[mittaustagi]

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä FitLinen kanssa

 

Hellurei tyypit!

Yksi ehkä eniten kysyttyjä kysymyksiä Personal Trainerille on, että kerro mulle pliis joku helppo ja ravitseva välipala kiireisiin päiviin. Tämä on varmasti niitä isoimpia kompastuskiviä meille kaikille, sillä nälän yllyttyä liian kovaksi kiireen vuoksi, sitä tulee helposti sorruttua johonkin ei-niin-järkeviin vaihtoehtoihin. Tänään mä esittelen teille kaupallisessa yhteistyössä FitLinen kanssa muutaman erittäin hyvän vaihtoehdon jokaisen arkeen.

Yksi ihan super helppo ja herkullinen välipala idea on FitLine ProShape All-in-1. Se on jauhesekoitus, jota sekoitetaan oman mieltymyksen mukaan esimerkiksi (kasvis)maitoon, jolloin siitä saa maukkaan pirtelömäisen juoman. Juoma sisältää mm. proteiinia, joka edistää lihasmassan kasvua ja lihasmassan säilymistä, sekä sinkkiä, joka taas edistää normaalia hiilihydraatti- ja rasvahappoaineenvaihduntaa. Juomasta löytyy monia eri makuja, joista mun lempparit on banaani ja suklaa. Juoma sopii hyvin välipalaksi kiireisiin päiviin.

Jos on kuitenkin enemmän syömis tyyppiä, kuten minä itse olen ja haluaa pirtelöiden sijaan mielummin syödä jotain kiinteää, niin toisena hyvänä vaihtoehtona löytyy FitLine ProShape -patukat, joka kuuluu samaan sarjaan pirtelöiden kanssa, mutta patukka muodossa!

Toimii siis myös hyvin välipalana kiireisiin päiviin ja on the go – snacksina.

Juomat ja patukat eivät kuitenkaan missään nimessä toimi kunnon ravinnon korvaajina, vaan kiireisten päivien pelastajana ja helppona välipalana. Molemmat toimivat myös hyvinä vaihtoehtoina, kun tekee mieli jotain makeaa tai herkkuja. :D


[mittaustagi]
Kaupallinen yhteistyö: Carr’s

Mä myönnän, olen oppinut vasta hetki sitten nauttimaan suolakeksi-juustolautanen-hyvä viini –yhdistelmästä. Tai paremmin sanottuna olen pitänyt niistä kyllä alusta saakka, mutta en ole ensimmäisenä ajatellut esimerkiksi erilaisia juustoja, kun olen miettinyt kivoja illanvietto snackseja tai tarjoulua. Erityisesti erilaisten juustojen maistaminen ja niiden fiilistely on tullut viimeisten vuosien mukana, sillä olen aina ollut henkeen ja vereen fetatyttöjä ja pysytellyt turvallisesti vain siinä.

Nyt niistä on tullut yhtiä lemppari herkkuja tai jälkkäreitä. Tänä vuonna tuntuu, että on tullut maisteltua ja herkuteltua hyviä juustoja, keksejä ja hedelmiä vähän liiankin usein, hah!

Väsäilin lauantaina alkuillasta meidän olohuoneen lattialle pienen picnicin. Se oli jotenkin todella cozy ja rento idea perinteisen pöydän ääressä istumisen sijaan. Oli ihanaa nojailla seiniin, kuunnella musiikkia ja keskustella. Sekä tietenkin herkutella. Jlo oli myös mielissään, kun pääsi chillailemaan mukaan lattialle. Hän kyllä käytti tilanteen myös kerjäämisen kannalta hyväkseen. :D Siinä sitä chillattiin samalla, kun kaksi nappisilmää tuijotti herkeämättä minua ja tarjoiluja.

Tarjoilussa käytin Carr’sin voileipäkeksejä, jotka sopivat täydellisesti erilaisten juustotarjottavien sekä hillojen kanssa. Kekseistä löytyy ihania makuja, suolaisempia ja miedompia. Valikoimasta löytyy varmasti kaikille omat lempparit.

Tarjoilu on yllättävän nopeaa ja helppoa väsätä, eikä siksi vaadi mitään sen kummosempia taitoja tai aikaa. Itse rakastan erilaisia hedelmiä, kuten päärynää, omenaa, viinirypäleitä, ehkä mansikoita ja kirsikoita. Lisäksi pidän huolta, että kattauksesta löytyy myös jotain suolaista, kuten oliiveja ja cocktailkurkkuja. Juustoihin pyydän usein apua myyjiltä ja joskus niitä pääsee maistelemaan etukäteen. Lopuksi lisään fiiliksen mukaan usein pähkinöitä ja joskus myös tummaa suklaata. Erilaisten keksien ja juustojen päälle suosittelen myös ostamaan erilaisia hilloja ja tahnoja.

