Onko teillä tapana listata asioita, joita tavoittelette tulevilta, uusilta vuosilta? Mulla on itsellä ollut usein tavoitteet urheilussa tai töiden tekemisessä, mutta aina olen pyrkinyt myös olemaan parempi ihminen. Nämä on varmasti sellaisia, joihin moni pystyy samaistumaan ja joissa on aina kasvunvaraa.

Vuosi 2017 oli hyvä vuosi mulle. Musta tuntuu, että oon ihmisenä paljon eheämpi, mitä monina vuosina isäni kuoleman, oman hermostollisen ylikunnon sekä muiden ”elämän hutien” jälkeen. Mä olen tänä vuonna saanut urheiltua hyvin, mutta osannut myös olla rennosti ja nauttinut elämästä ystävien ja läheisten kanssa. Nyt viime kuukausina ehkä vähän turhankin rennosti, mikä alkaa pian näkymään…kröhöm. :D Olen saanut uusia ystäviä ja tapasin maailman ihanimman ihmisen, josta on tullut mulle sekä parhain ystävä, että myös maailman parhain poikaystävä. Olen edennyt työasioissa, saanut tehdä täysin uusia juttuja ja uudella levelillä, kehittänyt omia yrityksiä ja pyrkinyt kehittymään bloggaajana. Olen mielestäni osannut antaa itsestäni blogissa ja esiintyä julkisuudessa, mutta myös säilyttänyt omaa yksityisyyttäni enemmän.

Olen mielestäni kasvanut ihmisenä, oppinut paljon asioita, onnistunut ja epäonnistunut, päässyt matkustelemaan ja saanut myös seurata läheisteni kasvua ja onnistumisia elämässä. Mun perhe, läheiset, minä ja ystävät olemme olleet terveitä ja kaikki on sujunut ilman suurempia draamoja.

Sitten niihin lupauksiin ja toiveisiin vuodelle 2018

Mulla on tietenkin muutamia perus pinnallisia lupauksia, nimittäin aijon alkuvuoden pyhittää liikunnalle, tarkalle ruokavaliolle ja tietenkin kesäkunnon metsästykselle. Mun mielestä on ihanaa olla alkuvuosi rauhassa, keskittyä urheiluun ja omaan hyvinvointiin, jolloin on kiva aloittaa kesä freshillä mielellä sekä hyvällä fyysisellä ololla itsensä kanssa. Mulla on todella iso ikävä päivittäistä ja tavoitteellista kovaa treenaamista. Kävin muuten eilen ostamassa jäsenyyden meidän naapuriin muuttaneesta kuntosalista, jonne on alle 2 minuutin kävelymatka! Olkapääni on todella huonossa kunnossa ja leikkaus päivä pitäisi päättää… joten treenaaminen ei tule olemaan hartialinjan suhteen mitenkään kovin mieletöntä raudan repimistä, mutta haluaisin itseni noin -5kg kevyemmäksi ja pepun taas hyvään minttiin.

Mä myös toivon, että mun hiukset kasvaisivat ja etten sortuisi vaalentamaan niitä. :D Näin viimeyönä unta, jossa joku vieras kampaaja blondasi mun hiukset salaa mun kampaajalta ja mun tukka meni ihan karseeseen kuntoon….

Yritän matkustella niin paljon kuin suinkin mahdollista. Alkuvuodelle on jo tulossa Pariisin sekä Dubain reissu, mutta haaveilen pääseväni ensi syksynä / talvena vihdoinkin Cape Towniin, tai johonkin paratiisisaarelle. Toivon myös pääseväni kesällä käymään vihdoinkin Kreikassa, jonne en ole halunnut isäni kuoleman jälkeen mennä. Nyt koen olevai siihen henkisesti valmis.

Toivon, että löytäisin itselleni uuden koiran! Poikaystävä haaveilee kilpikonnasta…

Yritän myös tänäKIN vuonna pitää kotia ja varsinkin vaatekaappia siistimmässä kunnossa ja toivottavasti saisin vihdoinkin aikaiseksi raahata kaiken vuosien varrella kertyneen, käyttämättömän kaman kirppikselle.

Paita – Zara, Housut – &otherstories, Kengät – Ellos

 

Sitten niitä vähemmän pinnallisia toiveita ensi vuodelle.

Haluan tietenkin kasvaa ihmisenä jokaisella osa-alueella ja olla kaikinpuolin parempi ihminen; kiitollinen, epäitsekkäämpi, muut huomioon ottavaisempi, luotettava ja positiivinen.

