Ranskanbulldogin toipuminen hengitystie- ja nieluleikkauksesta

23.05.2018

Moikka!

Kirjoittelin tuossa noin kuukausi sitten rehellisen postauksen siitä, millaista on omistaa brakykefaalisen oireyhtymästä kärsivä koira. Tekstiin pääset tästä.

Lyhyesti kerrattuna mun koiralla alkoi olla todella paljon vaikeuksia saada kunnolla happea, sillä mm. ahtaat sieraimet sekä iän mukana kasvanut pehmeä kitalaki haittasivat hengitystä ja hapen kulkua huomattavasti. Oireina olivat jatkuva kuorsaaminen öisin, ”röhkimiskohtaukset”, puklaaminen, nopea väsyminen ja silmien punoitus kiihtyessä. Välillä sai pelätä, että koira tukehtuu omiin hepulikohtauksiinsa ja koiran elämää piti rajata rankasti hengitysongelmien vuoksi. 

Jlo, eli mun rankanbulldoggi, on todella energinen ja iloinen ad/hd pakkaus, jonka elämän suola on riehua ja ilahduttaa muita ihmisiä sekä eläimiä. Mun sydän ei kestänyt katsoa vierestä, miten tuolta pieneltä energiapakkaukselta viedään kyky temmeltää ja leikkiä jo niin nuoressa iässä, onhan Jlo kuitenkin vasta 5-vuotias. Päätin tehdä asialle jotain ja päädyin leikkaamaan hänen hengitystiensä sekä nielusta kasvanutta pehmeää kitalakea.

Jlo oli niin surkean näköinen leikkauksen jälkeen ja todella kipeä sekä hämmentynyt. Järjestin työni niin, että olin kaksi viikkoa oikeastaan kokoajan Jlon kanssa ja pidin hänelle seuraa. Koiralle tuollaiset leikkaukset ovat varmaan henkisesti kipua raskaampia, koska koira ei ymmärrä miksi ja mitä on tapahtunut. Tunnen koirani niin hyvin, että vaikka kivut olivat varmasti muutaman päivän todella kovat, oli suurempi shokki Jlolle se, että mitä on tapahtunut. Nukuin ensimmäisen viikon sohvalla Jlon kanssa, koska Jloa ei viitsinyt ottaa sänkyyn, eikä se suostunut nukkumaan ellen ollut sen vieressä.

Muuten kaikki meni todella hyvin, parantuminen alkoi selkeästi heti ja pärjättiin todella vähäisellä kipulääkityksellä. Jlo on onneksi niin kiltti ja tottelevainen, että se ei edes yrittänyt repiä tuota satelliittiä päästään irti, jota jouduttiin pitämään 12 päivää leikkauksen jälkeen. Isoimmat ongelmat parantumisen myötä oli pitää Jlo ns. ”aisoissa” ja rajata sen menemistä ja riehumista.

Muutaman viikon jälkeen koira alkoi olemaan taas oma itsensä ja koettiin paljon hauskoja hetkiä, kun Jlo mm. oppi taas läähättämään ilman, että kitalaki tukkii sen hengitysteitä. Voi sitä riemua, kun Jlo otti ensimmäiset ”läähätykset” ja huomasi, että happi kulkee. Sitä läähätystä jatkui sitten koko illan, koska se oli vaan niin siistiä. Oli myös ihanaa kuunnella, miten puhtaasti koiran henki kulki ilman minkäänlaista röhinää.

Normaalia koiraa et ranskiksesta saa ja Jlolla on varmasti vielä hieman turvotustakin noin ison leikkauksen jälkeen hengitysteissä, mutta olen leikkauksen tuloksiin jo nyt todella tyytyväinen ja iloinen siitä, että tähän operaatioon päädyttiin. Jlon elämänlaatu on huomattavasti nyt entistä parempi.

Oltiin viikonloppu mökillä ja neiti pääsi vetämään taas omana itsenään jäätävää rallia ympäri saarta, eikä hengityksen kanssa ollut ihan hirveesti ongelmia. Entisillä hengitysteillä koira olis varmaan tukehtunut siihen ralliin, mitä mökillä vedettiin. Haluankin tässä vaiheessa muistuttaa, että Jlo ei missään nimessä ole ”normaalin koiran” leveleillä riehumisessa ja menemisessä, vaan varmasti yksi energisimpiä pakkauksia joita olen koskaan tavannut. Veikkaan, että jotain tekemistä mun hyperaktiivisen energiatason ja yliuteliaan luonteeni kanssa, ollaan varmaan synkronoiduttu. :D

