01 helmi Ylläritreenit!

Heippa!

Eilen olin n. klo 9 aamulla marssimassa Mayorsille ihanan BodyFitness- kisaaja ystäväni, Saran kanssa.  Mun oli tarkotus pitää välipäivä sekä tankkauspäivä ja vain käydä tsekkaamassa muutama juttu valkun kanssa. No… se tunne kun valkku heittikin ilmaan lauseen ”eiköhän Lindeskin meidän kanssa tänään treenaa!”. Vähän yritin laittaa vastaan ja sepitellä tärkeästä tankkaus-ja lepopäivästä , mutta ei auttanut. Kaikenlisäksi treeni oli jalkatreeni.

Voi pojat, mä niin tykkään niistä valkun vetämistä kinttutreeneistä! Yleensä on maha sekasin n. 2 pv ennen kun tiedän että yhteiset treenit pidetään, sillä myönnän pelkääväni niitä. Käytiin aivan uusia liikkeitä läpi ja ekan supersarjan aikana Sara jo huusi mulle että ”Linda, pakene vielä kun voit!”. Teki mieli. Siellä me sitten väännettiin, jompikumpi aina x-asennossa matolla kun toinen oli pakaragrillissä. Hengissä ollaan!

Sattuhan se, mutta olin myös todella tyytyväinen kun valkku myönsi ettei ainakaan tartte yhtään hävetä meidän puolesta. Meidän valmentaja on vähän sellanen, että siltä ei turhia kehuja saa. Jos se joskus kehuu, niin se tarkottaa että oot oikeesti hyvä  :-D  

Eilen illalla tunsin kun etureidet alko imee nestettä ja jumittumaan. Se tunne kun oot ollut sohvalla tunnin ja yrität siitä liikkua. Mahdotonta. Tiesin että tästäpäivästä ja viimeistään huomisesta tulee varmaan niin ihania. Onnekseni aamulla ei ollutkaan niin paha tilanne kun ajattelin. Pystyn kävelemään MELKEIN kuin ihmiset.

Tänään vietän sitten ansaittua välipäivää. Odotin sitä eilen innoissani, mutta nyt on sitten taas sellanen hinku treenaamaan ettei mitään järkeä. Mikä siinä on, että välipäivinä menis vaikka alasti ton lumihangen läpi treenaamaan ja itse treenipäivinä kiukuttaa että taas joutuu tuonne kylmään lähteä rämpimään. 

Nyt mä lähden Joelin kanssa syömään. Saa nähdä miten ne repii multa pään irti ravintolassa kun annan tilauksen grammoina ja haluan vaihtaa jokasen annoksen sisältämät ruoka-aineet toisiin, mutta kokeillaan :) Illalla ehkä tsekkaamaan leffaan jotain kauhua, apua! 

31 tammi Kehitys loppuu tyytyväisyyteen!

Heippa!

Nyt voin vihdoin sanoa että alkaa treenit sujua Jouluhärdellejen jälkeen ja treenaaminen alkaa tuntumaan taas nautinnolliselta. Jopa minun on myönnettävä että Joulukuun jälkeen , jolloin pidin pidempää taukoa sairasloman vuoksi, oli vaikeaa palata vanhaan rytmiin. Varsinkin kun treenikertoja tuli tuplasti lisää…omasta tahdostani. :)

Tänään perus aamukuntopiirin ja asiakkaiden jälkeen jäin salille vielä treenaamaan selkääni. Yhtäkkiä tuli ihan törkeen onnellinen fiilis kun vedin alataljasoutua. Kyllä mä vaan sitten rakastan olla salilla, vaikka olisinkin siellä sen 70% päivästäni, ei haittaa!

Ei haittaa vaikka ruokailut on jokapäivä sitä samaa, ei haittaa yhtään! Mä tykkään rutiinista, eikä ruoka ole enää mulle mikään ihmeellinen asia. Koen sen kehon polttoaineeksi, työkaluksi jaksaa sekä kehittyä! Ei sitä tarvi pelätä tai stressata. 

Mä jopa alkuviikosta kauhistelin IFBB:n ilmoituksia n. yli 300 uudesta bikini kisaajasta. Mitä ihmettä, miten mä voin edes ajatella pärjääväni kun siellä on 300 varmasti mua saakelisti parempaa tyttöä rivissä? Ja niin, nää on vasta uusia ilmottautujia, siellä on se vanhatkin jotka on kisannut jo vuosia! APUA! 

Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta, mutta innolla odotan itsekkin mitä musta kuoriutuu sinne lavalle :)

Mun mielestä on super hyvä, että ei ole liian itsevarma, eikä liian tyytyväinen itseensä. Muutenhan helposti tulis sellanen harhakuva, ettei tartte aina vetää niin täysillä, eikä se haittaa jos mä nyt en meekkään seuraavaan 5 päivään treenaa. Oon niin hyvä ettei tarvitse.

Myös se olis musta  huonompi juttu jos omistais koutsin joka taputtelis olalle ja kehuis joka asiasta ja ns. tanssis koutsattavan pillin mukaan. ”Ai sulla on vähän huono päivä? No ei se mitään, ei oo pakko”.  Sitä kritiikkiä saa ja pitää tulla! Eihän siinä muuten kehitytä! Itse saan vähän väliä, tai aika useinkin huutoa touhuistani, ja niistä opitaan.  8-) Tärkeää on kuitenkin molemminpuolinen luottamus ja se tieto kilpailijan päässä että hänen etujaan tässä ajatellaan, vaikka joskus vähän potkitaankin perseelle ja jätetään ne säälijutut välistä.

Uskon että tuo sääkin vaikuttaa mielialaan. Enää ei oo niin pimee ja on mukavaa mennä treeneihin kun aurinko vähän pilkottaa. Tai ei nyt liiotella auringosta, mutta ainakin on valosaa  8-)

Mä aattelin että nyt on nukkumaan meno aika ja innolla varmasti herään aamuun, sillä huomenna on HIILARIPÄIVÄ <3 ja koutsin kanssa tapaaminen, jaiks! 

28 tammi Miks ihmeessä sä välität…

Pakko tehdä vielä toinen postaus, koska aivoissa alkoi raksuttaa.

Usein kun tekee postauksen vaikka hieman vitsillä salimirkuista perjantai meikit päällä, ihmisistä jotka treenaavat huolestuttavan vaarallisesti, liian nopeesti kisaamaan lähtevistä tytöistä (usein tytöistä, joskus pojistakin), salihengareista tms. Niin usein saa kommenttia ”miksi ihmeessä sä välität mitä ne muut siellä tekee?”

Mä aina välillä itsekkin pysähdyn miettimään, että miks mun pitää tehdä niin iso numero siitä että joku treenaa ihan päin *kirosana* salilla, ja laittaa instagramiin videota tägeilla #tikis #fitnessgirls, tai jos jengi lähtee kisadietille 1500 ”bulkilla”   ja valittaa sitten miten kamalaa oli ja miten fitness pilasi hänen kehonsa. Miks ihmeessä mua edes kiinnostaa? Ei pitäis. Omapahan on mokansa. 

Ei pitäis kiinnostaa ei, mutta lukijoiden tulee myös ymmärtää yks juttu. Luette ihmisen blogia, joka tekee työkseen Personal Trainerin töitä, jokapäivä ohjauksia, viettää päivästään 70% pelkän sali-ja fitnesshömpötyksen keskellä, treenaa itse tavoitteellisesti kisoja kohti ja elää urheilulle. Rakkaudesta, ei hetken villityksestä. Joku pieni mitätön asia saattaa olla mulle 1000 x suurempi kuin jollekkin muulle, jos se liittyy fitness lajiin tai salitreeniin. Harvemmin mä täällä hiihtämisestä tai koripallosta paasaan, en mä niistä mitään tiedä eikä mua kiinnosta vaikka siellä kentällä pelattais koripalloa lumipalloilla. 

Mietitään vaikka jotain ammattiviulistia, joka harjoittelee 5-8 tuntia päivässä, opettaa sen lisäksi viulunsoittoa ja tähtää korkealle musiikissa viulistina. Sen joka ikinen energianjyvänen menee siihen viulunsoittoon ja niihin tavotteisiin. Sitten tulee meikäläinen, vetää yhden kappaleen päin v*ttua, potkasee viulukotelon kumoon ja lähtee sen jälkeen huutelemaan miten meikäläinen on nykyään viulisti ja alkaa pian pitämään viulutunteja. Hitto että sillä menis varmaan verisuonet tukkoon siinä vieressä. Siitä seurais sellanen paasaus että huhuh, ja kaikki jotka nyt vähän ehkä tykkää viuluista ja silleen, miettii siinä vieressä että miks ihmeessä sä välität, miks sua kiinnostaa jos linda haluaa soittaa viulua ja alkaa myös opettamaan muita?

