PAHINTA BLOGGAAMISESSA? MINÄ ITSE.

CIAO!

Mä saan hyvin usein instagramissa viestiä ja oikeassa elämässä kyselyä siitä, mitä bloggaaminen vaatii. Monia jännittää ihan hirveästi se, kiinnostaako sun mielipiteet ketään tai se, alkaako kukaan ylipäätään seuraamaan sua. Monia mietityttää oman elämänsä, ajatuksiensa, kasvojensa ja arkensa jakaminen ventovieraiden katseltaviksi. Pelätään torjutuksi tulemista, pelätään arvostelun kohteeksi joutumista, pelätään negatiivista kommentointia, spekulointia, juoruja ja tuomitsemista. Mitä jos mokaat? Jos et miellytä kaikkia? Suututat jonkun?

Mä olen aloittanut bloggaamisen niin aikaisin, että en koskaan osannut pelätä näitä asioita. En koskaan oikeastaan edes ajatellut, että kukaan lukisi mun blogia. Kaiken tuon edellämainitsemani kokeneena ymmärrän kuitenkin hyvin sitä, että bloggaaminen pelottaa. Ja on siihen aihettakin.

Mä en kuitenkaan koe, että muilta tuleva paine, kommentointi, arvostelu tai spekulointi olisi pahinta tässä ammatissa. Kaikkeen tuohon tottuu ja mitä enemmän sulla on samalla alalla olevia kavereita ja tuttuja, sitä enemmän saat vertaistukea ja ymmärrät, että me KAIKKI käydään sitä läpi ja saadaan siitä osamme. Joten älä ikinä ota sitä liian henkilökohtaisesti. Kukaan ei ole täydellinen…(ja miten tuo on niin paljon helpompi sanoa muille, kuin itselle?)

Mielestäni kaikista pahinta bloggaamisessa ja sosiaalisessa mediassa esiintymisessä on minä itse ja se, että kaikki liittyy aina todella henkilökohtaisesti muhun itseeni. Linda Manuella on mun tuote, jota mä joudun jatkuvasti kehittämään. Ja se tuote on minä itse.

On nimittäin ihan pikkasen henkisesti helpompaa ja kevyempää funtsia vaikkapa Fitnettiä tuotteena ja kehittää sitä, kuin itseäni. Olen jatkuvasti itse oman suurennuslasini alla ja käyn jatkuvasti läpi virheitäni sekä asioita, joissa mun pitäisi olla parempi. Aktiivisempi. Tehokkaampi. Taitavampi. Monipuolisempi. Pätevämpi. Kauniimpi. Trendikkäämpi. Luonnollisempi. Älykkäämpi. Tietoisempi. Urheilullisempi. Terveempi. Sosiaalisempi… Lista jatkuu loputtomiin.

Laukku: Chanel / Housut: Bershka/ Kengät: Nelly / Paita: Chiquelle

Meidän kuvat ovat usein hienoja ja antavat helposti jopa narsistisen kuvan bloggareista. Miten jollakin on aikaa vain kuvailla itseään ? Miten itsekästä touhua. Ja niin edelleen.

Sillon, kun aloin bloggaamaan, mulla oli vielä muistaakseni simpukkapuhelin, jolla napsin sumuisia kuvia blogiini. Oli mulla myös joku 100 € digikamera, jonka olin käynyt ostamassa itselleni. Kuvat eivät koskaan olleet asia, josta piti stressata. Nykyään asia on ihan eri. Nykyään ne kuvat ovat jopa niin tärkeitä, että suurella osalla bloggaajista on hädin tuskin edes tekstiä blogissaan kuvien lisäksi.

Todellisuus kuvien ja kuvaamisen takana on välillä kuitenkin todella eri, kuin miltä se ulospäin saattaa näyttää. Varsinkin näin talvella, kun on oikeesti vaikeeta kuvata missään ilman valoa. En usko, että ykskään bloggari on joka kerta super innoissaan lähtemässä kuvaamaan ja sen jälkeen ediotoimaan taas sitä samaa pärstää niissä kuvissa. Joinakin päivinä sitä vaan kyllästyy totaalisesti omaan naamaan, omiin ilmeisiin ja kaikkeen itsessään. Ja ei mikään ihme, kun niin usein kuvaa omaa naamaansa ja itseään.

Ja välillä on suoraan sanottuna ihan helvetin ärsyttävää, että yhtäkään reissua ei tehdä ilman sitä kuvaamista. Ja vaikka yleensä reissuissa on kivaa, ellei jopa parasta kuvata, niin arvatkaa kuinka kivaa on olla se ärsyttävä tyyppi, joka aina kinuu jengiä ottamaan susta kuvia. Kuinka monesti olenkaan itku kurkussa huutanut kuvaamisesta valittavalle tai siitä vittuilevalle, että luuletko mun nauttivan tästä joka kerta? Siksi bloggarit reissaavatkin varmasti paljon kolleegojen kanssa tai ihmisten kanssa, jotka itsekin tykkäävät kuvata, sillä he ymmärtävät, että se ei aina ole meillekkään niin superia.

Älkää siis turhaan pelätkö muita, vaan pelätkää itseänne, jos bloggaamisen päätätte joskus aloittaa. :D

Ja Ps. Siltikään en vaihtaisi tätä mihinkään. Kyllä mä rakastan sitä, mitä mä teen, mutta haluan myös olla teille rehellinen ja kertoa myös tämän puolen tästä ammatissa.

Ja ettei tämä jää kuulostamaan taas first world problems valivali – yhyy, on niin vaikeeta postaukselta, niin muistakaa, että kirjoitin mikä mun mielestä BLOGGAAMISESSA on vaikeinta, ei elämässä. :D

Kuvat: Natalia Oona


No Comments

Post A Comment