MUN OUDOT LAPSUUDEN LEMMIKIT

28.09.2018

Heippa <3

Vitsit, tänään on jo perjantai ja viikonloppu alkaa! Meillä on ollut tällä viikolla budjetti haaste poikaystävän kanssa, jossa molemmilla on ollut 3€/pää laittaa ruokaan päivässä ja se on vaikuttanut hieman mm. mun vireystiloihin ja erityisesti rutiineihin aika paljon. Kerron haasteesta ja miten selvittiin siitä myöhemmin!

Tänään mä haluan puhua teille eläimistä ja kertoa mun omia lemmikkikokemuksia. Ne on nimittäin aika hauskoja, eikä välttämättä ihan joka tytön lapsuuden lemmikeitä.

Kerron tähän väliin vielä sen, että olen Merikarvialta kotoisin, joten nämä lemmikit ovat olleet meillä isossa omakotitalossa maalla ja 18-vuoden sisällä, eivät siis kaikki yhtäaikaisesti. :D

Postaus saattaa avata hieman mun suurta intohimoa ja rakkautta ihan kaikenlaisia eläimiä kohtaan.

LAPSUUDEN LEMMIKIT

Nyt mä listaan tähän eläimiä, mitä mulla on lapsuuteni aikana ollut, oottekste valmiita…?

  • Gerbiilejä… heh, muutamia. Varmaan yhteensä viisi. :D Saivat myös vauvoja!
  • Hiiriä… niin lemmikki hiiri eläinkaupasta, kuin myös kissoilta pelastettuja hiiriä toipilaina. Toki nää villihiiret pelastettiin ja hoidettiin aina ensin kuntoon, jonka jälkeen päästettiin sitten takaisin luontoon.
  • Kani & pupu. Mulla on ollut leijonaharjaskani ja kääpiöluppa. Luppa oli oikeestaan mun isoveljen ja aivan super lutuinen tyttöpupu, joka pussaili poskelle. Tää mun kani, jonka nimi oli puppa, oli taas sellanen, että mulla piti olla työhanskat kädessä kun halusin sen syliin… se nimittäin puri aivan hemmetin lujaa. :D Puppa oli todella paha alfauros, joka aina hakkasi takajaloilla lattiaan ja pörhenteli rintaansa.
  • Marsuja meillä on ollut myös yhteensä 3 kappaletta. Niiiiiiiin ihania, ai että <3 Mä tykkään ehdottomasti marsuista eniten, jos pitäisi valita joku jyrsijä lemmikki. Ne on yleensä todella kilttejä, leikkisiä ja pitää niin suloista ääntä.
  • Kissoja taisi olla yhdessä vaiheessa varmaan 9 kappaletta, kun mun kissa sai pennut (5kpl). Se mun kissa oli vielä onnistunut lisääntymään Merikarvian ainoan töpöhäntäisen kissan kanssa ja myös osalta pennuista puuttui hännät. Yksi jäikin sitten meille ja sen nimeksi annettiin Ufo. <3 Meillä oli myös yksi ihan Karvisen näköinen ja oloinen kissa, jolle sattui ja tapahtui vaikka mitä, mutta koskaan se ei loukannut itseään. :D
  • Koiria on ollut aina ja on vieläkin Merikarvialla. Kunnon fossiileja, kaikki eläneet 17-19 vuotiaiksi. Uskomatonta!
  • Kaloja, hittona. Joskus miljoonakalat olivat lisääntyneet meidän Kreikan matkan aikana niin, ettei vauvakalojen takaa ei meinannut nähdä enää mitään muuta, vaikka akvaario oli todella iso… :D
  • Käärmekala, ne on niin söpöjä! Menee tuohon Kala kategoriaan, mutta muistan tän jotenkin niin erityisenä otuksena lapsuudesta, että oli pakko erikseen mainita.
  • Vesisammakko, tai mikähän on oikea termi pienen pienelle sammakolle, joka myös elää akvaariossa? Näitä oli kolme.
  • Lintuja, niitä meillä on kotona vieläkin, about 5…7 kappaletta? Yksi poikanenkin oli juuri kuoriutunut. :D
  • Hoitohevosia, ei koskaan omaa hevosta, mutta ylläpito ja vuokraheppoja on ollut. Oma hevonen on edelleen mulle suuri haave, jonka aijon joskus toteuttaa.

