Ciao!

Mullapas nokka vuotaa vieläkin. :D Voiko olla todellista? Tuntuu että seinät kaatuu päälle ja suu on kuivunut korpuksi kun ainoo tapa miten saa henkeä on suun kautta. Oon jo jotenkin tottunut tähän. 

Mulla on viimeksi lapsena ollut tällanen flunssa, kerran kesti perus puolvuotta. Onneksi tää tuli nyt, nimittäin enskuussa saadaankin alotella tota diettiä :) Jännittää ihan sikana, mutta toisaalta odotan myöskin älyttömästi sitä että pääsee näkemään mitä on saanut kroppaan aikaseksi.

Tällähetkellä tuntuu ettei olis salilla koskaan ollutkaan, lihaspaineet on kaikki kadonneet. Buu :(

Toisaalta kun sitten joskus vihdoinkin sinne salille pääsen, ottaa lihakset varmasti älyttömän hyvin treeniä vastaan. Ihania treeninjälkeisiä kiputiloja odotellessa <3

Mä en oo viimepäivinä tehny hirveesti mitään, oon yrittäny hieman kävelyllä käydä ja kaupungilla pyöriä, mutta kun katsookin kamppia päin niin alkaa tuskanhiki valua. Jengiä on niin älyttömästi! Paitsi tänä aamuna kun kävin Viiviltä nappaamassa kertomastani, maailman parhaimmasta päivävoiteesta yövoiteen kaveriksi kahdeksalta aamulla, ei missään ollut ketään. 

1005027_10151845952575794_2124778412_n

 

Nyt on sitten poka parasta! Ja voi juku että iho kiittää. Itselleni pieni lahja jouluksi <3

1425480_10151845936965794_611849197_o

 

Ollaan Sofian kanssa puhuttu että lähdettäisiin tänään lasilliselle, mutta voipi olla että nappaan sittenkin tuon JLO:n tosta kainaloon ja valun sohvan pohjalle :) Sen verran tukala olo kun tosiaan henki kulkee pelkästään suun kautta. Eilenkin kun kävin syömässä Kian ja Elinan kanssa, olin lähes hengästynyt kun pitää aina pidättää hengitystä kun haluaa juoda/syödä jotain. Kovin nautinnollista  8-) Onneksi ei ole tukkoisuuden lisäksi muuta kuin aivastelua!

1518929_10151845818205794_1840709309_o

 

Näin vuoden vaihteen lähestymisen kunniaksi olis taas kysymyspostauksen vuoro.

Elikkä hyvät naiset ja herrat: kysykää mitä tahdotte tietää! Vastaan parhaani mukaan. :) 


Heippa!

Nyt rupee tää mamma olee terve pikkuhiljaa. Enää vaan nokka tukossa, eli tuhisen vieläkin sen verran että saa treenit odottaa. On tässä 4 vuoden aikana opittu ettei kannata hirveesti treenailla, vaikka edes hieman kipeenä! Sen jälkeen ollaan monta viikkoa himassa…. koulussakin kun opiskelin niin yks mun luokkalainen sai pienen flunssan vuoksi sydänlihastulehduksen, kun ei malttanut olla lenkkeilemättä. Siinä sitten istuikin loppuvuoden, kun jo kävely nosti sykkeen pariin sataan. Ei hyvä! Varsinkin kurkkukipu ja angiina on sellaisia, joiden kanssa ei tule leikkiä. Yksi helpoiten sydänlihastulehduksen aiheuttaja.  Malttia siis kaikki kipeänä olevat, tuntuu että joka toinen on jonkinlaisessa flunssassa tällähetkellä, ja voi pojat miten sitkeä tää on.

Tänään kävin hieman ostelemassa joululahjoja, vihdoin! Itse oon sanonut kieltäytyväni lahjoista, jopa Joelin kanssa ollaan sovittu ettei osteta toisillemme mitään vaan säästetään johonkin järkevämpään. Uudet puhelimet tosin tarvitaan molemmat, joten ne olkoot Joululahjat toisillemme, kun tulee muutenkin tarpeeseen. Mun samsungista on mikki rikki ja Joelin iPhone tilttailee vähän väliä :D 

tänään shoppaamassa.

tänään shoppaamassa.

