FOILYAGE!

Monet varmasti tunnistavat sanan balayage, joka on tietynlainen raidoitustyyli, mutta kuinka moni tietää sanan foilyage? Mä en ollut ennen kuullutkaan, mutta mun kampaaja kertoi, että tällä tavalla mun raidat tehtiin. ;D Käytännössä mulle tehtiin pää täyteen pieniä folioraitoja, jonka jälkeen näytin hetken hullulta foliopäältä.

Halusin hieman kirkastaa mun värimaailmaa, jotta en olisi niin kalpean näköinen talvella. Haluan kuitenkin kasvattaa mun hiuksia ja pitää ne hyvässä kunnossa, jolloin liika vaalentaminen on iso riski. Raitojen jälkeen mun tukka on edelleen pysynyt hyvässä kunnossa, eikä tunnu ottaneen nokkiinsa käsittelystä. Se oli mulle super tärkeää, koska oikeesti vähän jännitin sitä, että pilaanko taas hiukseni juuri, kun oon saanut ne upeaan kuntoon ja kasvatettua.

Lähtökunto ja hiuksien väri ennen raidoitusta.

Ja jälkeen! Tykkään ihan super paljon. Erityisesti nyt muutama päivä jälkeen, kun olen tottunut lookkiin! Halusin kasvojen lähelle hieman isompaa raitaa, jotta sain vaaleat kehykset ja kivan kontrastin aikaiseksi ihooni, joka näyttää muuten nyt PALJON terveemmän väriseltä. Tumma tukka tekee helposti todella kalpeaksi näin talvella, varsinkin, kun mäkin meen iholtani yllättävän vaaleaksi ilman aurinkoa.

Käyn kampaajalla Gyylissä, jossa olen käynyt varmaan viimiset 5-6 vuotta. En edes muista kuinka kauan. Sieltä lähtee joka kerta tyytyväisenä. Gyylin kampaajat ovat super trenditietoisia ja kouluttautuvat jatkuvasti uusien hiusalan trendien mukaan. En ole vielä kertaakaan onnistunut ehdottamaan  (mun mielesä) jotain uutta juttua, josta mun kampaaja ei jo tietäis kaikkea ja kertois, et se  trendi on jo mennyt. ;D Pysyn siis itsekin kartalla, kun käyn istuskelemassa Jessen penkissä säännöllisesti.

Gyylin Instagramiin, josta näät heidän töitään,  pääset tästä. 

Mun oman kampaajan, Jessen Instagramiin pääset tästä.

 


Moikka !

Tänään mulla olis suunnitelmissa vielä kuvata teille yks video, mistä luulen, että moni tulee tykkäämään. Puhun siinä vähän dieettaamisen perusteista ja jaan vinkkejä, mitä kannattaan – ja mitä ei kannata tehdä, jotta pääsee haluamaansa tavoitteeseen. :)

Sitä ennen esittelen teille mun mielestä aivan mielettömän kauniin mekon. Sain mekon lahjaksi eilen Marsaanalta ja mekko on Elloksen mallistoa. Tämä sopii ihan super hyvin niin pikkujouluihin, kuin vaikkapa hienolle illalliselle. Mekko on mielestäni kauniin klassinen ja silti hyvin seksikäs.

Mekossa on hihoissa, edessä ja sivuilla pientä rypytystä, joten se ei laskeudu samalla tavalla, kuin mekot, jotka näyttävät makkarankuorelta mun päällä. Toisinsanoen mekko on paljon armollisempi käyttäjälleen ja sallii mielestäni muodot paremmin, kuin hyvin ohuet, vartaloa nuolevat mekot.

Mitä mieltä ootte? I LOOOVE IT! Jakaisin teille mielelläni linkin mekkoon ja se oli tarkoituskin, mutta valitettavasti en löytänyt mekkoa  Elloksen mallistosta nettisivuilta :( Ilmoitan, jos huomaan sen tulleen myyntiin!


 

Kaupallinen yhteistyö: Glade

Eilen oli super kiva päivä ja muutenkin viikonloppuna oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa aurinkoakin! Käytiin  Sunnuntaina hitaan aamun ja aamupalan jälkeen Kiasmassa pyörimässä poikaystävän kanssa. Pakko myöntää, että välillä ihailen enemmän itse Kiasman arkkitehtuuria, kuin taideteoksia. 90% teoksista ovat aivan liian moderneja mun makuun.

