TAVOITEPAINOSSA – MITÄS SITTEN?

HEIII TYYPIT!

Kappas vaan, mulla napsahti tänään tavoitepaino puntariin. Oon tässä syksyn aikana tiputellut noin 4kg rasvaa pois ja deadlinena mulla oli päästä tähän kuntoon vasta ensi keväälle. Mä tykkään siitä, että teen asioita pitkällä tähtäimellä, jolloin se ei ole keholle niin repimistä, mikä aiheuttaa myös aina hirveetä stressiä mielelle, jolloin tavoite yleensä myös kääntyy itseään vastaan. Eli vaikka oon tiputtanut suhteellisen pienen määrän melkein 6kk aikana, niin homma on hoitunut kevyesti tekemisestä nauttien ja oon myös saanut pitää viikossa 1-2 herkuttelupäivää, jolloin syön mitä vain. Kunto ei myöskään näytä sellaiselta revityltä ja loppuun poltetulta, vaan yllättävän hyvältä, vaikka pääpaino tekemisessä onkin ollut juoksemisessa ja ollaan menty vain muutamalla lihaskuntotreenillä viikossa.

Kun kehon saa rullaamaan oikein, kalorit pysyy suhteellisen korkeella, (jolloin myös aineenvaihdunta pysyy vilkkaana) ja tekeminen on tehokasta, niin keho työskentelee sun kanssa yhteistyössä ja tavoitteeseen pääsy on helpompaa.

Pitkäjänteisessä tekemisessä voi olla monille haasteena se, että ei oikestaan tykätä siitä liikkumisesta ollenkaan ja tehdään sitä vain sen aikaa, kunnes saadaan tavoite x saavutettua. Tavoitteeseen pääsyn jälkeen dropataan liikunta kokonaan, palataan taas entiseen ja vuoden päästä ollaan taas dieetillä tiputtelemassa x määrää rasvaa ja liikutaan ainoastaan taas sen takia. Ikuinen oravanpyörä ja varmasti aivan hemmetin raskasta mielelle.

Kun mä aloitin taas uudestaan viime keväänä juoksemaan säännöllisesti ja keskityin siihen päälajina ensimmäistä kertaa vuosiin, aloitin homman todella rauhallisesti ja kevyesti ja tavoitteeni oli rakastua juoksemiseen uudestaan, minkä teinkin. Saatoin aluksi köpötellä 3-5 km lenkkejä hyvin rauhallisesti ja opettelin myös mulle vaikeaa asiaa – malttia juoksemisessa. Olen suorittaja luonteeltani, joten suoritan myös treenejäni ja treenaamisessa olen suorittamisessa ehdottomasti parhaimmillani, joten siitä tavasta ja halusta tehdä asioita niin on hyvin vaikeaa luopua.

Kärsivällisyys ja tavoitteet ovat avain kaikessa tekemisessä, mihin liittyy itsensä kehittäminen ja niin se on tässäkin hommassa. Olen oppinut jopa niin kärsivälliseksi, että en pidä enää ajatusta maratonista mahdottomalta, kun vielä vuosi sitten olisin nauranut räkäsesti jos joku olis edes kehdannut ehdottaa mulle sellaista. Pahinta maratonissa on juurikin se tylsistyminen matkaan ja tekemiseen. Vuosi sitten 30 min täysillä oli mun tyyli lenkkeillä, nyt saatan vetää jopa yli 1,5 tunnin lenkkejä tylsistymättä. Ja vielä juoksumatolla. Uskomatonta, mutta totta. :D Eilenkin meni 100 minuuttia ja olisi mennyt varmasti enemmänkin, jos juoksumatto ei olisi ilmoittanut 99 min kohdalla, että ”great workout” ja lopettanut toimimasta ;D

Myös yksi todella tärkeä tekijä onnistumisessa on mielestäni tuon maltin ja tavoitteiden lisäksi myös monipuolisuus. En todellakaan juokse joka päivä 100 minuutin lenkkejä, vaan joinakin päivinä 5km, toisena 7-, joskus 15km. Menen fiiliksen mukaan ja lenkin pituus tulee mullekkin yleensä yllätyksenä siinä matkan varrella. Parempi olla suunnittelematta liikaa, vaan kuunnella kehoa ja sen jaksamista juuri siinä hetkessä.