Okei, tässä oli lista normaaleista lemmikeistä. Sitten päästään vähän epänormaaleihin, siihen aikaan, kun ei ”ollut tarpeeksi eläimiä” ja piti etsiä niitä luonnosta itse…

  • Perhosentoukat. Kasvatettiin meidän kuistilla varmaan satoja perhosia mun veljien kanssa ja päästettiin ne aina luontoon kuoriuduttuaan kotiloista perhosiksi. Se oli niin ihanaa, kun aamulla löytyikin upea perhonen kuistilta. Meillä oli upea, iso kuisti silloisessa kodissa.
  • Sammakonkutu. Yks ehdottomasti jännittävimpiä ja vaativimpia kasvatusprojekteja on olleet sammakonkutu ja se, että niistä sai sammakoita. :D
  • Matoja…Niitä mä kaivoin meidän takapihalta ja vein salaa sellasessa matalassa laatikossa mun huoneeseen. Arvatkaa oliko aamulla huoneeni täynnä karanneita kastematoja… oli :)
  • Muurahaisia. Niitä keräsin lasipurkkiin pienenä Kreikassa ja rakensin sille pieneen terraarioon esteratoja. Kukaan ei kertonut, että ne karkaavat terraarion hengitysteitäpitkin.
  • Leppäkerttuja. Tämä myös Kreikassa… sieltä löytyy sellasia pitkulaisia leppäkerttuja. Luulin aina, kun löysin pyöreitä leppiksiä, että ne on myös tulleet lomalle Kreikkaan Suomesta… :D

Kaikkein ikimuistoisin lemmikkikokemus:

  • KOTILOT.  Mä kasvatin etanoita varmaan 4- vuotta ja mä sain ne jopa lisääntymään. Mä kasvatin niitä niin motivaatiolla, että kävin 1-2 x viikossa hakemassa purojen läheltä märkää, tuoretta sammaletta terraarion pohjaksi ja kastelin terraarion joka päivä kosteaksi suihkepullolla, keräsin niille hienoja kiipeilypuita luonnosta, isoja kiviä joihin kiinnittyä sekä piiloutua…vaikka mitä milloinkin. Etanat syövät korppujauhoja sekä salaattia ja niiden vauvat ovat minimaalisen pieniä, läpinäkyviä palleroita, joihin ei saa koskea, koska ne ovat niin hataraa tekoa.

Intohimoni etanoiden kasvattamiseen lähti siitä, että mun mummu toi mulle Espanjasta sellasia ihan super isoja kotiloita purkissa muutaman. Sen jälkeen, kun olin niistä innostunut, salakuljetin isoja kotiloita Kreikasta Suomeen.

Vein mun kotilot jopa kerran eläinnäyttelyyn, tai johonkin vastaavaan, johon sai tuoda oman lemmikin. Ne olivat super menestys. Lapset laittoivat kotiloita innoissaan poskiinsa ja ihoonsa kiipeilemään… seuraavana päivänä meillä soi lakkaamatta puhelin, kun ihmiset halusivat ostaa niitä omille lapsilleen. Luovuin sitten haikeana osasta ja annoin muutamia pois, toki piti käydä jokaisen kanssa todella tarkkaan läpi, miten niitä hoidetaan. :D

SAME SAME, BUT DIFFERENT

Voisin vieläkin adoptoida kaikki maailman eläimet. Jos jossain näkyy mikä tahansa eläin, niin aika nopeasti myös mut löytää sieltä. Tää on asia, mikä tuskin koskaan tulee muuttumaan. Heti kun näen eläimen, innostun niin paljon että tunnen sisälläni suuren energia-aallon ja mun on vaan ihan pakko päästä moikkaamaan sitä.

Ps. Näittekö vetoomuksen eläinten oikeuksien puolesta? Käy allekirjoittamassa vetoomus ja lukemassa lisää aiheesta tästä, kiitos! <3

 

 


8 Responses to “MUN OUDOT LAPSUUDEN LEMMIKIT”

  1. Nilla sanoo:

    Voi, ihana :D Oon ite ihan samanlainen. Eläimet vetää mua puoleensa oli mikä eläin tahansa. Ulkomailla tää tulee ehkä enemmän esiin, koska siellä näkee luonnossa enemmän kaikenlaista :) Esimerkiks espanjassa meiän huvilan uima-altaan kaiteella oli illalla rotta!! :D Ihan hullua, se oli ihan märkä, oli vissii pudonnu sinne uima-altaaseen mut oli myös päässy ylös. Veli oli hakemassa jotain haavia et saa sen vietyy pois kun mä vaan juttelin sille :D haha. Samoin yks pieni sammakko joka löytyi meiän asunnolta niin otin sen tottakai käteen ja juttelin sillekkin ja sain sen vietyy ulos vaikka se hyppelikin kovin. Liskojen kanssa sama juttu. Ja just ku olin Rodoksella niin jään aina juttelemaan kissoille ja en ees huomaa miten aika kuluu kun kommunikoin niiden kanssa. Ihmisten kanssa oon varautuneempi, mut eläimiä uskallan aina lähestyä, niiden sielun näkee aina silmistä <3

    • lindamanuella sanoo:

      Meillä on myös metsästetty rottaa todella ystävällisesti lapsena, sitä vahingoittamatta ja kaikenlaisia otuksia on pelastettu verkoista ja kissoilta XD Joskus meillä oli jopa verkoista pelastettu räkätti kotona toipumassa… hahah!

