FOILYAGE!

Monet varmasti tunnistavat sanan balayage, joka on tietynlainen raidoitustyyli, mutta kuinka moni tietää sanan foilyage? Mä en ollut ennen kuullutkaan, mutta mun kampaaja kertoi, että tällä tavalla mun raidat tehtiin. ;D Käytännössä mulle tehtiin pää täyteen pieniä folioraitoja, jonka jälkeen näytin hetken hullulta foliopäältä.

Halusin hieman kirkastaa mun värimaailmaa, jotta en olisi niin kalpean näköinen talvella. Haluan kuitenkin kasvattaa mun hiuksia ja pitää ne hyvässä kunnossa, jolloin liika vaalentaminen on iso riski. Raitojen jälkeen mun tukka on edelleen pysynyt hyvässä kunnossa, eikä tunnu ottaneen nokkiinsa käsittelystä. Se oli mulle super tärkeää, koska oikeesti vähän jännitin sitä, että pilaanko taas hiukseni juuri, kun oon saanut ne upeaan kuntoon ja kasvatettua.

Lähtökunto ja hiuksien väri ennen raidoitusta.

Ja jälkeen! Tykkään ihan super paljon. Erityisesti nyt muutama päivä jälkeen, kun olen tottunut lookkiin! Halusin kasvojen lähelle hieman isompaa raitaa, jotta sain vaaleat kehykset ja kivan kontrastin aikaiseksi ihooni, joka näyttää muuten nyt PALJON terveemmän väriseltä. Tumma tukka tekee helposti todella kalpeaksi näin talvella, varsinkin, kun mäkin meen iholtani yllättävän vaaleaksi ilman aurinkoa.

Käyn kampaajalla Gyylissä, jossa olen käynyt varmaan viimiset 5-6 vuotta. En edes muista kuinka kauan. Sieltä lähtee joka kerta tyytyväisenä. Gyylin kampaajat ovat super trenditietoisia ja kouluttautuvat jatkuvasti uusien hiusalan trendien mukaan. En ole vielä kertaakaan onnistunut ehdottamaan  (mun mielesä) jotain uutta juttua, josta mun kampaaja ei jo tietäis kaikkea ja kertois, et se  trendi on jo mennyt. ;D Pysyn siis itsekin kartalla, kun käyn istuskelemassa Jessen penkissä säännöllisesti.

Gyylin Instagramiin, josta näät heidän töitään,  pääset tästä. 

Mun oman kampaajan, Jessen Instagramiin pääset tästä.

 


 

Kaupallinen yhteistyö: Glade

Eilen oli super kiva päivä ja muutenkin viikonloppuna oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa aurinkoakin! Käytiin  Sunnuntaina hitaan aamun ja aamupalan jälkeen Kiasmassa pyörimässä poikaystävän kanssa. Pakko myöntää, että välillä ihailen enemmän itse Kiasman arkkitehtuuria, kuin taideteoksia. 90% teoksista ovat aivan liian moderneja mun makuun.

Kiasman jälkeen suunnattiin kauppaan. Olin nimittäin mennyt lupailemaan, että sunnuntaina tehdään itse brunssi, jossa vohvelit ovat pääosassa. Taikina onnistui törkeen hyvin ja söin itseasiassa itse ensimmäistä kertaa ikinä vohveleita, joissa oli pelkän makean sijaan vuohenjuustoa! Suolaisen ja makean sekoittaminen oli törkeen hyvä mixi, ai että miten hyviä vohvelit olivat!

Tunnelman luomiseksi sytyttelin meille kynttilähulluna pienen kynttilämeren. Käytin saamiani gladen tuoksukynttilöitä, joista lähtee aivan ihana tuoksi koko kotiin. Mä rakastan polttaa kynttilöitä kotona, erityisesti nyt, kun aurinko laskee jo neljän jälkeen. Saan kynttilöistä todella paljon mielenrauhaa ja rentoudun niitä katsellessa. Mun äiti polttaa myös aina todella paljon kynttilöitä kotona, joten kynttilöiden tuoksu ja lämpö tuovat mulle varmasti senkin vuoksi lapsuuden muistojen mukana turvallisen ja kotoisan olon.

