RYTTYKUONON OMISTAJA

Moikka!

Lupailin palailla blogin puolella mielestäni rodunkin kannalta tärkeään aiheeseen, nimittäin siihen, millaista on olla niin jalostetun koiran omistaja. Mulla itsellä on kotona 5 vuotias ranskanbulldog neiti, joka on onnekseni ollut aina hyvin reipas, urheilullinen ja iloinen koira. Jlo on kaikki nämä vuodet ollut innokas lenkkikaveri ja erittäin seurallinen ja energinen pakkaus ja lemmikkinä muutenkin täydellinen.

Ranskis luonteeltaan on aivan mielettömän ihastuttava, ei ole mitään vertaistaan. Pieni luupää, jolta löytyy loputtomiin persoonaa ja luonnetta, älykkyyttä ja viekkautta, sekä niin mahtava huumorintaju. Ranskanbulldog ei vähästä järkyty tai häiriinny ja oppii mielettömän nopeasti elämän pelisäännöt, jos omistajalta löytyy taitoa ja koira saa itselleen selvän paikan laumasta. Ja mielellään nimenomaan omistajansa johtamasta laumassa, ei hänen. :D Nämä rämäpäät nimittäin mieluusti myös johtavat koko sirkusta.

Jlo on unelmien kaveri. Hän on mun lempi tyyppejä jonka kanssa voin viettää aikaa, enkä missään nimessä kadu sitä, että olen hänet aikoinaan hankkinut. Mä olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut hänet mun elämään ja myös onnellinen Jlon puolesta, että hän on saanut todella rakastavan kodin ja hän on saanut olla kyllä koko suvun ja lähipiirin prinsessa. Jlo on saanut niin paljon rakkautta, kuin on vaan mahdollista. Hän on aina saanut olla aktiivinen ja on aina mun mielessä, kun teen valintoja elämässä ja arjessa. Jos kaupassa on unohtunut käydä, niin se on Jlo joka syö ne vikat ruoat ja hänen nukkuessaan X- asennossa sängyssä, mä varon häiritsemästä pikku possun unia ja liimaannun sängyn reunalle varovasti, etten vain häiritse. :D Mutta koska hänen on pakko nukkua mussa ihan liimaantuneena kiinni, niin Jlo tulee tietenkin perässä sinne sängyn reunalle. Tästä seuraa usein ilmiö, jossa Jlo nukkuu keskellä sänkyä mun selässä kiinni puolet sängystä vallanneena ja me Kasimirin kanssa ollaan seinään liimaantuneina, naamat lytyssä pienessä kasassa.

Mä en silti voi olla naiivi ja valehdella, että Jlo tai ylipäätään rotu, jota hän edustaa, olisi terve. Tästä aiheesta on hankalaa kirjoittaa, koska harvemmin ääntä rodun asioihin suodaan tavalliselta tallaajalta, joka on rodusta ihastuneena, sitä toki tutkineena mutta ei TARPEEKSI asioista tietoisena, valinnut ottamaan tuiki tavallisesta perheestä itselleen koiranpennun. Mä tein sen virheen, että Jlo ei ole rodun kasvattajalta, eikä rekisterissä, mikä on suuri riskinotto, kun kyse on näin ylijalostetuista koirista. Se, että ottaa koiran hyvältä kasvattajalta ja vanhemmilta, jotka ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei ole mikään takaus, etteikö ongelmia tule, mutta on kuitenkin huomattavasti järkevämpi valinta ja tukee rodun terveyden edistämistä.