Aina kun luette jonkun ihmisen blogia, niin muistakaa aina miettiä niitä asioita hänen näkökulmastaan. Osatkaa hieman asettua toisen asemaan, ennenkuin muodostatte mielikuvan ihmisestä joka ei halua että kukaan muu tässä maailmassa harrastaa fitnestä ja kaikki on ihan paskaa paitsi kusi. Mä nyt vaan otan ehkä vähän liian tosissani tämän lajin välillä ja siksi mun silmissä kaikki tähän liittyvä on suurempaa, kuin monen muun. Toisaalta, itse en taas ymmärrä välttämättä muiden valituksia vaikka aiheesta juustokakku, mutta yritän ainakin.  8-)

28 tammi Peppuasiaa!

Heippa!

Täällä lähti viikko vähän surkeasti käyntiin. Eilen HYPOXIN jälkeen iski joku outo hetkellinen flunssakohtaus, kurkkuun nousi ”kuuma peruna” ja olo oli jotenkin todella tukala. Päätin siis skipata treenit ja jäädä kotiin loppuillaksi.

Tänään jätin myös aamutreenin väliin, mutta illalla aijon ottaa kaiken takasin ja vetästä kunnon kinttutreenin. Olo on nimittäin jo paljon parempi, oikeestaan loistava! Motivaatio on kohdillaan, energiat on kohdillaan ja nopeesti kaukoputkella tsekatessa tähdetkin näytti olevan oikeissa asetelmissa  ;-) 

Tsekkailin eilen hieman vuoden vanhoja kuvia ja vertailin tähän päivään ja onhan se peppu aika hurjasti ottanut vastaan, reidet myös. Joku jo ilmoitti että kamalat miesreidet. No, katotaan mitä dietillä jää näistäkin kintuista jäljelle. 

Aikalailla tasan vuosi eroa kuvissa. Pahoittelen vanhan kuvan epäselvyyttä ja sitä että asento on muutaman sentin eri. ;)

Ja ei, en odota että täällä on nyt jengi huutamassa miten älyttömän upeet jättireiskat ja pärse mulle on  syntynyt, mutta oletan että ihmiset tajuavat fitneksen idean kun kisataan: Offilla rakennetaan niin paljon sitä reittä ja persettä kun vaan keritään jotta lavalla olisi jotain millä pyllistää. Kaikille kuntosalilla käyville EI kasva välittömästi tällaisia reisiä tai takamusta, joten ei tarvitse pelätä. 

Itse haluan edustaa lajissa sitä osiota, jossa on ensin hankittu sitä lihasta ennen kisadiettiä, enkä sitä osiota, että jo laihaan ja lihattomaan kroppaan on vedetty vain dietti. :)

Tänään ajattelin ottaa pitkästä aikaan treeniin mukaan lantionnoston, jos sais vähän uutta ärsykettä pakaroille ja kokoa ”yläpakaraan”. Jätin liikkeen yli puolvuotta sitten pois, sillä tein sitä liikaa ja kroppa turtui liikkeelle. Jospas nyt olis aika palautella liikettä kuvioihin. Sillä sain ainakin aikoinani suurimmat räjähdysvaaran tunteet pakaroihin.

Ostin tänään myös uudet orannssinmustat treenikengät, joskos nekin antais vähän uutta puhtia meininkiin.

Mä oon nyt 1,5 viikkoa ollut dietillä ja paino on pudonnut kilosen verran. Kroppa näyttää kuitenkin heti siltä että olis ainakin muutama- kolme lähtenyt. Joel jo huuteli tänään että olen liian laiha. Sanoin että comeon, tää mamma painaa melkein 63 kiloa!!  :lol: Varaa on tippua vielä ainakin vitosen, mutta sen enempää en aio ennen kisadiettiä antaa tippua. Sellanen 5 kiloa kisapainoon vois olla aika bueno lähtö dietille :)

Muistattehan, että enää vain muutama päivä osallistua TAMMIKUUN tarjoukseen ohjelmista. Lisää tietoa löydät selaamalla alaspäin vanhemmista postauksista tai facebookista sivuilta LindaManuella. 

Palataan!:)