Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä FitLinen kanssa

 

Musta tuntuu, että olen hurahtanut ja rakastunut venyttelyyn, hengitysharjoituksiin ja kehonhuoltoon aivan uudella tavalla. Mä höpöttelin mun ig-storyssä tästä aiheesta muutama päivä sitten ja halusin myös kirjoittaa tästä mun blogiin.

Kävin muutama kuukausi sitten joogaamassa yksityisopettajan kanssa, joka antoi mulle paljon hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten mun kannattaisi venytellä ja huoltaa mun kehoa ja miten mun tulisi tehdä hengitysharjoituksia, sillä mulla on tapana hengittää ihan minimaalisen vähän, jos ollenkaan. Se johtuu siitä, että mulla on tapana jatkuvasti olla pienen jännityksen alla. En tiedä miksi.

VENYTTELY JA HENGITYSHARJOITUS TREENIN JÄLKEEN

En varsinaisesti venyttele ennen treeniä. Toki jos mulla on jokin lihasryhmä treenien kohteena, niin lämmittelen lihakset valmiiksi verryyttelemällä lihaksia ja aktivoimalla niitä, ennen kuin alan lisäämään rautaa treeneihin. Teen esimerkiksi kyykkyliikettä ilman painoja ennen kyykkyä painoilla tai nostelen olkapäitäni ja lämmittelen niitä ennen vipunostoja. Sen lisäksi teen tietenkin hyvän alkulämmittelyn alle, jotta saan pienimmätkin hiussuoniverkostot aktivoitua.

Se on postaus erikseen, mutta mun uusi, melkeinpä lemppari kohta treeneistä on treenien jälkeinen venyttely ja kehon rentouttaminen.

Olen treenin jälkeen usein aika jännittynyt ja kroppa käy aika kovaa suoritusten jälkeen. Jos lähden siinä tilassa kotiin, en todennäköisesti saa illalla unta helposti (tykkään treenata iltaisin) ja koko yö menee pyöriessä hermostuneesti ja levottomasti.

Mun poikaystävä on ihmetellyt sitä, miten entinen hermostunut ja huono-uninen nukkuja on nykyään syvässä unessa ensimmäisenä ja nukkumassa joka ilta jo jopa ennen kymmentä. Nukahdan nykyään melkein heti, kun ennen siinä saattoi mennä yli tunti ! Mä itsekin ihmettelen tätä, mutta oon aivan sata varma, että tää muutos mun unenlaadussa ja kyvyssä rauhoittua ja rentoutua piilee mun uusissa hengitysharjoituksissa sekä venyttelyissä.

Mulla ei suoranaisesti ole mitään rutiinia, miten venyttelen, vaan kuuntelen mun kehoa ja teen erilaisia syvävenytyksiä jaloille, selälle, kyljille, olkapäille, taaksetaivutuksia rintakehälle ja selälle ja kaikkien näiden kanssa syviä hengitysharjoituksia. Tykkään katsoa esimerkiksi Instagramista erilaisia venytyksiä ja kokeilla niitä.

 

Musta on myös huomaamattani tullut paljon notkeampi harjoittelun myötä, vaikka asiaa en sinänsä ole lainkaan edes ajatellut tai siihen tähdännyt. Kuitenkin parasta on se mieletön rauha, mikä valtaa mun kehon kun venyttelen 10-15 minuuttia treenin jälkeen, pysähdyn ja keskityn ainoastaan hengitykseen ja venytyksiin. Mä en olis koskaan uskonut, että mä löydän näin pienistä jutuista niin suuren avun ja tyydytyksen mun omaan sisäiseen, rauhattomaan tunteeseen.

LISÄRAVINTEISTA APUA KEHONHUOLTOON

Juoksemisesta tulee helposti nivelet kipeeksi, ja mulla erityisesti toisen jalan polvi ja nilkka ovat hieman erimieltä tästä mun innostumisesta juoksemista kohtaan. Välillä aamulla sattuu ihan sikana astua nilkalla ja senkin vuoksi pyrin pitämään välillä 2-3 päivän lepoja jaloille lenkkeilystä. Nyt olen testaillut uutena FitLine med Aktiivigeeliä, joka on nivelten hyvinvointiin suunniteltu voide. Aktiivigeeli stimuloi verenkiertoa, viilentää ja rentouttaa ihoa. Toimii siis hyvin palautumiseen ja auttaa kehoa palautumaan rasituksesta. Tuntuu myös ihanan viileältä iholla :D

Geelin kaveriksi suosittelen FitLinen Nivelkuntoa, joka on nivelten hyvinvointiin suunniteltu ravintolisä. Nivelkunto sisältää glukosamiinia, kondroitiinia, C-vitamiinia, sinkkiä, kuparia jakurkumauutetta. C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista luuston ja rustonnormaalia toimintaa varten. Nää kuulostaa just sellasilta vanhusten lisäravinteilta, mutta näköjään näihin alkaa olemaan itselläkin jo kova tarve. :D


HEIII TYYPIT!