 

LUKIJA KILPAILU

Istuttiin varmaan kaksi tuntia lattialla ja tuhottiin pikkuhiljaa herkkuja. Yksi asia, mitä olisin voinut lisätä tunnelman kannalta, ovat kynttilät. Erityisesti syksyn tullen juustolautaset ovat varmasti yks parhaimpia ideoita tarjoiltavaksi pimeneviin iltoihin, ehdottomasti niiden kynttilöiden tunnelmassa. 

Kommentoi ja kerro, onko Carr’sin keksit sulle tuttuja ja jos ei, niin aijotko tutustua? kommentoineiden kesken arvotaan Carr’s herkkukori! Arvonta päättyy 26.8 ja löydät tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.

Ps. Muistathan, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida. :)


Tää teksi ja aihe on todella random, mutta jotain, mitä tulin ajatelleeksi muutama päivä sitten. :D

Meiltä kaikilta löytyy usein myös jonkinasteisia idoleita, joita seuraamme esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ihailemamme ihmiset tekevät asioita, joita toivoisimme itsekin tekevän tai ainakin esiintyvät mediassa meidän silmiin niin sanottuina superihmisinä, jonkalaisia mekin toivoisimme toisinaan olevan. Tai ainakin me usein luullaan, että me olisimme onnellisia, jos me oltaisiin samanlaisia kuin meidän ihailemat superihmiset ja pystyttäisiin samoihin asioihin.

MINÄ + SUPERIHMINEN = KATASTROFI

Aloin miettimään joku päivä parisuhteita ja sitä, miten moni muokkaa (erityisesti nuorena) identiteettiään samaan suuntaan, mitä toinen, usein se parisuhteen dominoivampi puoli edustaa. Kumppanin äärimmäinen omistautuminen vaikkapa työlle tai harrastukselle on usein viehättävä piirre ja alkuhuumassa sitä jaksaa kuunnella toisen intohimoista ja kiinnostusten kohteista loputtomiin. Sitä saattaa haluta ihastuspäissään tehdä toiseen vaikutuksen kiinnostumalla samasta asiasta, kuin kumppanikin ja niin terveessä suhteessa usein toimitaankin; tuetaan toisen intohimoja ja autetaan tavotteissa, mutta entä jos kaikki on vain yksipuolista? Entä jos sun innokas tukeminen ja kiinnostuminen toisen, sen superihmisen harrastuksista meneekin siihen, että pian huomaat eläväsi vain hänen elämäänsä, unohtaen omasi.

Esimerkiksi fitness kulttuurissa on nähty todella monia naisia, jotka ovat kiinnostuneet fitneksestä parisuhteen myötä, menneet sitä polkua jopa kisaamiseen asti ja erottuaan suhteesta kertoneet julkisesti inhonneensa koko hommaa ja miten vapauttavalta tuntuu, kun sua ei enää pakoteta siihen. Eletään parisuhteen ajan kovassa kurissa, uskotellaan itselleen että nyt mä oon superihminen, parempi minä ja eron tultua hehkutetaan hauskan viikonlopun jälkeen, miltä tuntuu taas olla elossa ja oma itsensä.

Todellisuudessa ketään tuskin on pakotettu mihinkään ja tällaisissa tilanteissa on vaikeaa syyttää ketään. Todennäköisesti suhteen alussa ei olla oltu täysin rehellisiä, vaan on luotu harha mielikuva kahdesta fitness harrastajasta, joka taas luo valheelliset olettamukset parisuhteesta:

Halutaan alkuhuumassa niin kovasti tehdä toiseen vaikutus >

leikitään intohimoista fitness harrastajaa >

jossain kohtaa et jaksa enää esittää, tää ei ollutkaan sun juttu superihmisenä, vaan sun supervoimat kuuluu johonkin muuhun >

ero, suuntaan ja toiseen syyttelyt >

”vapaus” ja omaan elämään ja rutiineihin palaaminen.

Toinen jatkaa ”superihmisenä” olemista ja toinen palaa oman elämänsä ja identiteettinsä rakentamiseen,  oman supervoimansa etsimiseen.

”JOS MÄ OLISIN TON KANSSA, OLISIN PAREMPI IHMINEN”

Mulle on muutama mies sanonut, että jos seurustelisi kaltaiseni ihmisen kanssa, treenaisi hän varmasti enemmän ja olisi motivoituneempi. Ja miten kaipasi sellaista tyttöystävää, joka on aktiivinen ja saa miehenkin huolehtimaan itsestään juhlimisen ja pikaruoan sijaan.

