TRAIN YOUR MIND

07.10.2017

Eilen olin suoraan ja rehellisesti sanottuna aivan loppu ja vittuuntunut aamulla kun heräsin kuudelta. J’lolla on juoksut jo kohta toista viikkoa päällä ja pallero ravaa ympäri kämppää kaikki yöt. Hän ei nimittäin mitenkään suostu uskomaan, että ei pääse nukkumaan sänkyyn. Välillä olen nostanut sen jalkopäähän, mutta mimmi repii juoksupöksyt aina salaa pois ja suttaa kaikki mestat. Kotona saa päivisinkin juosta sen perässä laittamassa housuja jalkaan ja hokea, miten nätit pöksyt mimmillä onkaan, jotta se suostuisi pitämään ne jalassa. Nyt niiden pitäminen onnistuu hyvin, mutta yöt ovat olleet aika levottomia viimeisen viikon ja mä oon aivan törkeen herkkä heräämään pieniinkin ääniin.

Mun on aamuisin kuitenkin herättävä arkisin 7-8 ja töitä riittää iltaan asti. Kahvi on ollut samaan aikaan paras ystäväni sekä viholliseni, sillä tulen liiasta kahvin litkimisestä myös hermostuneeksi. Kellään muulla samaa?

Huokailin perjantai aamuna pönöttäessäni sohvalla, tukka pystyssä ja silmät aivan ristissä. Mietin hiljaa itsekseni, että nyt ollaan vasta lokakuussa. Edessä on vielä pahin kaamosaika ja olen jo nyt aivan loppu, johtuen varmaankin myös siitä, että ulkona on satanut viimiset kolme päivää eikä aurinkoa hirveesti ole näkynyt. Mitäs sitten, kun sitä ei näy lainkaan koko päivänä tai viikkoihin? Huoh.

Syksyn edetessä päivät pimenee ja synkkyys hiipii pikkuhiljaa ympärillemme. Se vaikuttaa moniin vahvasti mm. melatoniinin, dopamiinin sekä serotoniinin tuotantojen heikkenemisen sekä niiden häiriintymisen kautta. Myös meidän kemialliset viestinsiirrot saattavat häiriintyä ja nämä ilmenevät usein väsymyksenä, ruokahalujen kasvamisena/menettämisenä ja yleisenä flegmaattisuutena sekä haluttomuutena normaalisti innostavia asioita kohtaan. Jos tunnet itsesi jotenkin masentuneeksi, niin ei hätää, todennäköisesti suuri osa suomalaisista tuntee… :D

Mä oon aina reagoinut syksyyn todella selkeästi ja perus kaamosmasistelun lisäksi se on mulle nykyään hemmetin raskasta aikaa henkisesti. Syksy tuo mieleen 2014 syksyn, kun menetin isäni sekä 2015 syksyn, kun menetin hetkellisesti terveyteni. Nyt olen kuitenkin mielestäni mennyt kokoajan parempaan suuntaan ja alan tuntemaan taas itseni itsekseni. Suru tulee varmasti olemaan osa mun syksyjä vielä pitkään, mutta pystyn sanomaan voivani jo paremmin. Mä oon terve ja päässyt monista asioista, kuten raskaasta unettomuudesta yli.

Näiden ajatusten jälkeen katsoin sylissäni tuhisevaa J’lota ja hymyilin, sillä vaikka tuo pikku paskiainen olikin valvottanut mua yli viikon, oli se silti yksi maailman suloisimpia asioita ja ihanimpia päätöksiä mun elämässä. Me kyllä aivan varmasti selvittäisiin tästäkin kaamoksesta. No biggie. Lisäksi syksy ja ylipäätään koko loppuvuosi on täynnä aivan super kivoja duunijuttuja, jotka pitävät motivaation ja pirteän mielen yllä.

Kun tiedostaa, että edessä on haastavaa aikaa, on meidän ajatuksilla suuri vaikutus siihen, miten asian kanssa pärjäämme. Voimme joko mennä virran mukana ja masistella himassa, mutta mä yritän ainakin parhaani mukaan työskennellä mieleni kanssa tällaista oletettua kaamosmasennusta vastaan, jotta pystyn nauttimaan näistäkin ajoista ja keskittymään ihaniin asioihin elämässä. Nyt viimeistään on aika kaivaa esiin mukavimmat viltit, kynttilät ja kaikki ihanat valot, jotka luovat mukavan tunnelman kotiin. Ulkoilu ja liikkuminen auttavat myös jaksamaan arjen keskellä, vaikka treeneihin tai lenkille lähteminen eivät olisikaan kaamosaikaan niitä houkuttelevimpia asioita arjen keskellä, kun muutenkin väsyttää.

