Moikka!

Kesä alkaa selvästi väistymään ja ilmojen viilenemisen lisäksi se näkyy vahvasti työkalenterissa. Vielä muutama viikko sitten toivoin salaa, että ihmiset palaisivat jo takaisin töihin, jotta saataisiin jotain aikaiseksikin ja pääsisin itsekin taas kunnolla hommin… nyt seuraan pienellä kauhulla nopeasti täyttyvää kalenteria. :D

Mulla on hyvät ja toisaalta myös haikeat fiilikset kesä loppumisesta, vaikka hei, onhan sitä kesää vielä jäljellä! Kesä on ollut mun mielestä aivan mahtava, niin upeat kelit, että ei voi kuin vieläkin vain ihmetellä. Kesä2018, nevö foget! Jos tulevaisuudessa säät ovat kesäisin näin upeita, niin uskon pikku Suomen nousevan suosituksi turisti-kohteeksi.

Miten mun kesä sujui? Mitä tuli tehtyä?

Mä en (taaskaan) käynyt yhdilläkään festareilla, enkä tänä kesänä edes jaksanut uhota niin tekeväni, sillä joka kesä olen ne jotenkin onnistunut skippaamaan. Tiesittekö, että olen elämässäni ollut vain muutaman kerran festareilla? Puhutaan siis 2-3 kerrasta. 2013 olin Himoksella Juhannuksena, 2015 vuonna kävin SummerUpissa ja vietin noin tunnin Blocfesteillä ja viimevuonna olin ensimmäistä kertaa Flowssa. Mä en sanoisi olevani festarityyppiä, sillä en oikein fanita suuria ihmisjoukkoja, jonottamista tai tietynlaista epävarmuutta siitä, pääseekö festariauleelta esimerkiksi mitenkään kotiin/yöpaikkaan, vai täytyykö mun kävellä mahdollisesti 15km illan päätteeksi vesisateessa. :D Oon aina ollut ja vuosien vieriessä musta tulee yhä enemmän todella mukavuudenhaluinen. Ainoat festarit joiden väliin jääminen harmittaa on Blockfest, siellä nimittäin oli oikeasti kuulemma hauskaa. Ehkä ensivuonna?

Kävin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Barcelonassa, jonne olen pitkään halunnut mennä. Barcelonassa tuli lähinnä syötyä ja nukuttua, mikä oli enemmän kuin täydellistä.

Pääsin käymään kotikylässäni Merikarvialla kahdesti, toivottavasti vielä kolmannenkin kerran syömään marjat puskista. :D Kävin uimassa todella monta kertaa, mitä en ole tehnyt Suomessa varmaan 10 vuoteen…

JUHLIMINEN JA TREENAAMINEN KESÄLLÄ

Alkukesästä tuli juhlittua muutamat kesäjuhlat ja hetken näytti siltä, että tästä tulee vauhdikas kesä, mutta alkuhuuman jälkeen ulkoilukin on ollut todella vähäistä. Sen sijaan oon saattanut viettää viikonloppuja lähes täysin nukkuen. Viime viikonloppuna taisin nukkua 3 päivää putkeen… oikeesti. :D Olin itsekin aika ihmeissäni, kun pystyin nukkumaan monta päivää putkeen 14 tunnin yöunia.

Opin juoksemaan ilman, että puristan itsestäni kaikki mehut puolessa tunnissa. Toisinsanoen karistelin suorittamis-mentaliteettiani pois ja opettelin juoksemaan ihan rauhassa pidempiä lenkkejä, hengästymättä ja erityisesti tylsistymättä. Se on muuten ollut ihan mahtavaa, mutta takareisille ja pakaroille olen saanut sanoa hyvästit. Nyt olen viimeisen viikon aikana tehnyt jo 2 x kevyttä pakarajumppaa ja toivonut, että pikkuhiljaa pääsisin takaisin lihaskuntotreenien pariin, ainakin alakropan suhteen, nyt kun tuo olkapää on kokonaan poissa pelistä.