Kappas vaan, mulla napsahti tänään tavoitepaino puntariin. Oon tässä syksyn aikana tiputellut noin 4kg rasvaa pois ja deadlinena mulla oli päästä tähän kuntoon vasta ensi keväälle. Mä tykkään siitä, että teen asioita pitkällä tähtäimellä, jolloin se ei ole keholle niin repimistä, mikä aiheuttaa myös aina hirveetä stressiä mielelle, jolloin tavoite yleensä myös kääntyy itseään vastaan. Eli vaikka oon tiputtanut suhteellisen pienen määrän melkein 6kk aikana, niin homma on hoitunut kevyesti tekemisestä nauttien ja oon myös saanut pitää viikossa 1-2 herkuttelupäivää, jolloin syön mitä vain. Kunto ei myöskään näytä sellaiselta revityltä ja loppuun poltetulta, vaan yllättävän hyvältä, vaikka pääpaino tekemisessä onkin ollut juoksemisessa ja ollaan menty vain muutamalla lihaskuntotreenillä viikossa.

Kun kehon saa rullaamaan oikein, kalorit pysyy suhteellisen korkeella, (jolloin myös aineenvaihdunta pysyy vilkkaana) ja tekeminen on tehokasta, niin keho työskentelee sun kanssa yhteistyössä ja tavoitteeseen pääsy on helpompaa.

Pitkäjänteisessä tekemisessä voi olla monille haasteena se, että ei oikestaan tykätä siitä liikkumisesta ollenkaan ja tehdään sitä vain sen aikaa, kunnes saadaan tavoite x saavutettua. Tavoitteeseen pääsyn jälkeen dropataan liikunta kokonaan, palataan taas entiseen ja vuoden päästä ollaan taas dieetillä tiputtelemassa x määrää rasvaa ja liikutaan ainoastaan taas sen takia. Ikuinen oravanpyörä ja varmasti aivan hemmetin raskasta mielelle.

Kun mä aloitin taas uudestaan viime keväänä juoksemaan säännöllisesti ja keskityin siihen päälajina ensimmäistä kertaa vuosiin, aloitin homman todella rauhallisesti ja kevyesti ja tavoitteeni oli rakastua juoksemiseen uudestaan, minkä teinkin. Saatoin aluksi köpötellä 3-5 km lenkkejä hyvin rauhallisesti ja opettelin myös mulle vaikeaa asiaa – malttia juoksemisessa. Olen suorittaja luonteeltani, joten suoritan myös treenejäni ja treenaamisessa olen suorittamisessa ehdottomasti parhaimmillani, joten siitä tavasta ja halusta tehdä asioita niin on hyvin vaikeaa luopua.

Kärsivällisyys ja tavoitteet ovat avain kaikessa tekemisessä, mihin liittyy itsensä kehittäminen ja niin se on tässäkin hommassa. Olen oppinut jopa niin kärsivälliseksi, että en pidä enää ajatusta maratonista mahdottomalta, kun vielä vuosi sitten olisin nauranut räkäsesti jos joku olis edes kehdannut ehdottaa mulle sellaista. Pahinta maratonissa on juurikin se tylsistyminen matkaan ja tekemiseen. Vuosi sitten 30 min täysillä oli mun tyyli lenkkeillä, nyt saatan vetää jopa yli 1,5 tunnin lenkkejä tylsistymättä. Ja vielä juoksumatolla. Uskomatonta, mutta totta. :D Eilenkin meni 100 minuuttia ja olisi mennyt varmasti enemmänkin, jos juoksumatto ei olisi ilmoittanut 99 min kohdalla, että ”great workout” ja lopettanut toimimasta ;D

Myös yksi todella tärkeä tekijä onnistumisessa on mielestäni tuon maltin ja tavoitteiden lisäksi myös monipuolisuus. En todellakaan juokse joka päivä 100 minuutin lenkkejä, vaan joinakin päivinä 5km, toisena 7-, joskus 15km. Menen fiiliksen mukaan ja lenkin pituus tulee mullekkin yleensä yllätyksenä siinä matkan varrella. Parempi olla suunnittelematta liikaa, vaan kuunnella kehoa ja sen jaksamista juuri siinä hetkessä.