Kun olin saanut aamun sähköpostit hoidettua, kello ei ollut vielä edes kahdeksaa aamulla. Päätin hiipiä takaisin makkariin. Siellä tuhisi mun parhain ystävä, joka pussasi mua otsalle ja kysyi missä olen ollut samalla kun kömmein peittojen läpi mun lempi paikalle, hänen syliin. Sen jälkeen nukahdin maailman levein hymy kasvoilla ja heräsin hetken päästä uudestaan, onnellisena ja uudella energialla. Oli muuten ihan super kiva päivä!

PS. Aivan ihana kahvila tuo Museokadun Voffeli & Kaffeli <3


11 Responses to “TRAIN YOUR MIND”

  1. Maiju sanoo:

    Oh, kiitos tästä postauksesta! Itellä ollu ihan jäätävä masis nyt ihan ”tyhjästä” ja oon ollu jo aivan kauhuissani et mikä mua vaivaa, oonko yhtäkkiä vaan masentunu mut ehkä se on oikeesti sitä kaamos masennusta osakseen! On aina helpottavaa kuulla, että muilla on samoja fiiliksiä :)

    Ja heh, pakko kysyä nyt ku oon maailman uteliain ihminen, että kukas tää symppis blondi on joka on aina sillon tällön pyöriny sun snäpissä? 🌚 Oot niin ihanan iloisen oloinen hänen seurassaan. Jos et halua vastata niin voit suoraan ignorata tän kommentin, en loukkaannu ;D mut en malta olla kysymättä!! 😍

    Joka tapauksessa ihanaa syksyä sinne ja keep smiling!

    P.S. Tein eilen makaronilaatikkoo sillä sun ohjeella, super hyvää oli! Kiitos 🙏🏽

    • lindamanuella sanoo:

      Moikka,
      Joo älä huoli, tuo sama fiilis ja väsymys on varmaan vähintäänkin 3/5:stä tällä hetkellä. :D
      Se blondi on mun maailman paras ja rakkain poikaystävä, mutta en tuo häntä liikaa esille täällä, jotta saisi olla mahdollisimman rauhassa, yksityishenkilö kun on :)
      Ihanaa että reseptistä oli jotain hyötyä! Ja kiitos paljon, samoin sulle <3

  2. Myy sanoo:

    Suosittelen lämpimästi koiran sterkkaamista. Ei ole sen jälkeen juoksut riesana ja märkäkohtu-uhkakin poistuu samalla. Omalla nartulla oli hankalat ja pitkät juoksut ja sterkkaamisen jälkeen on ollut niin helppoa sekä koiralla että omistajalla. :)

    • lindamanuella sanoo:

      Olen vähän miettinytkin sitä :) Täytyy ottaa selvää eri vaihtoehdoista!

  3. Satu sanoo:

    ”mun lempipaikalle, hänen syliin” Ei tainnut olla tämä ystävä Jlo, vai?? ;D Yks utelias täälläkin. Vai voiko koiran syliin päästä? :D

    • lindamanuella sanoo:

      Hahaa, kyllä jlo on vähän liian pieni että hänen syliinsä mahtuisin! Vastasin juuri edelliseen kommenttiin, kenen sylistä kyse :D

  4. Maiju sanoo:

    Hehe, hyvä etten oo ainut utelias! ;D
    MUTTA IHANAA! ❤️ onnea teille 😍

  5. Laura sanoo:

    Joo huh toi juoksuisen nartun kanssa saman katon alla eläminen on kyllä raastavaa. Mun koira reagoi todella vahvasti hormoonihöyryihin. Aina oli juoksut tulossa, päällä tai menossa. Ja riippuen mitä niistä niin hirvee höyry päällä tai apaattinen. Piippausta, vinkumista, läähätystä, ruoka ei kelpaa… Ja valeraskaus tuli myös. Olin jo harkinnut sterkkaamista ihan koiran oman olonkin kannnalta. Sitten tulikin kohtutulehdus ja se kohtu leikattiin pois että siitä selvittiin. Ja ai että mikä rauha kotona onkaan nykyään!! 😍 Joten kyllä, suosittelen, sekä omistajan ja koiran mielenterveyden kannalta. Jos siis ei ole tarkoitus pennuttaa tms. Mutta nää on näitä koiranomistajan ihanuuksia. 😊

  6. Enni sanoo:

    Hei mistä tuo sun takki on? :)

Kommentoi