Aiheesta on vaikea kirjoittaa, koska ääni ja mielipide suodaan usein ainoastaan rekisteröidyille koirille ja kennelistä hankittujen ranskisten omistajille tai rodun harrastajille tai kasvattajille. Tässä kohtaa, kun puhun rodun ja Jlon terveydestä, sormi osoittaa mua ja otan sen kyllä vastaan. Mun olisi pitänyt tietää paremmin, ennen kuin rodun valitsin. Tiedän kuitenkin, että minun kaltaisia nuoria, ei niin tietoisia tapauksia on paljon, joka vain rodusta ihastuneena valitsee kivasta perheestä itselleen lemmikin. Näin meillä on tehty myös kotona. Mun perheessä on ollut aina koiria ja edelleen meillä porskuttaa yli 18 – vuotias villakoira uros, hänen pentunsa, joka on pian 17- vuotias ja edellinen oma koirani, mittelspitz rodultaan menehtyi 17- vuotiaana. Myös perheen neljännes koira menehtyi viime vuonna 17-vuotiaana. Myös näiden jokaisen jälkeläiset ovat eläneet saman ikäisiksi kuin vanhempansa ja ainoastaan yksi koirista on rekisterissä. Myös terveys on ollut niin hyvää, että hampaiden poistoja lukuunottamatta (ikääntymisen vuoksi) ollaan säästytty lääkärissä ravaamiselta. Olen siis tiennyt, että koirat sairastuvat ja jotkut syntyvät sairaina, aivan kuin ihmisetkin, mutta en olisi koskaan uskonut, että joku rotu voi olla näin sairas ja niitä silti ”tehdään” ja ajattelin, että koska Jlo tulee vain lemmikiksi, eikä jalostukseen tai näyttelyihin, kelpaa hän minulle ilman papereita. Se on täysin mun vika, että en ole ollut tarpeeksi tietoinen tai tutkinut tarpeeksi rotua ja papereiden tärkeyttä. Ihastuin täysin muutamaan rodun edustajaan ja päätin, että haluan ranskanbulldogin sen ihastuttavan persoonan sekä luonteen vuoksi ja meitä on varmasti paljon muitakin. Siksi minä, rekisteröimättömän ranskiksen omistaja, haluan puhua aiheesta, koska puhumattomuus ja rodun sairauden piilottelu ei auta ketään. Ja rehellisesti sanottuna; paperit tai ei, jalostus näkyy varmasti jokaisessa yksilössä, eikä vain ranskanbulldogeissa, vaan myös todella monessa muussakin ylijalostetussa rodussa.

Jlo on ollut aina hyvässä kunnossa, jaksanut pitkiä lenkkejä ja sanoisinko, että ”niin terve” kuin brakykefaalisesta syndroomasta kärsivä koira voi olla. Ei olla (ainakaan vielä) kärsitty ihottumasta tai allergioista ja keho toimii muutoin hyvin. Jlo on kuvattu päästä varpaisiin ja rakennemuutoksia löytyy rintarangasta ja takajalkojen polvista, mutta ei todennäköisesti (koska ei voi itse kertoa, ei aristele, linkuta tai ole jäykkä ja liikkuu, hyppii ja touhuaa luontevasti) kärsi kivuista tai onneksi muista oireista, joita selkäongelmat rodulle voivat aiheuttaa (esimerkiksi takapään halvaantumista). Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, koska kipuherkkiä nämä koirat eivät ole ja oireilevat usein vasta, kun tilanne menee todella pahaksi.

Brakykefaalinen syndrooma, josta Jlo kärsii, on lyhytkalloisuuden aiheuttama hengitysoireyhtymä. Oireyhtymän taustalla on lyhentyneen kallon ja hengitysteiden pehmytkudoksen välinen epäsuhta: vaikka koiran kallon luusto on pienentynyt, ei kallon sisäinen pehmytkudos ole vähentynyt samassa suhteessa. Tästä aiheutuu hengitysteiden ahtautta ja pahimmillaan koiran elämänlaatua vakavasti alentavia hengitysongelmia.

Brakykefaalisen oireyhtymän ensisijaiset rakenteelliset muutokset ja epämuodostumat ovat lyhyt kuono, ahtaat sieraimet sekä nenän eteinen, epämuodostuneet nenäkuorikot ja muut nenäontelon ahtaumat, pidentynyt pehmeä kitalaki ja muut nenänielun rakenteelliset muutokset. Jlolla näistä todettiin ahtaat sieraimet sekä pidentynyt pehmeä kitalaki.

Lähde: Suomen Ranskanbulldogit Ry:n sivut.

JLON HENGITYSONGELMAT

Jlolla kestävyyskunto on erityisestä tänä vuonna huonontunut huomattavasti ja huomasin, että jo pienemmän hepulin jälkeen silmät alkoivat punottamaan ja Jlo väsyi nopeammin kuin ennen. Olen ravannut kevään aikana lääkäreillä hakemassa diagnoosia ja miettimässä parasta ratkaisua ja päädyin operaatioon, jossa Jlo:n sieraimia laajennettiin ja kitalaen purjetta lyhennettiin ja kavennettiin.