Toki tavoitteita on todella tärkeä olla ja jonkinlainen runko harjoituksille. On mielestäni kehittävää pitää eri tempoisia ja pituisia treenejä, joilla voi harjoitella kunnon eri osa-alueita ja kehittää omaa jaksamista sekä hapenottokykyä, mutta kuitenkaan tekemättä siitäkin uutta stressin aihetta itselleen. Liikunnan on tärkeää olla asia, josta nauttia, joka on sulle se päivän hetki itsesi kanssa ja minkä vuoksi jaksat arkea. Kun asioita tehdään niistä nauttien, yleensä myös menestytään ja saavutetaan omia tavotteita.

No mutta mitäs nyt sitten? Lisään ainakin kaloreita , vaikka en ole niitä koko aikana edes ajatellut tai laskenut. Mulla on ruokavalio aina kunnossa, joten osaan kyllä tietoisesti lisätä lisää ruokaa päiviini järkevästi ilman sen suurempaa kaavailua tai suunnittelua. Lasken kulutusta hetkeksi alemmas ja keskityn enemmän salitreeneihin ja kaivan sitä pidempää lenkkikuntoa keväällä taas esiin. Pääasia on, että on kivaa !

 

 


Heippahei ! <3

Mä ajattelin Joulukuun kunniaksi kertoa teille, millanen fiilis mulla on tulevasta joulusta ja kaikesta hässäkästä sen ympärillä. Noh tattadaa: eipä mikään erikoinen. Et silleen ihan jees ja kiva homma, mut vähän kyl myös rasittavaa katsella vierestä kun jengi stressaa, hössöttää ja panikoi, tuhlaa ja tunkee himan täyteen kaikkee joulukrääsää. Hahaha. Olipas rehellinen lause.

Mä oon kyllä myöskin vuorannut meidän kodin täyteen kynttilöitä ja fiilistelen niitä varsin paljon, mutta tänä vuonna meille ei ole tulossa jouluvaloja, joulukuusta tai mitään muutakaan kynttilöitä ihmeellisempää joulukoristetta. Yhdet jouluvalot mulla on suuressa lasimaljakossa vuodesta toiseen, mutta se saa riittää.:D

Syy tälle ei ole mikään jouluviha, mutta mä haluan kerrankin nauttia joulusta ja siihen tarkoitetusta rauhasta ja olla hössöttämättä ja stressaamatta sitä sen enempää. En kyllä oikeestaan oo koskaan hössöttäny tai stressannu sen kummemmin, mutta nyt vieläkin vähemmän. Sillekkin tulee sitten varmasti aikansa, kun on lapsia joille rakentaa sitä joulua. Siitä lasten ilosta saa varmasti silloin jokainen osansa ja on erilaista, kun perheen pienille se on vuoden paras päivä! En ikinä unohda miten iso juttu joulu oli mulle pienenä. <3 En myöskään unohda sitä, miten ympyröin leluvihosta aina varmuuden vuoksi KAIKEN joululahjalistalle.

Tää on myös ensimmäinen joulu, kun mä en oo stressannut lahjoja lainkaan ja toivon, että kukaan ei hommaa mulle väkisin mitään tai joudu stressaamaan mun tai muiden lahjoista. Olen itse kysynyt läheisiltä suoraan, mitä he tarvitsevat ja niillä mennään. :D Mä odotan joulua, mutta ainoastaan sen takia, että sillon saa yleensä hengähtää, syödä hittona ja näkee perhettä. Tänä Jouluna toivon, että saan loikoilla yöpuvussa ja kukaan ei tuu kysymään monesko suklaalevy tai pipari mulla on menossa. :D

Tätä ei varmaankaan saisi sanoa ääneen, mutta kyllä mä ihan pikkasen tuun hulluks siitä, että aamuisin ig-storyssä on peräkkäin 200 ihmisen joulukalenterin avaus. Tänä vuonna kaikilla tuntuu olevan joko 1-4 tuotekalenteria, jotka avataan joka aamu storyyn tai joku oma kalenteri prokkis, joka esitellään seuraajille omilla kanavoilla. Se oli hauskaa, kun niitä oli pari vuotta sitten muutamilla vaikuttajilla, (jotka vetivät lähes kaikki burnoutin video-kalenterien jälkeen…:D) mutta nyt niitä on kaikilla. Ja mun pointti on vaan se, että on varmasti niitä ihmisiä,  jotka ovat tehtyjä hössöttämään joulun ympärille ja joille se on elämän parasta aikaa, mutta mä pahoin pelkään, että se on myös osalle aivan jumalaton stressi ja niitä kalentereita ja hässäkkää sen ympärillä väännetään oman hyvinvoinnin kustannuksella, hulluden rajamailla ja yritetään suorittaa sitä maailman parasta ja övereintä joulumeininkiä. Tammikuuta odotellessa, kun uudet burnout aallot iskee vaikuttajaskeneen. :D

Mutta se siitä valivalista. Joulu on oikeesti todella jees ja ihanaa aikaa. Odotan ihan super paljon, että pääsen rauhoittumaan ja viettämään aikaa perheen kesken ja syömään itseni räjähdyspisteeseen. Jos jollekkin jäi vielä epäselväksi, niin mun mielestä joulussa ehdottomasti parasta on se, että saa nukkua, syödä ja nukkua.

