KATSE ETEENPÄIN

15.09.2018

CIAOOO!

Lähden huomenna Nizzaan äitini kanssa. Mun äiti harrastaa kuvaamista ja mä taas sitä kuvissa olemista, joten tästä tulee ehdottomasti kuvausreissu, mistä ollaan jo pitkään haaveiltu. Luvassa siis PALJON kuvia myöhemmin… :D

Mutta ennen sitä ajattelin kirjoitella teille hieman siitä, miltä tuntuu mennä elämässä eteenpäin ja muuttua ja minkälaisia fiiliksiä menneet vuodet herättää mussa.

Käsiteltiin eilen (pian julkaistavassa) podcastissa jonkin verran nuoruutta ja teiniaikoja. Lisäksi eilen mulle tuli Facebookissa etusivulle super nostalgisia muistoja 4 – vuoden takaa päivästä jolloin ensimmäisen kerran voitin bikinifitness kilpailussa kultaa ja jonka jälkeen mentiin juhlimaan silloiseen showroomiin.

IKÄVÄ MENNEISYYTEEN?

Kun mietin tämän hetkistä minääni, en tiedä kokisinko esimerkiksi oloni enää mukavaksi, jos mun pitäis esiintyä taas bikineissä lavalla. En osaa sanoa miksi, mutta ehkä olen mennyt elämässä sen verran monta askelta eteenpäin, etten koe sen olevan enää mun juttu. En myöskään viihtyisi enää Showroomin kaltaisessa baarissa, enkä kaipaa niihin aikoihin lainkaan takaisin, kun siellä tuli pyörittyä. Se ei silti missään nimessä tarkoita sitä, ettenkö muistelisi Showroomia hyvillä mielin ja etteikö bikinifitness toisi mulle edelleen tietyllä tavalla kiehtovan fiiliksen. Se, että se ei ole tämän päivän Lindan juttu, ei tarkoita sitä, että mä jotenkin halveksisin tai kääntäisin takkini täysin niille ajoille, kun se vielä oli mun juttu. Sillon sain niistä paljon ja sillon se oli just sitä, mitä mä halusin tehdä. Ihania muistoja, joita tuun aina muistelemaan hyvällä.

Välillä tulee muisteltua esimerkiksi kouluaikoja haikeasti…vitsi miten upeaa aikaa se oli. Niin helppoa ja yksinkertaista. Sillonkin tuli tietenkin kehitettyä kaikenlaista turhaa draamaa omaan elämään, koska arki oli sen verran helppoa, että sitä turhautui helposti. Usein ihminen, jolla on liikaa aikaa ja liian hyvin asiat kehittää itselleen ja ympärilleen kaikenlaista säpinää ja laittaa liikaa aikaansa täysin tekaistuihin asioihin. Olen vähän sitä mieltä, että valittajilla ja muita työkseen arvostelevilla ihmisillä on vain liian tylsää omassa elämässään, liian hyvin asiat tai liikaa aikaa.

Neljä vuotta sitten olin toiminut noin vuoden yrittäjänä ja juuri päässyt virallisesti ammattilaiseksi bloggaajana. Olin voittanut mun ensimmäiset bikinifitness kilpailut ja ylipäätään ollut ensimmäisissä SM- tason kilpailuissa. Tosta on tultu ihan järkyttävästi eteenpäin ja näiden neljän vuoden aikana mun elämä on ollut yhtä suurta, jatkuvaa muutosta. Niin hyvässä kuin pahassakin. Menetin myös isäni pian tuon jälkeen ja vasta nyt musta alkaa tuntumaan, että olen saamassa palasia takaisin paikoilleen sen jälkeen, mitä mulle isän menettämisen jälkeen tapahtui henkisesti sekä fyysisesti… Nämä viimiset 4 -vuotta ovat tuntuneet vähintään 20-vuodelta.

Mä en malta odottaa, mitä seuraavan neljän vuoden aikana tapahtuu. Toivottavasti muutos ja aikajana ei tule olemaan ihan niin dramaattinen mitä viimeiset 4 – vuotta ovat olleet, mutta ainakin nyt tiedän, että selviän mistä vaan ja eteenpäin mennään. :)

 


Kommentoi