mikä julkkis luulen olevani ynm. hauskaa. Tää oli sitten tosi magee juttu ja rohkee veto tältä tyypiltä ja frendit tykkäs ja oli kivaa naureskella porukalla mulle. En siis tiedä kuka tämä ihminen on, eikä tiennyt Joelkaan, vaikka onkin meidät molemmat frendeiksi facessa pyytänyt. Kuitenkin, kyseisestä tilapäivityksestä oli tykännyt mm. Maisa Torppa. Tykkäsin tilapäivityksestä ja jätin asian siihen, mutta vielä muutama vuosi sitten olisin vähintäänkin ohimennen kysäissyt, olisinko ollut heidän mittasuhteessaan enemmän julkkis tai parempi ihminen, jos olisin esimerkiksi suostunut Maisan juontamaan tuulitunneliin? Vaikka formaatti olikin ihan hauska, enkä missään nimessä tuomitse kenenkään valintaa esiintyä missä ikinä itse haluaakin, mutta tämänkaltainen julkisuus ei kuitenkaan ole tavoitteeni, joten olen mielelläni heidän mukaansa ”oman elämäni julkkis”, aka. Niko Saarisen legendaarinen ”mä oon niin nevöhööd susta!”, kuin tuulitunneli Linda.

IMG_9634

Vaikka olenkin hieman sähäkkä, niin koen kuitenkin omistavani hyvän sydämen. Mun tavoite onkin, etten ota keneltäkään tarpeetonta paskaa, mutta olen kuitenkin hyväsydäminen ihminen. Uskon karmaan ja haluan tehdä asioita elämässäni, joita toivoisin itselleni tapahtuvan.

Mä olen usein löytänyt edestäni tekoni; niin hyvät kuin ne huonotkin. Kyllä se paska kiertää siinä missä se hyväkin ja osuu aina omalle kohdalle. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta opetuksesta, jopa niistä huonoimmistakin, sillä omien virheiden maksamisesta oppii kaikista parhaiten elämässä.

IMG_9771

Tänään salille käppäillessäni mua vastaan tuli mummo, joka näytti hieman eksyneeltä. Kävelin ohi, mutta mua jäi häiritsemään asia, joten pysähdyin ja palasin kysymään tarviiko hän apua. Talutin mummon ja kannoin hänen kassinsa kotiovelle asti, jossa mummo purskahti kyyneliin ja kiitteli ”enkeliään”. Nää on niitä pieniä asioita elämässä, joista oikeesti saa niin paljon itsekin. Oli ihanaa köpötellä ja höpötellä mummon kanssa Etu-Töölön huudeista, jossa hän oli asunut 60 – luvulta saakka. Voi kuinka mä haluaisinkin itselleni jonkun mummo frendin, jonka tarinoita kuunnella. Mä hengailin pienenä paljon meidän äidin-äidin-äidin kanssa, joka eli yli 90 – vuotiaaksi ja oli loppuun asti aivan järjissään ja mieletön teräsmummo. Ihan hirvee ikävä hänen jännittäviä tarinoitaan. <3

Mä en halua että mun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat muille pahaa, nostaa itseään ylös nolaamalla muita tai ihmisiä hankkimassa huomiota ja sisältöä elämäänsä muiden kustannuksella. Mä haluan ympärilleni hyväsydämisiä ihmisiä, jotka tekee elämässä oikeesti hyviä asioita, duunia omien unelmiensa eteen sekä kannustaa myös muita menestymään ja osaa iloita muiden puolesta. Mä haluan myös itse kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jonka ei oikeesti edes tarvitse huomioida ilkeitä ihmisiä ja joka osaa tehdä pyyteettömiä tekoja elämässä odottamatta konkreettista vastapalvelusta tai palkintoa teoistaan.

Mäkin joudun käsittelemään vihaamista mm. blogini kautta todella paljon ja lähes päivittäin. Siksi muistuttelen itseäni usein siitä, miten vihaaminen tai siihen mukaan lähteminen ei vie mua eteenpäin mitenkään ja mun on vain hyväksyttävä se tosiasia, että se on osa joidenkin elämää ja jotkut parantavat oloaan sekä ilmaisevat itseään mm. vihakommenteilla tai jauhamalla suomeksi sanottuna paskaa ihmisistä, parhaimmillaan sen anonyymieyden takaa, todella pelkurimaisesti,  esimerkiksi siellä suomi24 sivuilla.

Mua nauratti kun Niko oli yks kerta aivan järkyttynyt Seiskan artikkelin alle tulleista kommenteista ja kehotti mua järkyttyneenä katsomaan mitä ihmiset kommentoivat tuntemattomista ihmisistä. Se ei ollut mitään ja mietinkin että voi kun Niko vaan tietäisi miten pahoja ihmisiä täällä onkaan. Muistan kun mun isä kuoli ja jotkut iloitsivat asiaa, koska se oli joidenkin mielestä mulle oikein. Onneksi ihmistä ei saastuta mitä hänen korvansa kuulevat, vaan se mitä hänen suustaan tulee.

Hate and judge as much as you like, it still won’t change anything.

Tehkää hyviä tekoja elämässä, se tekee ihmisestä onnellisen ja antaa niin paljon iloa omaan elämään. Mä oonkin nyt niin innostunut tästä muiden auttamisesta, että ollaan suunnittelemassa uutta super hauskaa haastetta Suomalaisille fitnetin kautta, jonka tuotosta aijomme Jussin kanssa lahjoittaa osan hyväntekeväisyyteen.

Peace ! <3