Leikkaus on valitettavasti hyvin rodunomainen operaatio ja tuttu ongelma lääkäreille. Jlo leikattiin Tammiston evidensian eläinsairaalassa eilen ja leikkaus onnistui hienosti. Jlo nukkuu tässä mun sylissä kauluri kaulassa ja aloittaa nyt toipumisen ja toivottavasti huomattavasti laadukkaampi elämänlaatu saa alkaa paremman hengittämisen myötä. Koskaan näistä ei mitään huippu kestäviä ja hyväkuntoisia koiria saa, mutta niin paljon kuin vain voin Jlon eteen jotain tehdä, niin teen.

Jlon henkitorvi on onneksi hyvän kokoinen, sillä joskus näillä saattaa sekin olla liian ahdas ja siihen ongelmaan ei pystytä kirurgisesti vaikuttamaan.

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska tiedän, että Jlo ihastuttaa munkin somessa paljon ja on varmasti inspiroinut monia ihastumaan ja ehkä jopa hankkimaan ranskiksen. Rakastan rotua ja Jlota maailman eniten ja toivon sekä haluan tämän rodun edustajille pelkästään hyvää. Toivon, että jokainen joka tätä rotua tai ylipäätään mitään ylijalostettua rotua harkitsee, oli se sitten chihu jonka aivot eivät mahdu päähän tai selkäongelmalliset mäyräkoirat ja corgit, niin tehkää parhaanne, että koira tulisi hyvästä suvusta sekä kasvattajalta ja tehkää myös itse se duuni, että tutkitte ja tarkkailette koiran terveyttä. Pelkät paperit eivät näissä valitettavasti auta tai takaa vielä mitään.

Tarkoitukseni ei ole haukkua/syytellä ranskisten omistajia valinnastaan tai rotua millään tapaa, vaan ainoastaan kertoa minua seuraaville ja Jlota fanittaville ihmisille myös tämä surullinen puoli rodusta. Sain jo tänään inboksiin Instagramissa närkästynyttä viestiä, että miten voin edes puhua asiasta tai rodusta, kun omistan rekisteröimättömän koiran, joka voisi hyvin olla vaikka sekarotuinen.  Valitettavasti jo lääkäreiden mukaan ongelmat rodulla ovat surullisen yleisiä ja rodunomaisia. Sain onneksi myös paljon kannustavia viestejä ja rohkeutta kirjoittaa asiasta, kiitos niistä. Muutamat myös toivoivat (myös rekisteröityjen koirien omistajat), että ottaisin blogissa esiin myös ranskisten surullisen yleiset rakenteelliset ongelmat, koskien etupäähän korostuvaa ruumiinrakennetta. Ranskiksilla esiintyy esimerkiksi tyriä todella paljon ympäri rankaa, jotka saattavat pahimmillaan aiheuttaa vakavia halvaantumisoireita ja kovaa kipua. Tämä taitaa olla yksi yleisin syy, miksi jo todella nuoria ranskiksia joudutaan lopettamaan. Moni kertoi, että jos he olisivat olleet tietoisempia asiasta, olisivat harkinneet rotua uudestaan.

Paperit ei siis aina riitä, vaan näitä rotuja valitessa otetaan aina riski. Nämä otukset ansaitsevat parhaat ihmiset ympärilleen ja kaiken mahdollisen avun, jotta rotu ei olisi enää niin ”muodikas” ja ihmiset tietoisempina ongelmista tukisivat terveempien yksilöiden tulevaisuutta. 

Jlolta terkkuja kaikille, toivottavasti neiti pääsee pian taas hepuloimaan ja nauttimaan tulevasta kesästä <3

 

 

 


28 Comments
  • Linda
    Posted at 18:56h, 19 huhtikuun Vastaa

    Itse hankin neljä vuotta sitten mopsin, kutakuinkin yhtä sairas rotu kun ranskiskin. Sopivaa pentua etsittiin reilun vuoden ja lopulta löytyi hyvältä kasvattajalta hyvistä vanhemmista sopiva pentue. Rotua oltiin tutkittu ja tiedettiin riskit mutta… tiedettiinkö kuitenkaan 😊 meillä poika on myös super rakas ja myönnettäköön aika hemmoteltu. Parempaa koiraa en olisi voinut saada. Poika on ollut silmätulehdusta lukuun ottamatta terve mutta kieltämättä on meitäkin alkanut noi hengitysasiat mietityttämään… nykyään väsähtää helpommin kuin ennen ja muutenkin sitä miettii pienen röhinän kuullessa että onko tässä mitään järkeä vaikka ei tosiaan kärsivältä vaikuta. Vaikka koira on kaikista rakkain ja mopsi rotuna huikean ilmeikäs, vallaton ja uskollinen, uskon vahvasti että toista mopsia en enää uskaltaisi ottaa. Tärkeä aihe, kitos! On noi karvanaamat kyllä parhaita <3

