HIGHS AND LOWS

20.03.2018

Moikka!

Mun on pitänyt kirjoittaa teille jo monta päivää tästä aiheesta, josta on todella vaikeaa luoda sisältöä, joka olisi edes jotenkin ymmärrettävää ja järkevän kuuloista. Yritetään nyt sitten kuitenkin!

Mä oon ulkopuolisten silmiin usein pirskahteleva persoona, jolla on todella äänekäs läsnäolo ja nauru ja joka yrittää nähdä asioita positiivisesti. Mä oon ehkä vähän sellainen ajatusmaailman osteopaatti lääkäreiden keskellä. Haluan purkaa negatiivisen käyttäytymisen tai ajatuksen osiin, löytää ja korjata sen aiheuttajan, jotta ajatus tai motiivi käyttäytymiselle korjaisi itse itsensä positiiviseksi ilman, että vain lääkitsen sen hetkeksi hiljaiseksi.

Sitten on se ajoittain jopa masentunut minä, joka saattaa viettää 4 viikkoa kotona ilman mitään ylimääräisiä ihmiskontakteja ja pakollisten asioiden lisäksi vain viettää aikaa pohtien elämää, sen tarkoitusta ja velloa niissä ajatuksissa.

Mulle on ihan normaalia, että koen välillä olevani jopa masentunut, mutta onneksi olen tehnyt ja teen jatkuvasti niin suurta työtä itseni kanssa, että tiedostan tämän olevan mulle normaalia ja tiedän, että se menee aina ohi. En anna näiden tunteiden vyöryä tai paisua liian suureksi asiaksi päässäni, vaan olen oppinut antamaan itselleni aikaa ja luvan surra kun olen surullinen ja sitä kautta myös menemään nopeammin eteenpäin ilman sen suurempaa numeroa asiasta. Jopa mun persoonallisuustyyppi (joihin uskon paljon) sanoo että:

INFP:t voivat jopa masentua ja musertua maailman pahuudesta, jota he eivät kykene korjaamaan. Tämä on ikävää nähtävää sovittelijoiden ystäville, jotka ovat mieltyneitä sovittelijoiden positiiviseen tapaan tarkastella asioita

Sovittelijat vaipuvat usein syviin ajatuksiinsa ja nauttivat hypoteettisesta ja filosofisesta pohdinnasta enemmän kuin yksikään toinen persoonallisuustyyppi. Sovittelijat voivat helposti menettää otteensa ja vetäytyä omaan kuoreensa.

Onneksi kuten kevään kukkaset, myös sovittelijoiden kiintymys, luovuus, epäitsekkyys ja idealismi palaavat aina takaisin ja palkitsee heidän rakkaansa, jos ei logiikallaan ja hyödyllisyydellään, niin maailmankuvalla, joka herättää myötätuntoa, lempeyttä ja kauneutta kaikkialla.”

Mulla ei ole ikinä elämässä tappavan tasaista, vaan menen todella kovaa niin korkealle kuin matalallekkin ja thats me. Olen hyväksynyt asian, luulen että mun läheiset ovat hyväksyneet tämän piirteen mussa ja tiedostamalla taipuvaisuuteni tällaiseen olen myös oppinut pitämään siitä piirteestä itsessäni. Ilman näitä vahvoja tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin, en olisi minä, vaan joku muu.

Mun kaltaiset ihmiset hakeutuvat usein luovaan ammattiin ja ovatkin usein kirjailijoita, näyttelijöitä, runoilijoita tai jonkin alan taiteilijoita. Luulen, että sen vuoksi blogimaailmakin huokuu tietynlaista särkyvää, kulissilta vaikuttavaa elämää monien kohdalla ja useimpien bloggaajien tai vaikuttajien läpi paistaa tietynlainen epätasapainoisuus. Mä nään sen niin monien läpi, enkä ole koskaan yhtään yllättynyt, kun he vihdoin päästävät myös niitä negatiivisia tunteitaan läpi ja näyttävät seuraajilleen myös sen toisen puolen. Uskon, että myös tällainen tietynlainen intohimoinen ja tunteikas elämä pitää meidät vuosi vuodelta motivoituneina bloggaamiseen ja ajatusten jakamiseen teidän kanssa. Monilta loppuu ideat kesken, jos inspiraatio pitää aina hakea muualta, kuin omista tunteista ja ajatuksista.