On muutenkin ihanaa ostaa perheelle lahjoja, mutta en vain ymmärrä missä kohtaa roolit vaihtui. Vielä hetki sitten olin se joka antoi jouluksi kilometrin mittaisen lahjalistan ja kisasin veljien kanssa kellä on isoin lahjavuori.  :mrgreen: 

Mulla on ollut joulu jo marraskuusta asti. En malttanut olla ostamatta valkoista kuusta heti kun niitä alkoi ilmestymään ja koristella sitä olkkariin. Jouluvalojakin on ollut jo jonkun aikaa, sekä tietenkin jäätävät määrät kynttilöitä jokapuolella huushollia :D

1461694_10151780709415794_1977765946_n

 

Nyt on sitten poka lahjat ostettu ja pian alkaa hirrrrveä paketoiminen! ;) Jouluksi matkustan Joelin kanssa Merikarvialle perheen luokse. Oltiin viime joulu helsingissä ja tuntui vähän orvolta. Maalla on niin mukavaa kun mummu tekee kunnon joulu mätöt ja kaikki on niin lepposta. Ja legendaariset Merikarvian joulupäivän bileet odottaa! ;) Viimevuonna missasin.

Onko teillä jo lahjat ostettuna? Entä ostitteko itsellenne? :) Jos ei oo hyvää lahjaa löytynyt niin multakin saa ystäville tai itselleen ostettua treeni-ja ruokaohjelmia jotka on räätälöity omien tavotteiden mukaan ja henkilökohtaisesti asiakasta varten! Tavoitteena voi olla kehonkoostumuksen muuntaminen (kiinteytys), laihdutus, lihaksen keräys massana, tai muuten vain vaikka elämäntapamuutos ensivuotta varten!

Eli jos kiinnostaa panostaa terveyteen ja omaan kehoon tai ilahduttaa kaveria niin ruokaohjelman saa 50e + ALV ja treeniohjelman 60e + ALV :) lisää voi kysyä sähköpostitse fit4ever@hotmail.fi 

Katselin tuossa omia vanhoja kuvia ja kyllä hieman hymyilytti kun vertasi näitä kahta keskenään:

2012 kesä  vs. 2013 syksy/talvi

2012 kesä vs. 2013 syksy/talvi

Kumpi miellyttää sua enemmän?

 


Heippa !

Meikäläinen on ollut hieman kipeänä ja poissa pelistä, joten siksi tää syvä hiljaisuus blogissa.

Ajattelin tänään vähän pohtia liikunnan iloa. 

Kuinka moni teistä oikeesti rakastaa kuntosalitreeniä? Ei välttämättä kovin monikaan, eikä se mitään. On hieman harmi, että tämä fitness ilmiö saa ihmiset ajattelemaan, että vain sali on se ainoa ja oikea tapa päästä kuntoon. PYH! Tapoja on monia ja jokaisen tulee löytää se omansa.

Kun mä olen salilla, vedän lipan päähän, musan täysille ja lähden painamaan veren maku suussa ja mä oikeesti rakastan sitä, niin sairaalta kuin se kuulostaakin. 

Jos mut laittaa ryhmäliikuntatunnille tai vaikka uimaan, mä aivan varmasti provosoidun tai v**tuunnun ja mä en saa siitä mitään muuta kun aiheen kiukutella koko loppupäivän. En voi sietää mitään ”jumppapamppipomppuhyppypymppy” tunteja tai spinningiä kuumassa salissa jossa joku käskee sun polkea nopeempaa? Polje ite! 

Toisaalta ohjattu ryhmäliikunta voi toiselle olla suuri nautinto ja se mistä saa aitoa iloa liikkumiseen. Me ollaan kaikki niin erinlaisia, onneksi, joten miksi mennä salille pyörimään ja kiroilemaan etureisilaitteeseen kun voisi olla  iloisesti vaikka podypumpissa ja varmasti hyötyä tästä enemmän?

Mun mielestä kenenkään on turha harrastaa jotain lajia, just vaan siks että kaverikin harrastaa tai että se on in, vaan nimenomaan löytää laji jota itse rakastaa ja josta saa sitä aitoa iloa ja energiaa. Varmasti tavotteidenkin saavuttaminen on paljon helpompaa kun on tukena laji josta pitää ja jota harrastaa mielellään.