Brunssin jälkeen olin niin täynnä, että tunsin vohvelit mun kurkussa, mutta se ähky oli todellakin worth it. Mä en muista koska olisin syönyt jotain näin hyvää ja tyydyttävää viimeksi! Kokeilkaa siis ihmeessä kotona myös laittaa vohvelin sekaan makeaa ja suolaista sekaisin, esimerkiksi paistettua päärynää, paisettua vuohenjuustoa ja siirappia. Tein myös tahallani itse vohvelipohjasta hieman suolaista. Poikaystävällä, joka syö lihaa, oli seassa myös hieman pekonia.

Syömisen jälkeen päädyttiin molemmat lukemaan sänkyyn, josta seurasikin hyvin pian Netflix maraton. :D Olin sytytellyt Glade kynttilöitä myös makkariin, joka toi aivan ihanan tunnelman ja rennon fiiliksen myös sinne. Hassua, miten ison lämmön ja vaikutuksen muutamilla kynttilöillä saa aikaiseksi.

 

LUKIJA KILPAILU! JESSS

Niinkuin sanoin. Kynttilän tuoksut ja lämpö tuo mulle mieleen heti lapsuudenkotini sekä äitini ja tuo mukanaan lämpimän ja kodikkaan fiiliksen. Mikä tuoksu tuo sinulle mieleen jonkin kivan muiston? Vastanneidein kesken arvon noin 22 euron arvoisen Glade-tuotepaketin. Kilpailuun voi osallistua myös mun Instagramin puolella.

Kilpailu päättyy 26.11 ja tästä pääset lukemaan tarkemmat säännöt.

 


CIAO!

Mä saan hyvin usein instagramissa viestiä ja oikeassa elämässä kyselyä siitä, mitä bloggaaminen vaatii. Monia jännittää ihan hirveästi se, kiinnostaako sun mielipiteet ketään tai se, alkaako kukaan ylipäätään seuraamaan sua. Monia mietityttää oman elämänsä, ajatuksiensa, kasvojensa ja arkensa jakaminen ventovieraiden katseltaviksi. Pelätään torjutuksi tulemista, pelätään arvostelun kohteeksi joutumista, pelätään negatiivista kommentointia, spekulointia, juoruja ja tuomitsemista. Mitä jos mokaat? Jos et miellytä kaikkia? Suututat jonkun?

Mä olen aloittanut bloggaamisen niin aikaisin, että en koskaan osannut pelätä näitä asioita. En koskaan oikeastaan edes ajatellut, että kukaan lukisi mun blogia. Kaiken tuon edellämainitsemani kokeneena ymmärrän kuitenkin hyvin sitä, että bloggaaminen pelottaa. Ja on siihen aihettakin.

Mä en kuitenkaan koe, että muilta tuleva paine, kommentointi, arvostelu tai spekulointi olisi pahinta tässä ammatissa. Kaikkeen tuohon tottuu ja mitä enemmän sulla on samalla alalla olevia kavereita ja tuttuja, sitä enemmän saat vertaistukea ja ymmärrät, että me KAIKKI käydään sitä läpi ja saadaan siitä osamme. Joten älä ikinä ota sitä liian henkilökohtaisesti. Kukaan ei ole täydellinen…(ja miten tuo on niin paljon helpompi sanoa muille, kuin itselle?)

Mielestäni kaikista pahinta bloggaamisessa ja sosiaalisessa mediassa esiintymisessä on minä itse ja se, että kaikki liittyy aina todella henkilökohtaisesti muhun itseeni. Linda Manuella on mun tuote, jota mä joudun jatkuvasti kehittämään. Ja se tuote on minä itse.