Toki tavoitteita on todella tärkeä olla ja jonkinlainen runko harjoituksille. On mielestäni kehittävää pitää eri tempoisia ja pituisia treenejä, joilla voi harjoitella kunnon eri osa-alueita ja kehittää omaa jaksamista sekä hapenottokykyä, mutta kuitenkaan tekemättä siitäkin uutta stressin aihetta itselleen. Liikunnan on tärkeää olla asia, josta nauttia, joka on sulle se päivän hetki itsesi kanssa ja minkä vuoksi jaksat arkea. Kun asioita tehdään niistä nauttien, yleensä myös menestytään ja saavutetaan omia tavotteita.

No mutta mitäs nyt sitten? Lisään ainakin kaloreita , vaikka en ole niitä koko aikana edes ajatellut tai laskenut. Mulla on ruokavalio aina kunnossa, joten osaan kyllä tietoisesti lisätä lisää ruokaa päiviini järkevästi ilman sen suurempaa kaavailua tai suunnittelua. Lasken kulutusta hetkeksi alemmas ja keskityn enemmän salitreeneihin ja kaivan sitä pidempää lenkkikuntoa keväällä taas esiin. Pääasia on, että on kivaa !

 

 


2 Comments
  • IM
    Posted at 00:52h, 06 joulukuun Vastaa

    Moi,

    olen seurannut sun kirjoituksia aina ajoittain, sillä tulen niistä aina hyvälle mielelle :) Kiitos piristävistä teksteistä joita on ilo lukea.

    Aloitin itse juoksun about 10 vuotiaana joka tyssäsi uusiutuviin rasitusmurtumiin. Löysin sitten juoksun vahingossa uudestaan triathlonin kautta ja jäin heti koukkuun.
    Mun treeniohjelman pyörätreeneillä on ollut myös iso vaikutus juoksukunnon kohoamiseen. Esim tärähtävää liikettä ei synny jaloille pyöräillessä, mutta kestävyys paranee. Tällöin myös riski saada rasitusmurtumia pienenee.

    Keskityn juoksussa pääasiassa puolimaratoneihin joissa ensimmäinen rykäisy meni aikaan 2h 14min vuonna 2015.
    Viime kesän kisassa sama matka meni aikaan 1.34.
    Mun pitkäaikainen tavoite on joku päivä alittaa se 1.30. Ehkä ensi kesänä vihdoin toteutuu. :D

    Millaisia aikatavoitteita sulla on? Kannustan ehdottomasti maratonille – takaan että jäät vielä koukkuun sinäkin ;)

    • lindamanuella
      Posted at 18:29h, 13 joulukuun Vastaa

      Moikka!
      Kiitos ihanasta kommentista, oli todella piristävää lukea tää kommentti tämän kaamoksen keskellä. :D

      Musta itseasiassa tuntuu, että mulla on myös oikeessa jalassa pientä rasitusmurtumaa, mutta oon vaan koittanut elää sen kanssa. Mulla on aina aamuisin toinen nilkka tosi kipeä, mutta helpottaa aina jos pitää vaikka 3 päivän tauon juoksemisesta. :D Voi olla myös jotain rasitusta huonosta askeleesta, astun nimittäin hieman sisäänpäin.

      Vau mikä parannus sun puolimaraton ajassa, ihan mieletön :D

      Mulla ei oikeesti oo mitään kunnon tavotetta tässä, mä vaan tykkään juosta ja on ollut taas siistiä seurata sitä kunnon kasvua, mikä on innostanut enemmän. Olen pikkuhiljaa kasvattanut noita lenkkien pituuksia, eikä tiedä, jos joskus tollasen puolimaratonin rykäisisin :D

Post A Comment