    • lindamanuella
      Posted at 19:06h, 19 huhtikuun Vastaa

      Toi oli niin hyvin sanottu, että ”tiedetään riskit, mutta tidettiinkö kuitenkaan.” Ne riskit varmasti ”tiedetään ja tiedetään”, mutta ei todellisuudessa ilman kokemusta ymmärretä, ennenkuin ne hengitysongelmat tai vastaavat näkyvät päivittäin ja kyllä se jo jotain kertoo, jos koiran väsyminen alkaa jo näin nuorena. Nyt sen vasta ymmärtää mistä oikeasti rodussa on kyse.
      Ihania otuksia ja näistä puhutaan heidän vuokseen <3

  • Roosa
    Posted at 20:03h, 19 huhtikuun Vastaa

    Moikka Linda ja Jlo <3 Ihan ensiksi täytyy kehua postausta, sitä miten hyvin ja asiallisesti sait rakennettua postauksen. Joka on täyttä totta. Itse omistan kaksi ranskanbulldoggia 7&4 vuotiaat äiti ja tytär. Tämän isomman olen kerran joutunut kiikuttamaan eläinlääkäriin korvatulehduksen takia. Kesäisinkin teemme pitkiä pelto lenkkejä ongelmitta. Kuvaukset sun muut kaikki houdettu.

    Tein sen virheen että uuden pennun saatua, en ottanut hänelle vakuutusta ja isommaltakin sen lopetin, koska ”miksi maksaa turhasta” terveisin minä tietämättömänä. Se jos jokin ei ole turhaa.

    Tullaan tähän nuorempaan bullaan, arviolta eläinlääkärikuluihin on nyt 4 vuoden aikana mennyt noin 9000€. Kyllä. On ollut vaikka ja mitä. Hampaiden poistoa, sokeutunut silmä, pahat iho ongelmat. Onneksi hän syö, leikkii ja toimii kuin ”normaali” koira.

    Mitä tässä haluan tuoda ilmi, vakuutus ehdoton, terveys ei katso papereita, eikä kyllä rotuakaan ja sen että joskus voi käydä tuuri terveen koiran kanssa ja joskus taas ei. Näistä ei vaan tiedä, pääasia itselle että miun tytöt voi hyvin ja ovat tuoneet mulle iloa aivan joka hetkeen. Mun suurimmat rakkaudet <3

    • lindamanuella
      Posted at 20:13h, 19 huhtikuun Vastaa

      Kiitos paljon. Tätä oli oikeesti vaikea kirjoittaa ja jännitti kovasti kun julkaisin tekstin. Koirapiireissä näkee välillä niin hirveitä sotia, että huh. :D

      Ja juurikin näin, oli tietenkin mistä rodusta kyse tahansa, joskus käy huonosti ja joskus taas todella hyvin. Tottakai sitten jotkut rodut omaavat pitkän listan ”rodunomaisia sairauksia”, kun taas jollakin todella vanhoilla, alkuperäisillä roduilla ei välttämättä ole todettu oikein melkein mitään.
      Kiitos kommentista ja paljon kaikkea ihanaa ja hyvää teille <3

  • Natalia
    Posted at 20:06h, 19 huhtikuun Vastaa

    Hyvä teksti, kiitos että kirjoitit aiheesta!

    • lindamanuella
      Posted at 20:13h, 19 huhtikuun Vastaa

      Kiitos kommentista <3

  • Stiina
    Posted at 20:22h, 19 huhtikuun Vastaa

    Arvostan ihan hirveästi sitä miten toit tän asian esille!
    Terkkuja ja paranemisia JLolle! :)

    • lindamanuella
      Posted at 20:28h, 19 huhtikuun Vastaa

      Kiitos <3 , jännitti tosi paljon tämä julkaisu joten merkitsee paljon :)

  • Mariem
    Posted at 20:36h, 19 huhtikuun Vastaa

    Hieno ja rohkea teksti! Kerroit asiallisesti ja hyvin perusteellisesti mitä koiran hankinnassa kannattaa pohtia. Pari asiaa kiinnitti huomioni:

    Omistan 11v chihun. Rotu on pitkäikäinen (keskiarvo 15v), jalostus on hyvin tarkoin säädeltyä Suomessa (kuuluu PEVISA:an), jalostus ei aiheuta neurologosia sairauksia vaan kallon muoto ja synnytyshaasteet. Chihujen tyypillisimmät vaivat on patellaluksaatiot (lumpion sijoiltaanmeno), sydänsairaudet ja hammasongelmat. http://chihuahua.fi/?page_id=73

    Koirani on seurakoira, ei jalostukseen eikä näyttelyihin. Pidin kuitenkin selvänä, että haluan rekisterissä olevan koiran pentutehtailun ehkäisemiseksi. Kun koirat ilmoitetaan rekisteriin, ei pentuja voi teettää liian usein, mitä ikävä kyllä moni rekisteriä käyttämätön kasvattaja tekee. Koirat voi olla terveitä, mutta emo kärsii joutuessaan tuottaa liian monet pennut vuodessa.

    Kiitos keskustelua herättävästä aiheesta ja ihanaa kevättä!

    • lindamanuella
      Posted at 20:42h, 19 huhtikuun Vastaa

      Moikka, kiitos paljon <3
      Mä oon joskus lukenut ja kuullut chihujen pää-ongelmista, mutta en tosiaan tunne rotua niin hyvin, joten ihanaa kuulla, jos ainakin Suomessa tällaista ongelmaa ei ole, se on pääasia. Pointti oli enemmän tuoda esiin sitä, että koirien jalostusongelmat eivät liity ainoastaan vain lyttykuonoihin, vaan monet muutkin rodut kärsivät.
      Ja tuo pentutehtailu on myös tärkeä pointti tuossa rekisteröimisessä ja että pentueita seurataan. Niin surullista, että
      koirat kärsivät meidän ihmisten ahneudesta pentutehtailuissa :(
      Ihanaa kevättä myös sulle ja sun chihulle ! <3

  • Helmi
    Posted at 21:04h, 19 huhtikuun Vastaa

    Tosi hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Osasit ottaa kantaa tärkeään asiaan asianmukaisesti. Se, että kyseenalaistaa oman koirarodun jalostuksen ja terveydentilan ei tosiasiassa vähennä sitä rakkautta omaa lemmikkiään kohtaan, vaan nimenomaan kasvattaa, koska koirasta haluaa silloin huolehtia niin hyvin kuin mahdollista. Tuntuu, että tämä asia monilta kritiikkivastaisilta ihmisiltä unohtuu.
    Itse kauan halusin ranskanbulldogia juuri luonteen takia, mutta lopulta terveempi rotu vei voiton.
    Kiitos myös, että kerroit rohkeasti paperittomasta koirastasi, jotta muut nuoret eivät tekisi samaa virhettä.

    • lindamanuella
      Posted at 11:57h, 20 huhtikuun Vastaa

      Moikka,
      kiitos paljon <3
      Ei ole helppo aihe kirjoitta, mutta niinkuin sanoit, ei ainakaan edistä rotua jos kaikki vain huutelevat miten terve se oma koira on ja surulliset tapaukset jätetään sanomatta ääneen.
      Ranskikset ja muutkin bullat ovat niin parhaita luonteeltaan <3 siihen se vähän sitten jääkin... voi kun rotu pääsisi taaksepäin ajassa sinne terveempään suuntaan. Suomessa varsinkin näkee järkyttävän isoja ranskiksia, joilta kadonnut se alkuperäinen solakkuus kokonaan.

  • Ellen
    Posted at 23:10h, 19 huhtikuun Vastaa

    Hyvä postaus!

    • lindamanuella
      Posted at 11:55h, 20 huhtikuun Vastaa

      Kiitos :)

  • Catlove
    Posted at 09:49h, 20 huhtikuun Vastaa

    Todella rohkeaa puhua asiasta ääneen. Tekstissä panostettu siihen, että mahdollisimman vähän tulisi väärinymmärryksiä tai provosoitumista.

    Rotukissojen piirissä aivan samankaltaisia ongelmia, ja jos nyt saisin valita, ottaisin sekarotuisia (esimerkiksi rescue) kissoja. Nuorempana oli kova halu saada pari kaunista rotukissaa, mutta näkemys muuttunut huomatessani, kuinka toisaalta sairas näyttelymaailma on ulkonäkökeskeisyyksineen. Osa kasvattajista on siitostilanteissa valmiita menemään äärimmilleen ja ottamaan verrattain suuria terveysriskejä, mm. lähisukulaisten astuttaminen tai riskialttiilla, mutta erityisen kauniilla&profiiliin sopivalla yksilöllä suvun jatkaminen, tavoitellessaan ulkonäöllisesti mahdollisimman täydellistä ja kaunista yksilöä.