On nimittäin ihan pikkasen henkisesti helpompaa ja kevyempää funtsia vaikkapa Fitnettiä tuotteena ja kehittää sitä, kuin itseäni. Olen jatkuvasti itse oman suurennuslasini alla ja käyn jatkuvasti läpi virheitäni sekä asioita, joissa mun pitäisi olla parempi. Aktiivisempi. Tehokkaampi. Taitavampi. Monipuolisempi. Pätevämpi. Kauniimpi. Trendikkäämpi. Luonnollisempi. Älykkäämpi. Tietoisempi. Urheilullisempi. Terveempi. Sosiaalisempi… Lista jatkuu loputtomiin.

Laukku: Chanel / Housut: Bershka/ Kengät: Nelly / Paita: Chiquelle

Meidän kuvat ovat usein hienoja ja antavat helposti jopa narsistisen kuvan bloggareista. Miten jollakin on aikaa vain kuvailla itseään ? Miten itsekästä touhua. Ja niin edelleen.

Sillon, kun aloin bloggaamaan, mulla oli vielä muistaakseni simpukkapuhelin, jolla napsin sumuisia kuvia blogiini. Oli mulla myös joku 100 € digikamera, jonka olin käynyt ostamassa itselleni. Kuvat eivät koskaan olleet asia, josta piti stressata. Nykyään asia on ihan eri. Nykyään ne kuvat ovat jopa niin tärkeitä, että suurella osalla bloggaajista on hädin tuskin edes tekstiä blogissaan kuvien lisäksi.

Todellisuus kuvien ja kuvaamisen takana on välillä kuitenkin todella eri, kuin miltä se ulospäin saattaa näyttää. Varsinkin näin talvella, kun on oikeesti vaikeeta kuvata missään ilman valoa. En usko, että ykskään bloggari on joka kerta super innoissaan lähtemässä kuvaamaan ja sen jälkeen ediotoimaan taas sitä samaa pärstää niissä kuvissa. Joinakin päivinä sitä vaan kyllästyy totaalisesti omaan naamaan, omiin ilmeisiin ja kaikkeen itsessään. Ja ei mikään ihme, kun niin usein kuvaa omaa naamaansa ja itseään.

Ja välillä on suoraan sanottuna ihan helvetin ärsyttävää, että yhtäkään reissua ei tehdä ilman sitä kuvaamista. Ja vaikka yleensä reissuissa on kivaa, ellei jopa parasta kuvata, niin arvatkaa kuinka kivaa on olla se ärsyttävä tyyppi, joka aina kinuu jengiä ottamaan susta kuvia. Kuinka monesti olenkaan itku kurkussa huutanut kuvaamisesta valittavalle tai siitä vittuilevalle, että luuletko mun nauttivan tästä joka kerta? Siksi bloggarit reissaavatkin varmasti paljon kolleegojen kanssa tai ihmisten kanssa, jotka itsekin tykkäävät kuvata, sillä he ymmärtävät, että se ei aina ole meillekkään niin superia.

Älkää siis turhaan pelätkö muita, vaan pelätkää itseänne, jos bloggaamisen päätätte joskus aloittaa. :D

Ja Ps. Siltikään en vaihtaisi tätä mihinkään. Kyllä mä rakastan sitä, mitä mä teen, mutta haluan myös olla teille rehellinen ja kertoa myös tämän puolen tästä ammatissa.

Ja ettei tämä jää kuulostamaan taas first world problems valivali – yhyy, on niin vaikeeta postaukselta, niin muistakaa, että kirjoitin mikä mun mielestä BLOGGAAMISESSA on vaikeinta, ei elämässä. :D

Kuvat: Natalia Oona


Yhteistyössä Studio VMS:in kanssa

Kävin about muutama vuosi sitten kokeilemassa studio VMS:in Viivillä, voisiko tummille silmänalusille tehdä jotain. Pidin hoidosta silloin niin paljon, että laitoin tuossa muutama viikko sitten Viiville viestiä ja kysyin, voitaisiinko hoito uusia. Mun siniset silmänaluset olivat nimittäin tehneet taas paluun.

