Heippa! <3

Nyt kun en enää tähtää fitness lavoille, niin multa kysytään ihan älyttömän usein,että treenaanko vielä? Se on musta jopa hauska kysymys, sillä treenaaminen on mulle yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja uskon sen olevan aina. Saan treenaamisesta niin palon, että en koskaan luopuisi siitä vapaaehtoisesti. En siis ole missään kohtaa lopettanut treenaamista kokonaan, vaikka tyyli ja rytmit ovatkin vaihdelleet.

2017 vuoden syksyn jälkeen pidin lähes viime kesään saakka hyvin epäsäännöllisen treenikauden, kun treenasin ihan milloin sattuu. Multa puuttui mielestäni punainen lanka mun treenaamisesta ja hieman myös motivaatiota. Treenasin vain ylläpitääkseni silloista kuntoa. Epäsäännöllisyys näkyi heti kuitenkin nopeasti jaksamisessa ja mielialoissa.

MITEN TREENAAN NYT?

Nyt kesällä kuitenkin löysin kipinän uudelleen ja innostuin juoksemisesta uudestaan. Harrastin juoksua ennen fitness aikoja ja vaikka olenkin juossut kohta 10 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, niin nyt se on taas noussut ihan lemppariksi. Olen juossut nyt noin 5kk 4-6 x viikossa, kehittynyt siinä ihan super paljon ja jäänyt siihen täysin koukkuun. Juoksemisesta on tullut mulle uusi henkireikä, se hetki päivästä, kun saan olla itsekseni omien haaveideni ja ajatuksieni kanssa… antaa vain mennä.

Treenaan paljon erilaisia lenkkejä; välillä 5km spurtteja, intensiivisyyttä vaihdellen, välillä tasaisesti 15km hölkkäilyjä. Juoksin maanantaina cooperin testin, jossa sain 3000 mittariin. Olen juossut cooperin viimeksi 2013 keväällä, kun mulla oli ”massakausi” kisoja varten ja juoksin muistaakseni 2700. Eniten tässä uudessa tuloksessa ihmetytti se, että en edes kokenut kärsiväni, vaikka hemmetin lujaa mentiikin. Ehkä suoritukseen auttoi hyvän, noin puolen tunnin lämmittelyn lisäksi se, että mulla ei ollut aikomustakaan juosta cooperia, joten en jännittänyt tilannetta jo valmiiksi. Ennen suoritusta otin alle 4km rentoa hölköttelyä lämmittelyksi ja sen se mielestäni myös vaatikin. Viimeksi juoksin vain yhden kierroksen lämmittelyllä ja muistan, että se suoritus oli ihan kamalaa. Eli vinkkinä cooperia kokeilemaan innostuvat: lämmitelkää HYVIN!

LIHASKUNTO?

Lihaskuntoa treenaan viikossa noin 2 kertaa salilla. Käyn yläkroppaa, keskivartaloa ja jalkoja läpi, eli olen jakanut lihaskuntotreenini kahteen kertaan. Olen kuitenkin varma, että nyt ilmojen kylmetessä tulen lisäämään salitreeniä, kun lenkitkin siirtyvät enemmän sisälle.

RUOKAVALIONI?

Juoksemisen myötä multa on selvästi sulanut rasvaa ympäri kehoa ihan hyvin ja voin iloisesti sanoa, että olen tyytyväinen kroppaani tällä hetkellä. Vatsalihaksilta (vatsan seutu on mulle se ongelma-alue) saan pientä moikkailua välillä ja kehoni näyttää vahvalta ja suorituskykyiseltä. Terveeltä! En tavoittele laihuutta ja haluan ehdottomasti pitää huolta siitä, että liika aerobinen ei syö lihaksiani.

Syömistä en ole rajoittanut yhtään, päin vastoin, syön todella vapaasti. Toki mun rukavalio on aina puhdas ja koostuu terveellisistä ja järkevistä raaka-aineista, koska ruokavalio on myös yksi avain hyvinvointiin. Runko on siis aina kunnossa, ympäri vuoden. Nyt kun olen aktiivisempi, niin voin kuitenkin syödä aika hemmetisti lihoamatta ja syöminen ei myöskään ahdista, kun olo ei ole jo valmiiksi turvonnut. (Koen helposti ahdistusta aikoina, jona en liiku tarpeeksi ja olo on tukala.) Lisäksi pidän 1-2 herkkupäivää viikossa, jolloin syön mitä vain, miten paljon vain. Olen huomannut, että se auttaa mua jaksamaan treeneissä, mättöpäivien jälkeen nimittäin jaksan kaikista parhaiten ja vedän parhaimmat lenkit!