Kiasman jälkeen suunnattiin kauppaan. Olin nimittäin mennyt lupailemaan, että sunnuntaina tehdään itse brunssi, jossa vohvelit ovat pääosassa. Taikina onnistui törkeen hyvin ja söin itseasiassa itse ensimmäistä kertaa ikinä vohveleita, joissa oli pelkän makean sijaan vuohenjuustoa! Suolaisen ja makean sekoittaminen oli törkeen hyvä mixi, ai että miten hyviä vohvelit olivat!

Tunnelman luomiseksi sytyttelin meille kynttilähulluna pienen kynttilämeren. Käytin saamiani gladen tuoksukynttilöitä, joista lähtee aivan ihana tuoksi koko kotiin. Mä rakastan polttaa kynttilöitä kotona, erityisesti nyt, kun aurinko laskee jo neljän jälkeen. Saan kynttilöistä todella paljon mielenrauhaa ja rentoudun niitä katsellessa. Mun äiti polttaa myös aina todella paljon kynttilöitä kotona, joten kynttilöiden tuoksu ja lämpö tuovat mulle varmasti senkin vuoksi lapsuuden muistojen mukana turvallisen ja kotoisan olon.

Brunssin jälkeen olin niin täynnä, että tunsin vohvelit mun kurkussa, mutta se ähky oli todellakin worth it. Mä en muista koska olisin syönyt jotain näin hyvää ja tyydyttävää viimeksi! Kokeilkaa siis ihmeessä kotona myös laittaa vohvelin sekaan makeaa ja suolaista sekaisin, esimerkiksi paistettua päärynää, paisettua vuohenjuustoa ja siirappia. Tein myös tahallani itse vohvelipohjasta hieman suolaista. Poikaystävällä, joka syö lihaa, oli seassa myös hieman pekonia.

Syömisen jälkeen päädyttiin molemmat lukemaan sänkyyn, josta seurasikin hyvin pian Netflix maraton. :D Olin sytytellyt Glade kynttilöitä myös makkariin, joka toi aivan ihanan tunnelman ja rennon fiiliksen myös sinne. Hassua, miten ison lämmön ja vaikutuksen muutamilla kynttilöillä saa aikaiseksi.

 

LUKIJA KILPAILU! JESSS

Niinkuin sanoin. Kynttilän tuoksut ja lämpö tuo mulle mieleen heti lapsuudenkotini sekä äitini ja tuo mukanaan lämpimän ja kodikkaan fiiliksen. Mikä tuoksu tuo sinulle mieleen jonkin kivan muiston? Vastanneidein kesken arvon noin 22 euron arvoisen Glade-tuotepaketin. Kilpailuun voi osallistua myös mun Instagramin puolella.

Kilpailu päättyy 26.11 ja tästä pääset lukemaan tarkemmat säännöt.

 


HOLAAAA !

IHANAA VIIKONLOPPUA! Vihdoin se on täällä. Ja mikä myös vihdoin on täällä, niin mun ensimmäinen Youtube video on mun kanavalla teidän nähtävänä ! Mä vietin eilen 10.00-20.00 aikaa koneen & kameran äärellä ja opettelin kaikenlaisia (varmasti muille super helppoja) uusia juttuja ja konsteja, joilla sain kuvattua itselleni tän videon. Huhuh! Ens kerralla varmasti menee jo sujuvammin. :D

Videossa esittelen teille miten teen mun arkimeikin. Tätä on toivottu mun koko uran ajan ja näköjään melkein 9 vuotta kesti saada se tehtyä. :—-D Enjoy !

Ps. Muistakaa kommentoida, likettää ja tilaa mun kanava, jotta näen tykkäättekö ja kannattaako mun tehdä näitä lisää. :)


CIAO!

Mä saan hyvin usein instagramissa viestiä ja oikeassa elämässä kyselyä siitä, mitä bloggaaminen vaatii. Monia jännittää ihan hirveästi se, kiinnostaako sun mielipiteet ketään tai se, alkaako kukaan ylipäätään seuraamaan sua. Monia mietityttää oman elämänsä, ajatuksiensa, kasvojensa ja arkensa jakaminen ventovieraiden katseltaviksi. Pelätään torjutuksi tulemista, pelätään arvostelun kohteeksi joutumista, pelätään negatiivista kommentointia, spekulointia, juoruja ja tuomitsemista. Mitä jos mokaat? Jos et miellytä kaikkia? Suututat jonkun?

Mä olen aloittanut bloggaamisen niin aikaisin, että en koskaan osannut pelätä näitä asioita. En koskaan oikeastaan edes ajatellut, että kukaan lukisi mun blogia. Kaiken tuon edellämainitsemani kokeneena ymmärrän kuitenkin hyvin sitä, että bloggaaminen pelottaa. Ja on siihen aihettakin.