Vaikka tuloksien saavuttamiseksi n. 30% perustuu liikuntaan ja suurinpiirtein loput ruokavalioon ja lepoon, uskon että kuitenkin liikunta tuo tavotteiden saavuttamiseen lisää motivaatiota noudattaa ruokavaliota tai muuttaa elämäntapojaan kohti terveellisempiä tapoja, kuin että pelkästään kontrolloida syömistään ilman sitä tukevaa liikkumista. 

Kuitenkin tulee muistaa, että vaikka löytäisi kuinka ihanan lajin tai mitä tahansa, meille kaikille tulee niitä huonoja päiviä, kun ei vaan jumalauti jaksa mennä treeneihin. Sillon yritän itse muistella koutsini sanoja ”niinä päivinä erotellaan voittajat harrastelijoista”. Ne on niitä hetkiä mitkä merkitsee. Me ei tulla ketään saavuttamaan tässä maailmassa mitään, jos me tehdään asioita vain silloin kun se on kivaa. 

Näin kipeenä ja kodin vankina ollessaan tulee ajatelleeksi kuinka upeaa on olla terve ja voida liikkua.Oli todella mahtavaa kuulla lääkäriltä, miten hyvässä kunnossa kehoni on, vaikka olenkin kiepä.En ole syömishäiriöstä parantumisen jälkeen ollut kuin muutaman kerran kipeänä, ennen olin aina.

Tänään telkkaria katsellessani näin naisen, joka oli pyörätuolissa. Ajattelin, että voisin hyvin olla tuo ihminen itse. Onko mitään hienompaa kuin se että saa itse olla kehonsa herra, eikä toisinpäin. Miten hienoa on, että voi seisoa omilla jaloillaan. Kehomme on ainoa ikuinen kotimme ja tämäkin koti vanhenee sekä tarvitsee joskus remppausta, mutta hyvillä elämäntavoilla se pysyy kunnossa pitkään. Terveys ei ole itsestäänselvää, joten pyrkikää löytämään ilo liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Olen varma että jokaiselle löytyy omansa.

 


Heippa!

Ajattelin nopeasti kirjoittaa teille välillä hieman liikuntaihmisen huonoista puolista, sillä tällähetkelläkin kamppailen omantunnon ja tavotteideni välillä.

Kisoihin tähtäävän yrittäjän arki ei oo todellakaan mitään kovin glmaouria, glitteriä tai aina kovin kivaakaan. Paljon on asioita joita täytyy kärsiä, jotta jaksaa painaa eteenpäin.

Mä olen itse hyvin paljon unta tarvitseva ihminen. Olen aina lapsesta asti ollut pätkissänukkuja, nukun 3-5 tunnin pätkiä, herään, nukun taas ja herään. Asialle ei voi oikeastaan mitään, enkä halua lääkitä itseäni tämän asian vuoksi. Välillä saatan nukkua (niinkuin eilen) koko yön putkeen, mutta harvemmin. Tänä aamuna, kun herätystä ei ollut, nousin vasta lähemmäs klo 15 sängystä. Hereillä olen ollut 12 asti, oikeastaan ekan kerran 9, mutta olen sen verran kauan tuntenut itseni ja tiedän että joskus vain tarvitsen sitä sängyssä lojumista. Ennen Joelia saatoin nukkua vain viikonloput. Kun alettiin seurustelemaan, en aluksi kehdannut myöntää tarvitsevani näitä röhnäys päiviä kipeästi, Joel kun on sellanen durasell että sille riittää 3 tunnin yöunet kuukaudeksi.

On todella vaikeaa sanoa ihmisille että mä en jaksa, tai että mun täytyy oikeesti nukkua tää koko päivä, jotta pystyn huomenna vetämään 4 – 5 treenit sekä omani ja tehdä muutkin duunit: yleensä mun arkipäivät päättyy klo 12 yöllä. Välillä täytyy keksiä jotain ihme selityksiä, jotta voi jäädä himaan röhnäämään ja sammuttaa valot aivoista. 