Haluan olla se ystävä, jolle voi kertoa asioita ja johon pystyy vaikeissakin asioissa tukeutumaan. Se, joka ei välttämättä aina näy, mutta on aina siellä.

Haluan olla enemmän perheeni kanssa ja olla tukena sekä kannustava kaikille.

Haluan olla rehellinen itselleni ja muille, valittaa vähemmän turhista asioista ja jättää sanomatta asioita, joiden motiivi tai tarkoitus ei ole hyvä.

Haluan olla keskittynyt ja täysillä kiinni omassa elämässäni, elää joka ikisen päivän kunnolla ja olla niin läsnä kuin mahdollista. Vähemmän kiinnostusta toissijaisiin asioihin.

Haluan olla hyvä yhtiökumppani sekä tehdä työni hyvin, kehittyä ja kehittää, sekä toteuttaa itseäni. Kokeilla uusia asioita ja olla rohkea työelämässäkin.

Eiköhän tässä oo ihan tarpeeksi, pitää nimittäin jättää vähän tilaa myös niille hetkille, kun saa olla ihan ihmisperse, maata sohvalla sipsien ja dipin kanssa kalsareissa ja olla vastaamatta puhelimeen. Näitä päiviä ja hetkiä tarvitaan myös. :D

 

Sisältää mainoslinkin

 


Voi ei miten iso ikävä mulla onkaan San Diegoon. Kello on yhdeksän aamulla ja ulkona on pilkko pimeää. Odotan (kolmatta tuntia), että valoa tulisi edes vähän, jolloin aijon mennä nappaamaan J’lon kanssa sen pienen hetken itselleni lenkin merkeissä.

Tässä valoa odotellessa on loistavasti aikaa muistella vielä kerran kokemustani EF:n kielimatkaa San Diegossa. Mitäs tähän nyt muuta oikein sanoisi, kuin että haluan niin paljon takaisin!

*Yhteistyö: EF

Matkustaminen on aina hyvä idea, sillä se avartaa niin paljon. Mä koen etsiväni vielä hieman sitä omaa lemppari paikkaani tässä maailmassa, joten rakastan käydä uusissa paikoissa. Haaveilen edelleen siitä, että tulevaisuudessa asuisin edes osan vuodesta ulkomailla, koska mun mielenterveys ei välttämättä kestä ikuisesti tätä 9kk kestävää synkkyyttä. Ennen meillä oli jonkinlaiset selkeät, upeat neljä vuodenaikaa, mutta nykyään tuntuu siltä, että meillä on ainoastaan pitkä aikajakso jotain todella epämääräistä pimeyttä ja kylmyyttä. Anyway, moni maa on tuntunut ihan kivalta, mutta niin on myös kotiin paluu ollut kivaa. San Diego tuntui pitkästä aikaa paikalta, jossa voisin hyvin vaikka asua tai ainakin viettää pitempäänkin aikaa.

San Diego on yllättävän pieni paikka, jossa on suhteellisen lyhyet matkavälit joka paikkaan. Siellä on paljon ihania rantoja, erilaisia kyliä ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin mieleistä. Mun ehdottomasti lemppari paikat olivat Little Italy ja La Jolla, josta jo kirjoitinkin postauksen. Little Italy imitoi nimensäkin mukaan Italiaa ja oli täynnä ihania ravintoloita, tunnelmaa sekä pieniä putiikkeja. Todella söpö ja ihana paikka, aivan kaupungin ytimessä.

Mutta sitten itse koulukokemukseen takaisin. Niinkuin kerroin jo aikaisemmassa postauksessa, koulu oli todella uusi ja sen kyllä huomasi. Kaikki tilat olivat sisustettu kivoilla väreillä ja luokkahuoneet olivat lasisia. Koko kampus on erittäin moderni ja viihtyisä. Koululla oli mukavat opettajat sekä auttavainen henkilökunta ja oli ihanaa nähdä ensimmäisen kerran miltä näyttää, kun niin monta erilaista kansalaisuutta sekoittuu yhdeksi isoksi ryhmäksi. Erilaisia aksentteja kuuli joka puolella ja jokaisesta oppilaasta pystyi näkemään sen oman kulttuurinsa taustat. Oli ihanaa kuulla, miten meitä Suomalaisia kehuttiin todella sivistyneiksi, rauhallisiksi ja kohteliaiksi kansalaisiksi. Ja niinhän me usein ollaankin, niitä hiljaisia ja kohteliaita, jotka eivät hirveästi halua olla esillä tai äänessä. Me tehdään, kiitetään ja poistutaan ilman mitään sen ihmeellisempää show’ta ja kunnioitetaan usein muita ja muiden rauhaa, mikä on musta älyttömän hienoa. Monet oppilaat olivat todella äänekkäitä ja miten sen nyt sanoisi, näkyviä sekä kuuluvia. :D