Mä valehtelisin jos väittäisin, että en olisi itsekin ihastuspäissäni muovautunut miehen tapojen mukaan ja saman tien, kun sydän lasit tippuu päästä tajunnut, että olen muokkautunut jonkinlaiseksi vain miellyttääkseni jotain muuta tai tehdäkseni vaikutuksen. Se on täysin luonnollista, varsinkin nuorelle, joka vielä etsii itsekin tasapainoisuutta elämäänsä ja on hyvin altis ulkopuolisille vaikutteille ja mielikuville.

Tottakai on myös tervettä tukea toista ja edes jossain mielessä kiinnostua toisen intohimoista, edes ymmärtääkseen niitä, mutta muuttamatta kuitenkaan täysin omaa elämää ja luopumatta omista intohimoista. Tukea tarvitaan molemmista suunnista. Niin kuin totesin, äärimmäinen intohimo ja päättäväisyys jotain asiaa tai tavoitetta kohtaan ovat viehättäviä piirteitä kumppanissa, kunnes huomaat olevasi ikuinen kakkonen harrastukselle tai työlle ja suhteen ainut, joka on valmis tekemään kompromisseja.

Palataanpa hieman takaisin näihin miehiin, jotka ovat olleet sitä mieltä, että motivoitunut, urheileva tyttöystävä tekisi heistä parempia ihmisiä… Se, että sä et ole täysin tyytyväinen sun omaan elämään ja siihen mitä olet YKSIN ja ajattelemalla, että joku ulkopuolinen ihminen olisi oikotie parempaan elämään, motivoitumiseen, urheilemiseen, parempaan elämänlaatuun on hyvin väärä lähtökohta mihinkään aitoon ja kestävään suhteeseen. Ennen parisuhdetta ja kenenkään muun elämäntyylin matkimista, on ajateltava; mitä sinä haluat olla, mihin sinä olet valmis, mikä sinut tekee onnelliseksi? On väärin käyttää muita työkaluna oman tyhjän aukon täyttämiseen, sillä se usein on juurikin se aukko, jota sun täytyy työstää itsesi kanssa, ei muiden. Ihmisen olisi hyvä olla mahdollisimman kokonainen itsekseenkin, ennen kuin lähtee sekoilemaan muiden elämiin.

Sitäpaitsi, se, että susta tulee superihminen itseksesi on niin paljon coolimpaa, kuin jonkun muun supervoimien imitoiminen.


Heipparallaa!

Vitsi että tuli nukuttua sikeästi viimeyönä, kiitos viilenevien iltojen. Vaikka hellekesä on ollut ihan mahtava, niin yöunista se on valitettavasti päässyt verottamaan täälläkin huushollissa. Kerroin viime postauksessa, että oon välillä ollut väsynyt, joten tämäkin viikonloppu meni suurimmaksi osaksi vain kotona lepäillen. Perjantaina järkättiin kaveriporukalla (kesän ekat) grillibileet, mutta lauantai ja sunnuntai meni kotona netflixin + burana yhdistelmän parissa, sillä mulla alkoi jo perjantaina aivan järkyttävät selkäkivut…

Kävin keskiviikkona hierojalla pitkästä aikaa ja ilmeisesti jumien avausten yhteydessä myös mun rikkinäinen olkapää hermostui ja alkoi taas oireilemaan… Osa varmaan muistaa, että sain viimevuonna kärsiä pitkään tenniskyynärpäästä, joka oli aivan hemmetin kivulias kokemus. Tällä hetkellä kivut ovat samanlaiset, mutta lähtevät olkavarren sijaan vasemmasta lavasta ja säteilevät vasemman käden sormiin saakka. Särky on lähes tauotta päällä, sykkivää ja vihlovaa hermosärkyä, johon ei kipulääkkeet auta.

Viime syksynä mun olkapää kuvattiin ja sieltä löytyi poikki mennyt nivelside, sijoiltaan oleva olkapää ja krooninen tulehdustila. Tästä syystä mulle suositeltiin leikkausta, koska nyt mun olkapää joutuu poikki menneen nivelsiteen vuoksi tekemään vääränlaista duunia, josta sitten aiheutuu jatkuvasti näitä muita ongelmia. Mun piti leikata viime keväänä mun olkapää, mutta koska aloitin mm. juontamaan Tilt tv:tä, niin leikkaus venyi ja hieman jopa unohtui. Nyt mä taas muistan, että ainiin, tää olkapää on edelleen rikki.

Musta tuntuu, että yritän alitajuisesti lykätä leikkausta ja uskotella itselleni, että pärjään ilman. Tiedän monia, joilla tilanne on mennyt leikkauksen myötä vain pahempaan suuntaan (olkapää ei enää liiku kunnolla…), mutta en usko, että tässäkään on mitään järkeä vedellä rikkinäisellä olkapäällä. Vasen olkapääni on jo nyt selkeästi oikeaa heikompi ja oireilee usein, entä tulevaisuudessa? Tuskin ainakaan parempaan suuntaan mennään. Tuo jatkuva tulehdustilakin saattaa olla aiheuttaa uupumusta ja on keholle kuormittavaa, joten eiköhän tässä ole ihan tarpeeksi syitä yrittää korjata tilanne.