On tietenkin täysin eriasia kirjoittaa esimerkiksi sisustus- tai muotiblogia, kuin ns. päiväkirjamaista blogia, jossa bloggaaja jakaa päänsä sisällä vellovia ajatuksia lukijoiden kanssa, eikä hae sisältöä esimerkiksi jatkuvasti muuttuvista trendeistä.

Tässä vahvassa, tunteikkaassa bloggaamisessa on myös omat riskinsä. On riski, että ihminen joka ei koe niin vahvoja, ääripäästä toiseen meneviä tunteita, pitää meidän kaltaisia ihmisiä usein hukassa olevina tai jollain tapaa epäonnistuneina elämässä. Monet varmaan ajattelevat, että taas toi sekoilee tuolla jotain ja on aivan hukassa, mutta ”not all who wander are lost” on ehkä hyvinkin osuva lause kaltaisilleni ihmisille. Fakta on se, että mä tuun ikuisesti olemaan ihminen, joka kokee tunteet todella vahvasti ja joka reagoi myös muiden tunteisiin todella vahvasti. Mä tulen surulliseksi tai iloiseksi asioista, joita joku muu ei välttämättä edes huomaa. Mä rakastan sellaista sydäntä repivää tunnetilaa, runoutta, rakkautta, vihaa, intohimoa, raivoa, naurua, onnellisuutta, surua ja rakastan myös jakaa niitä muiden kanssa… Mä rakastan elää aistikasta elämää ja olla mahdollisimman intuitiivinen, vaikka se tekee välillä mun elämästä helvetin vaikeaa ja tietenkin myös helvetin ihanaa. Ei ikinä tasaista ja normaalia.

Kaltaiseni ihminen ei välttämättä ole se kaikista helpoin. Tiedän, että musta löytyy todella hyvät, kuin myös todella huonot puolet ja saatan olla joidenkin mielestä todella raskas ajatuksineni. Usein tunnen itseni hieman väärinymmärretyksi, mutta kun löydän ihmisiä, joka tietävät mistä puhun, niin saan siitä niin mieletöntä voimaa, iloa, inspiraatiota ja tietynlaista rauhaa kun tiedän, että en ole ainoa joka tuntee näin, eikä mussa ole mitään vikaa tällaisena. Kunhan vain itse hyväksyn itseni ja rakastan itseäni tällaisena. Osaan myös erilailla suhtautua muiden tunteisiin ja niiden heittelyihin, enkä pelästy tunteikkaita ihmisiä.

On ollut aikoja, kun en ole nuorempana ymmärtänyt itseäni ja ihmetellyt, miksi nautin niin paljon yksinolosta tai miksi väsyn ihmisjoukoissa niin nopeasti. Olen luullut, että mussa on jotain vikaa tai että olen masentunut. Ennen ei myöskään ollut ihan hirveästi informaatiota saatavilla erilaisuudesta, vaan meidät kaikki koulutettiin ja opetettiin jo päiväkodissa samalla kaavalla ja siitä päätetystä kaavasta poikkeavat saattoivat tuntea itsensä epäonnistuneiksi tai huonommiksi. On aika surullista, että jos katsotaan vaikka maailmaa, miten paljon se on muuttunut ja kehittynyt 150 vuodessa (hevosista lähes itse ohjaaviin autoihin), versus miten vähän meidän koulutussysteemi on muuttunut…uskomatonta.