Tämä syksy-talvi-kevät aika on mun mielestä aivan mahtavaa aikaa lähteä kielimatkalle jonnekkin Euroopan ulkopuolelle, sillä siinä todellakin arvostaa ja nauttii lämmöstä sekä valosta opiskelujen ohella. Monille on toki optimaalisin aika lähteä ulkomaille kesälomilla, eikä Suomen viimevuosien kesän perusteella sekään ole yhtään huonompi vaihtoehto.

Mitä englannin kielen oppimiseen tulee, niin sitä tulee kielimatkalla pakostikkin opittua ja käytettyä paljon, sillä kaikki asiat täytyy tietenkin hoitaa Englanniksi. Vaikka oppitunneilla olisikin se hiljaisin ja ujoin oppilas, niin kertaamista ja oppimista ei pysty kielimatkalla välttelemään. Mun mielestä parempaa oppimistapaa ei voi keksiä! EF-kielimatkat ovat myös täydellinen tapa ravistella suomalaista ujoutta pois harteilta ja tulla ulospäinsuuntautuneemmaksi.

Kaiken kaikkiaan aivan ihana ja avartava kokemus. Kaipaan todella paljon takaisin. Kiitos EF Suomi ja EF San Diego onnistuneesta ja ikimuistoisesta matkasta :)


Sosiaalinen media täyttyy mitä ihanimmista joulutunnelma kuvista, joissa istutaan perheen tai ystävien kesken kuusen alla, juodaan lämmintä vaahtokarkkikaakaota pörrösukat jalassa, hieman jouluvaloihin vahingossa sotkeutuneena. Nope, cant relate. Multa on tänäKIN vuonna puuttunut täysin se joulutunnelma. Ensinnäkin joulu tulee nykyään joka kerta aivan liian nopeasti ja toiseksi, jos mä en tietäisi mitä vuodenaikaa eletään, niin en osaisi sanoa, onko ulkona syksy, kevät, talvi vai jopa viimevuosien kesä.

*Sisältää mainoslinkin

Joulupäivä oli säästä huolimatta todella kiva ja onnistunut. Käytiin joulukirkossa ja vietettiin joulua poikaystävän perheen sekä sukulaisten kanssa. Joulupöytä oli todella kaunis ja ilta ihanan tunnelmallinen. Siitä huolimatta päivä tuntui hieman hassulta, ikään kuin olisi viettänyt joulua täysin väärään aikaan vuodesta. :D

Housut – Mango, Jakku – Ellos*, Takki – House Of Brandon/Vila, Poolo – Vila 

Muutenkin huomaan, että mun arkea varjostaa edelleenkin jet lag, jopa hieman pienellä kaamosmasennuksella maustettuna. Olen mennyt joka päivä, paitsi jouluaattona, nukkumaan 18-20 välillä ja herännyt aamulla 6-8 aikoihin. Tuntuu että voisin vaan nukkua ja nukkua. Eilen taistelin väsymystä vastaan ja raahauduin lenkille, mutta nukahdin siitä huolimatta jo seitsemän aikoihin…. Eipä ainakaan ole tullut juhlittua tapsantansseja tai mitään muutakaan, vaan kerrankin loma on lähinnä mennyt horroksessa. Tuskin tekee pahaa tämäkään vaihtoehto.

Meidän uusivuosi on vielä täysin auki, enkä jostain syystä malta odottaa, että nämä juhlat olisivat ohi ja pääsisin kunnolla takaisin arkeen kiinni. Kaipaan älyttömästi taas treenejä ja niinkin tylsiä juttuja, kuin rutiinia, kunnollista ruokavaliota ja työntekoa! Lomat on ihan kivoja, mutta nyt kun on saanut muutaman päivän vain olla ja levätä, on mieli ja keho taas täynnä energiaa. Koko keho huutaa jonkinlaisita ryhtiliikettä, eikä ihme, sillä on tullut matkustettua, syötyä vähän miten sattuu ja nautittua viiniä normaalia enemmän.