Tällä kertaa tehtiin hieman erilainen hoito, nimeltään Deluxe Eye Therapy.

Deluxe Eye Therapy hoidossa käytetään aineena Neauvia Hydro Deluxe:a. Kyseessä on Sveitsiläinen innovaatio joka mm. syväkosteuttaa silmänympäryksen herkkää ihoa sekä edistää kollageenin tuotantoa. Tämä EI turvota, joten ei ole pelkoa siitä, että silmien alle kerääntyisi sellaiset ihmeelliset pallot laiton jälkeen.

Neauvia hydro Deluxe on osa Neauvia Organic tuoteperhettä ja on mm:

– vähemmän allergisoiva
– erinomainen kestävyys
– ei kirvele
– Neauvia organic tuoteperheestä ja sen ainutlaatuisuudesta löytyy runsaasti tieteellisiä tutkimuksia liittyen ainutlaatuiseen turvallisuuteen , siedettävyyteen ja käyttömukavuuteen.

Mun hoidossa aineen käyttötarkoitus oli silmänympärysalueen tasoitus sekä tummat silmänaluset. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. :) Mua ei sattunut koko hoito yhtään, koska iho puudutetaan ensin voiteella. Pistovaiheessa ei oikeastaan tunne yhtään mitään ja koko hoito on todella nopeasti ohi.

Paraneminen oli hyvin nopeaa; laiton jälkeen pientä punoitusta ja seuraavana päivänä hieman näkyi pistosjäljet, mutta toisena päivänä näytin jo täysin normaalilta. Ilman tosin mun tummia silmänalusia.

Kuva 1. Ennen.

Kuva 2. Puudutusvoide silmillä.

Kuva 3. Juuri hoidon jälkeen.

Kuva 4. Kaksi päivää laiton jälkeen.

Aineen ja hoidon pysyvyys ja tulos on (aina tietenkin omasta lähtötilanteesta riippuen) about paras, kun hoidon tekee kaksi/kolme kertaa, jonka jälkeen ylläpidohoidot on hyvä tehdä 1 tai 2 kertaa vuodessa. Joillakin aine pysyy yli vuoden.

Hoidon hinta: 1ml 390€

ps. Viivi on enää Joulukuun töissä, jonka jälkeen hän jää hetkeksi äitiyslomalle. Suosittelen siis kiinnostuneille olemaan Viiviin yhteydessä ennen mamma lomaa ! :)

www.studiovms.com

 

 


Kirjoitin lauantaina ennen treenejäni teille postausta, miten mulla oli oikeasti todella huono olla. En tiennyt olenko kipeä, väsynyt vai mikä mieltä ja kehoa painoi, mutta olo oli todella uupunut. Olin nukkunut edellisenä päivänä 4 tunnin päikkärit ja heti perään 12 h yöunet, eikä väsymys siltikään lähtenyt mihinkään.

Olin treenannut viime viikolla vain kerran ennen lauantai päivän treenejä ja syönyt hyvin epäsäännöllisesti. Mulla ei oikeastaan ole ollut ruokahalua ja kun olen syönyt, olen lähinnä vetänyt jotain helppoa ja nopeaa, kuten leipää tai raejuustoa ja tonnikalaa.

Halusin kuitenkin olostani huolimatta lähteä kokeilemaan, miltä tuntuisi treenata. Tiesin, että se on joko hemmetin huono idea, tai aivan hemmetin hyvä idea. Ajattelin, että venyttelen vaikka vain sitten, jos muu ei tunnu hyvältä.

Juoksu kulki hyvin ja olo ei ollut vauhtiin päästyäni lainkaan huono. 30 minuutin ja 5km jälkeen jäin vielä venyttelemään, tein muutamia pitkiä taakse venytyksiä (auttaa aina huonoon oloon) ja pian olo olikin kuin uudella ihmisellä.