PALJON LEPOA

Kutakuinkin oon tyytyväinen tähän kesään. Lepäsin todella paljon ja sain myös paljon omia ajatuksiani kasaan. Eka kesä pitkästä aikaa kun mulla ei ollut minkäänlaista painetta minkään suhteen; nukuin jos väsytti ja kävin viinillä jos halusin. Treenasin fiiliksen mukaan ja mietiskelin sekä haaveilin paljon.

Nyt on ihanaa aloittaa muutama uusi projekti hyvällä energialla. Olen mukana kahdessa Podcastissa Syksyllä, jotka ovat toisistaan hyvin erilaiset. :) Ihanaa päästä puhumaan asioista ääneen, sillä se on ehdottomasti mulle paras ilmaisumuoto, vaikka kirjoittaminenkin on mulle rakasta.


[mittaustagi]

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä FitLinen kanssa

 

Hellurei tyypit!

Yksi ehkä eniten kysyttyjä kysymyksiä Personal Trainerille on, että kerro mulle pliis joku helppo ja ravitseva välipala kiireisiin päiviin. Tämä on varmasti niitä isoimpia kompastuskiviä meille kaikille, sillä nälän yllyttyä liian kovaksi kiireen vuoksi, sitä tulee helposti sorruttua johonkin ei-niin-järkeviin vaihtoehtoihin. Tänään mä esittelen teille kaupallisessa yhteistyössä FitLinen kanssa muutaman erittäin hyvän vaihtoehdon jokaisen arkeen.

Yksi ihan super helppo ja herkullinen välipala idea on FitLine ProShape All-in-1. Se on jauhesekoitus, jota sekoitetaan oman mieltymyksen mukaan esimerkiksi (kasvis)maitoon, jolloin siitä saa maukkaan pirtelömäisen juoman. Juoma sisältää mm. proteiinia, joka edistää lihasmassan kasvua ja lihasmassan säilymistä, sekä sinkkiä, joka taas edistää normaalia hiilihydraatti- ja rasvahappoaineenvaihduntaa. Juomasta löytyy monia eri makuja, joista mun lempparit on banaani ja suklaa. Juoma sopii hyvin välipalaksi kiireisiin päiviin.

Jos on kuitenkin enemmän syömis tyyppiä, kuten minä itse olen ja haluaa pirtelöiden sijaan mielummin syödä jotain kiinteää, niin toisena hyvänä vaihtoehtona löytyy FitLine ProShape -patukat, joka kuuluu samaan sarjaan pirtelöiden kanssa, mutta patukka muodossa!

Toimii siis myös hyvin välipalana kiireisiin päiviin ja on the go – snacksina.

Juomat ja patukat eivät kuitenkaan missään nimessä toimi kunnon ravinnon korvaajina, vaan kiireisten päivien pelastajana ja helppona välipalana. Molemmat toimivat myös hyvinä vaihtoehtoina, kun tekee mieli jotain makeaa tai herkkuja. :D


[mittaustagi]
Kaupallinen yhteistyö: Carr’s

Mä myönnän, olen oppinut vasta hetki sitten nauttimaan suolakeksi-juustolautanen-hyvä viini –yhdistelmästä. Tai paremmin sanottuna olen pitänyt niistä kyllä alusta saakka, mutta en ole ensimmäisenä ajatellut esimerkiksi erilaisia juustoja, kun olen miettinyt kivoja illanvietto snackseja tai tarjoulua. Erityisesti erilaisten juustojen maistaminen ja niiden fiilistely on tullut viimeisten vuosien mukana, sillä olen aina ollut henkeen ja vereen fetatyttöjä ja pysytellyt turvallisesti vain siinä.

Nyt niistä on tullut yhtiä lemppari herkkuja tai jälkkäreitä. Tänä vuonna tuntuu, että on tullut maisteltua ja herkuteltua hyviä juustoja, keksejä ja hedelmiä vähän liiankin usein, hah!