Toivottavasti jokainen teistä saa viettää just sellaisen joulun kuin haluaa ! <3

Kuvat: Natalia Oona

 

 

 

 


Moikka <3

Mulla on ollut viimepäivät hieman inspiraatio hukassa sosiaalisen median suhteen. Olen lukenut näitä ajatuksia monet kerrat muiden blogeista ja somesta ja nyt on ilmeisesti mun vuoro kriiseillä oman someni kanssa. Huomasin eilen, että mua ihan oikeesti ahdisti julkaista Instagramissa kuva. Kuva josta itse tykkäsin, mutta jossa ei ollut mitään tarpeeksi ihmeellistä, että siitä välttämättä tykkäisivät muut.

Nää on sellaisia ajatuksia, mitkä aiheuttaa mussa todella suurta ristiriitaa. Olen välillä jopa ajatellut, että laittaisin toisen Instagram tilin, jonka pitäisin yksityisenä ja johon tekisin sellaista sisältöä, mitä haluan ja jossa voisin vapaasti olla oma itseni. Mutta sitten taas tuollainen tuntuu ihan naurettavalta, sillä sitä varmasti ihmiset seuraisivat enemmän mielellään, kuin jotain tylsää ”työ Instagramia”, joka on viimiseen asti harkittu, riisuttu kaikesta persoonallisuudestaan ja keksitty.

Sosiaalinen media on osa mun työtä, mutta miksi ihmeessä antaisin tämän ajatuksen rajoittaa mun sisältöä siellä liikaa? Asiakkaiden vuoksi? Trendikkyyden vuoksi? Eli että olisin samanlainen, kuin muutkin…? Munhan omien juttujen takia alunperin mua on alettu seuraamaan, miksi ihmeessä nyt toimisin eritavalla ja liian harkiten, samanlailla kuin muutkin?

Olin nuorempana paljon rohkeampi sen suhteen, mitä postailin ja mistä puhuin. Toki olin myös sata kertaa naiivimpi, mutta olinpahan sentään jotain mieltä asioista ja toin ne rohkeasti esiin. Mun pitää nyt vain rohkaistua, ja kaivaa se sama asenne jostain pelkojen alta esiin ja antaa sille rohkeudelle ohjat mun somen suhteen ja postailla fiiliksen mukaan.

Tiedän, että somet ovat menneet hurjasti eteenpäin ja tällä hetkellä on se juttu tuottaa kaunista ja harkittua sisältöä someen, mutta se ei vaan ole tippaakaa mun juttu, olla liian harkittu tai pitää feediä kauniisti kasassa, joten fuck it. Haluan tehdä omaa juttua, tai sitten en ollenkaan.

Mitä ajatuksia nykyajan some ja aihe herättää teissä? Mitä te haluaisitte seurata? Olisin ihan super kiitollinen, jos jaksaisit jakaa mulle myös sun ajatuksia aiheesta. :)

Kuvat: Natalia Oona


MOIKKA <3

Ihanaa uutta viikkoa kaikille :) Kovan kyselyn vuoksi, mä tein viimeviikolla mun YouTube kanavalle uuden videon, jossa kerron teille tiivistettynä mielestäni tärkeimmät asiat, jotka tulee ottaa huomioon dieettaamisessa. Pyrin selittämään videolla asiat niin, että jokainen ymmärtää, mistä puhun.

Käsittelen videolla mm. unen tärkeyttä ja sitä faktaa, miten suuri rooli sillä on mm. rasvanpoltossa; miksi skipata mielummin huonon yöunien jälkeen aamuaerobinen kuin nipistää unesta?

Miksi dieetille lähtiessä täytyy kartoittaa tarkasti omat lähtökohdat?

Mitä tapahtuu, kun keho menee säästöliekille ja mitä se tarkoittaa?

Aerobinen vai lihastreeni ?

Painonpudotus vs. kehonkoostumuksen muuttaminen?

Käy tsekkaamassa video ja jos tykkäsit, niin muistathan tilaa myös mun kanavan, kommentoida ja tykätä. :)