      Mä oon kans super paljon varautuneempi ihmisten kuin eläinten kanssa… ja luotan eniten juurikin tällaisiin eläin-ihmisiin, niistä näkee heti, että ne on hyviä tyyppejä <3

  2. Maija sanoo:

    Torsti the ’Demon cat’, Papun kanssa sitä kesällä muisteltiin ja hän kerto niin mahtavia tarinoita siitä katista. 💜 Persialaiset on aika erikoislaatuisia. 🤭😆

    • lindamanuella sanoo:

      Hhahaha jep se oli ihan uskomaton katti :D ne on ihania, haaveilen vieläkin sellaisesta <3

  3. Iida sanoo:

    Nyt on pakko ihan vaan tiivistetysti kertoa maataloustuottajan näkökulma animalian häkkikampanjasta. Hyvä tarkoitus, mutta pitää ymmärtää, että Suomessa maatalous on ollut erittäin kuralla jo monta monta vuotta. Kesäinen kuivuus ei auta asiaa, sillä kun maataloustuottaja joutuu ostamaan ulkopuoliselta viljaa eläinten ruokkimiseksi (koska oma ei tänä vuonna riitä), niin tuotatokustannukset kohoaa taivaisiin. Samalla kuitenkaan suuret lihayhtiöt eivät ole valmiita maksamaan lihasta yhtään sen enempää kuin aikaisemmin, koska lihayhtiöt ovat sopineet kauppojen kanssa viimeiseen saakka kilpailutetut sopimukset, esim joulukinkkujen hinnat päätettiin jo ennen kuin edes tiedettiin millainen katovuosi on tulossa. Maataloustuottajalla ei ole tähän mitään apukeinoa; tuotantopanoksista on maksettava se hinta mitä markkinoilla pyydetään, mutta maataloustuottaja ei voi pyytää lihasta yhtään sen enempää kuin mitä lihayhtiöt suostuvat maksamaan. Plussana tähän kaikki investoinnit, mitä maataloustuottajia on ”pakotettu” tekemään. Jos laki muuttuisi nyt niin, että häkit kiellettäisiin, loppuisi eläintuotanto Suomesta hyvin nopeaan. Tiloilla on jo muutenkin suuret määrät velkaa, koska tilalliset on ajettu niin ahtaalle. Jos lihantuotanto loppuu Suomesta, niin sitä tuodaan sit muualta. Saksassa porsaiden hännät typistetään, Suomessa ei. Thaimaassa kasvatettavien broilerien elinolosuhteet ei taida olla edes verrattavissa Suomen olosuhteisiin… Eli jos jotain haluat tehdä, että tuotantoeläinten elinolosuhteet paranevat Suomessa, ala miettimään, miten koko lihaketju ja samalla kaupan ylivalta saataisiin viimein purettua, ja maataloustuottaja saisi ansaitsemansa hinnan tuotteistaan. Kun maataloudesta jäisi pitkän ajan jälkeen jotain oikeasit käteen, voitaisiin tehdä vihdoinkin lisää investointeja ja miettiä yhtä tarkemmin, miten eläinten elinolosuhteita pystyttäisiin parantamaan.

    • lindamanuella sanoo:

      Toi on tosi kinkkinen aihe ja ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman. En kuitenkaan ihmisten kustannuksella toivo, että yksikään ajatteleva ja tunteva nisäkäs joutuu olemaan pienessä häkissä vain päätyäkseen kinkuksi Suomalaisten pöytään.
      Itse en kannata lihansyöntiä, erityisesti tulevaisuutemme vuoksi, mutta ymmärrän, että jo aikoja ennen kuin ihmiset ovat tulleet enemmän tietoiseksi asioista, on maataloustuottajia ollut kautta aikojen ja tällaisen ”bisneksen” muuttaminen tai lopettaminen ei ole niin yksinkertaista.

  4. ida ihana sanoo:

    Meillä oli joskus siskon kanssa lemmikkinä etanoita :D Saatiin me lopulta sitten se koirakin… <3

    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Kommentoi