Väsäilin lauantaina alkuillasta meidän olohuoneen lattialle pienen picnicin. Se oli jotenkin todella cozy ja rento idea perinteisen pöydän ääressä istumisen sijaan. Oli ihanaa nojailla seiniin, kuunnella musiikkia ja keskustella. Sekä tietenkin herkutella. Jlo oli myös mielissään, kun pääsi chillailemaan mukaan lattialle. Hän kyllä käytti tilanteen myös kerjäämisen kannalta hyväkseen. :D Siinä sitä chillattiin samalla, kun kaksi nappisilmää tuijotti herkeämättä minua ja tarjoiluja.

Tarjoilussa käytin Carr’sin voileipäkeksejä, jotka sopivat täydellisesti erilaisten juustotarjottavien sekä hillojen kanssa. Kekseistä löytyy ihania makuja, suolaisempia ja miedompia. Valikoimasta löytyy varmasti kaikille omat lempparit.

Tarjoilu on yllättävän nopeaa ja helppoa väsätä, eikä siksi vaadi mitään sen kummosempia taitoja tai aikaa. Itse rakastan erilaisia hedelmiä, kuten päärynää, omenaa, viinirypäleitä, ehkä mansikoita ja kirsikoita. Lisäksi pidän huolta, että kattauksesta löytyy myös jotain suolaista, kuten oliiveja ja cocktailkurkkuja. Juustoihin pyydän usein apua myyjiltä ja joskus niitä pääsee maistelemaan etukäteen. Lopuksi lisään fiiliksen mukaan usein pähkinöitä ja joskus myös tummaa suklaata. Erilaisten keksien ja juustojen päälle suosittelen myös ostamaan erilaisia hilloja ja tahnoja.

 

LUKIJA KILPAILU

Istuttiin varmaan kaksi tuntia lattialla ja tuhottiin pikkuhiljaa herkkuja. Yksi asia, mitä olisin voinut lisätä tunnelman kannalta, ovat kynttilät. Erityisesti syksyn tullen juustolautaset ovat varmasti yks parhaimpia ideoita tarjoiltavaksi pimeneviin iltoihin, ehdottomasti niiden kynttilöiden tunnelmassa. 

Kommentoi ja kerro, onko Carr’sin keksit sulle tuttuja ja jos ei, niin aijotko tutustua? kommentoineiden kesken arvotaan Carr’s herkkukori! Arvonta päättyy 26.8 ja löydät tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.

Ps. Muistathan, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida. :)


Tää teksi ja aihe on todella random, mutta jotain, mitä tulin ajatelleeksi muutama päivä sitten. :D

Meiltä kaikilta löytyy usein myös jonkinasteisia idoleita, joita seuraamme esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ihailemamme ihmiset tekevät asioita, joita toivoisimme itsekin tekevän tai ainakin esiintyvät mediassa meidän silmiin niin sanottuina superihmisinä, jonkalaisia mekin toivoisimme toisinaan olevan. Tai ainakin me usein luullaan, että me olisimme onnellisia, jos me oltaisiin samanlaisia kuin meidän ihailemat superihmiset ja pystyttäisiin samoihin asioihin.

MINÄ + SUPERIHMINEN = KATASTROFI

Aloin miettimään joku päivä parisuhteita ja sitä, miten moni muokkaa (erityisesti nuorena) identiteettiään samaan suuntaan, mitä toinen, usein se parisuhteen dominoivampi puoli edustaa. Kumppanin äärimmäinen omistautuminen vaikkapa työlle tai harrastukselle on usein viehättävä piirre ja alkuhuumassa sitä jaksaa kuunnella toisen intohimoista ja kiinnostusten kohteista loputtomiin. Sitä saattaa haluta ihastuspäissään tehdä toiseen vaikutuksen kiinnostumalla samasta asiasta, kuin kumppanikin ja niin terveessä suhteessa usein toimitaankin; tuetaan toisen intohimoja ja autetaan tavotteissa, mutta entä jos kaikki on vain yksipuolista? Entä jos sun innokas tukeminen ja kiinnostuminen toisen, sen superihmisen harrastuksista meneekin siihen, että pian huomaat eläväsi vain hänen elämäänsä, unohtaen omasi.