Tiedän, että se vaatii paljon resursseja, mutta miten hienoa olisikaan, jos meitä kohdeltaisiin enemmän yksilöinä ja meidät koulutettaisiin meidän vahvuuksien mukaan. Vasta vanhempana olen nauranut sille, että joo, en ehkä ollut niin hyvä matikassa (vaikka itseasiassa kyllä olin!), mutta voi herranjumala miten hyvä olin visuaalisesti ja miten suuri intohimo mulla oli kirjoittamiseen ja itseilmaisuun. Olisi pitänyt jo alakoulussa huomata, että mulle oli niin paljon tärkeämpää kirjoittaa matikan vihko täyteen runoja, laulujen lyricoita, koristella se mielettömän hienoksi ja laittaa siihen oikeasti todella paljon vaivaa ja aikaa, että vihko olisi visuaalisesti todella upea, kun taas viereistä lasta ei kiinnostanut visuaalisuus lainkaan. Myös liikunta on aina ollut mulle yksi tekijä, joka pitää mun mielen tasapainossa ja johon pystyn purkamaan intohimoa sekä tunteitani. Heti jos en liiku, niin mun päässä sohii pyörremyrsky täynnä ajatuksia suuntaan ja toiseen ja saatan menettää kokonaan motivaation ja inspiraation kaikkeen hetkellisesti. Musta on kuitenkin ihanaa huomata, että esimerkiksi ne bloggaajat ja vaikuttajat, joita itse rakastan seurata ja jotka saavat aikaan mussa tunnetta, ovat usein kertoneet samoista fiiliksistä ja saan siitä rauhaa ja voimaa itselleni. Siksi halusin myös itse tänään kirjoittaa asiasta, jos sieltä ruudun takaa löytyisi lukijoita, jotka tuntevat ajoittain samoin.

Uskon, että blogi- ja vaikuttaja maailmassa on paljon mun kaltaisia ihmisiä, koska kirjoittaminen on hyvin luonnollinen tapa ilmaista ja toteuttaa itseään. Blogiskenessä on myös monia, jotka haluavat pysyä nopeasti liikkuvassa, trendikkäässä skenessä, mutta huomaan monien väsyvän nopeasti, koska tietyllä tasolla herkät ihmiset eivät jaksa tätä jatkuvaa materiaalia ja pinnallista elämää. Mulla on aikoja, kun olen enemmän innostunut muodista ja rakastan kauniita vaatteita ja kauniita ihmisiä, mutta se ei ole ”the thing” mun elämässä. Mua ei ihan niin paljoa kiinnosta se, minkä värinen instagram feed on milloinkin muodissa, koska en itse koe sitä niin tärkeäksi, vaikka näyttääkin hemmetin upealta. Mua taas kiinnostaa hirveästi kokonaisvaltainen hyvinvointi, ihmisten tunteet, ajatukset ja niiden jakaminen sekä muiden, samanlaisista ajatuksista kiinnostuneiden auttaminen. Mieli ja tunteet ovat mun mielestä niin kiehtovia asioita, että jälkeenpäin vähän harmittaa, että en ole esimerkiksi lähtenyt lukemaan psykologiaa.

Mitä mä halusin tässä sekavassa kirjoituksessa huudattaa on, että on todella ookoo olla sen tietyn kaavan ulkopuolella, johon meitä kaikkia yritetään päiväkodista saakka tunkea ja muiden odotusten täyttämistä tärkeämpää on oppia tuntemaan itsensä ja pyrkiä elämään sen mukaan, mikä tuntuu oikeasti omalta jutulta. Niin moni nuori menee vieläkin ulkopuolisten oletusten mukaan ja päätyy elämään jonkun toisen käsikirjoittamaa elämää, usein epätyytyväisenä ja onnettomana. Eiköhän me olla jo sen verran tietoisia ja hereillä, ettei tällaiset oletukset meitä enää ohjaa.

Nyt mä lähden treenaamaan ja tasapainoittamaan itseäni luonnon keskelle. :D


10 Responses to “HIGHS AND LOWS”

  1. Jonna sanoo:

    Moikka, ymmärrän täysin mistä puhut. Viimeset pari vuotta on ollut itselleni suurta henkistä kasvua, sekä pohjalla käymistä monissa asioissa, jonka takia on joutunut katsomaan entistä enemmän itseeni. Olen lapsuuteni ja nuoruuteni hakenut tiedostamattani hyväksyntää muilta, vaikka todellisuudessa olisi pitänyt etsiä itseeni, sekä sitä kuka minä olen ja mitä minä haluan. On ollut myös vaikea ymmärtää eroavaisuus itsekeskeisyydestä sekä itsensä rakastamisesta, mutta onneksi pikku hiljaa on ymmärtänyt tämän. Nykyään uskallan olla entistä enemmän minä, kuunnella omaa sisintäni, eikä aina ajatella mitä muut ajattelee asiasta tai jostain tekemisestä. On ollut myös erittäin helpottavaa puhua rehellisesti omista tunteista ja mielipiteistä, ilman että kelaa, mitä toinen mahtaa ajatella siitä. Kiitos paljon postauksesta!