Olen aivan super innoissani, sillä meidän kotia vastapäätä avattiin juuri uusi kuntosali! Ei ole kirjaimellisesti enää mitään tekosyytä miksi ei kävisi salilla vaikka joka päivä, kun treeneihin pääsee pelkästään ylittämällä tien. Ihan mielettömän siisti juttu! Enää ei tarvitse kävellä kilometrejä läpi sateiden tai lumimyrskyjen, jotka vaakatasossa pahoinpitelevät koko kehoa. Vaikka kieltämättä joskus jollain sairaalla tavalla nautin siitäkin kurjuuden maksimoimisesta ja tarmoa täynnä myrskyjenkin läpi treeneihin tarpomisesta

Olen kuitenkin aina haaveillut asuvani kuntosalia vastapäätä ja monesti kytännyt, joskos lemppari salieni lähistölle pääsisi muuttamaan… :D Kohta pääsee kunnolla joulukinkkuja sulattelemaan! Mulla on aina ollut keväisin tapana vaipua pieneen epäsosiaaliseen kuplaan, treenata ja keskittyä itseeni sekä hyvinvointiin sekä tehdä paljon duunia, jonka jälkeen on kiva taas sosiaalisoitua kesäksi.

Aikooko joku muu skarpata kevään, jotta kesällä voi taas hyvillä mielillä vähän höllätä? :)


Moikka!

Kotiuduin Suomeen toissapäivänä ja ihanan trendikkäästi pääsen valittamaan, että jet lag painaa. Kaliforniassa ollaan hereillä, kun Suomessa nukutaan, joten parissa viikossa ehti ryssiä omat rymit jo lahjakkaasti. Yritin eilen sinnitellä iltaan saakka hereillä, mutta silmät painoivat niin paljon, että nukahdin about kuudelta illalla ja heräsin noin puoli kuudelta tänään aamulla. Välillä näinkin, että ei millään pysty nukkumaan myöhempään ja onhan sekin ihan piristävää, kun on kello ysiltä saanut jo kaikki akuutimmat askareet alta, Jlo on päässyt jo riehumaan koirapuistoon kamujen kanssa ja muu maailma alkaa vasta aktivoitumaan. Jos en olisi reissussa saanut flunssaa, olisin todennäköisesti ärsyttävän kunnollisena käynyt aamulla treenaamassa.

*Sisältää mainoslinkin

Kävin eilen verkkokaupassa hakemassa muutamia valoja ja telineitä kameraa ja kuvaamista varten. Sen jälkeen päädyin spontaanisti ”after work” viinille vieressä sijaitsevaan Clarioniin. Ja miksi ei, olihan jo tarpeeksi pimeää viinille ja näkymät upeat ylhäältä baarista.

Suomeen palattuani oon ollut paitsi hyvin väsynyt jatkuvan pimeyden ja hyi, niin kylmän ilman vuoksi, mutta myös jokin pieni masennus alkoi heti painamaan. Tulee säälimättä vasten kasvoja näinä aikoina todellisuus siitä, miten synkässä ympäristössä elämme suurimman osan vuodesta. Kontrasti on hyvin karu moniin muihin maihin verrattuna ja vaikka Suomea arvostankin ja olen ylpeä kotimaastani, niin onhan täällä arki aikamoista selviytymistä pimeinä ja kylminä aikoina. Lisäksi meidän kesätkin on nykyään vähän mitä on… :D Täytyy nostaa hattua jokaiselle täällä asuvalle, ollaan aika kovia tyyppejä kyllä.

Housut – Mango, Kengät – Bubbleroom, Jakku takki – Ellos*

Heti Suomeen tultuani mua alkoi myös ihmeellisesti ahdistamaan. Tästä on varmasti niin monesti kirjoitettu ja itsekin olen tämän ennenkin blogissa todennut, mutta Suomessa vallitsee valitettavasti usein hyvin synkkä ilmapiiri ja ihmiset tuntuvat niin masentuneilta… enkä ihmettele, itsekin olen paljon synkempi täällä ollessani, sillä pimeys ja kylmyys vaikuttaa muhun. Meillä ei ole hirveesti mieltä ylentäviä aktiviteetti mahdollisuuksia. Harvemmin sitä lähtee tämän kylmän ja synkän 9 kk aikana rannalle ihailemaan merta tai rauhoittumaan luonnon keskelle, kaupungille istuskelemaan ulkoilmaan ystävien kanssa tai ylipäätään vain nauttimaan auringosta. Ei. Meillä istutaan himassa, selviydytään ehkä väkisin treeneihin tai harrastuksiin ja lasketaan tunteja viikonloppuun, jolloin voi ehkä käydä ulkona tai nukkua, raahautua rennommalla aikataululla harrastuksiin pakkasen, sateen tai tuulen pahoinpitelemänä ja sitten onkin sunnuntai ja sama homma alkaa.