PALJON PAINAN? TAVOITE?

Painan tällä hetkellä 60kg (katsoin aamulla, niin aikalailla tasan tuo) ja 58kg on paino, jota alemmas en missään nimessä halua mennä. 63kg on paino, jossa kehoni viihtyy parhaiten, joten se taas on sellainen, mihin helposti painoni nousee aikoina, kun en liiku säännöllisesti ja sieltä se onkin taas pudonnut juoksemisen myötä.

KIINNOSTAISIKO JUOKSUVALMENNUS?

Mun valmennuksia löytyy edelleen runsaasti fitnet.fi sivustolta ja mm. fit for bikini on edelleen valmennus, jolla pääsee ihan varmasti hyvään kuntoon ja oppii syömään oikein!

Olen miettinyt, kiinnostaisiko teitä juoksuvalmennus, jossa jakaisin ohjelman, jolla saa nopeasti kohotettua juoksukuntoa sekä innostuttua itsekin enemmän juoksemisesta?

Housut: Puma / Kengät: Nike / Paita: Bershka


Musta tuntuu, että viime viikko alkoi ikuisuus sitten ja sen jälkeen se viikko on vain jatkunut jatkumistaan. Vietin viime viikonlopun töiden parissa ja sunnuntai meni I Love Me – Messuilla Fitnessmalli 2018 tuomaroinnissa.

Ennen kuin edellinen viikko ehti edes loppua, niin tämä viikko starttasi yhtä kiireisesti. Syksyllä yritykset lanseeraavat, markkinoivat sekä ylipäätään aktivoituvat kesälomiltaan ja sen kyllä huomaa. Kaiken muun hässäkän (blogi, instagram, juonnot) lisäksi teemme juuri suuria muutoksia meidän Fitnet.fi sivustolla, joka vie oman aikansa sekä energiansa. Aloitin myös kaksi podcastia tuossa kuukausi sitten, joten … prokkista ja hommaa riittää !

Mulla on ollut kaikesta huolimatta todella kivat viikot ja kokoajan kaikkea ihanaa, mutta kiitos syksyn pimenevien iltojen ja hämärien aamujen, voimavarat ovat selvästi laskussa. Erityisesti, kun edustan niitä ihmisiä, jotka väsyvät jatkuvasta menosta ja meiningistä.

Huominen vielä täysillä ja sitten vietänkin viikonlopun perheeni kesken. Äitini tuli nimittäin viettämään viikonloppua Helsinkiin.

En muuten tiedä, huomaatteko mun kuvissa jotain erilaista, mutta mulla on uus kamera ! Ostin itselleni Canonin 6D:n ja siihen 35 mm f/2 linssin. Oon SUPER tyytyväinen tähän ostokseen! :)

Housut: NA-KD / Kengät: Fila / Paita: BikBok

Kuvat: Natalia Oona


Jotkut vaikuttajat ovat kertoneet, että eivät koe olevansa erityisesti vastuussa siitä, minkälaista esimerkkiä antavat, vaan haluavat rohkeasti ja rehellisesti toteuttaa itseään, ajattelematta liikaa muita. Mun mielestä myös se on tietyllä tavalla ihailtavaa ja olenkin aina ollut suuri persoonien ja asenteella elävien ihmisten fani. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kuitenkin itse koen vastuuta omista tekemisistäni sekä esimerkistäni; onhan mullakin paljon nuoria seuraajia. Tästä saa myös jatkuvasti muistuttelua sekä kommenttia, eritysesti silloin, kun käytös ei ole ollut niin esimerkillistä.