    • lindamanuella
      Posted at 11:55h, 20 huhtikuun Vastaa

      Moikka, joo tällaisesta aiheesta ei ole helppo kirjoittaa, varsinkin kun tarkoitus ei ole loukata tai provosoida ketään :D
      Uskon, että myös kissojen piireistä löytyy ihan samoja ongelmia. Meillä on itseasiassa myös ollut PALJON kissoja nuorena, yhdessä vaiheessa taisi olla yhdeksän kun saivat pentuja :D Ihan tavallisia maatiaisia ja yksi ”karvinen” eli lyhytkuonoinen kissa. Hän hengitti muistaakseni kyllä hyvin, mutta oli selkeästi kömpelömpi kuin muut.
      Ylijalostus missä vain eläimessä ei varmasti ole koskaan terveyttä edistävä asia… Ainoastaan ihmisten silmää miellyttävä juttu. :/

  • Marre
    Posted at 11:52h, 20 huhtikuun Vastaa

    Halusin tulla paitsi kiittämään postauksesta, myös sanomaan, että myös muut viimeaikaiset postaukset on olleet todella hyviä. Pakko kunnioittaa sitä, että olet niin rohkeasti nostanut esiin sellaisia asioita, jotka mahdollisesti (varsinkin netissä ja sun asemassa) saattavat asettaa myös sinut itsesi kovan arvostelun kohteeksi. Se, että uskaltaa oikeasti kyseenalaistaa ja pohtia niitä omien valintojen ”oikeellisuutta” näin julkisesti ansaitsee kyllä kiitosta! Tämä oli todella hyvä ja tärkeä postaus tärkeästä aiheesta.
    Ylipäätään lähiaikoina olet jotenkin päässyt mielestäni enemmän ehkä käsiksi siihen minkälainen oikeasti olet? Tarkoitan sitä, että näin lukijana on aiemmin usein tullut sellainen olo, että sanat ja teot on jotenkin ristiriitaisia. Nyt se sun pohdiskelevampi ja syvällisempi puoli on alkanut tulla todella ihanasti esiin ja oikeasti odotan sun postauksia paljon enemmän :) Tuntuu, että niissä tulee se aidompi Linda esiin. Ihmisten olis mun mielestä hyvä ihan aidosti miettiä niitä omia valintoja ja miksi tekee mitä tekee ja uskaltaa kyseenalaistaa myös niitä omia syitä :)
    Halit sinne ja kaikkea hyvää!

    • lindamanuella
      Posted at 12:02h, 20 huhtikuun Vastaa

      Moikka ! Kiitos ihanasta kommentista <3
      Mä oon blogannut niin "teinistä" saakka, että mä voin ylpeästi sanoa kyllä kasvaneeni ihan hirveesti ihmisenä näiden vuosien aikana :D. Bloggarit ja julkisuudessa esiintyvät ihmiset saavat siitä paistinpannusta naamaan todella herkästi ja varmasti myös se saa meidät (ei toki kaikkia... :D) agressiivisemmin pohtimaan omia tekemisiämme ja kehittämään itseämme ihmisinä enemmän sellaisiksi, jotka osaavat ottaa muita ja muiden mielipiteitä huomioon ja pyrkiä olemaan ihmisenä kypsempiä ja ystävällisempiä muita kohtaan. Johtuen siitä, että saadaan aika raakaa kohtelua pienistäkin virheistä, enkä halua itse olla sellainen ihminen muita kohtaan. Ja tavallaan olen siitä kiitollinen, että tällaisen polun olen "saanut" kävellä, muuten olisin varmasti paljon itsekkäämpi ja naiivimpi edelleen, kun kukaan ei tulisi siitä mulle sanomaan, niin raakaa kuin se välillä onkin :D
      Noh, lähtipäs taas käsistä tämä mun pohdinta, mutta niinkuin sanoin, kiitos paljon<3 Toivottavasti voi taas vuosien päästä sanoa, että on tästäkin kasvanut ihmisenä. :D
      Ihanaa kevättä ja kaikkea hyvää sullekkin !! :)