Mitä ihmettä, miten ihmeessä oloni voi mennä näin laidasta laitaan, ainoastaan yhden, puolen tunnin treenin ansiosta? Olisiko tällä jotain tekemistä kenties aivon välittäjäaineilla, kuten dopamiinilla ja endorfiinilla, joita aivot erittävät liikuntasuoritusten aikana? Tiesitkö, että mm. endorfiineja vapautuu treenatessa ja juoksusuorituksen aikaan saama ”runner’s high” on endorfiinien synnyttämä olotila.

Liikunta siis auttaa ihan järkyttävästi hyvinvointiin ja mielentilaan kaamoksen aikana. Vaikka lähteminen tuntuukin näinä aikoina erityisen haastavalta niin muista, että se yksi treeni voi pelastaa sun koko päivän. :D

Tiedän, että nämä ovat niitä hetkiä ja aikoja, jolloin hyvät tavat ja aktiivisuus ovat äärimmäisen tärkeitä. Hyvä ruokavalio, alkoholin välttäminen, säännöllinen liikunta, hyvät yöunet… Kuitenkin kaamosaikaan tekisi mieli tehdä kaikki just päinvastoin; torkkua milloin sattuu, lojua himassa passiivisena, syödä pelkkää pizzaa ja viinillä saa helposti aikaiseksi kivan nousuhumalan, jolloin kaikki on hetken kivempaa.

Muhun on aina vaikuttanut tämä valottomuus ja kaamosaika todella raskaasti. Musta alkaa hyvin nopeasti tuntumaan siltä, että eläisin jatkuvan sumun keskellä ja pimeys,kylmyys sekä märkyys ahdistavat mua ihan mielettömän paljon välillä. Ei tietenkään hetkittäin, mutta kuukausia jatkuvana. Sen vuoksi mulle on äärettömän tärkeää pysyä aktiivisena, pitää ruokarytmit säännöllisinä ja ruokavalio ravinteikkaina, huolehtia hyvistä yöunista ja unirytmistä sekä liikkua ja harrastaa.

Koska kesä on salaattien ja hedelmien (ja jätskin) aikaa, nyt on mielestäni ihan loistava aika pyrkiä olemaan keittiön puolella aktiivisempi. Tämä lause oli erityisesti osoitettu mulle itselleni, sillä olen varsin laiska kokkailemaan mitään ruokaisia salaatteja kummoisempaa.

Lauantaina tein pitkästä aikaa yhtä lemppari ruokaani; uunivihanneksia, bataattia ja lohta smetanalla. Siis niin hiton hyvää ja kaiken lisäksi oli tosi kivaa treenien jälkeen kokkailla!

Resepti:

  • Lidlistä vihannes sekoitus pussi (porkkana, punajuuri, palsternakka)
  • Punasipuli
  • Valkosipuli
  • Bataatti
  • Lohi
  • Smetana
  • Sitruuna

Pilko porkkana, punajuuri ja palsternakka samankokoisiksi paloiksi. Pilko sekaan punasipulista viipaleita (laitan yhden sipulin puoliksi ja puolikkaat puoliksi) ja valkosipulinsynsiä. Sekoita kaikki keskenään vuokaan ja marinoi öljyllä, sekä haluamillasi mausteilla.

Pilko Bataatit viipaleiksi ja aseta ne ritilälle tai sekoita vihannesten sekaan. (Ritilällä kypsennettyinä saat niistä rapeampia, kuin vuoan seassa.) Muista öljytä sekä maustaa myös bataatteja.

Paista uunivihanneksia noin 15 minuuttia ja lisää vuoan keskelle lohi (mausta, lisää sitruuna). Paista noin 15 minuuttia ja lisää smetana lohen päälle. Anna paistua vielä noin 15 minuuttia.

Lisää myös bataatit uuniin noin 20-25 minuutiksi. Riippuu, kuinka paksuja viipaleita teet.