Tänään en kuitenkaan ajo puhua niinkään vaikuttajista, vaan haluan kirjoittaa aiheesta, jonka nostin jo muutama viikko sitten Instagramissani storien puolella ja heittää pallon teille, lukijat. Oletteko ikinä ajatelleet, miten suuri vastuu lukijoilla on vaikuttajaskenessä? Tehän käytännössä saatte hallita sitä, ketä on suosittu, millaisia postauksia luetaan eniten ja sitä kautta myös vaikuttaa siihen, mistä me tehdään sisältöä.

Harva edes ymmärtää sitä, että te mahdollistatte meidän kasvun, meidän työmme. Vaikka kuvamme olisivat kuinka upeita, asumme viimeisintä huutoa, kirjoitustaitomme mieletöntä, ei näillä ole loppujen lopuksi paljoakaan arvoa vaikuttajalle ilman teitä tai seuraajia.

Musta on HIENOA, että te lukijat tartutte epäkohtiin, boikotoitte vääryyksiä, moititte ja herättelette meitä vaikuttajia välillä. Olen itse ymmärtänyt kritiikin kautta monia monia monia asioita ja äärimmäisen kiitollinen siitä, että muakin on aina tarpeen tullen ravisteltu.

Ketään vaikuttaja ei ole täydellinen, sitä on turha lähteä vaatimaan ja meistä löytyy varmasti kaikille ne eniten samaistuttavat ja kiinnostavimmat persoonat. On luonnollista, että vaikuttajilta tulee välillä postauksia, jotka aiheuttavat erimielisyyksiä ja mitkä saattavat toisinaan ärsyttää, sillä harvemmin olemme ihan kaikesta perillä, mistä kirjoitamme. Ja siksi on välillä myös vaikeaa ottaa asioihin kantaa, kun tietotaito ei ole aiheista täydellistä. Myös esimerkiksi kaupallisista yhteistöistä jatkuva kitiseminen on mielestäni lapsellista, sillä me kuitenkin jaamme sisältöä teille ilmaiseksi vuodesta toiseen ja moni vaikuttaja varmasti tekee yhteistöitä ainoastaan yritysten kanssa, joihin itsekin uskovat tai kokevat hyödyllisiksi.

Mutta. Ennen kuin mun punainen lanka katoaa kokonaan tästä tekstistä, niin palaan aiheeseen. Halusin nimittäin tällä tekstillä muistutella, miten tärkeää on, että te tuette vaikuttajia, jotka sen mielestänne ansaitsevat. Oli se kuka tahansa, sillä tämä teksti ei ole kirjoitettu minusta, vaan muistutuksena teidän vallasta ja vastuustanne. Te päätätte, ketkä nousevat, mistä kirjoitetaan ja mihin vaikutetaan!

Siitä valitetaan kuitenkin niin paljon, miten tyhjää ja turhanpäiväistä sisältöä vaikuttajilta tulee ja samalla kuitenkin ne tekstit ja aiheet sekä vaikuttajat, joita vaikuttajilta vaaditaan, eivät saa minkäänlaista huomiota tai kiinnostusta. Se mitä te tuette, menestyy. Mistä te kiinnostutte, tehdään sisältöä.

Ymmärrän, että sisältömme on monille viihdettä, eikä raskaista aiheista ole hauskaa lukea pitkän työpäivän jälkeen. Ymmärrän sen, että ihmisillä on yhä vähemmän ja vähemmän kärsivällisyyttä lukea painavista sekä syvällisistä aiheista, sekä myös sen, että moni ei viitsi ottaa kantaa tai kommentoida, koska eivät jaksa ajatella jatkuvasti näitä juttuja. Pääasia kuitenkin on, että tukemillanne vaikuttajilla olisi kuitenkin edes osassa sisällöstä meitä kaikkia koskevia, tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita, koska miksi muuten kantaisimme termiä vaikuttaja, jos meillä ei ole mitään, mihin vaikuttaa? Mitään sanottavaa? Mitään, mihin vaikuttaa?

Jokaiseen skeneen tarvitaan omia vaikuttajia; urheilu, terveys, kauneus, muoti, valokuvaus… you name it. Kaikkien ei tarvitse puhua samoista asioista tai käsitellä samoja aiheita, mutta se on tärkeää, millaista sisältöä vaikuttajalta tulee omaan aiheeseensa liittyen ja otetaanko kantaa tai yritetäänkö vaikuttaa mihinkään.