Eiköhän tähän taas kuitenkin kohta totu, mikä on sekin hieman surullinen ajatus. :D Tiedän, että kun tervehdyn flussasta ja pääsen taas arkeen kiinni treenien ja omien rutiinien kanssa, niin alkaa helpottamaan. Tällä hetkellä vain lähinnä kököttelen himassa ja yritän täyttää tunteja töiden avulla.

 

 

 


[mittaustagi]

Kaupallinen yhteistyö: Atria

Moikka ja terkkuja taas täältä Helsingistä! Palasin tänään aamulla takaisin Suomeen. Lento meni tosi kivuttomasti ja on ihan kivaa olla taas kotona, vaikka olisin hyvin voinut olla vielä muutaman viikon…

Kiva juttu on, että jouluun on enää alle viikko ja uskon näiden vikojen päivien menevän todella nopeasti. Mä en koskaan ole pitänyt itseäni kummosena jouluhössöttäjänä, mutta onhan mulla ollut jo yli kuukauden joulukuusikin koristeineen olkkarissa ja valoja näyttäisi ilmestyvän kokoajan vain lisää ympäri kotia. Ehkä musta sittenkin vuosi vuodelta kuoriutuu enemmän ja enemmän perus joulumuori. Saa nähdä miten sitten hössötän kun on (toivottavasti joskus) omia lapsia kämppä täynnä. Onhan se  varmasti kivaa ja erilaista, kun on joku jolle rakentaa sitä taijanomaista kokonaisuutta ja kenen kanssa hössöttää. Muistan itse miten jännittävä juttu joulu oli pienelle Lindalle, hyvä kun sai unta koko joulukuun aikana, kun jännitti niin paljon vuoden huipennusta.

Olen onnekkaana saanut vielä tähän asti elämässä jouluisin vain rennosti istua valmiiseen pöytään. Tietenkin olen osallistunut rakentamaan joulua yhdessä perheen kanssa ruokineen ja koristeineen lapsuudenkotiini sekä mummolaan, mutta se suurin joulupöhinä on kuitenkin ollut vielä toistaiseksi muiden vastuulla. Ehkä sitä pitää pikkuhiljaa alkaa ottamaan omille harteillekin enemmän. Mitä jouluruokiin tulee, niin olen oikeastaan vasta nyt vanhemmiten (huom. sanavalinta 6/5) innostunut tekemään arjessa muitakin ruokia, kuin vain niitä mun lemppari salaatteja, joita jaksaisin syödä aina ja ikuisesti. Varsinkin nyt, kun en tiedä tulevaisuuden kisasuunnitelmista, eikä kaiken ravinnon tarvitse koostua riisi-kana-parsakaali makroista ja on kotona muitakin joille tehdä ruokaa. Voisin varmaan itsekseni hyvin helposti elää pelkillä vihanneksilla ja salaateilla, (olen jostain syystä aina ollut hulluna niihin) mutta silloin tällöin on kieltämättä super kivaa tehdä kunnon perinneruokia ja vaikka en itse ole mikään suurin jouluruoka fani, niin musta on todella kivaa tehdä muille ruokaa.

Viimevuonna innostun kokkailusta ja perinneruoista enemmän. Tehtiin Rosan kanssa jopa ihan perinteinen kiitospäivä dinneri, täytettiin kalkkuna ja kaikkee ja kutsuttiin kavereita sekä perhe syömään. Touhuaminen ystävien ja perheen kesken on mielestäni kaikista kivoin asia juhlapyhissä.

Meillä alkoi joulun ja jouluruokien fiilistely aikaisin tänä vuonna, sillä olen mukana Atrian kanssa kaupallisessa yhteistyössä, jossa bloggarit tekevät omalla twistillään yhden heidän perinteiseen joulupöytäänsä kuuluvan reseptin. Meillä yhdistyy kotona kahden kulttuurin joulu, joten joulupöydästä löytyy niin kreikkalaisia kuin suomalaisiakin perinneruokia.