Mä en kuitenkaan koe, että muilta tuleva paine, kommentointi, arvostelu tai spekulointi olisi pahinta tässä ammatissa. Kaikkeen tuohon tottuu ja mitä enemmän sulla on samalla alalla olevia kavereita ja tuttuja, sitä enemmän saat vertaistukea ja ymmärrät, että me KAIKKI käydään sitä läpi ja saadaan siitä osamme. Joten älä ikinä ota sitä liian henkilökohtaisesti. Kukaan ei ole täydellinen…(ja miten tuo on niin paljon helpompi sanoa muille, kuin itselle?)

Mielestäni kaikista pahinta bloggaamisessa ja sosiaalisessa mediassa esiintymisessä on minä itse ja se, että kaikki liittyy aina todella henkilökohtaisesti muhun itseeni. Linda Manuella on mun tuote, jota mä joudun jatkuvasti kehittämään. Ja se tuote on minä itse.

On nimittäin ihan pikkasen henkisesti helpompaa ja kevyempää funtsia vaikkapa Fitnettiä tuotteena ja kehittää sitä, kuin itseäni. Olen jatkuvasti itse oman suurennuslasini alla ja käyn jatkuvasti läpi virheitäni sekä asioita, joissa mun pitäisi olla parempi. Aktiivisempi. Tehokkaampi. Taitavampi. Monipuolisempi. Pätevämpi. Kauniimpi. Trendikkäämpi. Luonnollisempi. Älykkäämpi. Tietoisempi. Urheilullisempi. Terveempi. Sosiaalisempi… Lista jatkuu loputtomiin.

Laukku: Chanel / Housut: Bershka/ Kengät: Nelly / Paita: Chiquelle

Meidän kuvat ovat usein hienoja ja antavat helposti jopa narsistisen kuvan bloggareista. Miten jollakin on aikaa vain kuvailla itseään ? Miten itsekästä touhua. Ja niin edelleen.

Sillon, kun aloin bloggaamaan, mulla oli vielä muistaakseni simpukkapuhelin, jolla napsin sumuisia kuvia blogiini. Oli mulla myös joku 100 € digikamera, jonka olin käynyt ostamassa itselleni. Kuvat eivät koskaan olleet asia, josta piti stressata. Nykyään asia on ihan eri. Nykyään ne kuvat ovat jopa niin tärkeitä, että suurella osalla bloggaajista on hädin tuskin edes tekstiä blogissaan kuvien lisäksi.

Todellisuus kuvien ja kuvaamisen takana on välillä kuitenkin todella eri, kuin miltä se ulospäin saattaa näyttää. Varsinkin näin talvella, kun on oikeesti vaikeeta kuvata missään ilman valoa. En usko, että ykskään bloggari on joka kerta super innoissaan lähtemässä kuvaamaan ja sen jälkeen ediotoimaan taas sitä samaa pärstää niissä kuvissa. Joinakin päivinä sitä vaan kyllästyy totaalisesti omaan naamaan, omiin ilmeisiin ja kaikkeen itsessään. Ja ei mikään ihme, kun niin usein kuvaa omaa naamaansa ja itseään.

Ja välillä on suoraan sanottuna ihan helvetin ärsyttävää, että yhtäkään reissua ei tehdä ilman sitä kuvaamista. Ja vaikka yleensä reissuissa on kivaa, ellei jopa parasta kuvata, niin arvatkaa kuinka kivaa on olla se ärsyttävä tyyppi, joka aina kinuu jengiä ottamaan susta kuvia. Kuinka monesti olenkaan itku kurkussa huutanut kuvaamisesta valittavalle tai siitä vittuilevalle, että luuletko mun nauttivan tästä joka kerta? Siksi bloggarit reissaavatkin varmasti paljon kolleegojen kanssa tai ihmisten kanssa, jotka itsekin tykkäävät kuvata, sillä he ymmärtävät, että se ei aina ole meillekkään niin superia.

Älkää siis turhaan pelätkö muita, vaan pelätkää itseänne, jos bloggaamisen päätätte joskus aloittaa. :D

Ja Ps. Siltikään en vaihtaisi tätä mihinkään. Kyllä mä rakastan sitä, mitä mä teen, mutta haluan myös olla teille rehellinen ja kertoa myös tämän puolen tästä ammatissa.

Ja ettei tämä jää kuulostamaan taas first world problems valivali – yhyy, on niin vaikeeta postaukselta, niin muistakaa, että kirjoitin mikä mun mielestä BLOGGAAMISESSA on vaikeinta, ei elämässä. :D

Kuvat: Natalia Oona