Takki: Zara / Housut: Ellos/ Kengät: Fila / Paita: BikBok

Kuvat: Natalia Oona


Heippa ja ihanaa viikkoa kaikille <3

Tehdään mun yhtiökumppanin kanssa yhtä toisenlaista Podcastia, jonka aiheena on menestyminen, tavoitteet ja miten saavuttaa omia unelmia. Podcastissa on joka viikko uusi vieras ja ainakin tähän saakka oon itse kuunnellut haltioissani vieraiden tarinoita ja vinkkejä unelmista ja niiden toteuttamisesta.

UNELMA, INNOSTUS, ONGELMA

Kun me saadaan päähämme joku tavoite tai unelma, meille tulee hetkeksi huumaava olo ja me aletaan päässämme näkemään itsemme niissä tavoitteessa ja innostutaan asiasta todella paljon. Sen hetken huuman jälkeen seuraava askel on luonnollisesti ottaa selvää, miten me päästään meidän tavoitteeseen ja toteutetaan meidän unelma. Tässä kohtaa me kohdataan helposti jokin mielen murskaava ongelma ja eletään se kaikista ratkaisevin hetki meidän unelman ja sen toteuttamisen välillä.

Mä myönnän, oon itse luopunut haaveista, kun oon ottanut selvää miten mä pääsisin sinne. Kun me innostuneina lähdetään purkamaan sitä matkaa, sieltä saattaa löytyä paljonkin asioita ja tehtävää, mistä ei tykätä tai missä ei olla kovinkaan hyviä tai ongelma, joka on todella hankalaa ratkaista.

Siinä kohtaa tulee miettiä, haluanko mä tätä oikeesti. Jos sä löydät enemmän positiivisia syitä miksi joo, kuin miksi ei, niin sillon pitää vaan alkaa raivaamaan matkaa kohti unelmaa.

Kaikki nää haastateltavat ovat sanoneet, että suurin osa ongelmista ja haasteista on ratkaistavissa. Ja se on mun mielestä kannustavaa. Toki aina tulee niitä tyyppejä, jotka kertoo sulle, ettet sä pysty tai että olet liian kunnianhimoisin aikein liikkeillä, mutta niitä tyyppejä ei tule koskaan kuunnella. He tuskin ovat itsekään siellä, missä toivoisivat.

Tavoitteiden kuuluu olla niin suuria, että sua vähän pelottaa. 

Suomessa on sellainen kulttuuri, että täällä ei kannata ainakaan ääneen sanoa, jos tavoitteena on menestyä tai saavuttaa jokin haave. Täällä kuuluu vähätellä ja olla realistinen. Tällainen asenne on kuitenkin monien haaveiden ja tavoitteiden tuhoaja, sillä ihmisen kuuluu haaveilla ja asettaa niin suuria tavotteita, että ne vähän jopa pelottaa.

Housut ja Bleiseri: Zara / T-paita: Mango

UNELMA, SUUNNITELMA, TOTEUTUS

Kun sulla on tavoite, haave tai unelma, sun tulee ensimmäiseksi miettiä, mitkä ovat ne askeleet, polut ja ongelmat, jotka täytyy kulkea ja ratkaista matkan varrella. Sen jälkeen tavoitteet tulee pilkkoa pienemmiksi etapeiksi ja viiden vuoden polku hajottaa kuukausi, viikko ja jopa päivä tasolle. On nimittäin paljon helpompaa lähteä purkamaan tehtävälistaa päivä kerrallaan, kuin jatkuvasti tuijottaa 5-8 vuotta pitkää polkua.

PYSTYT ISOMPIIN ASIOIHIN KUIN USKOTKAAN

Kaikki meidän tähänastiset haastateltavat ovat hokeneet samoja asioita, kun ollaan puhuttu menestymisestä: ongelmanratkaisu, kärsivällisyys ja usko itseensä. Me pystytään paljon suurempiin asioihin, kuin me osataan edes kuvitella. Tärkeää on, että meillä on halua, motivaatiota ja usko itseemme. Näitä kaikkia tarvitaan, kun me kohdataan epäilijöitä, ongelmia ja vastoinkäymisiä.