En siltikään haluaisi leikkauspöydälle…help! :D

 


Heippa ! <3

Vihaan tekstejä, jotka alkavat näin, mutta nyt on itsekin pakko sortua sanomaan, että pahoittelen pienestä postailu tauosta. Olen ollut viimeisen viikon uupunut, väsyksissä ja sen verran takki tyhjänä, että en ole yksinkertaisesti jaksanut tuottaa tekstiä, tai oikeastaan mitään muutakaan.

Nyt mulla on taas paljon parempi sekä tasapainoisempi olo, kun pääsin viikonloppuna rentoutumaan Långvik Congress Wellness Hotelliin. Olen jo keväällä kysynyt, jos Långvik olisi kiinnostunut joskus tekemään jonkinlaista yhteistyötä kanssani, eikä ajankohta nyt tapahtuneelle yhteistyölle olisi voinut olla yhtään täydellisempi. Olen aina tykännyt paikasta ja halusin viedä myös poikaystävän rentoutumaan Långvikin luonnonkauniiseen merenrantaympäristöön, joka on vain puolen tunnin matkan päässä Helsingistä.

Långvikissa on mahdollisuus moniin kivoihin aktiviteetteihin ja jos oltaisiin jääty toiseksikin yöksi, niin oltaisiin käyty vuokraamassa pyörät ja tsygäilty läpi maisemia, mutta valitettavasti hotelli oli niin täynnä, että vaikka yritettiin varata toista yötä, niin tilaa ei ollut.

Olisin mielelläni jäänyt vielä toiseksikin yöksi, sillä en ole nukkunut niin hyvin pitkään aikaan kuin meidän hyvin ilmastoidussa ja hiljaisessa, pimeessä huoneessa. Meillä oli (liian) lyhyeksi jääneestä minilomasta huolimatta hauska päivä huoneesta nauttien, Spa:ssa lilluen ja aivan mielettömän hyvästä ravintolasta nauttien.

Spa:ssa parasta oli jacuzzien lisäksi kylmäallas, jossa pulahdettiin molemmat 4 kertaa. On se kumma, miten Suomessa alkaa yhtäkkiä kaipaamaan kaikkea viilentävää. :D Hyvin uusi ja harvinainen ongelma.

Meidän huoneessa oli ihana yllätys odottamassa ja huone oli muutenkin mieletön. Meillä oli mini sviitti käytössä ja meidän omasta huoneesta löytyi poreamme sekä aivan upea sauna! Poreammeeseen oli tottakai pakko päästä lillumaan, samalla kun kilisteltiin skumpilla.

En osaa päättää, oliko loman paras juttu kylmäallas, ilmastoidussa sviitissä yöpyminen vai À la Carte –illallinen Långvik Bistrossa. Syötiin molemmat Kirkkonummi menu ja voi hitto miten hyvä ja upea illallinen oli. Olen aina tykännyt Långvikin safkoista ja tiesin jo etukäteen, että aamiainen siellä on ihan super, mutta nyt tämä illallinen oli aivan älyttömän hyvä. Poikaystävä sanoi, että menee helposti ihan top 3 rafloihin Suomessa, joissa hän on syönyt. Ja hän on kyllä käynyt varmaan kaikissa ravintoloissa Stadissa. :D 

Långvikissa voi käydä vaikkapa vain syömässäkin ja suosittelen todella lämpimästi heidän ravintolaansa!

Aamupala ei pettänyt tälläkään kertaa, jota osasinkin jo odottaa. Loputkin viikonlopusta meni kotiin palatessa oikeastaan leväten, sillä mulla alkoi tänään taas Subilla Tilt E-sports juonnot ja halusin kerätä voimia maanantaita varten. Perjantaina vielä googlettelin introvertin väsymystilaa ja esimerkiksi lenkkeily olisi tuntunut aivan mahdottomalta, kun taas tänään heräsin todella pirteänä ja täynnä energiaa, juonnot meni ihan super hyvin ja sen jälkeen vetäsin 6km juoksulenkin hyvillä energioilla kuumuudesta huolimatta.

Aina tulee onneksi uusi päivä ja on todella tärkeää kuunnella itseään ja levätä sillon kuin väsyttää. Jouduin jopa skippaamaan yhdet synttärit, koska olo oli niin voimaton, mutta joskus vain on pakko levätä ja ladata akkuja, jotta jaksaa.