KOIRAT SYNTTÄRI DINNERILLÄ

11.08.2017

Moikka!

Käytiin eilen Hannan kanssa juhlimassa Hannan koiran, Tintin 6 -vuotis synttäreitä Sushibar + Wine ravintolassa, mikä on mun ehdoton lemppari keskustan sushi mestoista. Se on intiimi, suht pieni paikka, mutta tunnelmallinen ja safka hemmetin hyvää.

Hanna tsekkas netistä minne kivoihin ravintoloihin ovat myös koirat tervetulleita ja soitti etukäteen ravintolaan kysyäkseen onnistuuko koirillekkin jotain syötävää. Sushibar + Wine duunaili muutamalla eurolla koirille kupilliset lohen paloja ja kyllä kelpasi. Ei mennyt kovin montaa hetkeä kun kupit olivat tyhjät. :D

Jäätiin syömään ravintolan söpölle terassille ja ohikulkevat ihmiset saivat hyviä nauruja, kun J’Lo ja Tintti istuivat vierekkäin omilla tuoleilla, omat ruoka-annokset naaman edessä ja fiilistelivät meininkiä.

Meikäläisellä hieman tummahko bruna, kun olin juuri käynyt ottamassa suihkurusketuksen VitaLiberatalla. :D

Meidän molempien koirat tottelevat todella hyvin, ovat kilttejä ja helppoja tuoda minne vain. J’lo on maailman onnellisin ja iloisin koira luonteeltaan, en muista olisiko se ikinä edes murahtanut kenellekkään toiselle koiralle, sillä hän rakastaa kaikkia ja kaikkea ennakkoluuloitta. :D Välillä se on pieni ongelma, kun J’Lo haluaisi aina leikkiä kaikkien kanssa ja hengailla jokaisen vastaantulijan kanssa, eikä kaikki ole ihan samoilla fiiliksillä, mikä on ymmärrettävää.

Olen onnellinen siitä, että olen pystynyt säilyttämään J’Lossa niin hyvän ja reippaan, ennakkoluulottoman asenteen kaikkea kohtaan, eikä meillä ole koskaan käynyt mitään mikä olisi sen muuttanut.

Tottakai mulla on käynyt varmasti hyvä tuuri luonteen kanssa, mutta uskon että myös iso tekijä J’Lon iloisen ja rennon asenteen sekä helppouden ja kuuliaisuuden kanssa on koulutus. Kyllähän tuollaiselle naamalle tekisi mieli antaa kaikki periksi, mutta jo pienestä asti tein päätöksen, että J’Lo on koira ja koiralla tulee olla selkeä oma paikka laumassa. Mitä selkeämpi oma paikka on, sitä helpompi koirankin on olla, kun se tietää asemansa laumassa, eikä sen tarvitse jatkuvasti hakea paikkaansa, kokeilla rajoja ja sitä kuka määrää.

J’Lolla oli aika kova uhmaikä ja sillon kyllä pysyttiin lujina. Mua ei hävetä kouluttaa mun koiraa vaikka keskellä katua jos se tekee väärin, sillä huono käytös on karsittava heti selkeästi pois. Bulldog on yksi itsepäisimpiä rotuja ja ne kyllä kokeilee rajojaan, eikä niille todellakaan mene sama asenne perille, kuin vaikkapa villakoiralle. Se oli mulle alkuun isoin shokki, miten kovapäistä rotua neiti edustaa ja miten voimakkaalla asenteella asiat on tehtävä selväksi, jotta ne menee perille. Se mistä villakoira saa slaagin, on bulldogille hauskaa leikkiä.

Jlo ei myöskään ole koskaan hajottanut mitään tai tehnyt mitään ”ylläreitä” kotiin, esimerkiksi roskisten repimistä tai sohvatyynyn hajottamista, mikä on ollut muiden koirien kanssa aika yleistä touhua. Jatkuvasti se kalvaa ja leikkii jollakin, mutta aina vain omilla leluilla. En tiedä mistä tämä johtuu, ei ole koskaan edes yrittänyt kalvaa mitään mikä ei ole hänen omaansa, eikä muutamia sisälle pissaamisia lukuunottamatta osoittanut mieltään hajoittamalla vaikkapa jotain mulle kuuluvaa.