Muistuttakaa näitä asioita itsellenne, kun ensi kerralla lähdette tavoittelemaan unelmianne!

Kuvat: Natalia Oona


34 KYSYMYSTÄ MINUSTA.

Tämä hauska kysymys haaste on tullut vastaan nyt niin blogeissa, kuin Facebookissakin. Ajattelin, että tää olis hauska itsekin tehdä, joten here we go!

 Avioliittoja: Ei yhtään, arvatenkin ja toivottavasti tulee olemaan tulevaisuudessa vain yksi. :D

Kihloissa: En ole koskaan ollut kihloissa, mutta kerran mua on kyllä kosittu. :D Olin sillon sen verran nuori, että se olis ollu kyllä huti ja kaiken rakastamat teinikihlat. Myös joskus yksi tapailemani kundi vei mut jo parin viikon jälkeen sormuksia katsomaan, mikä oli mielestäni aika ahdistava veto… :D

Lapsia: Nope. Kaikki kaverit tosin ovat alkaneet lisääntymään ihan urakalla viimeisen vuoden sisällä… Mulla ei ole kuitenkaan havaittavissa kuin ainoastaan ikuinen pentukuume. 

Lemmikkejä tällä hetkellä: Maailman rakkain Jlo ranskanbulldog, joka on varmasti mun elämäni lemmikki. <3 Se on niin käsittämättömän mahtava tyyppi, en ole koskaan törmännyt vastaavaan, vaikka meilläkin on aina ollut koiria.

 

Leikkauksia: Hmm, muistaakseni kolme

Tatuointeja: Mulla on yhteensä neljä tatskaa: molemmissa ranteissa sekä keskisormissa. Yhden haluan poistaa toisesta ranteesta, sillä se on mielestäni lapsellinen ja jonkun aivopierun aikaansaannos. Muutamia tatskoja haluan kuitenkin vielä lisää, en vain tiedä vielä milloin ottaisin… tiedän kyllä, että mitä aijon ottaa. Yksi liittyy vahvasti isääni ja olisi kopio hänen kirjoittamastaan tekstistä.

Lävistyksiä: Tällä hetkellä vain kaksi korvissa. Mutta niitäkin on kyllä teininä ollut… :D

Muuttoja: Kun olin pieni, muutettiin ainakin muistaakseni 5 kertaa, mutta en muista tarkkaa lukua. Aikuisena olen itsekseni muuttanut neljä kertaa, eli yhteensä yhdeksän muuttoa. Vihaan muuttamista ylikaiken ja olenkin pysynyt saman katon alla pian 6-vuotta. :D

Ampunut aseella: Pienenä harrastin ampumista ja kisasinkin siinä joskus… ja voitin ne kisat! ;) Eli joo, oon ampunut aika monesti ja monilla erilaisilla aseilla. Mutta ainoastaan radalla. Ampumpaankin olisi hauska päästä taas pitkästä aikaa. Kampista löytyy ainakin yksi hyvä rata mihin voisin joku päivä mennä taas kokeilemaan.

Ottanut lopputilin: Joo, irtisanouduin about 19-vuotiaana mun silloisesta työstäni kuntosalilla, kun menin takaisin kouluun ja sen jälkeen aloinkin yrittäjäksi. 

Ollut saaressa: Rakastan saaria, joten kyllä niissä on vietetty aikaa. Erityisesti pienempänä. Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus mennä varmaankin vikan kerran saareen tämän vuoden puolella.

Autosi: Mulla ei oo, eikä oo itseasiassa koskaan ollutkaan omaa autoa. :)

Ollut lentokoneessa: Aika paljon kyllä. Oon pienestä saakka matkustellut paljon perheen kanssa ja nyt aikuisiällä perheen ja ystävien kanssa. Varsinkin Kreikassa tuli pienenä ravattua edes takaisin.

Törmännyt peuraan: Olen ollut yhdessä peurakolarissa, muistaakseni vuonna 2012. Ei onneksi käynyt kelleen mitään pahaa, peura sai kovan tällin peräänsä, mutta pomppi karkuun. Soitettiin poliisille loukkaantuneesta peurasta, loppua ei tiedetä.