  • Milja
    Posted at 12:46h, 21 huhtikuun Vastaa

    Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa asiasta! Minun rakas rotuni on staffi joita perheessäni on ollut vuodesta -90 alkaen jolloin se ei todellakaan ollut vielä muotirotu jollaiseksi se on muodostunut. Ensimmäinen staffimme oli todella terve ja eli 17-vuotiaaksi. Valitettavasti nykyään staffeilla on monenlaista terveysongelmaa, ehkä inhottavin on allergiat jotka todella vaikuttavat koiran elämänlaatuun. En ymmärrä, että miksi me koiran omistajat, jotka todella rakastamme valitsemaamme rotua ja erityisesti omaa koiraamme, emme vaadi kasvattajilta muutosta siihen, että millaisia koiria he meille kasvattavat. Sillä esimerkiksi staffipiireissä kasvattajat ovat vähätelleet allergioiden periytymistä ja käyttäneet allergisia koiria jalostukseen. Tässä on sitten tulos. Me koiran omistajat maksamme suuren summan rotukoirasta ja erityisesti rakastamme kyseistä koiraa yli kaiken jolloin koiran sairastuminen ja sen pahoinvoiminen tuntuu ihan hirveältä. Mielestäni koko koiran jalostus täytyy kääntää ihan päälaelleen. Tärkeintä tulisi aina olla koiran terveys, sitten luonne ja vasta viimeisenä ulkonäkö. Tällä hetkellä tuntuu, että järjestys on päinvastainen. Jos me koiraa hankkivat emme ala pitämään meteliä asiasta niin kasvattajat jatkavat nykyisellä tiellään niin kauan, että tilanne on mennyt liian pitkälle.

    • lindamanuella
      Posted at 12:57h, 21 huhtikuun Vastaa

      Mä olen niin samaa mieltä! Ja surullista sanoa tämä ääneen, mutta Suomessa ranskiksilla ja varmasti muillakin roduilla on todella pienet piirit ja ei ole ihme, että sairaudet tulevat todella perinnöllisiksi. Ja vaikka niitä toki seurataan, niin seurataankohan kuitenkaan niin tarkkaan ja ilmoitetaan ”kaikesta?”. Itse kuulin juuri eräissä mittelspitz piireissä, että oli astutettu koiria, joita ei olisi todellakaan saanut ym… bisnes ja ihmisten ahneus koituu näiden eläinten kohtaloksi.
      Ja oli hassua , miten en meinannut tunnistaa ranskanbulldoggia, kun olin muutama kesä sitten Espanjassa eräässä esteratsastus tapahtumassa, jossa vilisi paljon pikkukoiria ja mm. ranskikset juoksentelivat siellä, solakalla kehollaa, pidemmällä kuonolla (varsinkin niillä ISOILLA nenänreijillä) ja hyvin paljon alkuperäistä malliaan muistuttavina otuksina. Suomessa näyttelyissäkin jo pelkästään ihannoidaan sellaista isoa, kömpelöä möykkyä. :( Nämä eivät siis olleet mitään Espanjan ranskiksia, vaan ympäri maailmaa tulleiden (varakkaiden, eli varmasti hyviltä kasvattajilta ja ”rotukoiria”) ihmisten. Yhtäkään isoa köntystä ei tullut vastaan…Siihen suuntaan kun päästäisiin Suomessakin, saataisiin varmasti jo edes rakenteeltaan ja hengityksen kannalta terveempiä yksilöitä.
      Vaikka en tiedä takaako sekään mitään, Jlo on nimittäin todella solakka ja pieni bulla, mutta lytty naama tekee tehtävänsä iän tullessa…

      • Milja
        Posted at 13:19h, 21 huhtikuun Vastaa

        Pienet on piirit myös staffipiireissä ja valitettavasti valta on noussut päähän monella. Heti jos uskallat edes hiukan arvostella toimintaa niin sut jyrätään aivan täysin. Siksi olet mielestäni todella rohkea, että uskallat omalla nimellä ja naamalla puhua näistä asioista. Sillä kuraa tulee, se on varma. Asia jota en ymmärrä meissä ”normaaleissa” koiranomistajissa on se, että jos juuri sinun koira on ollut niin onnekas, että sillä ei ole terveysongelmia niin itse hyökkäät sellaisen omistajan kimppuun joka kyseenalaistaa rodun sairaudet. Sehän nimenomaan tarkoittaa, että rakastaa rotua niin paljon, että haluaa siitä paremman ja siksi nostaa asian esille. Muistan vuosia sitten tulleen BBC:n dokkarin jossa Cavalierin omistaja oli alkanut selvittämään rodun perinnöllistä sairautta johon hänellä oli kuollut useampi koira ja kyseenalaisti sitä, että jalostukseen käytetään sairautta kantavaa yksilöä niin kasvattajat ja omistajat hyökkäsivät täyttä höyryä kyseisen henkilön päälle ja haukkuivat häntä rodun vihaajaksi. Tämä jos mikä on sairasta.