Jos mietin joulua ja joulupöytää, niin mulle ei ekana tuu mieleen joulukinkku, vaikka niin ehkä luulisi, sillä se on niin klassikko. Mulle kinkku ei ole ollut koskaan lemppari, siitä en oikeastaan ole kummosemmin välittänyt. Sen sijaan mulle tulee ensimmäisenä mieleen meidän mummun tekemä, super perinteinen karjalanpaisti, joka on ollut osa perinnettä niin kauan kuin vain muistan. Siihen kylkeen mummun itse poimimista puolukoista tehtyä hilloa, oman maan perunoita sekä oman kasvimaan antimista tehtyjä eri salaatteja keventämään kokonaisuutta, hitto miten hyvää. Mummu huomioi aina tietenkin myös meidän toisenkin kotimaan sekä kulttuurin, joten pöydästä löytyy myös fetaa, jota meidän perheessä tungetaan oliiviöljyn lisäksi about kaikkeen, myös karjanlanpaistiin.

Multa toivottiin tähän kamppikseen perinteistä karjalanpaistia, johon sain lisätä kreikkalaista twistiä! Sehän käy multa helposti, sillä kokosin super perinteisen, suomalaisen kokonaisuuden ja heitin paistin päälle hieman fetaa ja korianteria. Tadaa! Nyt ei valitettavasti päässyt mummolan oman kasvimaan antimille, mutta oli tämäkin ilmeisesti todella hyvää, sillä poikaystävä veti tupla paistit hetkessä.

Olisi varmaan vielä kreikkalaisempaa tehdä paisti lampaasta, mutta ehkä kokeilen sitä joskus myöhemmin.

Niinkuin sanoin, en ole vielä koskaan ”joutunut” itse vastuuseen perinneruokien valmistamisesta, enkä ole rehellisesti sanottuna ikinä ennen valmistanut karjalanpaistia. Mikä onni, että Atria tarjoaa super helpon ratkaisun tähän perinneruokaan, sillä mun ei tarvinnut kuin poistaa yks tarra, laittaa paisti uuniin ja lisätä haluamani twistit ruokaan!

Tällainen paistoa vaille valmis setti on minun kaltaiselle kokille aivan mahtava pelastus, joka ei ole mikään ekspertti liharuokien valmistamisessa, mutta haluaa kuitenkin tulevaisuudessa tarjota vieraille ja perheelle muutakin kuin kanasalaattia :D Eihän sitä kenenkään tarvitse tietää, että mä en itse ole lihoja marinoinut ja pilkkonut…

Poikaystävälle en tietenkään kertonut, että käytin Atrian uunivalmista paistopakkausta ja hän onnellisena kehui kokkaustaitojani. Eli jos luet tätä nyt jälkeenpäin, niin sori, mä huijasin hieman. :D

Resepti

Karjalanpaistia kreikkalaisella twistillä 4 henkilölle

 Karjalanpaisti

Atria Bravuuri Karjalanpaisti n. 900 g

(Sisältää n. 400g lihaa ja 300g kasviksia, valmiiksi maustettu)

Fetaa, korianteria

Tilli-perunamuusi

500g perunoita

1 dl maitoa (käytin itse soijamaitoa)

suolaa

voita tai margariinia

1 tl oliiviöljyä

tilliä

päälle korianteria

Puolukkahillo

Puolukoita 150g

Ripaus sokeria

Ohje valmistukseen:

Ota karjalanpaisti pakkauksessaan huoneenlämpöön 1 tunti ennen kypsentämistä. Huom! Älä avaa pakkausta. Lämmitä uuni 150°C. Laita karjalanpaisti pakkauksessaan uunipellille etiketti ylöspäin, irrota etiketti. Laita pelti uunin alatasolle ja kypsennä noin 2 tuntia. Pakkaus avautuu osittain paiston aikana, jotta lihan pinta ruskistuu. Ota pakkaus varovasti pois uunista ja aseta kulhoon, josta tarjoilet paistin. Ripottele päälle joko rikottua fetamurusta tai leikkaa fetajuustosta pieniä levyjä/paloja paistin pinnalle.

Pese ja tarpeen mukaan kuori perunat. Keitä perunoita, vähäisellä suolalla maustetussa vedessä 15-20 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kaada perunoiden keitinvesi pois. Soseuta perunat ja lisää halutessasi kuumaa maitoa, kunnes saat haluamasi paksuisen soseen.

Mikäli käytät pakastepuolukoita, ota puolukat sulamaan noin tunti ennen niiden asettamista ruokapöytään. Laita puolukat kulhoon ja ripottele hieman sokeria puolukoiden pinnalle.

Tarjoile haluamasi lisukkeiden kera.

 

Mummulle terkkuja ! <3