Onko joku itkenyt vuoksesi: On, varmaankin useimmin tilanteissa, jossa olen itsekin itkenyt jonkun vuoksi. 

Ollut rakastunut: Olen :) Tänään viimeksi mietin, kun katselin yhden kaverin rakkaustarinoita instastorissa poikaystävästään, että rakkaus on maailman siistein juttu.

Ollut ambulanssissa: Joskus joo, kun poltin käteni pahasti jonkun ruohonleikkurin moottoriin… Muistan vaan, että pisti ensin hemmetisti, sitten alkoi polttamaan ja sen, että kämmeneni iho alkoi yhtäkkiä kuplimaan. :D Hyi! Ei onneksi jäänyt mitään arpia.

Luistellut: Olen! Olin pienenä hulluna luisteluun ja rakastan sitä vieläkin, en tosin mitenkään oikeaoppisesti. ;) Se on musta todella kaunis laji ja luistellessa tulee todella vapautunut olo. 

Surffannut: En, mutta haluisin kyllä ehdottomasti joku päivä kokeilla. :) Tulen todennäköisesti murtamaan luita, jos joskus pääsen kokeilemaan. :D

Ollut risteilyllä: Olen ollut, isoin risteily taitaa olla caribbean cruise. 

Ajanut moottoripyörällä: Olen, monesti. Rakastan moottoripyöriä! Ajoin jopa muutama vuosi sitten moottoripyöräkorttia, mutta lopetin sen kesken, koska mulle tuli unessa niin kova intuitio siitä, että mulle ei käy hyvin jos hommaan kortin… :D Oon just tällainen, että kuuntelen super paljon unia ja uskon tuollaisiin viesteihin, mitä voi elämässä saada.


Ratsastanut hevosella: Harrastin noin 7-vuotta ratsastusta ratsastuskoulussa ja sen jälkeen mulla on ollut vuokraheppoja ja nykyään olen ratsastellut satunnaisesti. :) Näen hevosista unta vähintään kerran viikossa, joten mun pitäisi ehdottomasti aloittaa ratsastus taas. Se on niin mun juttu. 

Lähes kuollut: Hmmm, en ole läheskään kuollut. Läheltä piti tilanteita on ollut muutamia pienenä, siis sellasia, että olisi voinut käydä todella pahasti. 

Ollut sairaalassa: Joo, onhan sinnekkin joskus eksytty. Ei onneksi koskaan minkään liian vakavan asian vuoksi. 

Suosikki hedelmäsi: Omena on aina ollut lähellä sydäntä, viime kesänä vesimeloni oli kuitenkin ihan suosikki ja sitä tuli vedettyä suuret määrät. :D

Aamu vai ilta: Hmm, kesäisin ehkä aamu, nyt syksyn tullen kuitenkin sanoisin, että ehdottomasti ilta. :D 

Lempiväri: Olen aina ollut todella kiehtoutunut lilan eri sävyistä, eli varmaankin Lila. 

Housut: Bubbleroom / Vyö: Gucci / Neule: Mango / Aurinkolasit: Celine. 

Viimeisin puhelu: Poikaystävän kanssa. Ei mulle oikeen kukaan muu näytä soittelevan, kuin perhe, poikaystävä ja yhtiökumppani. XD Frendien kanssa hoidetaan usein jutustelut whatsapilla.

Viimeisin viesti: ”Nice, mut siis toi on se koko caster setti, ei pelkästään mikki” – Andreas (mun veli) :D 

Nähnyt jonkun kuolevan: Joskus pienenä joo, kun oltiin yhdellä rannalla jonne tuli hirveä salamamyrsky, jossa kuoli yksi nainen salamaan. Järkytyin niin paljon, että sen jälkeen kun jossain jyrähti edes 100km säteellä, niin menin paniikkiin. 

Kahvi vai tee: Molemmat, mutta taitaa nykyään sitä kahvia mennä enemmän… :D

Paras piirakka: Ehdottomasti murupohjaan tehty mustikka – tai omenapiirakka! 

Kissa vai koira: Olen todellakin enenmmän koiraihmisiä. 

Paras vuodenaika: No tää tulee varmasti ihan hirveenä shokkina, kesä. :D

Kuvat: Natalia Oona