Esimerkiksi fitness kulttuurissa on nähty todella monia naisia, jotka ovat kiinnostuneet fitneksestä parisuhteen myötä, menneet sitä polkua jopa kisaamiseen asti ja erottuaan suhteesta kertoneet julkisesti inhonneensa koko hommaa ja miten vapauttavalta tuntuu, kun sua ei enää pakoteta siihen. Eletään parisuhteen ajan kovassa kurissa, uskotellaan itselleen että nyt mä oon superihminen, parempi minä ja eron tultua hehkutetaan hauskan viikonlopun jälkeen, miltä tuntuu taas olla elossa ja oma itsensä.

Todellisuudessa ketään tuskin on pakotettu mihinkään ja tällaisissa tilanteissa on vaikeaa syyttää ketään. Todennäköisesti suhteen alussa ei olla oltu täysin rehellisiä, vaan on luotu harha mielikuva kahdesta fitness harrastajasta, joka taas luo valheelliset olettamukset parisuhteesta:

Halutaan alkuhuumassa niin kovasti tehdä toiseen vaikutus >

leikitään intohimoista fitness harrastajaa >

jossain kohtaa et jaksa enää esittää, tää ei ollutkaan sun juttu superihmisenä, vaan sun supervoimat kuuluu johonkin muuhun >

ero, suuntaan ja toiseen syyttelyt >

”vapaus” ja omaan elämään ja rutiineihin palaaminen.

Toinen jatkaa ”superihmisenä” olemista ja toinen palaa oman elämänsä ja identiteettinsä rakentamiseen,  oman supervoimansa etsimiseen.

”JOS MÄ OLISIN TON KANSSA, OLISIN PAREMPI IHMINEN”

Mulle on muutama mies sanonut, että jos seurustelisi kaltaiseni ihmisen kanssa, treenaisi hän varmasti enemmän ja olisi motivoituneempi. Ja miten kaipasi sellaista tyttöystävää, joka on aktiivinen ja saa miehenkin huolehtimaan itsestään juhlimisen ja pikaruoan sijaan.

Mä valehtelisin jos väittäisin, että en olisi itsekin ihastuspäissäni muovautunut miehen tapojen mukaan ja saman tien, kun sydän lasit tippuu päästä tajunnut, että olen muokkautunut jonkinlaiseksi vain miellyttääkseni jotain muuta tai tehdäkseni vaikutuksen. Se on täysin luonnollista, varsinkin nuorelle, joka vielä etsii itsekin tasapainoisuutta elämäänsä ja on hyvin altis ulkopuolisille vaikutteille ja mielikuville.

Tottakai on myös tervettä tukea toista ja edes jossain mielessä kiinnostua toisen intohimoista, edes ymmärtääkseen niitä, mutta muuttamatta kuitenkaan täysin omaa elämää ja luopumatta omista intohimoista. Tukea tarvitaan molemmista suunnista. Niin kuin totesin, äärimmäinen intohimo ja päättäväisyys jotain asiaa tai tavoitetta kohtaan ovat viehättäviä piirteitä kumppanissa, kunnes huomaat olevasi ikuinen kakkonen harrastukselle tai työlle ja suhteen ainut, joka on valmis tekemään kompromisseja.