Tällähetkellä mua harmittaa ihan saakelisti, sillä mulla olis yhdet todella ihanat pikkujoulut Vernossa, mutta joudun skippaamaan bileet sillä mulla on huomenna lähtö ”tärkeään päämäärään”, josta kerron myöhemmin, enkä voi a)juoda tai b) olla väsynyt huomenna. :( Tuntuu todella ilkeältä kieltäytyä kun toinen on järkännyt mahtavat bileet. 

Menen ilmeisesti myöhemmin käymään, josta suuntaan kavereiden tupareihin, mutta mun kohdalla ilta ei tuu olee kovin pitkä.

Välillä mietin että mikä mua vaivaa kun monet painaa vaikka koko viikonlopun putkeen, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä armollisemmaksi tulen myös itselleni. Tällaiseksi oon syntynyt ja tällaisena tulen elämään. Jotta mä joskus ikinäkään voin saavuttaa mun omat unelmat, on pakko karsia jostain, sillä jo yhden burn outin kokeneena en oo valmis kokemaan toista. Valitettavasti bilettäminen ja urheilu ei mee käsi kädessä. Se on jompi kumpi. 

Kyllä mä helposti yhden päivän viikossa voin relata ja käydä ulkona offikaudella, mutta kyllä sekin jo huomattavasti verottaa päivistä ja treenien laadusta, joka on taas pois mun kehityksestä sekä tavotteista. Lisäksi huonounisen olisi hyvä välttää alkoholia.

Kuulostaa hauskalta, että joudun valitsemaan ”alkoholin” ja liikunnan välillä, mutta tarkoitan kirjoituksellani, että jään monista ihanista illoista paitsi sekä tuotan ystävilleni pettymyksiä jäämällä pois vaivalla järjestetyistä tilaisuuksista. Välillä pelkään jääväni yksin näiden liikuntahömppien kanssa, mutta onneksi moni ymmärtää ja kovasti tsemppaa :) Älkää siis olko vihaisia jos ystäväpiirissänne on yksi kotihiiri, ei ole tahallista <3

969295_10151815135250794_1686747024_n


Ompas ollut kiva päivä ja erikoinen tiistai! Hauskaa että arkenakin on jotain erikoista tapahtumaa välillä (:

Aamulla kävin ottamassa verikokeita, on hyvä käydä välillä tarkastamassa omia arvoja ihan vaikka muuten vaan, eikä vain silloin kun jokin on huonosti. :) Sen jälkeen paneuduin noin 4 tunniksi ohjelmien tekoon ja sitten tulikin kiire laittautua unelmille siivet konserttiin. Onneksi olkoon Mikaelille, joka sai unelmansa toteutettua ja tämän upean hyväntekeväisyyskonsertin toteutettua! :) Ihanaa kun ihmiset ovat valmiita taistelemaan omien unelmien puolesta.

Kiitos myös mahtavalle seuralle, Oli hauskaa ! <3

2013-12-03 23.47.07

 

Eilen oli jalkatreenin vuoro ja sen kyllä tuntee. Pakarat on niin tulessa että huh.

Syväkyykkyjä  60 & 70kilolla, askelkyykkyjä 25kilolla, hackia 75 kilolla ja pakarapotkuja 50kg/jalka ja kaikki pitkiä sarjoja (6×10-15 toistoa) huh! Soija lensi!

1404679_554008901354025_1843345714_o

 

Mä rupeen olee mun jalkoihin aika pirun tyytyväinen :) Yläkroppa on huomattavasti heikompi mulla kuin jalat. Johtuu paljolti siitä, että mulla kertyy kaikki rasva ylärkoppaan, ei alakroppaan, joten lihaserottuvuus alakropassa on paljon parempi kuin yläkropassa. Toivottavasti dietillä sieltä yläpäästäkin kuoriutuu jotain :)

1471980_554250211329894_503113401_n

 

Ehkä myös alitajuntaisestikkin enemmän panostanut enemmän jalkoihin ja pakaroihin, kun tiedän että se on mun heikko kohta ja vaikein mesta saada massaa. Jää sitten jotain jäljelle lavallekin (: 

Nyt kello on niin paljon että tää tyttö menee untenmaille jotta jaksaa huomenna taas painaa !