Ollaan myös pistetty merkille, että Jlo ei enää edes kuorsaa öisin, ellei ole todella väsynyt. Olen välillä aamuisin herännyt ihan paniikissa, kun en ole kuullut Jlon kuorsaavan ja kauhuissani etsinyt koiraa ja kokeillut, että hengittääkö se. Ja joo, kyllä se hengittää, hemmetisti vain paremmin kui viimevuosina. :D

Pikku Jlo voi paljon paljon paremmin ja elää nyt huomattavasti laadukkaampa elämää. Jlo on varmasti mun viimeinen ranskis tai ylijalostettu koira, mutta niin kauan kun täällä ollaan, niin mitä vain hänen eteensä. <3

Jlo leikattiin Eläinsairaala Evidensia Tammistossa ja olen todella tyytyväinen saamaamme palveluun sekä lopputulokseen.

 


7 Responses to “Ranskanbulldogin toipuminen hengitystie- ja nieluleikkauksesta”

  1. Julia sanoo:

    Ihanaa kuulla ranskiksen omistajalta faktaa ja sen, että tiedostat ranskiksen jalostuksen mukana tulleet ongelmat eli jo mainitsemasi asiat. Monet, joilla on pidemmälle jalostettuja rotuja, yrittää pyyhkiä rodun sairaudet pois ja toteavat vain ”kyllä niitä sairauksia löytyy sekarotuisista kuin muistakin rotukoirista”.
    Itsellä on sekarotuinen ja hänellä on lonkat huonossa kunnossa, hyvän lihaskunnon takia hän pärjää hyvin arjessa, mutta rajoituksiakin löytyy. Joten ei ne sekarotuisetkaan aina terveitä ole, vaikka monet niin väittävät😉
    Kaikkea hyvää teille ja onneksi Jlo voi paremmin!

    • lindamanuella sanoo:

      No on aika naiivia kieltää nämä asiat tällä rodulla :D Eikä ole ainakaan rodun eduksi niitä kieltää…
      Ja tottakai sairauksia löytyy muistakin roduista, monilla roduilla on selkä,lonkka, iho, silmäsairauksia ihan valtavasti ja noutajat kärsivät hengitysteiden lamaantumisesta ja vaikka mitä, mutta onhan ihmisilläkin sairauksia. Kuitenkin todella näkyvillä jalostuksilla, kuten kallon lytistämisellä on sellaisia seurauksia, että siitä lähes poikkeuksetta ilmenee ongelmia…
      Kiitos <3

  2. Erika sanoo:

    Ihanaa että Jlo voi paremmin ja mahtavaa että oot rehellinen tässäKIN asiassa :) ! Koirasi ei parempaa kotia voisi saada. Sellainen kysymys heräsi tuosta ”pehmeän kitalaen kasvusta”, että onko oletettavissa että Jlo jouduttaisiin uudestaan tulevaisuudessa leikkaamaan kitalaen takia? Vai oliko tää leikkaus nyt lopullinen korjaus hengitysongelmiin?

    • lindamanuella sanoo:

      Kiitos <3
      Jlon leikannut lääkäri sanoi, että on ainoastaan yhden kerran joutunut leikkaamaan toistamiseen vastaavasta syystä ja se oli koira, joka jouduttiin leikkaamaan jo 6kk ikäisenä, joten se kitalaki sitten kasvoi uudestaan isoksi koiran kehittyessä. Jlota lääkärin mukaan tuskin joudutaan uudestaan leikkaamaan saman ongelman vuoksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

  3. Bettis sanoo:

    Moi,
    Saako kysyä millä lääkärillä kävitte ja paljonko maksoi. Sain juuri äsken diagnoosin koiralleni että on pehmeäkitalaki monta senttiä liian pitkä :( :( nyt pitää löytää SE paras lääkäri joka mun koiran leikkaa.
    Tätä olin pelännytkin. Mutta koira kun oli 5kk niin ei mitään erikoista näkynyt ja nyt kun se on vuoden ikäinen niin se kitalaki olikin jo monta senttiä liian iso. :(

    • lindamanuella sanoo:

      Tammiston Evidensian Riikka Virtanen leikkas meidän possun ja oon tyytyväinen miten koko homma meni :)
      Tsemppiä paljon , inhottavia juttuja :/

  4. Ansku sanoo:

    Toipumisrapsutukset neidille!
    Toivoo (JLon velipoika) Kaapo ja hänen alamaisensa 🙂

Kommentoi