Palataanpa hieman takaisin näihin miehiin, jotka ovat olleet sitä mieltä, että motivoitunut, urheileva tyttöystävä tekisi heistä parempia ihmisiä… Se, että sä et ole täysin tyytyväinen sun omaan elämään ja siihen mitä olet YKSIN ja ajattelemalla, että joku ulkopuolinen ihminen olisi oikotie parempaan elämään, motivoitumiseen, urheilemiseen, parempaan elämänlaatuun on hyvin väärä lähtökohta mihinkään aitoon ja kestävään suhteeseen. Ennen parisuhdetta ja kenenkään muun elämäntyylin matkimista, on ajateltava; mitä sinä haluat olla, mihin sinä olet valmis, mikä sinut tekee onnelliseksi? On väärin käyttää muita työkaluna oman tyhjän aukon täyttämiseen, sillä se usein on juurikin se aukko, jota sun täytyy työstää itsesi kanssa, ei muiden. Ihmisen olisi hyvä olla mahdollisimman kokonainen itsekseenkin, ennen kuin lähtee sekoilemaan muiden elämiin.

Sitäpaitsi, se, että susta tulee superihminen itseksesi on niin paljon coolimpaa, kuin jonkun muun supervoimien imitoiminen.


Heipparallaa!

Vitsi että tuli nukuttua sikeästi viimeyönä, kiitos viilenevien iltojen. Vaikka hellekesä on ollut ihan mahtava, niin yöunista se on valitettavasti päässyt verottamaan täälläkin huushollissa. Kerroin viime postauksessa, että oon välillä ollut väsynyt, joten tämäkin viikonloppu meni suurimmaksi osaksi vain kotona lepäillen. Perjantaina järkättiin kaveriporukalla (kesän ekat) grillibileet, mutta lauantai ja sunnuntai meni kotona netflixin + burana yhdistelmän parissa, sillä mulla alkoi jo perjantaina aivan järkyttävät selkäkivut…

Kävin keskiviikkona hierojalla pitkästä aikaa ja ilmeisesti jumien avausten yhteydessä myös mun rikkinäinen olkapää hermostui ja alkoi taas oireilemaan… Osa varmaan muistaa, että sain viimevuonna kärsiä pitkään tenniskyynärpäästä, joka oli aivan hemmetin kivulias kokemus. Tällä hetkellä kivut ovat samanlaiset, mutta lähtevät olkavarren sijaan vasemmasta lavasta ja säteilevät vasemman käden sormiin saakka. Särky on lähes tauotta päällä, sykkivää ja vihlovaa hermosärkyä, johon ei kipulääkkeet auta.

Viime syksynä mun olkapää kuvattiin ja sieltä löytyi poikki mennyt nivelside, sijoiltaan oleva olkapää ja krooninen tulehdustila. Tästä syystä mulle suositeltiin leikkausta, koska nyt mun olkapää joutuu poikki menneen nivelsiteen vuoksi tekemään vääränlaista duunia, josta sitten aiheutuu jatkuvasti näitä muita ongelmia. Mun piti leikata viime keväänä mun olkapää, mutta koska aloitin mm. juontamaan Tilt tv:tä, niin leikkaus venyi ja hieman jopa unohtui. Nyt mä taas muistan, että ainiin, tää olkapää on edelleen rikki.

Musta tuntuu, että yritän alitajuisesti lykätä leikkausta ja uskotella itselleni, että pärjään ilman. Tiedän monia, joilla tilanne on mennyt leikkauksen myötä vain pahempaan suuntaan (olkapää ei enää liiku kunnolla…), mutta en usko, että tässäkään on mitään järkeä vedellä rikkinäisellä olkapäällä. Vasen olkapääni on jo nyt selkeästi oikeaa heikompi ja oireilee usein, entä tulevaisuudessa? Tuskin ainakaan parempaan suuntaan mennään. Tuo jatkuva tulehdustilakin saattaa olla aiheuttaa uupumusta ja on keholle kuormittavaa, joten eiköhän tässä ole ihan tarpeeksi syitä yrittää korjata tilanne.

En siltikään haluaisi leikkauspöydälle…help! :D