        • lindamanuella
          Posted at 13:53h, 21 huhtikuun Vastaa

          Nimenomaan, mäkin haluan puhua tästä juuri siksi että mun sydän särkyy näiden takia ja välitän. Joillakin menee sitten ylpeys sen edelle, ettei pystytä hyväksymään ja myöntämään, että tuskin on olemassa kovinkaan montaa oikeasti täysin tervettä ranskista. Tämä rotu ei vain esimerkiksi kipua näytä tai siitä välitä. :/
          Ja kun tapaa ranskiksen omistajan, yleisin kysymys on ”onko oltu terveitä?” niin eiköhän sekin jo kerro tarpeeksi, että kaikki omistajat varmasti tajuavat tai jossain kohtaa iän lisääntyessä huomaavat, että koira kärsii rakenteellisista ongelmista, ihottumista tai hengitysongelmista. Keski-ikä 8-10 vuotta…

  • Marjut
    Posted at 13:47h, 21 huhtikuun Vastaa

    Moikka!
    Tiedän ettei tää nyt liity aiheeseen mitenkään, mutta en tiedä näätkö kommentteja vanhemmissa postauksissa :)

    Oon kanssa aatellut alkaa vähentämään lihan ja maitotuotteiden syömistä ja mietin että millä niitä voisi korvata ja kuinka paljon niitä sitten kuuluisi syödä? Soijaa ja tofua en suoraan sanottuna voi sietää, mutta edamame pavuista kylläkin tykkään ja mietein että kuinka paljon niitä sitten kuuluisi syödä jos ennen aterialla on syönyt 100g lihaa? En tiedä enkö osaa etsiä mutta tietoa löytyy mun mielestä aika vähän netistä kun haluaa tietoa vegaanisuudesta ja lihaksen rakennuksesta.

    Kiitos jos viitsit avustaa tietämätöntä! :)

  • Nea
    Posted at 16:29h, 21 huhtikuun Vastaa

    Tosi hyvä postaus tämä ja hyvin kirjoitettu vähän hankalastakin aiheesta! Meillä myös kotona ihana rakas tuhisija <3

    • lindamanuella
      Posted at 21:46h, 21 huhtikuun Vastaa

      Kiitos kommentista <3 ja terkkuja tuhisijalle ! <3

  • H.M
    Posted at 21:36h, 24 huhtikuun Vastaa

    Todella hyvä teksti!

    Itselläni myös ranskis. Niin ihana kun neiti onkaan, niin toiste en lyttykuonoista koiraa ota.

    On sydäntä särkevää ajatella, että tosiaan me ihmiset olemme halunneet jalostaa koiralle niin lyhyen kuonon ja ahtaat hengitystiet, että sen on hankala olla :( Ja sitten vielä tuemme tätä toimintaa ostamalla tällaisen koiran. Syyttävällä sormella tässä tapauksessa osoitan itseäniki!

    On todella harmi, että rotupiireissä näitä ongelmia ei uskalleta sanoa ääneen. Halutaanko todella sen rakkaan ystävän parasta vai ajatellaan omaa itseä?

    • lindamanuella
      Posted at 22:58h, 24 huhtikuun Vastaa

      Joo näin juuri. Jos rotu olisi terve, en ikinä vaihtaisi, luonne on niin mahtavaa! Mutta sydän särkyy kyllä elämänlaadusta ja etenkin siitä, että se on meidän ihmisten syy… :(
      paljon terkkuja teidän ranskikselle Jlolta <3

  • Jenni
    Posted at 22:03h, 25 huhtikuun Vastaa

    Mahtavaa, kun myönnät ja tuot ilmi rodun ongelmat. Jos jokainen brakyrotujen omistaja uskaltaisi myöntää ongelmat eikä hyväksyisi niitä ominaisuuksina, saataisiin brakykefaaliset rodut kehittymään terveempään suuntaan. Varsinkin julkisuudessa olevana ranskiksen omistajana on tärkeää tuoda esille myös rodun ongelmat eikä vain kirjoitella hyvistä puolista. Hienoa, että ymmärrät toimia hyvänä esimerkkinä.

Post A Comment