Kuvasin J’Lon käytöstä pentuna, kun lähdin kotoa pois ja sen perusteella hommasin J’Lolle mahdollisimman mielenkiintoisia aktiviteettejä kotiin, joilla se puuhasteli onnellisena mun poissa ollessa. Pienenä myös saatoin rajata J’Lon pesuhuoneeseen (mikä on suhteellisen iso mulla kotona), sillä se usein rauhoittaa koiria. Mitä pienempi alue vartioitavana, sitä rauhallisempi fiilis koiralla usein on ja J’lon tapauksessa hän kyllä rakastaa tuhista lämpimällä lattialla vaikka tunteja putkeen. Nykyään en rajaa J’Lota, mutta löydän hänet usein joko mun laukusta, omasta pedistään työpöydän alla tai pesuhuoneen lattialta nukkumasta. :D

Opetin myös J’Lon jo pienenä pissaamaan suihkun lattiakaivoon, joten jos pissahätä iskee vaikka yöllä, niin J’Lo käy automaattisesti vessassa pissalla. Se on helppo kikka pikkukoirille ja varsinkin ranskiksille, jotka eivät ole maailman parhaimpia pidättäjiä, ainakaan pienenä.

Ranskikset ovat aivan ihana rotu ja bulldogit ylipäätään vieneet mun sydämen. Sellaisesta haaveilevalle kuitenkin vinkkinä, että tällainen possu voi olla joko painajainen tai unelma koira, suuri osa lopputuloksesta on itsestään kiinni. Älä anna söpöyden hämätä, kun sellainen pieni pallero kokeilee rajojaan. ;) Mitään laukkukoiria nää ei ole ja ainakin J’Lo kaipaa päivittäin sen vähintäänkin tunnin aktiivisen lenkin, jossa juostaan, uidaan ja touhutaan.

Mun paita ja housut (saatu): house of brandon, jossa on nyt ystävämyynnit vielä hetken käynnissä ja mielettömiä tarjouksia! Korvikset Mango ja paita olalla Boomerang Finland.

 

 

 


15 Responses to “KOIRAT SYNTTÄRI DINNERILLÄ”

  1. Bulla sanoo:

    Voi ihana Jlo ja kaveri! <3 Ihanaa kun nykyään ravintolat suhtautuvat niin hyvin myös koiriin ja tarjoavat noin hyvää palvelua!
    Meillä on myös juuri 1v täyttänyt ranskisneiti ja hän on kyllä kans maailman ihanin tapaus! Koiralle oli helppo kouluttaa kaikki ns. peruskäskyt ja neiti ymmärtää ne hyvin, mutta bulldoggimaisesti tottelee aina kun siltä huvittaa :D
    Sellasta kysyisin, että miten muut koirat suhtautuvat normaalisti Jlohon? Meidän neiti on myös erittäin aktiivinen ja menevä tapaus ja haluaisi aina moikata ja leikkiä kaikkien kanssa, koirien ja ihmisten, mutta monesti toiset koirat eivät niin välitä leikkiä. Oon miettinyt johtuisko se meidän bullan pentumaisesta yli-innokkuudesta vai siitä, että muut koirat eivät osaa lukea ranskista lyhyen kuonon ja hännän puuttumisen vuoksi.
    Ihanaa kesän loppua sulle ja Jlolle! :)

    • lindamanuella sanoo:

      Moikka,
      voi ihanaa, onnea teidän pikku neidille <3
      Monet koirat ja jopa välillä ihmisetkin saattavat pelästyä jlota, kun jlo innoissaan vähän röhisee ja helposti tuijottaa muita koiria, eikä muut rodut osaa tulkita tilannetta kun ei tosiaan ole sitä kuonoa, joka hämmentää ilmeissä eikä häntää :D
      Ihanaa loppukesää teillekkin <3

  2. Maria sanoo:

    Voi että miten ihana postaus! <3

  3. mari sanoo:

    Aapuva <3 Ihana Jlo kulta <3 Hän osaa olla taitava poseeraaja :)

  4. Essi sanoo:

    Ihana Jlo!!
    Oon kans samaa mieltä että olkoot koira mikä tahansa niin pitäis kouluttaa ja vaatia hyvää käytöstä. Monesti näkee pikkukoiria jotka on ihan pilalle hemmoteltu eikä mitään rajoja.
    Mulla on terrieri, joka on kans ollut aika itsepäinen ja vaatinut paljon. Kun ne ekat vuodet jaksaa vaatia niin saa loppuelämäksi helpon ja kivan koiran!
    Ja paljon kivempi itselle ku voi luottaa siuhen että ollaan sitten kahvilassa tai ratikassa niin koira käyttäytyy aina hyvin!

    • lindamanuella sanoo:

      Joo se on todella outoa, että pikkukoirien omistajat antavat pienten koirien hyökkiä ihmisten ja muiden koirien päälle. Jos vastaavasti pitbull tms käyttäytyisi niin, siitä saisi omistaja ihan hirveesti paskaa niskaan :D terrieritkin on kyllä ihan oma rotunsa, todella kovapäisiä! :D

  5. Miia sanoo:

    Voi kunpa ihmiset ei ostais näitä brakyrotuja niin huoletta – varsinkaan, kun niiden jalostusta viedään koko ajan epäterveempään ja luonnottomampaan suuntaan. Vielä joitakin vuosia sitten saattoi nähdä kohtuullisen pitkäkuonoisia ja kevytrakenteisia ranskiksia, nykyään ne alkaa esim. naamaltaan olla luokkaa mopsi. Ne ovat luonteeltaan ihania ja valloittavia, mutta ihmisten pitäisi ajatella myös koiran hyvinvointia objektiivisesti eikä tuudittautua siihen kuvitelmaan, että koira ei kärsisi esim. kuonottomuudesta, vaikka se vaikuttaisikin iloiselta ja hyväntuuliselta. Raskas hengitys, rohina, kuorsaaminen, pallo suussa nukkuminen jne. ovat merkkejä siitä, että koiralla ei kulje henki kunnolla, eikä siinä ole mitään söpöä tai normaalia (kuten brakyjen omistajat tuntuvat usein ajattelevan). Kuonottomuuskin on vain yksi esimerkki brakyrotujen tyypillisten terveysongelmien aiheuttajista.

    Jos brakyrotuja haluaa välttämättä harrastaa, kannattaa ainakin kasvattaja valita todella huolella (kuten toki aina) ja varmistua siitä, että kasvattajalla on selkeänä tavoitteena jalostaa rotua terveempään ja vähemmän liioitellun ulkomuodon omaavaan muotoon. Esim. ranskispennut ovat niin haluttuja, että kahden tonnin koiravauvat viedään käsistä, vaikka vanhemmilla ois täysin lyttykuonot, C:n lonkat ja selkiä ei kuvattu lainkaan.

    • lindamanuella sanoo:

      Oon samaa mieltä , Suomessa on kyllä todella raskaan oloisia ranskiksia. Ulkomailla ei aina meinaa edes tunnistaa ranskiksia samaksi roduksi kun rakenne on niin paljon kevyempi ja kuono pidempi.

  6. ddd sanoo:

    Ootpa aikuistunut hurjasti, hyvällä tavalla :)

  7. Rosie sanoo:

    Heippa! Ihana postaus tuosta söpöläisestä!! :) miten sun treenikielto muuten jaksaa, miten syksyn kisoille kävi?

    • lindamanuella sanoo:

      Moikka, kiitos paljon!
      Mulla käsi voi jo paremmin , mutta otin vastaan yhden tv-juonto pestin mikä kuvataan juuri kisojen aikaan, joten se oli mulle tärkeempi mahdollisuus kuin kisat. Kerron niistä lisää heti kun saan avata asiaa enemmän. Mutta käsi voi jo ONNEKSI hyvin :)

  8. Jani-75 sanoo:

    Linda tuohon asuun housujen paikalle nahkahousut niin<3

Vastaa: lindamanuella