    • lindamanuella sanoo:

      Kiitos kommentista ❤️ Jostain syytä itsensä rakastaminen ja hyväksyminen opetetaan väärin ja koetaan juurikin itsekeskeisyytenä, vaikka on lähtökohta sille, että pystyy myös hyväksymään muut sellaisina kuin ovat. Ihminen joka ei hyväksy tai rakasta itseään ei usein pysty myöskään rakastamaan/hyväksymään muita.

  2. Krista sanoo:

    Moi! Taas kerran hyvä kirjoitus :) tiedän tasan tarkkaan mistä kirjoitat! Ja kiva, että muitakin INFP:tä on täällä, kun välillä kuvittelin, että olen ainoa :)

    • lindamanuella sanoo:

      Kirjotin joskus näistä tyypeistä ja mun lukijoista löytyi ihan hirveesti INFP:itä, vaikka meitä on vain 3-4% väestöstä :D Myös mun paras ystävä ja poikaystävä ovat ENFP & muutama frendi sekä äitini on INFP 😁🙌🏽

  3. Sanni sanoo:

    Moikka! Aivan ihana blogiteksti taas, kiitos <3 Kiva kuulla sun ajatuksia ja kokemuksia INFP:nä olemisesta ja siis tiiän niin hyvin mistä puhut. Avars tosi paljon mun omiakin ajatuksia, kun itse olen myös sovittelija-persoona. Halusin vaan kirjoittaa tän kommentin, koska tää teksti oli todella sitä jotain mitä oon niin paljon tarvinnu lukea! :) Joten iso kiitos!

    • lindamanuella sanoo:

      Kiitos ihana kun jaksoit kommentoida ja mahtavaa kuulla teistä mun INFP lukijoista! :D <3

  4. aurinkoinen sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Olisin voinut itse kirjottaa tän, niin samanlainen olen minäkin.:D Ihan tässä parin kolmen vuoden sisään on tullut vielä enemmän tutkailtua millainen ihminen olen ja miten kaikki asiat vaikuttaa miten musta on tullut juuri sellainen kuin tänä päivänä oon. Itsensä kehittyminen jatkuu ja välillä huonompia kausia, mutta niistä aina selviää. Nyt kans oon ihan liikaa pohdiskellut kaikkea, mutta heti kun niitä asioita saa käsiteltyä niin pääsee eteenpäin ja hyvällä fiiliksellä eteenpäin. :)

    • lindamanuella sanoo:

      Joo juuri juttelin erään ihmisen kanssa joka myös samaistuu tekstiin ja todettiin , että tällä hetkellä menossa taas se melankolinen vaihe 😂❤️ Kiva kuulla, että teksti oli samaistuttava ☺️

  5. Jii sanoo:

    Tuli ENFJ-A. Silti samaistun noihin voimakkaisiin tunteisiin ym. Myös moni erikoisempi systeemi jääny susta mieleen minkä takia monesti luen sun juttuja suurella mielenkiinnolla. Vaikkapa se numero neljä ja mainitsit jossain kiinnittäväs huomiota ihmisten käsiin. Sama. Sen lisäks hampaat ja ’aistikkaista’ jutuista tuoksu ja puheääni. Vanhemmat on hävenny mua pienenä ku kaupassakin oon haistellu kaikkia tavaroita, haha. Saatan vuosienkin jälkeen muistaa esim. miltä jonkun hiukset tuoksuu. Tuli yhtäkkiä mieleen runoista että mun runoja on parissakin eri kirjassa, olin ihan unohtanu. On toi kirjottaminen ja filosofointi jotenkin jäänyt viime vuosina. Keep up the sekavat kirjoitukset. Paljon stimuloivampaa lukea kun liian kaavamaiset ja yllätyksettömät.

    • lindamanuella sanoo:

      Hahaa sekavat kirjoitukset nimenomaan kun päässäkin aina kunnon pyörremyrskyhässäkkä 😂
      Mulla myös äänet & varsinkin puheääni jotenkin koskettaa ja merkitsee ja kiinnitän ääniin paljon huomiota jostain syystä 😅 kiitos kommentista , ihanaa että meitä on kaikenlaisia!❤️

Kommentoi